Lomalla

Kun on tällä lailla kokonaan lomalla (mikä tarkoittaa sitä, että mieskin on lomalla), huomaakin, että ei ole paljon aikaa tietokoneen ääressä istuskella. Joten tämä blogin päivitys on jäänyt vähän retuperälle.
Nyt olemme siis lomalla! Molemmat. Olemme nukkuneet ja valvoneet, niin kuin on jaksattanut, tavanneet sukulaisia ja ystäviä. Grilli on kuumentunut useammin kuin viime kesänä konsanaan. Uudet perunat, vasta pellosta nostetut, maistuvat taivaallisilta. Kesäruoka on niin ihanaa! Ja jäätelö, kaikki täällä olevat kymmenet ja kymmenet erilaiset jäätelöt, ovat myöskin jostain syystä siirtyneet kylmäkaapista meikäläisen suuhun. Sen valitettavasti huomaa ja tuntee vyötäröstä. Huomasin tässä äsken, että mittanauhan mukaan minulla ei enää ole vyötäröä!!! Mutta menköön, kesä on vain kerran vuodessa... Olemme käyneet pelaamassa golfia. Tasoitus ei ole parantunut, mutta ei onneksi ole pahemmin huonontunutkaan. Sateella on ihana lukea kirjaa tai kaikkia suomalaisia sisustus- tai naistenlehtiä tai katsella elokuvia ja englantilaisia rikossarjoja suomalaisella tekstityksellä. Kotipihalla olemme leikanneet nurmikkoa, hätistelleet variksia ja harakoita pois kirsikoiden kimpusta, istuskelleet terassilla auringosta ja sateesta nauttien. Olemme siivonneet autotallia. Vieläkään sinne ei mahdu auto. Siellä on mystisiä ruskeita pahvilaatikoita täynnä tuntematonta tavaraa... Muutama sellainen ja paljon muutakin tavaraa on viety kaatopaikalle. Mukavaa. Vielä kaksi viikkoa tätä ennen kuin palaamme takaisin Tanskaan.

Kameralla on mukava leikkiä, ottaa paljon kuvia ja tehdä tällaisia kollaaseja. Tämä on meidän pihasta.

Raaseporilaista maalaisidylliä.

Kaunista.

Herkullista.

Mmmm.

Kotoa kotiin

Puoliskonkin loma alkoi ja lähdimme lauantaiaamuna ajamaan kohti Suomea. Tai ensin kohti Tukholmaa. Herätys oli aamulla klo 4.30 ja lähdimme liikenteeseen viideltä. Tanskasta pääsee Ruotsiin Helsingöristä lautalla Helsinborgiin tai siltaa pitkin Malmöön. Halusimme ajaa sillan kautta. Joten sinne sitten. Ensiksi 4 km pitkään tunneliin, sitten 4 km pitkää tehtyä saarta pitkin ja lopuksi sitä kuuluisaa 8 km pitkää siltaa pitkin. Vettä satoi...

Aika kovaa sai ajaa, mutta oli tilaakin. Vettä satoi...

Mielettömät rakenteet tässä sillassa. Ja vettä satoi...

Saavuimme Skåneen. Peltoa oli joka puolella lähes silmänkantamattomiin. Ja vettä satoi... Vielä pitkään.

Matka Kööpenhaminasta Tukholmaan kesti seitsemän tuntia. Olimme siis hyvissä ajoin paikalla. Aikaa tapoimme löytämällä suomalaisia lehtiä ja lopulta istumalla satamassa autojonossa. Tukholmassa ei enää satanut.

Aurinko paistoi laivamatkalla. Tukholman saaristo oli kaunis. Tiedättehän kauniit villat, purjeveneet, liehuvat liput ja viirit... Maarianhaminassa puoliltaöin oli vielä valoisaa. Kööpenhaminassa on yhdeltätoista jo pimeää.

Sunnuntaina saavuimme ihanassa auringonpaisteessa kotiin. Matkaa ovelta ovelle 745 km. Täällä nyt. Tänään maanantaina sitten satoikin vettä niin... Mutta odotettavissa parempaa!!!

Østerbro

Kaduilla tuu-uu-leee... niin kuin joku lauloi muinoin. Tukka ei meinaa pysyä päässä. Helteet ovat menneet. Villatakki on täytynyt kaivaa esiin. Sadetakkiakin tarvitaan. Välillä tulla ripsahtaa vesikuuro niskaan. Ja sitten täytyy muka mennä johonkin kauppaan sisälle muka tutkimaan alennustankoja.
Täällä kaupat ovat pulassa. Isotkin tavaratalot ovat joutuneet järjestämään oikein kunnon alennusmyyntejä, 50-60-70% alennuksella houkutellakseen asiakkaita. Pienemmissä putiikeissa tuollaisia alennuksia on jo ollutkin ja isot ovat joutuneet menemään mukaan. Pienissä kaupoissa ei suurista alennuksista huolimatta ole ostajia juuri lainkaan. Joskus olen pitänyt sadetta siellä aivan yksinäni. Ihmiset ovat varovaisia. Lama tuntuu täälläkin, vaikka työttömyys on vain 3%. Ja se on paljon täällä. Suomen 11%:n työttömyys kuulostaa huimalta tähän verrattuna.

Hävittäjät ovat viime päivinä pörränneet taivaalla ahkerasti. Ne kuvaavat Kööpenhaminaa joulukuussa pidettävää COP15-kokousta varten. Se ei ole kansainvälinen kyttäkokous (niin kuin äkkiä voisi ajatella, minä ainakin...), vaan YK:n kansainvälinen ilmastokokous. Luku 15 tulee siitä, että se on viidestoista järjestyksessään. Kaupunki on varmasti täynnä ulkomaalaista ja kotimaista ihmistä.
Olemme kiertäneet muutamat Ikeat, Ilvat ja muutkin kodintavaraliikkeet etsiessämme kotiimme tarpeellisia, mutta puuttuvia tavaroita. Milloin kauppa on ollut Herlevissä, Gentoftessa, milloin Rödovressa. Kaupunki ei tunnu loppuvan koskaan, vaikka nimikyltti jossain välissä vaihtuukin. Maaseutu alkaa vasta kaukana kaukana. Niinpä alkoikin kiinnostaa, kuinka suuri tämä kaupunki ( tanskaksi by) oikein onkaan. Ja kaikki onkin todella (lähes) pyörämatkan päässä. Siis itse Kööpenhaminan kaupungissa. Itse tässä kaupungissa on itseasiassa vähemmän asukkaita kuin Helsingissä. Täällä on tällä hetkellä noin 520 000 asukasta, kun Helsingissä on lähes 580 000.

Tässä kartassa valkoinen sekä oikealla oleva vihreä on vettä, musta on Kööpenhaminan kaupunkia ja harmaat ovat muita kuntia. Kööpenhaminassa on 15 kaupunginosaa. Ja toden totta, keskellä kaupunkia on harmaa alue. Se on Frederiksbergin kunta tai kaupunki tai mikä lieneekään. Siis oma irrallinen, itsenänen kunta Kööpenhaminan ympäröimänä. Sinne mennessä ei kyllä mistään osaa sanoa, että on siirtynyt toisen kunnan alueelle.

Me asumme tuossa kartalla alueen C lähes pohjoisrajalla. Alue C on Indre Österbro, eli sisempi Öbro. Alue D on sitten se ulompi Österbro. Alkujaan Kööpenhamina sijaitsi alueella A ( Indre City)ja B (Christianshavn), mutta 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla väkeä alkoi olla jo niin paljon, että kaupunki alkoi levitä näiden alueiden ulkopuolella sijaitseville laidunmaille.

Ja sitten rakennettiin tällaisia kerrostaloja. Ne ovat kaikki samankorkuisia ja kiinni toisissaan, mutta kuitenkin aivan erilaisia. Monissa taloissa on valmistumisvuosi merkittynä, ja siellä on ollut 1860-lukua, 1910-lukua, mutta onpa sinne väliin rakennettu aivan uuttakin. Tiili on ollut hyvin suosittu rakennusmateriaali. Sitä löytyy eri väreinä ja sävyinä. Välissä saattaa sitten olla maalattu kivitalo. Tänään sisemmässä ja ulommassa Öbrossa asuu n. 70 000 asukasta. Eli tämä on pieni kaupunki isommassa kaupungissa. Täällä on oma toimisto, jossa voi hoitaa viralliset asiansa, omat lääkärinsä, kaikenlaiset mahdolliset ja mahdottomat kaupat, ravintolat, pubit jne.

Taloilla on omat sisäpihansa, mutta sinne pääsee vain talojen sisältä. Täällä ei ole suomalaiseen tapaan sellaisia porttigongeja, joista pääsee pihalle. Ja joista voisi kurkistaa sisäpihalle. Mutta ovat ihmiset sitten osanneet myös vihertää oviensa ja talojensa edustoja.

Tässä seuraavassa kuvassa on sitten kuvapaloja lähiympäristöstämme.

Ja sitten yhtäkkiä keskellä kaikkia kerrostaloja on parin korttelin kokoinen omakotitaloalue. Vanhoja, ei niin kauniita, mutta viehättäviä taloja, isoja, ihania, vehreitä pihoja. Nam.

Loppuun on kuitenkin laitettava tämä namupala. Taloamme vastapäätä on tällainen satumainen vanha kerrostalo erkkereineen ja kattoikkunoineen ja -parvekkeineen. Olisi ihanaa asua tuolla kattohuoneistossa. Tähän mies totesi, että ei onnistu, on aivan liian korkealla...

Tässä olisi vielä tällainen englanninkielinen mainospläjäys kaupunginosastamme:

http://www.youtube.com/watch?v=auEHoIakii0

Lauantaina olisi sitten tarkoitus pakata auto ja lähteä ajamaan kohti Tukholmaa, ottaa lautta Helsinkiin ja tulla lomalle Suomeen. Minähän olen ollut lomalla jo pitkään, mutta J:n loma alkaa nyt. Niin että nyt tulee tauko Tanskan terveisiin. Joten makoisaa heinäkuuta. Mansikka-aika kuulema alkoi siellä!

Jengisotaa

Täällä Kööpenhaminassa käydään jengisotaa. Vuoden aikana täällä on ollut yli 20 ampumavälikohtausta. Suurin osa niistä on ollut moottoripyöräjengien ja maahanmuuttajajengien välisiä. Viime viikolla yksi maahanmuuttajataustainen mies ammuttiin autoonsa. Hänellä oli kuulema luotiliivit päällä, mutta laukaukset ammuttiin päähän. Viime lauantaina hänen muistotilaisuudessa ammuttiin taas yksi maahanmuuttajataustainen mies.
Lähes jokaisessa kaupunginosassa toimii oma jenginsä. Tässä meidänkin niin idyllisessä Österbrossa on oma jenginsä. Poliisin mukaan siinä on noin 13 maahanmuuttajataustaista jäsentä ja jengillä on yhteyksiä Kööpenhaminan hashisklubeihin. Naapurikaupunginosassa Nörrebrossa on lukuisia erilaisia maahanmuuttajataustaisia jengejä. Myös Helvetin Enkeleillä on siellä huumekauppaa ja monet näistä ampumavälikohtauksista ovatkin tapahtuneet juuri Nörrebrossa.
Kaikilla jengeillä, niin moottoripyöräjengeillä kuin maahanmuuttajillakin, on rasistisia mielipiteitä. Vaikka Helvetin Enkelit väittävätkin, että rodulla ei ole väliä ja että tämä viimeksi ammuttu mies oli heidän "erittäin hyvä ystävänsä". Jokaisella jengillä tuntuu olevan myös kytköksiä huumekauppaan. Mutta kyse on kaikilla kunniasta. Ja jos sitä loukataan, niin sitten kostetaan. "Jos joku astuu varpaillemme, astumme kovemmin takaisin." Oli sitten kyse huumekaupasta tai ihonväristä.
Vaikka Suomessa henkirikosluvut taitavat vielä sittenkin olla synkempiä kuin täällä.

Olipas ikävää asiaa. Mutta sellaista täällä tapahtuu. Itse olen tuntenut oloni turvalliseksi. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Mutta emmeköhän me ole samanlaisia kaikkialla, maasta riippumatta. Samanlaiset ilon ja murheen aiheet: perhe, rakkaus, terveys, työ, opiskelu, raha, vapaa-aika, harrastukset, asuminen,... Kulttuuri sitten taitaa painottaa niitä vähän eri tavalla.

Ulkona ukkostaa. Täällä on ollutkin erittäin lämmintä. Sunnuntaina ilma muuttui muutaman asteen viileämmäksi ja nyt ukkostaa. Ikkunoista virtaa sisään vähän viileämpää ilmaa.

Tämä osa Kööpenhaminaa, missä asumme, on nimeltään Österbro. Täällä on pääasiassa vanhahkoja kerrostaloja, mutta kaiken keskeltä löytyy pieni vanhojen omakotitalojen alue. Siellä on näin vihreää:

Vaarallisia hyttysiä Suomessa!!! Sillisalaattia täältä

Eilisissä TV:n iltauutisissa oli juttu Suomesta: Suomessa on kuulema vaarallisia hyttysia, jotka levittävät jotain sairastuttavaa virusta. Apua! Mitä ja missä???? Uutisesta ymmärsin vain otsikon, joka oli kirjoitettuna sekä haastattelut, jotka oli tehty ruotsiksi. Joten hyvin paljon jäi ymmärtämättä... Näin niitä väärinkäsityksiä syntyy, kun ymmärtää vain osittain ja tulkitsee loput.

Täällä on ollut viime päivinä todella lämmin. Aurinko on porottanut pilvettömältä taivaalta. Asteita on ollut 27-30, varjossa. Ainoa tapa saada asunnot viileiksi on pitää ikkunoita auki vähän joka puolella ja saada aikaan ristiveto. Tai antaa tuulettimen pörrätä. Aamulla varoitettiin uutisissa auringon ultraviolettisäteilystä, se on 6,7. Olen ihmetellyt, että nämä paikalliset ovat niin ruskeita. Siis tasaisen ja hyvin ruskeita joka paikasta. Jaloistakin! Ja kuten käytännöstä tiedämme, jalkojen ruskettaminen ei ole niin helppoa... Muistanpa, kun nuorena likkana olin Pirskerissä töissä. Siellä kun asui, niin aikaa jäi auringossa makoiluun kallioilla. Sirkan, joka myös oli töissä siellä, kanssa ostimme itseruskettavaa voidetta jaloille, jotta nekin olisivat balanssissa muun vartalon kanssa. Emme tainneet käyttää voidetta sen koommin: jalat olivat kyllä ruskeat, tosin eri sävyiset kuin muu vartalo ja aika kirjavat...
Olen kyllä tullut siihen lopputulokseen, että nämä paikalliset käyvät ruskettamassa itseään keinotekoisesti. Jos täällä on smörrebröd-paikkoja, niin on täällä paljon solariumejakin. Tässä meidänkin naapurustossa on ainakin kaksi, jotka heti tulevat mieleen. Ulkona on mainostetaan, että on uudet ja tehokkaat röörit.
Ikkunat auki, niin ilma vaihtuu. Nämä paikalliset talot on sellaisia kapeita taloja, joissa asunnot on usein läpitalon asuntoja. Ristiveto on helppo aikaansaada.

Täällä on nyt käynnissä kaksi musiikkifestivaalia: Kööpenhaminan jazzfestivaalit ja Roskilden festivaalit Roskildessa (tietysti...). Roskilde on paikkakunta tässä Kööpenhaminan kupeessa. Nimi lausutaan ihan niin kuin kirjoitetaan, ei mitään ruotsalaisia suhuäänteitä. Musiikki alkoi eilen, mutta viime lauantaina tai sunnuntaina avattiin leirintäpaikka. Ja erään tutun perheen tytär lähti sinne telttoineen ja makuupusseineen jo lauantaina, jotta saisi mahdollisimman hyvän telttapaikan mahdollisimman läheltä esiintymispaikkaa. Siellä sitten on tämä viikko vietetty. Ja odotettu. Ja nautittu olutta. Sitä täällä tuntuvat juovan kaikki.
Esiintymässä on paljon paikallisia esiintyjiä ja bändejä. Suuret tähdet tulevat muualta: Nick Cave, Coldplay, Faith No More, Oasis, Kanye West... Ja hei, on siellä pari suomalaistakin bändiä ( ei tosin päälavalla): Alamaailman vasarat ja Paavoharju. Never heard. Olen jo liian vanha...

Jazzfestivaalit on ehkä enemmän meikäläiselle. Vaikka en olekaan ihan isosti kaikenlaisen jazzin ystävä, niin tarjonnasta löytyy kaikille vähän kaikkea. Esityksiä on ympäri kaupunkia ympäri vuorokauden, ulkona ja sisällä. Ja väkeä on varmasti paikat pullollaan.

Nina Simone esiintyy siellä. Tässä olisi yksi makupala häneltä:

http://www.youtube.com/watch?v=GUcXI2BIUOQ

Tapahtumia riittää. Joten viikonloppuna ei pitäisi olla tekemisen puutetta. Nyt pitäisi vain saada itsensä liikkeelle... laiskuri.

Ulkona kilkattaa jäätelöauto. Jäätelö tekisikin hyvää.

Varoitus: Aurinko paistaa!

Niin, täällä paistaa aurinko. Lämmintä on reilut 25 astetta. Onneksi välillä tuulee. Ulkona. Sisällä ei tuule ja lämmintä on varmaan reilut 30 astetta. Meillä isot ikkunat päästävät aurinkoa sisään iltapäivästä iltaan asti. Piti käydä ostamassa tuuletin, jotta illalla saisi unenpäästä kiinni.
Mukavaahan auringonpaiste on. Meille, jotka lomailemme. Onnellisia ne työntekijät, joilla on ilmastointi työpaikallaan... Ja tietysti vielä onnellisempia ne, jotka viettävät lomaansa juuri nyt...
Täälläkin varoitellaan auringonoton vaaroista. Kehoitetaan pukeutumaan peittävästi ja laittamaan tarpeeksi korkeaoktaanista aurinkovoidetta. Minä en laittanut, kun eilen kävelin ulkona ja saan nyt tuntea sen nahoissani, lähinnä olkapäissä ja niskassa. UV-indeksi on täällä kirkkaalla ilmalla yli 6, joten varovainen saa olla. Tänään pukeudutaan sitten hyvin peittävästi.
Eiliset "palovammat" sain, kun kiertelin katsomassa Kastelletia. Se on 1600-luvulla rakennettu viisisakaraisen tähden muotoinen linnoitus aivan Pienen merenneidon lähellä. Eli siis lähes keskustassa. Se on nykyisin Euroopan vanhin toimiva sotilastukikohta. Ja todellakin, siellä oli sotilaita rivissä ja jonossa ja ties missä asetelmassa. Mutta siitä huolimatta myös turistit ja paikalliset pääsevät sinne. Polut kiertävät linnoitusta ja ihmiset kävelivät ja juoksivat niillä, istuivat penkeillä ja söivät eväitä ja ottivat aurinkoa nurmikolla. Toivottavasti suojaus oli paremmalla tolalla kuin minulla...

Yksinäinen vaahtera antoi pikkiriikkisen suojaa auringolta, kun noustiin vallihautoja kiertävälle polulle.

Täällä ei ole satanut vähään aikaan, joten monet paikat alkavat olla melkoisen kellastuneita.

Täällä näkee kaikissa puistoissa paljon juoksijoita. Ja kaikkina vuorokaudenaikoina.

Kasarmialuelle on aikoinaan rakennettu tällaisiä punaisia rivitaloja. Ilmeisesti sotilashenkilökunta asui aikoinaan niissä. Ja ilmeisesti myös nykyäänkin.

Kaupunkia kierrellessa olen törmännyt muutamaan vanhaan asuma-alueeseen, joissa talot ovat aika samanlaisia, mutta väritys on kussakin omanlaisensa.

Österbrossa on alue, jonka nimi on Brumleby. Kaupungissa riehui kolera 1800-luvun alkupuoliskolla ja paljon ihmisiä kuoli siihen mm. huonojen asumisolojen ja hygienian takia. Tanskan terveydenhuoltosäätiö päätti rakennuttaa 1850-luvulla kaupungin huono-osaisille asuntoja, joissa ihmisillä olisi terveelliset asuinolosuhteet. Alueella on noin 500 pienasuntoa ja aikojen kuluessa niitä on saneerattu. Asukkaat eivät taida enää olla niin kovin huono-osaisia.

Lähellä keskustaa on alue, jossa on kauniita okranvärisiä taloja. Ne on rakennettu kuninkaan käskystä 1600-luvulla kuninkallisen laivaston merimiehiä varten. Tämäkin alue on nykyään arvostettu asuinalue, joten merimiehet taitavat asua muualla.

Österbrossa rakennettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla työläisille tällaisiä asuntoja. Ne ovat kolmikerroksisia, toiset pienempiä, toiset suurempia. Alunperin ne olivat tuollaisia harmaan tiilen värisiä, toisenvärisillä tiilillä oli muurattu kuvioita. Eräs nykyinen asukas kertoi, että joitakin vuosia sitten asukkaat päättivät maalata talonsa. Kuka milläkin värillä. Hauskan näköisiä taloja, mutta toisaalta asukkaan mukaan oli menetetty jotain alkuperäistä. Niin, ilmeisesti täällä on niin paljon kaikenlaista vanhaakin, että "museovirasto" ei suojele kaikkea.

Täällä sisällä alkaa lämpötila nousta, joten taidan avata ikkunat, laittaa verhot eteen ja lähteä ulos varjoon jäähdyttelemään. Polkupyörällä.