tiistai 17. marraskuuta 2009

Vaalivalvojaiset odotettavissa...

Tänään oli lehdessä lukijan ottama "sääkuva" ja kuvatekstinä oli, että marraskuun ensimmäinen aurinkoinen päivä... Tässä olisi kuva sitten toisesta. Aurinko on sittenkin olemassa!

Täällä Tanskassa on tänään tiistaina kunnallisvaalit. 98 kuntaan valitaan uudet tai vanhat päättäjät. Vaalitaistelu on suunnilleen samanlaista kuin Suomessakin. Puhetilaisuuksia, lehtisten jakamista toreilla ja turuilla, lehtikirjoittelua, mainoksia lehdissä ja sähkötolpissa ja muissa mahdollisissa paikoissa. Vaaliteematkin ovat samoja: vanhustenhuolto, koulut, päivähoito, terveydenhoito, nuorten vapaa-ajanvietto, maahanmuuttajien kotouttaminen, rakentaminen ( erityisesti tiettyjen alueiden rakentaminen). Täällä Kööpenhaminassa on vielä lisäksi tämä jengisota ja sen keinot sen lopettamiseen. Eilen juuri tuossa naapurikunnassa oli taas yksi ampumisvälikohtaus. Nuorta miestä ammuttiin hänen tullessaan kuntosalilta.

Aamulla puolueiden johtajat tekivät vielä aamu-TV:ssä viimeisen imagonkohotusyrityksen. He olivat siellä tekemässä ruokaa. Toinen pari teki läskisoossia omenoilla maustettuna ja toinen teki tavallista läskisoossia. Kunnon läskisestä sianlihasta. Täällä muuten tykätään silavasta. Kaupasta saa ostaa sellaisia rapeiksi käristettyjä silavasuikaleita. Ja niissä ei todellakaan ole yhtään lihaa. No nähtäväksi jää, auttoiko kansanruoan tekeminen vaalivoittoon.

Täällä ovat vanhemmat ainakin kahtena aamuna mielenosoittaneet säästöjen takia. Mitä vähemmän rahaa, sitä vähemmän henkilökuntaa lastentarhoissa ja kouluissa. Täällä lastentarhat ovat täynnä lapsia. Suomen Kuvalehden tilaston mukaan 2-vuotiaista lapsista on Suomessa päivähoidossa vähän yli 50% kun taas Tanskassa yli 90%.
Kaikki kuntien sektorit tarvitsisivat sitä rahaa, jota ei ole. Uudet päättäjät tarvitsevat todellakin kaiken viisautensa ja vähän vielä ylimääräistäkin pystyäkseen laittamaan asiat ja tarpeet tärkeysjärjestykseen.
Jotkut puolueet ovat ottaneet erityisesti liikuntapaikkojen lisäämisen ohjelmaansa. Tämä on meidän lähiuimahalli, joka ainakin päältäpäin näyttäisi olevan jonkinlaisen ehostuksen tarpeessa.
Se on samassa kompleksissa jalkapallosationin ja pienen Österbro-stadionin kanssa. Vieressä on valtava Fälled-parken, jota kunnostetaan yksityisin varoin. Märsk-Möllerin- säätiö (Märsk on valtava tanskalainen laivanvarustamoyhtiö) rahoittaa kunnostamisen. Samainen säätiö on myös rakennuttanut Rigshospitaletin ( Keskussairaalan) katolle helikopterikentän. Todennäköistä on, että ilman näitä avustuksia näitä korjauksia ei olisi tehty, ainakaan vuosiin.

Luin suomalaisista lehdistä, että Suomessa on ollut valtavat jonot H1N1-rokotuksiin. Täälläkin on lehdissä kirjoitettu "svineinfluenzasta", mutta ei mielestäni lainkaan niin paljon kuin Suomessa. Tautia on. Se ei kuulema ole kovin vaikea. Huippu saavutetaan parin viikon, kuukauden sisällä. Menehtyneistä en ole lukenut lainkaan. Kesällä yksi tanskalainen rekkamies kuoli tautiin Norjassa. Rokotukset ovat alkaneet, mutta niistä ei ole sen enempää ollut julkisuudessa. Täälläkin rokotetaan vain riskiryhmiin kuuluvat. Ja erityisryhmiin kuuluvat, niin kuin sairaanhoitohenkilöstö. Ja joitakin TV-henkilöitä, uutistenlukijoita...! Siis kovin raflaavia juttuja ei ole saanut lukea. Ei, olipas yksi juttu sairastuneesta perheestä. Perheen isä sairastui ja kuume nousi yli 40 asteen. Hän soitti lääkärille ja ambulanssi tuli hakemaan hänet, jotta hän voisi käydä sairaalassa näyttämässä itseään. Mutta ambulanssin tullessa Helsingörin sairaalan pihalle, häntä ei päästetty sairaalaan sisälle, vaan lääkäri tuli ambulanssiin tutkimaan hänet. Ja lähetti kotiin. Aika pelottavan korkea kuume. Siinä oltiin jo houreen maailmassa. Mutta se on sairaalan politiikka tämän taudin yhteydessä. Ja se siitä sitten. Vielä en itse tunne, enkä edes tiedä ketään sikatautiin sairastunutta. Eiköhän se leviä täälläkin niin kuin muuallakin. Täällä tosin tunnutaan asiat otettavan erittäin rauhallisesti. Käsiä kehotetaan vain pesemään usein ja aivastelemaan kainaloon.

Täällä on hiukan erilainen systeemi lääkärissäkäynnissä ja päivystyksessä kuin Suomessa. Jokaisella on omalääkäri, jonka nimi on painettuna omaan henkilökorttiin. Heillä on virka-aika klo 8-16 (18) arkisin. Kaikki lääkäritarpeet kulkevat heidän kauttansa. He ohjaavat sitten erikoislääkärille tarvittaessa. Lääkärissäkäynti ei maksa mitään. Jos tulet sairaaksi arkisin virka-aikaan, otat yhteyden omaan lääkäriisi ( paitsi tietysti jos olet saamassa sydänkohtausta tai pää on irtipoikki, silloin saa mennä suoraan sairaalaan). Jos taas sairastut virka-ajan ulkopuolella, et menekään päivystyspolille (paitsi tietysti jos olet saamassa sydänkohtausta tai pääsi on irtipoikki, silloin saat tietysti mennä suoraan sairaalaan) . Koska sellaisia täällä ei ole. Virka-ajan ulkopuolella soitat päivystyslääkärille. Aina ensin soitat. Hän sitten päättää antamiesi tietojen perusteella, tarvitsetko sairaalahoitoa, tarvitseeko päivystävän lääkärin tulla katsomaan sinua kotiin ( iltaisin tuolla kaduilla todellakin ajelee autoja, joissa lukee Vagtläge) vai odotatko huomiseen, jotta voit soittaa omalle lääkärillesi. Tämä systeemi on koettu huonoksi ja valtio on myöntänytkin miljoonia kruunuja sen parantamiseksi. Ihmisiä on kuollut, koska päivystävä lääkäri on kokenut oireet sellaisiksi, että ne voivat odottaa huomiseen. Ja ne eivät olekaan voineet. Usein päivystykseen laitetaan vastavalmistuneita ja he ovat joutuneet olemaan yksin ja tekemään isoja päätöksiä.

On täälläkin tietysti yksityisiä sairaaloita, joissa maksamalla saa nopeammin hoitoa. Ja yksityisiä kouluja, joissa on kuukausimaksut. Kunnallisten koulujen (Folkeskole) maine on täällä aika heikko. Suurin osa ihmisistä ajattelee, että niissä opetus on huonompaa kuin yksityisissä ja työrauha myöskin huonompi. Täällä on nyt menossa maineenparannuskampanja. Joissakin paikoissa se on onnistunut ja suunta on taas sellainen, että vanhemmat ilmoittavat lapsensa kunnallisiin kouluihin. Joillakin alueilla lähes puolet lapsista käyvät yksityisiä kouluja.
Tänään luin juuri lehdestä, että muutamassa kunnassa kouluviranomaiset haluavat tai toivovat kunnallisessa kouluissa olevien lasten vanhempien 4. luokasta ylöspäin hankkivan lapsilleen tietokoneen, jonka nämä voivat tuoda sitten kouluun. Opetustarkoituksiin. Täälläkin koulutus on ilmaista (paitsi ruokailu), mutta viranomaiset sanovat, että tämä ei ole velvoite vaan toive! Kyllä valtakunnan- ja kunnantason päättäjillä on melkoinen urakka viedä tätä yhteiskuntaa eteenpäin. Oikeaan suuntaan.
Niin, mekin kööpenhaminalaisina saisimme äänestää. Saimme kotiin vaalikortit. Mutta nyt taitaa käydä niin, että ensimmäisen kerran jää äänestysmahdollisuus käyttämättä. Tanskan poliittinen kartta ei ole vielä hallussa. Koko ilta on sitten TV:ssä varattu kokonaan vaalivalvojaisiin. Joita on mahdotonta katsoa, koska 7 viikon tanskan kielen kurssituksen jälkeen ei vieläkään ymmärrä (täydellisesti, heh ) kieltä. Erottaa jo sanoja ja ymmärtää lauseitakin. Riippuen siitä, onko puhuja selvästi artikuloiva vai ei. Nyt on pakko kertoa kurssikaveri kertoma tarina. Joka on tosi. Hän soitti johonkin virastoon ja siellä oli puhelinvastaaja päällä. Hän ei ymmärtänyt siitä muuta kuin sanan sieltä toisen täältä. Hän soitti sinne kuusi kertaa voidakseen edes ottaa ylös aikoja ja puhelinnumeroita, mutta ei saanut selvää. Illalla hänen tanskalainen miehensä soitti samaiseen numeroon, jotta voisi ottaa ylös numerot ja tiedot. Hänenkin täytyi soittaa kaksi kertaa, jotta hän oli pysynyt vastaajan tahdissa.
Niin että...




tiistai 10. marraskuuta 2009

Aurinkoa, please!

Tuo pyyntö kuulostaa niin tutulta, että sen olen varmastikin aikaisemminkin esittänyt. Ja nyt taas, kun tuntuu, että tässä on muutaman viikon vain satanut vettä. Mikä todennäköisesti ei ihan pidä paikkaansa, mutta pilvistä on ollut ainakin. Siis nyt marraskuussa.

Koska lokakuu oli täällä muutaman asteen tavallista kylmempi ( 7,9 astetta) vähän tavallista sateisempi, mutta paljon aurinkoisempi ( keskimäärin 114 tuntia aurinkoa, joka on 31 % enemmän kuin tavallisesti). Erikoinen yhtälö...

Tosiasia kyllä on, että täällä sataa paljon. Keskimäärin 171 päivänä vuodessa. Mikä on noin lähes joka toinen päivä. Ei aina koko päivää. Osan vain. Usein sateet tulevat ja menevät. Välillä saattaa paistaa jopa aurinkokin. Olenkin ihmetellyt, miksi ihmiset kävelevät täällä kumisaappat jalassa, vaikka aurinko paistaa. ...koska on erittäin todennäköistä, että iltapäivällä sataakin vettä. Kun lukee sääennusteita, niin ainoastaan tämän päivän sää on suhteellisen varmaa. Huomisen säätila saattaa muuttua tämänpäivän ennusteesta, saati sitten pidemmät ennusteet. Eilen koko loppuviikoksi luvattiin joka päiväksi PELKKÄÄ sadetta, tänään huomisen ennusteessa aurinko HIUKAN pilkahtaa, katsotaan huomenna.

Tuuli on kuitenkin varmaa. Tanska onkin yksi niistä paikoista maailmassa, jossa varmimmin tuulee. Joskus on hauska katsoa, kuinka kaduilla liikkuu irtonaisia tavaroita, niin kuin esim. laatikoita, joita jotkut ovat jättäneet hetkeksi oven ulkopuolelle odottamaan. Viime viikolla yhtenä päivänä tuuli niin kovaa, että kun lähdin pyörällä kouluun, matka aivan yksinkertaisesti pysähtyi tuulenpuuskaan. Yksi studiekammerat pyöräilee säässä kuin säässä kouluun. Normaalisti hänellä menee puoli tuntia matkaan, silloin meni 45 minuuttia. Mutta osataan täällä tuota tuulta hyödyntääkin. Juuri äskettäin avattiin uusi tuulivoimalapuisto. Monilla maatiloilla on oma "tuulimyllynsä", ja Ishöj´ssä sijaitsevalla Ikeallakin on oma tuulimylly, jonka avulla se tuottaa tarvitsemansa sähkön.

Viime viikolla satoi myös hiukan lunta. Me kutsuisimme sitä ehkä kuitenkin rännäksi. Se suli saman tien kun kosketti maata. Kööpenhaminassa on kuitenkin keskimäärin 30 päivänä vuodessa lunta tai räntää ja 20 päivänä pakkasta. Liekö ilmastonmuutoksen syytä, vai mitä, mutta viime talvi oli noin asteen tavallista lämpimämpi (kolmen talvikuukauden keskilämpötila oli 1,5 astetta) ja kaksi edeltävää talvea olivat vieläkin lämpimämpiä. Katsotaan ja mielenkiinnolla odotetaan, mitä tämä talvi tuo tullessaan.

"Oikea" talvi tulee tänne kuitenkin vasta sitten, tuulet kääntyvät puhaltamaan idästä tai pohjoisesta ja tuovat tullessaan kuivaa ja kylmää ilmaa. Länsituulet tuovat mukanaan matalapaineita Atlantilta. Juuri niitä, mitkä sitten matkaavat kohti koillista ja Suomea. Elleivät sitten jatka matkaansa kohti itää ja mene ohi etelästä sateineen.

"Oikea" kesäkin tänne tulee vasta, kun ilmavirtaus tulee kuivasta idästä. Silloin voi lämpötila nousta jopa yli 30 asteen. Näin ei kuitenkaan tapahdu edes joka vuosi.

Täällä on kyllä saanut kokea, minkälainen on oikea meri-ilmasto. Ei-helteistä kesällä (lämmintä mielestäni, kyllä) ja lämmintä, tuulista ja kosteaa syksyllä ja talvella. Etelä-Amerikkalaiset ja aasialaiset opiskelukaverit palelevat koko ajan. He istuvat jopa sisällä takki päällä. Nytkin on kuitenkin melkein 10 astetta lämmintä ja sehän on lämmintä suomalaisittain. Mutta aurinkoa me kaipaamme kaikki, varsinkin nämä aurinkoisten seutujen ihmiset. Heistä on eksoottista se, että täällä poltetaan niin paljon kynttilöitä. Heidän kotiseudullaan kynttilöitä poltetaan vain juhlatilaisuuksissa. On se kuitenkin miellyttävämpää ja lämpimämpää valoa kuin sähkövalo. Ja se lämmittää mukavasti sielua (kuin myös huonetta).

Jotkut puut jaksavat vielä sinnitellä lehtiensä kanssa, kaikki eivät ole jaksaneet. Tuuli sitten kasaa lehtiä kasoiksi joka paikkaan. Kiinteistöjenhoitajilla on ehkä vuoden kovin rupeama meneillään. Täällähän ei normaalisti sada 30 senttiä lunta yhden vuorokauden aikana...

Muratti, jota täällä kasvaa metsissäkin puiden runkoja pitkin, on vihreää. Täällä se ilmeisesti selviää talven yli.

Täällä on nytkin tulppaaniaika. Yksi nippu, jossa on 10 tulppaania, maksaa 25-40 kr (n. 3-5 euroa). Niitä ja kynttilöitä...

Taitaa olla joulukukka- tai muiden asetelmien aika. Kukkakaupoissa on kovasti myynnissä sammalta, kukkasipuleita, erilaisia marjaoksia. Täällä ei ole niin helppoa mennä metsään sammalta keräämään. Kolme tuollaista pientä sammalmötikkää maksaa 20 kr= n. vajaa 3 euroa. Mutta katselkaapa Suomessakin ilmestyviä sisustus- tai joululehtiä. Useissa niissä on esitelty tanskalainen (joulu)koti itsetehtyine koristeineen. Mutta ehkei ihan vielä, vaikka houkuttelevilta nuo sammalet näyttävätkin...






tiistai 3. marraskuuta 2009

Joulua odotellessa...

No, nyt sitä ei enää pysty välttämään. KAIKISSA kaupoissa ( myös meidän pienessä lähikaupassa) on joulukoristeet laitettu paikoilleen. Näkyvästi esille. Jopa lähikauppamme joulukoristevalikoima on melkoinen. Joululaulut eivät vielä soi, mutta kohta ehkä.
Nämä joulupallot on kuvattu lokakuun puolessavälissä. Ne ovat siitä hillitymmästä päästä.

Viime perjantaina, lokakuun viimeisenä perjantaina oli J-dagen (julbryg-dagen). Tuborgin jouluolut tuli markkinoille. Illalla klo 20.59. Ihan totta. Täällä on kuulema lähes kahdenkymmenen vuoden perinne kyseisen yhtiön jouluoluen myynnin alkamisesta. Tänä vuonna se siis alkoi 30.10. klo 20.59. Tuokin päivä siirtyy kuulema vuosi vuodelta aikaisemmaksi. No joka tapauksessa, se näyttää olevan iso tapahtuma. Tehtailta lähtee "jouluolutrekkoja", jotka kuljettavat olutta ravintoloihin. Kuulinpa tarinoita, että joissakin paikoissa rekoista jaettaisiin maistiaisia. Ravintolat ovat täynnä väkeä juomassa ja viettämässä J-dagea. Tuborgin sinisissä tonttuhatuissa. Ja illalla johonkin aikaan pääsi ilmaiseksi kotiin S-junalla. Piti tietysti maistaa olutta. Siinä maistuu lakritsi.

Asioilla on aina tietysti se toinenkin puoli. Vasta tänä vuonna suomalaiset ohittivat tanskalaiset juomisessa (jonkin mittarin/tutkimuksen mukaan). Eli siis täälläkin juodaan runsaasti. Eikä niinkään väkeviä niin kuin Suomessa, vaan olutta ja viinejä. Täällä 16-vuotias saa ostaa olutta ja viiniä kaupasta, eikä kaduilla juomista ole kielletty. Kyllä se siis näkyy, varsinkin kesällä. Nyt perjantaina J-dagenina poliisi piti ratsioita kaduilla ja teillä ja puhallutti autoilijoita, mikä taas muuten on hyvin harvinaista. Koska poliisi ei valvo, on aika tyypillistä mennä auton rattiin kahden oluen jälkeen. Vain jos jotain sattuu, olet lirissä. Asenteet ovat aika lepsut. Ja kyllähän sitten tapahtuukin onnettomuuksia. TV:ssä haastateltiin nuorta tyttöä, joka oli menettänyt molemmat vanhempansa rattijuopon takia. Niinhän ei saisi koskaan olla.

Lauantaina näkyi kaupungilla paitsi pieniä ja isoja noitia, niin myös valtavasti nuorta väkeä valkoisissa vaatteissa. Näytti vähän samalta kuin Suomessa vappuna, kun opiskelijat kulkevat haalareissaan. (Täällähän ei vappua muuten vietetä. Paitsi täällä asuvat suomalaiset, jotka lakittavat Pienen merenneidon...paitsi ensi vappuna, kun Pieni neito on lainattu pois ja lähtee kesäksi muistaakseni Kiinaan...) Parkenissa oli valtava Sensation-tanssitapahtuma, jonne pääsi sisään maksamalla sisäänpääsyn ja pukeutumalla valkoisiin. Paikalla oli lehtien mukaan lähes 30 000 valkoista tanssijaa.
Täällä on nyt satanut koko viikonlopun ja alkuviikon ja sadetta on luvattu loppuviikoksikin. On märkää ja harmaata. Kyllä tässä valoa tarvitaankin, jotta jaksaa. Ja välillä jotain mielen piristystä jossain. Mutta kotona on mukava sytyttää kynttilät. Ja vetää villasukat jalkaan. Lukea kirjaa. Katsoa englantilaista krimiä...