Rauha maassa...?

Ilmastokokous on ohi. Rauha maassa? Siitä voidaan olla montaa mieltä. Kaikki ei mennyt ihan niin kuin täällä oli ajateltu. Kokouksen piti olla suksee, mutta lehtien mielestä Hopenhagenista tuli Nopenhagen. COP15 tuli FLOP15. Julistus saatiin aikaiseksi, mutta jokainen maa voi itse päättää, miten sitä toteuttaa. Politiikkaa isoilla asioilla. Vaikea kuvitella, että maailman kaikenlaiset maat voisivat olla yksimielisiä näin isosta asiasta. Vaikka pitäisi olla. Joka puolella maapalloa näkyy ihmisen jälki ilmastossa, kuivuutena, myrskyinä, tulvina. Se koskee jokaista maailman maata. Nyt pitää katsoa eteenpäin ja tehdä jotain. Ei niin, että rahastetaan tällä asialla tai että, me emme tee enempää kuin muutkaan. Jokaisen on tehtävä oma osuutensa. Meidänkin.

Kaupungin torit ovat tyhjentyneet ilmastorekvisiitasta. Lämmin ilma sulatti jään WWF:n hirmuliskonkin ympäriltä. Nyt on sitten viimeisten jouluhulinoiden aika. Kaupat ovat täksi viikoksi pidentäneet aukioloaikojaan. Monet niistä ovat auki iltakymmeneen, jotta joulukaupankäynti saataisiin edes jonkinlaiselle tasolle. Siinäkin on ristiriita: kuluta torjuaksesi lamaa, mutta jos haluat olla ilmastotalkoissa mukana, kuluta vähemmän. Kauppa ei käy täälläkään entiseen malliin, vaikka liikkeet ovat tupaten täynnä ihmisiä. Alennuksia annetaan täälläkin jo ennen joulua.

Tanskalaiset rakastavat joulua. Koteja koristellaan kaikenlaisilla joulukoristeilla. Joulunisset, joulupukit, joulutontut eri kokoisina ovat todella suosittuja. Niitä laitetaan joka paikkaan, sisälle ja ulos. Joulukinkkua ( ja rasvaa täytyy olla), ruskeita perunoita (sokeroituja) syödään lisukkeineen ja jälkiruuaksi syödään "ris a la mandelia" kirsikkahillon kanssa. Se on makeaa riisipuuroa, jossa on mantelia ja päälle paljon hilloa. Glögiä juodaan. Ja jouluolutta. Täällä on kymmeniä, kymmeniä erilaisia jouluoluita. Julemanden tulee aattoiltana. Joulpäivänä syödään perheen ja suvun kanssa runsas joululounas. Lehdet ovat täälläkin pullollaan perinteisiä ja uudempia jouluruokaohjeita. Kohta se on!

Täälläkin odotetaan ja toivotaan valkeata joulua. Huomiseksi on jo luvattu lämpöasteita. Taitavat Kööpenhaminan joululumet sulaa pois ennen joulua. Nyt on päästy nauttimaan hetken aikaa. Puistossa lapset pääsivät laskemaan pulkalla ja kelkalla. Pulkka"kummun" lumet olivat jo kyllä ehtineet kulua pois ja lapset laskivat pelkällä ruoholla, mutta ei se menoa haitannut. Pulkkamäkeä ei täällä pääse kovin montaa kertaa talvessa kokemaan.

Jouluun kuuluu lumiukko ja Walkin in the air perinteisesti ja ehkäpä vähän vähemmän perinteisesti, vaikkapa Nightwishin versiona.

Me tulemme Suomeen lumen ja pakkasen keskelle joulua viettämään. Joulukinkku pitää olla ja laatikot (ne onneksi saa valmiina) ja sillit ja lohet ja sillipöperöt tietysti. Suklaatakaan ei voine välttää. Opettajani tanskan kielen kurssilla sanoi, että tanskalainen jouluruoka on niin raskasta, että ennen ateriaa on syytä ottaa "koltablet" tai kaksi, jotta ateriasta selviää hengissä. Sama ohje pätenee meillä Suomessakin. Mutta... joulu on kerran vuodessa vaan.

Kaikille oikein rauhallista ja mukavaa joulua. Nauttikaa.

Talvi ei yllättänyt autoilijoita

Joulu lähestyy ja opiskelut on saatu loppuun tältä vuodelta. Joten on aikaa kirjoitella tännekin. Täälläkin availlaan joulukuussa kalenterin luukkuja, mutta jos on liian myöhään liikkeellä, ei löydä enää minkäänlaista. Täällä poltellaan joulukuussa paljon myös tällaisia adventtikynttilöitä, mutta jos on taaskin liian myöhään liikkeellä, ei löydä sellaisiakaan. Paitsi nyt pari päivää sitten löytyi, lähes kolme viikkoa myöhässä. On kova homma poltella sitä, jotta päästäisiin ajan tasalle. Eilen kynttilä oli palanut 2:seen, vaikka sitä poltetaan lähes iltäpäivästä iltaan. Kerrankin on laadukas kynttilä, vaikka nyt ei sitä tarvitsisi olla.

Nyt ilmastokokouksen aikana ilma muuttui täällä ainakin hetkellisesti kylmäksi. Ja se jokapäiväinen sade laskeutui maahan lumena. Keskiviikkoillan ja yön aikana Fynillä ( se on se saari Sjellannin ja Jyllannin välissä) satoi lunta keskimäärin 41 cm, itäisessä Jyllannissakin melkein 40 cm ja läntisessä Sjellannissa yli 30 cm. Täällä Kööpenhaminassa lunta näytti sataneen kymmenisen senttiä.

Mutta lehdissä ei ollut lainkaan uutisia siitä, kuinka lumentulo yllätti taas autoilijat. Eikä kuvia tieltä suistuneista autoista. Vaikka tieltäsuistumisia oli tapahtunut eilisen aikana yli 3000. Ja lisää oli tiedossa. Täällähän ei ole talvirengaspakkoa, joten melkein voisi kuvitella, että talven tulo todella yllättää autoilijat. Mutta ei. Poliisi kiitteli autoilijoita siitä, että monet olivat jättäneet autot kotiin. Ja Fynillä ja muuallakin runsaslumisissa paikoissa oli pakko jäädä kotiin itsekin, kun teitä ei pystytty auraamaan. Fynillä jouduttiin ottamaan armeijan järeät ajoneuvot ambulanssikäyttöön, jotta sairaat ja odottavat äidit saataisiin sairaalaan hoitoon ja synnyttämään.

Täällä bussit tietysti myöhäselivät ja metrossa oli täysi kaaos, kun kaikki pakkautuivat sinne. Pyöräilijöitä oli hivenen vähemmän kuin tavallisesti. Paikalliset kadut ja pyörätiet olivat suolalla sulatettuja, joten olisi kyllä voinut pyöräillä. Parin kolmen asteen pakkanen ei olisi kyytiä haitannut, mutta 13 m/s tuuli teki ilman tosi hyytäväksi. Täällä muuten ihmisillä on huomattavasti alempi kynnys käyttää turkkia kuin Suomessa, kaikenlaisia turkkeja. Tässä ilmojen kylmettyä hieraisin yhtenä päivänä silmiäni, kun näin ihmisen, jolla oli päällään hylkeennahkaturkki. Ja sen jälkeen niitä on näkynyt yhdellä jos toisellakin. Varmasti sovelias tällaiseen märkään ilmastoon, mutta siltikin...

TV:ssä kulki uutisten aikaan kuvaruudun ylärenassa tekstipalkki, jossa autoilijoita kehoitettiin puhdistamaan autonsa kunnolla lumesta, ennen kuin lähtevät ajamaan sillä...

Nyt nautitaan lumesta. Ensi viikoksi on luvattu jo sitten 5 astetta lämmintä.

Millainen ilmastotyyppi sinä mahdat olla?

Tilastot ovat jotenkin mukavia. Kun täällä oli kunnallisvaalit, niin lehdissä eikä televisiossa esitetty minkäänlaisia diagrammeja tai tilastoja mistään, niin kuin äänten jakautumisesta eri puolueille. En vieläkään tiedä, mikä oli äänestysprosentti täällä Kööpenhaminassa. Suomessa rakastetaan tilastoja, niin minäkin. Niitä on niin helppo lukea. Täällä rakastetaan ilmeisesti tekstiä. Vaikkakin tanskalaisten oikeinkirjoittaminen on tutkijoiden mukaan romahtanut parin sukupolven aikana. Kirjat kuulema vilisevät oikeinkirjoitus-, lauserakenne- ja pilkkuvirheitä. Oikolukijat eivät enää osaa hommaansa. Tietokoneiden oikeinkirjoitusohjelmat eivät olekaan täydellisiä. Vaikka ei tässä kuitenkaan ole varaa puhua täydellisestä oikeinkirjoittamisesta itsekään...

Tuo tilastojuttu tuli mieleen, kun luin lehdestä juttua marraskuun säästä. Täällä satoi viime kuussa 27 päivänä. Todellakin 27 päivänä 30:stä. Ei koko päivää, onneksi. Täällä tilastoidaan sadepäiväksi sellainen päivä, jona sataa 0,1 mm tai enemmän. Aurinko paistoi kuukauden aikana 26 tuntia. Keskilämpötila oli 7,3 astetta. Tilastoja on tehty vuodesta 1874 ja tämä marraskuu oli siitä lähtien viidenneksi lämpimin, neljänneksi vetisin ja kolmanneksi vähäaurinkoisin. Juuri viime viikolla näin ihanat pylväsdiagrammit joulu-tammikuun lämpötiloista Suomessa vuodesta 1980 tai jotain tähän asti. Suomalaisessa lehdessä. Kuinka hyvin siitä näkikään, kuinka lämpimiä talvet ovat olleet 90- ja 2000-luvuilla. Vain muutamana vuotena ko. kuukausien keskilämpötila on ollut pakkasen puolella.

Täälläkin toivotaan valkoista joulua. Sadan vuoden aikana täällä on ollut 7 kertaa valkoinen joulu(aatto). Jouluaatto tilastoidaan täällä valkoiseksi, jos jouluaaton iltapäivällä klo silloin ja silloin 90% kuningaskunnasta on peittynyt vähintäänkin 1/2 cm:n lumikinokseen. Kylläpä tilastot ovatkin mukavia, vaikkapa edes sanallisina, jos muunlaisina ei saada.

Joulua kyllä muuten tunkee ovista ja ikkunoista sisään. Kuten on tullut kerrottua kaupat ovat saaneet joulukoristeensa ja joululaulunsa. Magasin (tavaratalo) on kiedottu jouluvaloihin myös ulkoa päin. Joulukuusia ( varmaankin tanskalaisia...) on toreilla ja turuilla valot ympärillään. Ilmastokokouksen kunniaksi Raatihuoneentorilla on iso joulukuusi, jonka valot palavat ainoastaan, kun joku polkee polkupyörää. Kuusen ympärillä on 15 polkupyörää sähkön tuottamista varten. Eivätkä valot todellakaan pala ilman polkemista.

Tivoli on myöskin avannut ovensa taas. Tällä kertaa paikka on täynnä joulukojuja, joissa myydään erilaista joulutavaraa, koristeita, pipoja, lapasia, makkaraa, leluja, liinoja, olutta, glögiä. Puut ja rakennukset on kiedottu valoihin. Onhan se kaunista pimeällä. Viikonloppuisin paikka kuhisee väkeä. Eteenpäin ei tahdo päästä.

Noissa roikkuvissa oksissa roikkui todellakin yksi tuollainen valolanka/roikkuva oksa. Eli valoja ei ilmeisestikaan ole vain heitetty sinne, vaan ne on aseteltu yksitellen.

Kaunista.

Noista valoista ja hurjasta sähkönkulutuksesta pääseekin hyvin YK:n ilmastokokoukseen , joka järjestetään täällä ensi viikolla 7.-18.12. Valmistetlut ovat olleet valtavat ja siitä on kirjoiteltu lehdissä pitkin syksyä. Vauhti tietysti kiihtyy. Tänne tulee paljon tärkeitä ihmisiä. Obama täkäläisittäin "arvokkaimpana". Hänen tulemisensa maksaa tanskalaisille 50 milj. kruunua (n. 7 milj. euroa). Viipyy täällä n. 7 tuntia. Hänestä piirretään pilakuvia, kun hän tulee taaskin omalla suihkukoneellaan ja lentelee ympäriinsä, käy Norjassa pokaamassa Nobelin palkintonsa ja lentelee taas. No, ehkä se on kuitenkin ainoa tapa saada hänet, avustajat ja lukuisat turvamiehet paikalle turvallisesti. Meitä tavallisia kansalaisia kehotetaan pienentämään hiilijalanjälkeämme käyttämällä julkisia kulkuvälineitä, ainakin lentämään vähemmän.

Poliisit ovat kovilla turvajärjestelyjen kanssa. He kuulema tekevät 17 tunnin päiviä 14 vuorokauden ajan. Siinä väsymyksessä on jo turvallisuus vaarassa. Jossain vaiheessa peloteltiin kansalaisia sillä, että kun lähes kaikki poliisit ovat Klimakokouksessa, niin kaikenlainen muu poliisin toiminta on minimissään tai jopa olematonta. Ja mitä siitä sitten seuraa? Kun kissa on poissa, niin hiiret...

Kongens Nytorvilla (Strögetin toisessa päässä oleva aukio) on Ilmastokokoukseen liittyviä erilaisia näyttelyitä. Tässä metsää, jonkalaista Tanskassa ei ole muuta kuin viljeltynä. Tuttuja puita. Suomestakin saa näitä tanskalaisia kasvatettuja joulukuusia. Ajatelkaa, Suomesta metsien maasta. Minkälainen hiilijalanjälki noiden kuljettamisesta tulee?

Ilmastokokous on poikinut erilaisia juttuja ja tapahtumia. Tietenkin. Viime kesänä täällä valittiin esim. 20 perhettä sellaisiksi "klimafamilieksi" "ilmastoperheiksi", jotka yrittivät elää niin ilmastoystävällisesti kuin voivat. Kokeilu kesti kesäkuusta lokakuuhun. Kaikki, mitä he tekivät, kirjattiin ylös: kuinka paljon vettä tai sähköä he käyttivät, kuinka kauan olivat suihkussa, mitä he söivät. Kuukausien aikana alkoi kuulema tapahtua muutosta käyttäytymisessa: suihkussa käynnit lyhentyivät, valoja sammuteltiin paikoista, joissa ei oleskeltu, tietokone ja televisio sammutettiin, jos niitä ei käytetty, vältettiin punaisen lihan syömistä ja käytettiin enemmän vihanneksia, käveltiin, pyöräiltiin tai mentiin bussilla, jos se vain oli mahdollista.

Paikallinen sanomalehti teki kyselyn, jossa kysyttiin tanskalaisten asenteita ilmastomuutokseen ja siihen, mitä yksityinen ihminen voisi tehdä. Kaksi kolmesta oli sitä mieltä, että myös hänen itsensä pitäisi alkaa tehdä jotain, jotta muutos huonompaan suuntaan saataisiin pysäytettyä. Asiantuntija sitten kommentoi, että näistä aktiivisesti ajattelevasta yli 60% vain pari prosenttia tekee aktiivisesti asian eteen jotain. Matka puheesta tekoihin on usein pitkä. Minkä varmasti tulemme huomaamaan myös Ilmastokokouksen yhteydessä, vähän isompien tekijöiden keskuudessa.

Kongens Nytorvilla on myös tämän kokouksen ajan aiheeseen liittyviä näyttelyitä. care on kansainvälinen humanitäärinen järjestö, joka omalta osaltaan taistelee köyhyyttä ja sen vaikutuksia vastaan. Tanskan care on järjestänyt aukiolle valokuvanäyttelyn: 100 paikkaa , jotka on hyvä muistaa, ennen kuin ne katoavat.

Täältä pääsee katsomaan kuvia. Suomikin on päässyt mukaan. Ja moni muu todella kaunis paikka maailmassa.

Toisen aukiolla olevan näyttelyn sponsorina on toiminut Kööpenhaminan metro. Taiteilijat ovat tehneet maapalloja, joilla he haluavat keroa, miten maapalloa voisi säästää.

Tämä on Vincent Grechin työ, jonka pääkehotus on, että aja vähäpäästöisellä ja pienikulutuksellisella autolla. Siis jos yleensä ajat.

Alice Sharie Revelskin työn ajatus on, että talojen katot pitäisi tehdä auringonsäteilyä heijastavasta materiaalista. Nykyään katot ovat lähes joka paikassa tummia ja ne imevät lämpösäteilyä. Talot lämpenevät ja niissä on "pakko" käyttää ilmastointia ja viilennystä ja näin kulutetaan entistä enemmän sähköä.

Tämä on suosikki. "Paleletko- laita villapaita päälle. Termostaatti toimimaan kotona." Tekijä on Lindsay Obermayer.

SevenMeters.net on tanskalaisen kuvanveistäjä Jens Galschiotin ja hänen taidetyöpajojensa yhteisprojekti, joka haluaa ottaa kantaa ilmastonmuutosta vastaan. Pienen Merenneidon viereen on nyt Ilmastokokouksen ajaksi tuotu patsas, "Survival of The Fattest". Siinä laiha mies (Afrikka) kantaa olallaan lihavaa naista (rikkaat maat), joka ei jalkojaan halua kastella. Patsas on kolme metriä korkea ja sille kävi vähän köpelösti vähän sen jälkeen, kun se oli saatu pystytettyä. Se nimittäin kaatui ja upposi veden alle. Tarvittiin (pienehkö) nostokurki ja aikaa ja uutta vaivaa, että se saatiin taas esiintymiskelpoiseksi. Siellä se nyt on.

Nimensä ryhmä on ottanut siitä kauhuskenariosta, että jos Grönlannin jäät sulaisivat, veden pinta nousisi 7 metriä. Tätä havainnollistaakseen he ripustavat 7 metrin korkeuteen, taloihin, pylväisiin, puihin, punaisia vilkkuvia led-valoja. 24 kilometriä ympäri Kööpenhaminaa. Se on varmaankin kaunista, vaikka itse asia ja valojen sanoma onkin pelottava.

Eli siis paljon tapahtuu. Paljon on varmaankin ihmisiä. Mielenkiintoisia asioita. Toivottavasti sanoista päästään tekoihin. Täällä minä sammuttelen valoja ja sytyttelen kynttilöitä. Adventtikynttelikkö saa nyt kuitenkin palaa ikkunassa. Tunnelmaa antamassa.