Farve, väriä

Sitä kaipaa kummasti väriä tämän keväisen harmauden keskellä. Onneksi kukkakaupat ovat pullollaan erivärisiä kukkia. Erityisesti nyt on tarjolla tulppaaneja. Sipuleilla ja ilman.

Nyt on ollut erityisen harmaata. Lännestä tunkee matalapainetta toisensa jälkeen. Ja sadetta ja sumua. Lauantaina ei nähnyt nenäänsä pidemmälle. Vettä tuli kuin Esterin.... ja sumua oli niin, että melkein saattoi kuvitella olevansa Englannissa. Luulen. En tosin koskaan ole ollut. Tämä on niin totisesti tätä meri-ilmastoa.

Hetki sitten satoi, nyt paistaa aurinko. Lämpöaalto on tulossa, ainakin hetkeksi. Ylihuomiseksi on luvattu jopa +17 astetta. Melkein kehoitettiin kaivamaan piknik-korit esille. Mutta mikään ei ole niin epävarmaa kuin Tanskan sää. Eilen ennustettu on jo täksi päiväksi ehtinyt vaihtua.

Silloin tällöin paistava kevätaurinko kyllä saa ikkunat näyttämään aivan hirveiltä. Likaisilta. Ja nämä täkäiset ikkunat kun aukeavat ulospäin, on ikkunoiden pesu melkoista akrobatiaa. Täytyy roikottaa itseään ikkunan ulkopuolella ja pitää toisella kädellä kiinni karmista ja yrittää yhdellä kädellä pestä ikkunoita ulkopuolelta. Ikkunanpesufirmoilla täällä on kissan päivät ja olenkin huomannut, että ikkunanpesijät pääsääntöisesti ovat miehiä.

Helvetin Enkelit ovat perustaneet nuorisokerhon alle 18-vuotiaille, Viking League Defencen. Siellä nuoret voivat "snuse lidt til miljöet", päästä haistelemaan HE-miljöötä. No nyt oikeusministeri ja muutkin yhteisöt ovat onneksi tarttuneet asiaan ja yrittävät keksiä keinoja, jotta tällainen ei olisi mahdollista. Mutta miten se ylipäätään on mahdollista? Eikö se ole jo rikollista houkutella alaikäisiä tuollaiseen toimintaan. Tarkoitushan on kasvattaa heistä jengiläisiä, jotka harjoittavat mm. hashis-kauppaa ja käyvät jengisotaa muita jengejä vastaan. Nyt on ollut sotarintamalla aika hiljaista. Onneksi.

Viime viikonloppuna haavoittui taas viisi tanskalaista sotilasta Afganistanissa.
Vuoden 2006 jälkeen 87 tanskalaista sotilasta on haavoittunut ja 31 kuollut. Isoja lukuja näin pienelle maalle. Monet Tanskaan palanneista ovat yrittäneet tehdä itsemurhan ja hyvin monet kärsivät psyykkisistä ongelmista. Rauhan turvaamista tarvitaan, mutta monet maksavat siitä kyllä hyvin kalliin hinnan. Ja sitä ei oikein voi ymmärtää.

Täällähän ei ole yleistä asevelvollisuutta. Koulussa kuulin, miten systeemi täällä toimii. Kaikki asevelvollisuusikäiset joutuvat menemään kyllä "kutsuntoihin", sessioon. Siellä on sitten arpajaiset. Siellä voi sitten onkia itselleen armeijalapun tai vapaalapun. Eli jos saat armeijalapun, joudut menemään armeijaan ja vapaalapulla vapaudut siitä. Oikeudenmukaista, vai mitä? Vapaalapusta huolimatta voit toki ilmoittautua vapaaehtoiseksi ja mennä armeijaan. Jos et taas halua mennä armeijaan ja olet saanut armeijalapun, voit suorittaa palvelun siviilipalveluna. Mutta joka tapauksessa suoritat sen jollakin tavalla.

Kööpenhaminasta pohjoiseen, Helsingörin lähellä sijaitsee Louisiana, modernin taiteen museo. Aivan Öresundin rannalla. Tämä tässä on sisäänkäynti sinne. Mutta yllätykseksi talon taakse on rakennettu valtava uudisrakennus, osittain maan alle, niin että sitä ei täältä suunnasta huomaa lainkaan. Lauantai, se sateinen ja sumuinen päivä oli erittäin hyvä päivä viettää sisätiloissa.

Nämä herrat naureskelivat museon perusnäyttelyssä.

Erikoisnäyttelynä siellä on nyt Farven i Kunsten, Väri Taiteessa. Yhtään harmaata työtä siellä ei ollutkaan. 150 työtä 72 taiteilijalta. Mm. Vassily Kandinsky, Paul Klee, Joan Miro, Claude Monet, Henri Matisse, Ernst Wilhelm Nay, Sam Francis olivat siellä. Siis eivät he, muttä töitään.

Näyttelyn työt ovat peräisin museon omista kokoelmista, mutta suurin osa teoksista on saatu lainaksi Merzbacherin Taidesäätiöltä. Säätiön ovat perustaneet Werner ja Gabrielle Merzbacher. Werner syntyi 1928 Saksassa. Hänen isänsä oli lääkäri. Kristalliyön jälkeen tämä juutalainen perhe lähetti poikansa Sveitsiin maanpakoon. Vanhemmat kuolivat, mutta Werner selvisi hengissä ja vuonna 1949 hän muuttaa USA:han. Siellä hän tapaa Gabriellen ja menee naimisiin. 60-luvulla he ottavat aktiivisesti osaa New Yorkin kulttuurielämään ja alkavat vakavissaan kerätä taidetta. Erityisesti heitä kiinnostaa värien dynamiikka ja energia. Tämä valtava kokoelma, jossa on paitsi nykytaiteilijoiden töitä, myös kuuluisien ranskalaisten impressionistien töitä ( osan niistä Gabrielle-vaimo on perinyt isoisältään), on ollut hyvin säilynyt salaisuus. Se tuli julkisuuteen ensi kerran reilu kymmenen vuotta sitten, jolloin kokoelman työt olivat esillä New Yorkissa.

Väri-iloittelua Sam Francisin (1923-1994) malliin. Hän oli amerikkalainen taiteilija. Toiset osaa. Tämä on niitä töitä, mistä sanotaan, että kyllä minäkin... Mutta yritäpäs vain, se vaan ei onnistu. Tämäkin täytyy osata.

Tämä on huippu. Vassily Kandinskyn (1866-1944) Murnau Garden II.

Maailma tarvitsee värejä!