perjantai 26. maaliskuuta 2010

God Påske!

Tämä rouva otti ja lähti eilen tai toissapäivänä Kiinaan, Shanghaihin. Niin, että jos juuri Pienen Merenneidon haluaa nähdä, on mentävä sinne eikä tulla tänne Kööpenhaminaa. Tulee takaisin muistaakseni vasta joulukuussa. Onneksi täällä on muutakin nähtävää.

Kevätlämpö tulla rysäytti tänään. Varustauduin takein, kaulahuivein ja käsinein ulkona kulkemista varten. Hikeä pukkasi. Lämpöä oli +17-18 astetta. Ihmiset istuivat auringon puoleisilla terasseilla ja nauttivat lämmöstä. Ja kahvia tai jotain muuta. Aika ihanaa. Tästä se alkaa. Kevään odotus.

Orvokkejakin voisi jo istuttaa ulos ja parvekkeille

Pääsiäinen lähestyy. Erilaisia koristeita on joka paikassa. Kanoja, tipuja, koristemunia ja valtavasti suklaamunia. Tuossa häkissä on höyheniä.
Täällä kiirastorstai on pyhäpäivä ja näin ollen siis vapaapäivä. Pääsiäispyhät ovat olleet vakavia päiviä. Vasta vuonna 1991 on täällä ollut mahdollisuus mennä elokuviin kirkollisina pyhäpäivinä.
Noidat lentelivät täälläkin. Kiirastorstain vastaisena yönä ne lensivät Bloksbjergille, Lohkarevuorelle tapaamiseen itse Pirun kanssa. 1800-luvulla keskiviikkoa kutsuttiin täällä Skt. Skadesafteniksi, Pyhän Harakanillaksi, koska noidat lensivät vuorelle harakan selässä, elleivät sitten lentäneet luudalla.
Kananmunat kuuluvat täkäläiseenkin pääsiäiseen. 1800-luvulla kananmuna oli kallis(?) ruoka-aine ja sitä käytettiin mm. palkanmaksuun ja niitä annettiin lahjoina perheenjäsenille. Pääsiäisenä niitä annettin palvelusväelle lahjaksi.
Pääsiäisenä täällä lähetellään toisille gaekkebrevejä. Ne ovat paperinleikkaustöitä (suomalaisten lumihiutaleita),joita lähetetään sukulaisille ja tutuille. Kirje on saanut nimensä "vintergaek", lumikello-kukasta. Gaek tarkoittaa narria, pilailijaa. Vintergaek pailailee talven kustannuksella ilmestymällä täällä jo tammi-helmikuussa puistoihin ja puutarhiuhin. Tänä talvena on ollut niin paljon lunta, että niitä on voinut nähdä vasta parin viikon ajan.

Gaekkebreviin kirjoitetaan värssy ja laitetaan vintergaek, lumikello mukaan. Lähettäjä ei saa kirjoittaa nimeään kirjeeseen, nimen kirjainten määrä pisteitä merkkaa nimeä. Vastaanottajan on yritettävä arvata,kuka lähettäjä on. Jos hän sen arvaa, on lähettäjän annettava vastaanottajalle suklaamuna ja päinvastoin päinvastaisessa tapauksessa. Meniköhän tuo nyt oikein..

Lumikelloja, vintergaekkejä.
Siispä
Gaek,gaek,gaek,
mit navn det står med prikker,
pas på det ikke stikker.
GOD PÅSKE! OIKEIN HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!
Toivoopi . . . . .










tiistai 23. maaliskuuta 2010

Farve, väriä

Sitä kaipaa kummasti väriä tämän keväisen harmauden keskellä. Onneksi kukkakaupat ovat pullollaan erivärisiä kukkia. Erityisesti nyt on tarjolla tulppaaneja. Sipuleilla ja ilman.

Nyt on ollut erityisen harmaata. Lännestä tunkee matalapainetta toisensa jälkeen. Ja sadetta ja sumua. Lauantaina ei nähnyt nenäänsä pidemmälle. Vettä tuli kuin Esterin.... ja sumua oli niin, että melkein saattoi kuvitella olevansa Englannissa. Luulen. En tosin koskaan ole ollut. Tämä on niin totisesti tätä meri-ilmastoa.
Hetki sitten satoi, nyt paistaa aurinko. Lämpöaalto on tulossa, ainakin hetkeksi. Ylihuomiseksi on luvattu jopa +17 astetta. Melkein kehoitettiin kaivamaan piknik-korit esille. Mutta mikään ei ole niin epävarmaa kuin Tanskan sää. Eilen ennustettu on jo täksi päiväksi ehtinyt vaihtua.

Silloin tällöin paistava kevätaurinko kyllä saa ikkunat näyttämään aivan hirveiltä. Likaisilta. Ja nämä täkäiset ikkunat kun aukeavat ulospäin, on ikkunoiden pesu melkoista akrobatiaa. Täytyy roikottaa itseään ikkunan ulkopuolella ja pitää toisella kädellä kiinni karmista ja yrittää yhdellä kädellä pestä ikkunoita ulkopuolelta. Ikkunanpesufirmoilla täällä on kissan päivät ja olenkin huomannut, että ikkunanpesijät pääsääntöisesti ovat miehiä.
Helvetin Enkelit ovat perustaneet nuorisokerhon alle 18-vuotiaille, Viking League Defencen. Siellä nuoret voivat "snuse lidt til miljöet", päästä haistelemaan HE-miljöötä. No nyt oikeusministeri ja muutkin yhteisöt ovat onneksi tarttuneet asiaan ja yrittävät keksiä keinoja, jotta tällainen ei olisi mahdollista. Mutta miten se ylipäätään on mahdollista? Eikö se ole jo rikollista houkutella alaikäisiä tuollaiseen toimintaan. Tarkoitushan on kasvattaa heistä jengiläisiä, jotka harjoittavat mm. hashis-kauppaa ja käyvät jengisotaa muita jengejä vastaan. Nyt on ollut sotarintamalla aika hiljaista. Onneksi.
Viime viikonloppuna haavoittui taas viisi tanskalaista sotilasta Afganistanissa.
Vuoden 2006 jälkeen 87 tanskalaista sotilasta on haavoittunut ja 31 kuollut. Isoja lukuja näin pienelle maalle. Monet Tanskaan palanneista ovat yrittäneet tehdä itsemurhan ja hyvin monet kärsivät psyykkisistä ongelmista. Rauhan turvaamista tarvitaan, mutta monet maksavat siitä kyllä hyvin kalliin hinnan. Ja sitä ei oikein voi ymmärtää.
Täällähän ei ole yleistä asevelvollisuutta. Koulussa kuulin, miten systeemi täällä toimii. Kaikki asevelvollisuusikäiset joutuvat menemään kyllä "kutsuntoihin", sessioon. Siellä on sitten arpajaiset. Siellä voi sitten onkia itselleen armeijalapun tai vapaalapun. Eli jos saat armeijalapun, joudut menemään armeijaan ja vapaalapulla vapaudut siitä. Oikeudenmukaista, vai mitä? Vapaalapusta huolimatta voit toki ilmoittautua vapaaehtoiseksi ja mennä armeijaan. Jos et taas halua mennä armeijaan ja olet saanut armeijalapun, voit suorittaa palvelun siviilipalveluna. Mutta joka tapauksessa suoritat sen jollakin tavalla.
Kööpenhaminasta pohjoiseen, Helsingörin lähellä sijaitsee Louisiana, modernin taiteen museo. Aivan Öresundin rannalla. Tämä tässä on sisäänkäynti sinne. Mutta yllätykseksi talon taakse on rakennettu valtava uudisrakennus, osittain maan alle, niin että sitä ei täältä suunnasta huomaa lainkaan. Lauantai, se sateinen ja sumuinen päivä oli erittäin hyvä päivä viettää sisätiloissa.
Nämä herrat naureskelivat museon perusnäyttelyssä.
Erikoisnäyttelynä siellä on nyt Farven i Kunsten, Väri Taiteessa. Yhtään harmaata työtä siellä ei ollutkaan. 150 työtä 72 taiteilijalta. Mm. Vassily Kandinsky, Paul Klee, Joan Miro, Claude Monet, Henri Matisse, Ernst Wilhelm Nay, Sam Francis olivat siellä. Siis eivät he, muttä töitään.
Näyttelyn työt ovat peräisin museon omista kokoelmista, mutta suurin osa teoksista on saatu lainaksi Merzbacherin Taidesäätiöltä. Säätiön ovat perustaneet Werner ja Gabrielle Merzbacher. Werner syntyi 1928 Saksassa. Hänen isänsä oli lääkäri. Kristalliyön jälkeen tämä juutalainen perhe lähetti poikansa Sveitsiin maanpakoon. Vanhemmat kuolivat, mutta Werner selvisi hengissä ja vuonna 1949 hän muuttaa USA:han. Siellä hän tapaa Gabriellen ja menee naimisiin. 60-luvulla he ottavat aktiivisesti osaa New Yorkin kulttuurielämään ja alkavat vakavissaan kerätä taidetta. Erityisesti heitä kiinnostaa värien dynamiikka ja energia. Tämä valtava kokoelma, jossa on paitsi nykytaiteilijoiden töitä, myös kuuluisien ranskalaisten impressionistien töitä ( osan niistä Gabrielle-vaimo on perinyt isoisältään), on ollut hyvin säilynyt salaisuus. Se tuli julkisuuteen ensi kerran reilu kymmenen vuotta sitten, jolloin kokoelman työt olivat esillä New Yorkissa.
Väri-iloittelua Sam Francisin (1923-1994) malliin. Hän oli amerikkalainen taiteilija. Toiset osaa. Tämä on niitä töitä, mistä sanotaan, että kyllä minäkin... Mutta yritäpäs vain, se vaan ei onnistu. Tämäkin täytyy osata.

Tämä on huippu. Vassily Kandinskyn (1866-1944) Murnau Garden II.
Maailma tarvitsee värejä!






sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Hiljaiseloa

Elämä täällä sujuu tällä hetkellä melko rauhallisesti. Niin itsellä kuin maallakin. Sen suurempia otsikoita ei ole revitelty oikein mistään. Ei ole ollut jengiammuskeluja, hallitus taitaa tehdä perustyötään. Ei mutta, kyllähän pääministeri teki ministerimuutoksia, ministerisalkkuja vaihdettiin ja uusiakin tuli ja vanhoja lähti. Paljon naisia tuli nyt hallitukseen. Tällä uudella kokoonpanolla lähdetään sitten nostamaan Tanskaa pinnalle.

Yksi pinnalla olleista asioista on ollut saudiarabialaisen juristin tekemät haasteet tanskalaisten lehtien päätoimittajille. Asia koskee muinaisia Muhammed-kuvia, joita tanskalaiset lehdet julkaisivat ja jotka aiheuttivat mellakoita ja uhkailuja islamilaisessa maailmassa. Pilapiirrosten tekijä on ollut siitä alkaen murhauhkausten alla. Jokin aika sitten somalialainen mies tunkeutui kirveen kanssa hänen kotiinsa ja yritti tappaa pilapiirtäjän. Hän pääsi kuitenkin pakenemaan turvahuoneeseen ja pelastui. Nyt hän on jatkuvassa poliisivartioinnissa.

Nyt saudiarabialainen asianajaja Faisal Yamani on kirjoittanut 16 tanskalaislehden päätoimittajalle ja luvannut haastaa lehdet oikeuteen, jos nämä eivät julkisesti pyydä anteeksi kuvien julkaisua ja niistä aiheutunutta harmia. Politiken-lehden päätoimittaja on viime viikolla sitten pyytänyt julkisesti anteeksi.Ja se on nyt sitten aiheuttanut kirjoittelua sananvapaudesta ja lehtien riippumattomuudesta. Sehän on nyt aivan selvää. Jopa hänen omen lehtensä toimittajat ovat kirjoittaneet kriittisesti tästä anteeksipyynnöstä.

Yamani vaatii myös, että Jeesus, Neitsyt Maria, Mooses, Gandhi, Nelson Mandela, Martin Luther King, Dalai Lama, Ibn Sima (980-1037, persialainen lääkäri, filosofi ja valtiomies), Ibn al-Haitham (arabialainen luonnontieteilijä ja matemaatikko) ja jopa Albert Einstein olisi jätettävä lehtikirjoitteluissa loukkaamattomiksi.

Viime viikolla etusivun uutinen muutaman päivän ajan oli norjalaisen lentoemännän murha. Täälläkin tapahtuu järjettömiä murhia amerikkalaiseen viihdesarjamalliin. Lentoemäntä oli majoittunut hotelliin lennon jälkeen ja hänen huoneensa ovi ollut hiukan raollaan. Romanialainen mies oli huomannut sen ja mennyt sisään. Murhasi lentoemännän, varasti tavarat ja lähti muina miehinä pois. Valvontakamerat paljastivat hänet. Seuraavana päivänä hän itse ilmoittautui Malmön poliisille. Masentavaa.

Positiivistakin on. Eurooppalaisen tutkimuksen mukaan tanskalaiset ovat euroopan onnellisin kansa. No, se kai on tiedetty, mutta samaisen tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat euroopan kolmanneksi onnellisin kansa. Vau.
Legolla menee hyvin. Sen viime vuoden tulos oli huima. Palikoita ostettiin enemmän kuin koskaan ennen.
Kevättä on ilmassa. Polkupyörät ja rullaluistimet ovat ilmestyneet kauppoihin. Polkupyöräliikkeissä pyöriä on tietysti kaupan vuoden ympäriinsä, mutta nyt ne ovat ilmestyneet myyntiin myös lähiruokakauppoihimme. Myös muutamassa oikein aurinkoisessa paikassa olen nähnyt krookuksia pinnalla ja kukkakaupat myyvät jo orvokkeja. Ensi viikoksi on luvattu päiväksi jo lämpöasteita, yöllä on vielä pakkasta. Ja kyllä, täällä puhutaan paljon säästä.

Tuossa Kööpenhaminan ulkopuolella, Ishöjn kunnassa sijaitsee modernin taiteen museo Arken . Siellä on nyt Joan Miron (1893-1983) näyttely. Hieno. Laaja. Siellä oli paljon töitä 1970-luvulta, kun hän oli jo 80-vuotias. Aina yhtä vaikuttava.
Miro on tehnyt paljon myös veistoksia. Pronssisia, joista monen nimenä oli " Nainen ja lintu". Linnut lentelivät muutenkin paljon hänen töissään. Ja naiset. Myös hauskoja värikkäitä veistoksia, joissa oli haravia, hattuja ym. hauskaa.

Toisessa erikoisnäyttelyssä esiteltiin tanskalaisen Oluf Höstin (1884-1966) töitä. tämä tanskalainen modernisti oli Bornholmin koulukunnan ainoa oikeasti Bornholmissa syntynyt taiteilija. Vaikka hän asui 25 vuotta Kööpenhaminassa, hän maalasi koko ajan kuvia Bornholmista. Hän rakasti tulen maalaamista ja hänellä oli sopimus palokunnan kanssa. Jos jossakin oli tulipalo, hänelle ilmoitettiin siitä. Ja hän tuli paikalle maalaamaan.

1935 hän ostaa pienen tilan, Bognemarkin, josta hän seuraavan 30 vuoden aikan teki yli 200 maalausta. Niitä oli näyttelyssä muutama. Hienoja. Tunnelmallisia. Sellaisen voisi seinälleen hankkia, jos olisi rahaa.
Hauskaa tutustua myös tanskalaisiin taiteilijoihin.
Huomenna vietetään sitten Kansainvälistä Naistenpäivää. se tunnetaan täälläkin, muttei vietetä mitenkään erikoisesti. Toisin kuin Venäjällä. Venäläinen kurssikaverini kertoi, että siellä se on suuri juhla. Kansallinen vapaapäivä. Siis onnea kaikki naiset!