Jysker vs. köbenhavnere

Kaarlo Hännisen "Kansakoulun maantieto ja kotiseutuoppi yksiopettajaisia kouluja varten" vuodelta 1929 kertoo hauskasti kotimaamme heimoista. Katkelmat on varastettu Wikipediasta. "Hämäläinen on vankka varreltaan, hartehikas ja vahva. Silmät ovat harmaansiniset, tukka usein vaalea. Työssään hän on erittäin kestävä ja käytännöllinen. Hän on suomalaisen perikuva."

Kun taas "karjalainen on solakkavartaloinen ja pitempi. Silmät ovat tummemmmat. Tukka on tavallisesti ruskea ja usein kihara. Luonteeltaan hän on reipas, puhelias ja toimelias. Hänellä ei kuitenkaan ole hämäläisen sitkeyttä työssään. Se nähdään varsinkin siinä, ettei hänellä ole maanviljelyyn niin suurta halua kuin hämäläisillä. Sen sijaan hän tekee mielellään kauppaa. Karjalainen rakastaa laulua ja soittoa."

Entäpä sitten, kun silloisen tiedon mukaan nämä kaksi heimoa sekoitettiin. "Savolainen heimohaara on ehkä syntynyt hämäläisten ja karjalaisten sekoituksena. Savolainen on luonteeltaan leikillinen. Hänen kielimurteensa on lausunnaltaan erikoista." Totta, joskus jopa mahdotonta ymmärtääkin.

Mahtavatkohan kuvaukset nykyään toimia. Ihmiset muuttavat ja sekoittuvat. Helsingissäkään ei taida puhtaita helsinkiläisiä olla enemmistönä. Suurin osa siellä asuvista on maalta, muualta muuttaneita, jotka yrittävät hesalaistua tai sitten eivät, ja palaavat takaisin kotiseudulleen.

Minun vanhempani ovat kainuulaisia. Itse en ole siellä koskaan asunut, suurimman osan elämääni olen asunut Porvoossa. Itse asiassa koko sen elämän, josta muistan jotain. Olenko siis kainuulainen vai uusmaalainen, porvoolainen? Siis olenko kotoisin sieltä, missä sukuni juuret ovat, vaikka en ikupäivänä ole siellä asunutkaan, eikä murre taivu kieleni ympärille millään tavalla. Vai olenko sieltä kotoisin, missä olen elämäni asunut? Aina kun joku kysyy, mistä olen kotoisin, en osaa vastata. Kun en ole oikein mistään kotoisin...:)

Jos Suomessa tamperelaiset ja turkulaiset nälvivät toisiaan, ja hesalaisia pidetaan vähän snobeina, niin niin tehdään täälläkin. Jyllantilaiset ovat sjellantilaisten ja varsinkin kööpenhaminalaisten mukaan varsinaisia maalaisia ja päinvastoin. Yhdessä tutkimuksessa tanskalaisilta kysyttiin, minne he haluaisivat muuttaa. Jyllantilaisista 18 prosenttia halusi muuttaa USA:han tai Kanadaan, 12 % Suurkööpenhaminan alueelle ( niin kuin Hki, Vantaa, Espoo, Kauniainen) ja 10% Kööpenhaminaan tai Frederiksbergiin (kaupunki Kööpenhaminan sisällä). Kun taas pääkaupukiseutulaisista 26% oli valmis muuttamaan USA:han tai Kanadaan, 14% Kiinaan tai Aasiaan ja 10% Århusiin (Jyllannin suurin kaupunki) tai sen ympäristöön. Ja hekin taisivat olla tänne muuttaneita jyllantilaisia...

Täällä on ilmestynyt kirja "Jydens håndbog til overlevelse i Köbenhavn", siis miten voi jyllantilaisena selvitä Kööpenhaminasta. Kirja on kieli poskessa kirjoitettu ja on hauskaa luettavaa. Molemminpuolisista ennakkoluuloista ja toivottavasti ihan leikkimielisestä nälvimisestä.

Kööpenhaminalaisten mielestä jyllantilaiset ovat maalaisia, moukkia. Ja jyllantilaisten mielestä kööpenhaminalaiset ovat hienostelevia snobeja. Eivät edes oikeastaan tanskalaisia. Aikanaanhan Skåne kuului Tanskalle ja silloin Sjellantiin muutti ruotsalaisia. Eli oikeastaan sjellantilaiset ovat ruotsalaisia. Ja ruotsalaiset ovat arkkivihollisia. Ainoa hyvä, mitä Ruotsista on koskaan tullut, on TYHJÄ lautta satamaan. Miten tuo kuulostaakin tutulta...

Kööpenhaminalaisille puhe on tärkeää. Kaikki pitää pystyä selittämään ja puhumaan. Jyllantilaisille puhe ei ole lainkaan tärkeää. Miten tuokin kuulostaa niin tutulta... Kehon kieli on sitäkin tärkeämpää. Jyllantilaiselle toisen kulmakarvan nostaminen on lause, jonka kuka tahansa toinen jyllantilainen milloin tahansa ymmärtää. He pystyvät katsomaan TV-ohjelman äänettömällä ja jälkikäteen kertomaan sen toiselle.

Kirjassa opastetaan myös kaupunkiin sopeutumisessa. Kannattaa opetella perikööpenhaminalaisia tapoja ja asioita, niin kuin meressä uimista, opetella juomaan kahvia, jonka nimi ei ole vain kahvi, muistaa mainita, että on ostanut itselleen asumisoikeusasunnon juuri oikeaan aikaan ennen suuren muuttoinvaasion saapumista, rakastaa Omena (Apple) tuotteita ja käyttää niitä kahviloissa ja muissa julkisissa tiloissa. Ja miesten tulee käyttää kaulaliinaa aina ja kaikkialla, kesällä ja talvella, sisällä ja ulkona. Jyllantilaiset miehethän käyttävät sitä ainoastaan talvella ja ainoastaan ulkona.

Jyllantilaisten perustarpeita ovat hengittäminen, ruoka, vesi, seksi (lisääntymistarpeena), uni ja lämmin vessa. Kööpenhaminalaisten perustarpeisiin kuuluvat taas hengittäminen, sushi, pullovesi, tantraseksi ja juoksulenkki Järvien ympäri. Se ON muuten totta. Viikonloppuisin ei meinaa sekaan mahtua, kun juoksijat juoksevat lenkkiään...

Kirjan kirjoittaja (oletettavasti jyllantilainen) osaa onneksi nauraa myös itselleen. Ja ikiaikaisille ennakkoluuloille. Jyllantilaisista ja kööpenhaminalaisista. Vaikka kuka kohta enää tietää, kuka on mistäkin. Paitsi kööpenhaminalaiset... Ja jyllantilaiset...

PUHA!

Kun tanskalaiset haluavat sanoa huhhuh tai jotain vastaavaa, he sanovat "puha" tai "pyha". Ihastumista huudahdetaan sellaisilla pienilla sanoilla kuin "ih", "naeh" tai vaikkapa "naj-j". Eri tunnetiloille on myös erilaisia pieniä sanoja, jotka voivat olla samoja kuin jossain muussa, jopa vastakkaisessa tunnetilassa. Ota niistä nyt sitten selvää.

Meikäläisen blogin päivittämisen kanssa on nyt ollut varsin pitkiä hiljaisia taukoja. "Tjah" ( mietteliäästi), luin tässä artikkelin Lontoosta takaisin kotiinsa Tukholmaan muuttaneesta perheestä. Parin vuoden oleskelun jälkeen perheen äiti halusi muuttaa takaisin kotiin, sukulaisten, ystävien, tuttujen asioiden luokse. Artikkelissa kerrottiin, kuinka ensimmäinen vuosi meni ihanassa euforiassa, kaikki oli uutta ja ihanaa. Sitten alkoi arki pikku hiljaa hiipimään perheen elämään. Elämä vieraassa maassa ei ollutkaan enää niin mahtavaa ja hienoa. Kaikki asiat piti ikään kuin opetella uudestaan. Koko ajan piti puhua vierasta kieltä. Asioinnit virastoissa ja muissa virallisissa paikoissa olivat jos nyt eivät ihan taistelua, niin jotain sinne päin.

Tuo edellinen ei nyt tarkoita sitä, että meikäläisen koti-ikävä olisi nyt niin kova, että se on nyt heti Suomeen. Ikävä on, kaikkia läheisiä ja ystäviä, niin pitääkin olla. "Naeh" (edelleenkin mietteliäästi), tarkoitan, että ensi huuma on todellakin mennyt ohi, arki on astunut elämään. Asiat eivät enää ole uusia. Koulua on käyty vuosi, "ih" (ihastuneesti), nyt jopa ymmärrän tanskalaisia uutistenlukijoita ja muita hitaasti ja selkeästi ääntelehtiviä ihmisiä. Kaupassa käydään ja ruokaa ostetaan tanskalaisittain. Enää ei hirveästi harmita maitotaloustuotteiden vähäinen määrä. Niitä ei osteta, kun vatsa ei niitä kestä. "Öv" (harmistuneesti), laktoosittomia tai edes vähälaktoosisia tuotteita täällä ei ole. Kaupunki on tullut tutuksi, nähtävyydet on melkein nähty, pyörällä ajaminenkaan ei ole enää pelottavaa. "Jah" (mietteliäästi), elämä sujuu omia latujaan. Tutusti ja turvallisesti, mikä on mielestäni mukavaa. Jonkun mielestä varmastikin tylsää.

"Nae", (nuo ae:t on muuten näitä tanskalais-norjalaisia ä-kirjaimia, joita näppiksessäni ei ole ja joita täällä ei lausuta ä:nä, vaan pikemminkin e:nä), kun asiat eivät enää tunnu niin uusilta, vaan ihan tavallisilta, niin joskus tulee eteen tenkkapoo, että mitähän sitä nyt kirjoittaisi, eihän täällä ole tapahtunut mitään... erikoista. Tämä oli siis selitys sille, miksi näitä pitkähköjä (mahtava suomalainen sana) taukoja.

Syksyinen arki jatkuu sitenkin, että harrastukset ovat alkaneet. Keväällä kävin kokeilemassa paikallista keramiikkaa. Nyt se sitten jatkuu. Mukavaa, sormet syyhyävät. Keväällä dreijasin niin, että niska ja hartiat olivat ihan jumissa. Dreijauksen aikan puolet savesta katosi johonkin, eivätkä astiatkaan kovin siroja ole. Nyt tehdään sitten jotain muuta.

Aloitin myös joogan. Täällä alkoi suomalainen jooga-ryhmä, joten olihan sinne mentävä. Siinä on haastetta, mutta odotan rentoutumista ja mielenrauhaa. Ja on mukava tavata suomalaisia.

Täällä vietettiin muutama viikko sitten Zulu ( = paikallinen TV-asema) Comedy Festivalseja. Koko viikon esitettiin ravintoloissa ja teattereissa stand up-komiikkaa. Andre Wickström esiintyi myös täällä. Ei tanskaksi eikä ruotsiksi ( tanskalaiset eivät ymmärrä ruotsia) vaan englanniksi. Aiheena oli tanskalaisuus. "Ih", se oli hauskaa. Myös tanskalaiset osaavat nauraa itselleen.

"Öv", ulkona sataa. Tänään on satanut koko päivän. Ostin pyöräilyä varten sellaisen sadeviitan. Erinomainen ajatus. Kun se oli ensimmäisen kerran päällä, en osannut ottaa huomioon tuulifaktoria. Sehän nousi kuin leija ylös silmille. Sitten piti istua päälle ja pitää käsillä kiinni ja siltikin se nousta vipatti sivuilta ylös niin , että housut kastuivat.

Täällä on tehty tutkimus, jossa todetaan, että pyöräilijät, jotka kuuntelevat ajaessaan korvakuulokkeilla musiikkia, joutuvat muita helpommin onnettomuuksiin. Koska eivät kuule liikennettä ja kuunnellessaan musiikkia, eivät myöskään keskity liikenteeseen. "Nå", tuon olisin minäkin voinut kertoa. Kerran nimittäin ajoin pyörällä ja omaksi ilokseni kuuntelin sopivaa menomusaa. Sitten rupesikin pelottamaan, kun ei kuullut autoja, eikä mahdollisia kellonsoittoja. Oli pakko lopettaa kuuntelu ja keskittyä ajamiseen.

Täällä ruska ei ole ihan vielä noin pitkällä kuin kuvista voisi päätellä. Botaniske Havessa on YKSI vaahtera, joka on oranssin punainen, muuten kaikki on vielä aika lailla vihreää. Tai ruskeaa. Joten jäädään odottelemaan. Ruskaa. Ja seuraavaa postausta...