keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Kuusi katossa


Tässä nyt yritetään kaikin tavoin vältellä kaikenlaista siivoamista. Mikä sekin on pakko tehdä piakkoin. Tänään, huomenna... Huomenna luultavimmin...


Tiesittekö muuten, että ennen ennen aikaan hienommissa porvarisperheissä oli tapana sitoa joulukuusi kattoon. Säästyi lattiatilaa. Ja sananmukaisesti kuusen alla saattoi leikkiä ja tanssia. Koko perhe tai suku. Kuusen jalkaan sidottiin astia, jossa oli vettä, niin ettei neulaset ihan heti varisseet lattialle.

Museolehtori kertoi, että heillä tehdään vielä nykyäänkin niin. Perheen kissat kun muuten pääsisivät kiipeämään puuhun. Sekin on kuulema koettu.

Niin meilläkin. Ei kylläkään kissa, vaan koira, eikä kiivennyt puuhun, mutta ihastui kuusessa roikkuviin punaisiin lakkaomenoihin. Töistä tullessa kotona odotti häntäänsä heiluttava iloinen, punainen koira ( oikeasti olisi kuulunut olla valkoinen), punaiset matot ja lattialla makaava kuusi. Omenoista irtosi väriä kaikkeen mahdolliseen. Pois sitä taas ei saanut millään. Koirakin kulki pitkään punakuonoisena ja -tassuisena. Ei naurattanut silloin...


Nyt naurattaa.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Ei sitä koskaan tiedä


Koskaan ei ole liian myöhäistä. Ei edes tulla Lucia-neidoksi.

Tammisaarelaisessa, nykyään kai sanotaan raaseporilaisessa, Blomsterhemmetissä (Siis ei todellakaan hemmetissä, vaan kodissa, mutta mites tuon ruotsinkielisen sanan nyt suomeksi taivuttaisi...) Lucia-neidoksi valittiin kauniisti valkohiuksistunut 101-vuotias rouva. Paljon huonompia eivät olleet seuraneidotkaan. Toinen oli 95-vuotias ja toinen vaivaiset 90. Kauniit rouvat kynttiläkruunut päässä.
Valoa tuomassa.


Ei sitä koskaan tiedä.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Villiä menoa


Tänään sisällä lämpimässä, kun ulkona oli pimeää ja sateista, kynttilät loistivat ja tontut, koko maailman tontut, tanssia vilistivät villisti. Melkoisia tonttuja. Vähän jo tuntui joululta.


tiistai 6. joulukuuta 2011

Optimisti vesisateessa


Vihdoinkin lunta. Hyvin vähän. Jäljet jäi kuitenkin. Ja hiukan pääsi lumitöitä lapiolla tekemään.


Pikkuinen seitsenvuotias, lämpimästä tänne muuttanut hihkui viikolla märkänä vesisateessa: " Ihanaa, vettä sataa, kohta tulee talvi!" Mahtavaa optimismia, kun itse manasi jatkuvaa sadetta ja pimeyttä.


Mutta nyt tässä valoisassa pimeydessä juhlimme itsenäisyyttämme. Tänä vuonna kotomaassa. Ja juuri nyt linnan juhlia katsellen.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Tervetolua


Meillä töissä on liikkeellä lievähköä muistinmenetystä. Ei muista mennä sinne, minne pitäisi. Siis oikeasti pitäisi. Puolet asioista jää teemättä. Kun ei muista. Keltaiset post-it-laput vain lisääntyvät.  Täytyy vain asetella ne niin, että ne ovat ikään kuin koristeita.

Puhuessa suusta saattaa tulla  ihan mitä vain, kun jo ajattelee jotain muuta. Seitsenvuotiaat ovat hermostumassa, kun saavat välillä nimiä ihan sattumanvaraisesti. Jeanette, Jeannine ja Janina vaihtavat nimiä tuon tuostakin. Eivät kyllä itse haluaisi sitä. Ja eivätkös Anni ja Siiri kuulostakin aivan samanlaisilta, niin että ne voi helposti sotkea?


Eilenkin sanoin, että TERVETOLUA. Mutta en ole onneksi vaivani kanssa yksin. Sitä tuntuu olevan liikkeellä. Ja voin lohduttautua sillä, että huomaan vielä itse puhuvani mitä sattuu. Pienellä sekunnin viiveellä tosin, niin että sanat ovat ehtineet jo suusta pulpahtaa ulos. Mutta muilla on ainakin hauskaa.


Valohoitoa yritetään saada ripustamalla erilaisia valoja ympäri taloa. Nyt juuri olisi aika ihanaa istua, maata, kävellä tai mitä vaan jossain lämpimässä ja aurinkoisessa. Ei muuta kuin villasukat jalkaan ja valot päälle.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Pikku oravat


Eilen etsimme ihanassa KUIVASSA syyssäässä metsätonttua lähimetsässä. Ei näkynyt. Rapina kuului vain. Metsän linnut, hiiret ja oravat saivat herkkuja. Jokaisen kiven ja kannon päälle laitettiin pähkinöitä ja siemeniä. Illalla siellä oli varmasti juhlat. Meillä oli piparijuhlat. Ja mehujuhlat.


Ei ole joukkotappelu. Oravat siinä vain hakevat käpyjä. On kiire niitä piilottamaan.


Vihreää. Missä olet, lumi? Vähän on jo ikävä...

tiistai 22. marraskuuta 2011

Tyttöjen touhua




Me tytöt:
Me juoksemme ympäri taloa kun harjaamme hampaita.
Kun olemme suihkussa niin luemme samalla shampoopulloa.
Nauramme omille vitseillemme ennekuin olemme kerenneet kertoa sen muille.
Me emme tarvitse kelloa koska meillä on kännykkä.
Me sanomme ''mitä''? Vaikka kuulimme mitä sanottiin.
Me vihaamme sitä kun tuuli pilaa kampauksen.
Me katsomme jääkaappiin 10 kertaa päivässä, vaikka emme joka kerta ota sieltä mitään.
Joudumme soittamaan omaan kännykkään löytääksemme sen.
Me katsomme kelloa ja joudumme katsomaan uudelleen koska unohdimme mitä se näytti.
Käännämme tyynyä että voimme nukkua sen viileällä puolella.
Asetamme herätyskellon aikaisemmin jotta voimme nukkua pidempään.
Ennen nukkumaanmenoa laskemme kuinka monta tuntia nukumme.



Tämä on kopsattu ystävän facebookista. Miten ihmeessä niin moni noista pitää paikkansa? Paitsi jääkaappia availen myös muita kaappeja ottamatta sieltä mitään... Ja luen shampoopullon tekstejä, yritän siis, vaikka ilman laseja se on aivan mahdotonta. Muun muassa... :)

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Pitkät jalat


Sunnuntaikävelyllä saatiin valoa. Silmät täyteen, kun paistoi niin matalalta. Eipähän tarvinnut laittaa korvavaloja kaamosmasennusta estämään. Näinpähän, että Clas Ohlsonilta sellaisiakin voisi ostaa. 


Pitkiä varjoja oli myös tarjolla . Meikäläisenkin töppöjalat olivat ihan mahtavan mittaiset. Ja kädet kanssa. 


Kotona on vain paras katsoa seinää ja heijastuksia siellä. Ikkunoissa näkyy viime kesän pölyt ja tämän syksyn sateet. Ja pikkuiset sormenjäljet. Saavat olla ja näkyä. Ensi kesään.


Sunnuntaikävelyn lelukaupan pakkoikkuna Vanhassa Kaupungissa odottaa joulua ja jouluostajia. Pakkoikkuna siksi, että on aina pakko tarkistaa, mitä omistajatar ja miehensä ovat ikkunoihin saaneet rakennettua. Mies rakentaa ja omistajatar suunnittelee. Aina jotain kivaa.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Kaunis hiljaisuus


Käsityötunti. Ei niitä hiljaisimpia yleensä.  Milloin lähtee lanka neulasta. Tai menee sataan solmuun. Tai jotenkin ihmeellisesti rispaantuu ja katkeaa. Tai neula katoaa. Milloin nyt mitäkin. Mutta tällä kertaa luokassa oli rauhallinen, keskittynyt tunnelma. Sen huomasi seitsenvuotiaskin ja sanoi kirkkaalla äänellä: "Täällä on kaunis hiljaisuus!"

Kauniisti sanottu.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Nypityt kulmakarvat


Työkaverin hiusten väri oli muuttunut. Sen kyllä huomasin, mutten millään muistanut minkäväriset ne olivat aikaisemmin olleet. Samoin on käynyt usein uuden hiusmallin kanssa. Jotain uutta on, mutta miten se on muuttunut, sitä ei kuolemakseenkaan muista.

Mies  sai uudet silmälasit. Työkaveri sanoi hänelle, että sinulla harvoin näkee laseja päässä. Muuten hyvä, mutta miehellä on aina silmälasit. Joka päivä, koko ajan.

Ehkä vähän huono todistaja todistaja tällä huomiokyvyllä olisi.


Aikanaan minulla oli pitkät selkään asti ulottuvat hiukset. Yhdessä vaiheessa leikkautin ne olkapääpituisiksi. Kampaajalta tultuani kysyin silloin noin 12-vuotiaalta pojaltani, että huomaako tämä jotain uutta minussa. Tämä katsoi minua hetken ja kysyi: "Oletko nyppinyt kulmakarvasi?" 

tiistai 15. marraskuuta 2011

Kotoilua


Tässä yhtenä päivänä uutisissa kerrottiin nuorten kolmikymppisten koulutettujen naisten uudesta villityksestä, homingista eli kotoilusta. Siis siitä, kun ollaan kotona ja tehdään käsitöitä ja ruokaa ja leivotaan. Itse. Ei kuulema siksi, että olisi pakko, vaan siksi, että halutaan näyttää, että osataan. Toivottavasti myös siksi, että se on kivaa.

Muistanpa itsekin nuorena kolmikymppisenä ja nuorempanakin kotoilleeni. Koska se oli kivaa, mutta myös, koska oli vähän pakkokin. Rahaa säästyi, kun itse leipoi, neuloi ja ompeli. Talvitakeista alkaen. Kyllähän sitä vielä nykyäänkin tekee. Vähemmän kylläkin. Paitsi vaatteiden ompelua. Sitä ei enää tule tehtyä lainkaan. Mutta muuta aina silloin tällöin.


Tänään ihmettelen sitä, että mahtaako marraskuun pimeys vaikuttaa finnihormoneja lisäävästi. Iho on kuin nuorella teinillä. Kukkiva. Vai mahtaako syynä olla pimeyden aiheuttama suklaahimo, jota on vaikea vastustaa...

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Rouva Parviaisen päivitykset


Joku on joskus sanonut, että tuntuu kuin viikossa olisi vain sunnuntai ( vai oliko se nyt maanantai ) ja perjantai. Niin viikot kuin viikonloputkin mennä hujahtavat hetkessä ohi. Miten taas voi olla sunnuntai-ilta? Vaikka niinhän se on, että kun on mukavaa, aika kuluu nopeasti. Viikonloppuna on tavattu lapsia, niin isoja kuin pieniäkin ja pidetty koiraa yökylässä. Ja kun maanantai on saatu kulutettua, onkin jo perjantai...

Maailmassa on paljon ihmetyksen aiheita. Yksi niistä piilee facebook-sivullani. Laidassa on sponsoroituja mainoslinkkejä. Ne ovatkin meikäläiselle ihan sopivia ( mistä lie löytävät sivulleni ): Eeva- ja Voi Hyvin-lehden mainoslinkkejä, kodinkoneliikkeen mainoksia,  säästä sähköä -linkki, työhöni liittyviä linkkejä, ryppyvoidelinkkejä. Kyllä meitä seurataan. Siellä on myös linkkejä henkilöistä, joiden päivitykset voisin tilata. Ilmeisesti taannoisesta Tanska-ajasta johtuen siellä on paljon tanskalaisia henkilöitä. Mutta asia, jota en kuuna päivänä voi ymmärtää, on se, että tämä ko. sivusto kuvittelee, että olisin kiinnostunut tilaamaan Saana Parviaisen päivitykset. Saana Parviaisen!!!! Tämän surullisen kuuluisan Jussi Parviaisen surullisen kuuluisan vaimon. Huokaisu.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Rasvatahra


Silmälasipäisen mieheni kanssa olemme yhdessä ihmetelleet, miksi silmälasit likaantuvat ja varsinkin rasvoittuvat niin nopeasti. Varsinkaan, kun niihin ei edes koske. Omasta mielestään ainakaan. Onko ne tehty sellaisiksi, että ne imevät rasvaa linsseihin? Ovatko ne jonkinlaisia rasvamagneetteja? Ikävää. Aina kun alkaa lukemaan jotain, keskellä linssiä on näkemistä estävä rasvatahra. Tai kaksi. Jotka epäilyttävästi muistuttavat sormenjälkiä...

perjantai 11. marraskuuta 2011

Kadoksissa


Tänään ajoin kotiin kaupan kautta. Kotipihalla kanniskelin kasseja autosta sisälle. Pihalle ajoi punainen auto ja autosta nousi vanha vanha mies, avasi hänkin takaluukun, otti sieltä työkalupakin ja alkoi kävellä kohti avonaista oveamme. Hitaasti, mutta päämäärätietoisesti. Minullehan tuli kiire häneltä kysymään, että mitähän asiaa hänellä on. Hän ei lainkaan hämmästynyt, että ihan tuntematon naisihminen kantaa tavaraa sisään, sanoi vain, että asuuhan SV täällä. Minä siihen, ettei kyllä tässä osoitteessa. Hän vain jatkoi, että SV asuu täällä. Yritin kysellä, että mikähän SV:n osoite mahtaa olla, johon mies, ettei muista... Nousi autoon ja ajoi pois. Toivottavasti löytyi.


Perjantaipikasiivous on tehty. Viikonloppu alkakoon!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Myöhässä


Jos jollakin lailla viettäisi halloveenia, voisi ylleen vetäistä vaikka tällaisen takin. Ja vielä kun jättäisi peittämättä luonnollisen mustat silmänalusensa, niin lookki olisi aikalailla täydellinen.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Vettä, vettä


Vettä, vettä olisi tänään tarvittu. Kaupungin vesijohto otti ja poksahti moottoritien alla eilen ja sai aikaan sen, että läntiset osat kaupungista eivät saaneet tänään vettä. Eivätkä kuulema saa huomennakaan, jos huonosti käy. Onneksi itse asun itäisellä puolella kaupunkia. Aamusuihkut on turvattu.

Vähän oli hankalaa töissä siellä läntisellä puolella. Kun vessassa sai käydä säännöstellysti. Vetää sai vain joka toisella kerralla :)  Kummasti tuntui koko ajan olevan tarve käydä siellä nyt, kun ei oikein voinut. Lounaskin syötiin paperisilta kertakäyttölautasilta ja juomat juotiin samanmoisista mukeista. Seitsenvuotiaista se oli vain hauskaa. Oli lokerot salaatille ja ruoalle.


Mutta kahvivedet pelastettiin heti aamulla kanistereihin. Kahvistahan ei luovuta. Sellaista vesipulaa ei tulekaan. Kolmesta viiteen kuppiin päivässä estää dementiaa. Siinä mottomme.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Hyvä päivä


Tänään päiväkävely tehtiin hautausmaalle. Kynttiläretki. Hassua, että siellä oli enemmän vilinää ja vilskettä ( jos nyt hautausmaalla sellaista voi olla) kuin kaupungilla. Tutut tapasivat toisiaan ja puhetta piisasi. Paikka oli yllättävän elävä. Noin niin kuin hautausmaaksi.


Hautausmaan laidassa tilhet vilistivät ja helisivät puussa. Erittäin eläväistä.

Nyt sitten levätään ja nautitaan. Ei lainkaan hassumpaa. Hyvä päivä.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun


Tänä aamuna sakeaakin sakeammassa sumussa töihin ajellessa radiossa soitettiin Miljoonasateen Marraskuu . Olin jo unohtanut, kuinka mukavaa musiikkia yhtye soittaa. Ei vain Marraskuu, vaan monet monet muutkin kappaleet. Kun eteensä ei nähnyt kovinkaan pitkälle, marraskuu sopii tunnelmaan oikein hyvin.


Tänään työkaveri kertoi, että seitsenvuotias oli tullut hänen eteensä, tuijottanut häntä ja kysynyt: "Hei kuule Pirjo, oletko sinä mies vai nainen?" No, onhan hänellä kyllä lyhyehköt hiukset, mutta muuten... Mistä näitä aivoituksia oikein tulee?

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Nihkeetä


Mikähän siinä on, että jotkut päivät ovat nihkeämpiä kuin toiset? Heti aamusta. Heti jo, kun herätyskello on soinut. Ei huonoja päiviä. Ei lainkaan, mutta hitaita. Asiat vaativat hieman enemmän ponnisteluja kuin muulloin. Vähän enemmän aikaa. Auttaisikohan aurinko?

maanantai 31. lokakuuta 2011

7 miljardia


Tänään lokakuun viimeisenä vuonna 2011 jonnekin päin maailmaa syntyi maailman 7. miljardis  (näyttää ihan ulkomaankieleltä, liekö edes oikein) ihminen. Jonnekin. Todennäköisimmin Afrikkaan, Aasiaan. Kukaan valtiovallan edustaja ei tainnut olla kukkapuskan ja onnittelushekin ja -kortin kanssa onnittelemassa. Ja kuulema, kun tämä tänään syntynyt täyttää neljätoista vuotta, meitä on jo kahdeksan miljardia.


Vuosi sitten jäin koukkuun englantilaiseen pukudraama Downton Abbey ´hin ( ja mitenkähän tuohonkin genetiivin laittaa...). Ihmissuhteita ja draamaa kartanon ylä- ja alakerrassa. Nyt on toinen tuotantokausi sitten alkanut, eletään ensimmäisen maailmansodan aikoja. Ei näytetä vielä Suomessa, mutta Ruotsissa. SVT1 esittää sarjaa sunnuntaisin. Hyvä, hyvä.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Golfin pelaamisen tarkoitus


Veikka Veljenpoika, joka ei niin kauheasti perusta valmentajista, keksi itselleen nyt hyvän valmentajavapaan harrastuksen. Golfin. Siinä kun ei hänen mukaansa tarvitse tehdä muuta kuin saada pallo sinne reikään. Periaate on ihan oikea.


Ostinpa, kun kaupassa oli valtava keko keskellä käytävää, Annan pipareita. Nyt niitä täytyy sitten käydä napsimassa koko ajan. Meikäläisen piparikohtuus on vuoden piparipaaston jälkeen kadonnut jonnekin...

lauantai 29. lokakuuta 2011

Kesäaika



Kesä on nyt sitten loppu. Huomenna olemme siirtyneet jo takaisin normaaliaikaan tai talviaikaan. Tilastojen mukaan täällä Etelä-Suomessa terminen talvi alkaa siinä marraskuun puolivälissä. Siis ihan kohta. Ja nyt ei sitten oikein tiedä, onko mukava nauttia näistä lämpimistä syyspäivistä vai haluaisiko jo pukea ylleen vähän lämpimämmän talvitakkinsa pikkupikku pakkasessa.


Vielä viimeisintä kesäaikaa muistellessa muutama kuva Pietarsaaresta ja Luodon vesiltä.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Äiti


Tytöt aivan ilmiselvästi suunnittelivat jotain kivaa, mihin tarvittiin lupa. Kotoa. Toinen huokaisi ja sanoi: "Meidän äidille ei sitten ainakaan kannata soittaa. Se sanoo kaikkeen EI."

tiistai 25. lokakuuta 2011

Kohteliaisuus?


Tänään seitsenvuotias tarttui käteeni ja sanoi ihmetellen: " Kuinka sinun käsi on noin pehmeä, vaikka olet niin vanha?" Tiskikone? Siivouslaiskuus? Käsirasva?

maanantai 24. lokakuuta 2011

Aamu


 Aamulla oli herätys puoli viideltä. Vähän liian aikaisin, vaikka aamuista pidänkin. Varsinkin, kun illalla vielä jumittui katsomaan elokuvaa, joka loppui puolilta öin. Kannattiko? Tuskinpa vain. Miehen aamukone Stockholmiin lähti vähän ennen seitsemää. Tukholma on siitä mukavan lähellä, että sinne ehtii lentää aamulla ja on silti aikaisin vielä töissäkin. Moni muukin näytti lentävän töihin. Onneksi oma työmatka on lyhyempi.

Aamut ovat päivän parasta aikaa. Kun jo vähän valostuu, mutta ei ihan vielä ole täysin kirkasta. Arkisin sitä ei enää ehdi kotona kokea, mutta viikonloppuisin se on sellainen hemmotteluhetki. Saa lukea aamun lehdet ja nauttia kupin kahvia. Rauhassa. Ja koko päivä on vielä edessä.


Siilit ovat jo taitaneet kaivautua talvipesiinsä. Varoituskyltit ovat kyllä tarpeen.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Pihalla


Puut on verkotettu, havunneulaset haravoitu. Lehtiä meidän puutarhaan tulee ainoastaan muutama omasta omenapuusta ja loput aidan takana olevasta koivusta. Ei paljoa. Pihan männyt ovat suurimmat roskaajat. Neulaskasat odottavat. Huomenna...


Piha näyttää alakuloiselta. Johtunee harmaasta ja sateisesta säästä. Nyt, kun aurinko pilkistelee, on se taas piristynyt. Ihana aurinko.


Jotkut eivät halua vielä luovuttaa. Uutta puskee esiin kaikesta sateesta, kylmyydestä ja pimeydestä huolimatta.