Meille yritti muutama rosvo päästä sisään tässä viime viikolla. Asumme kahdessa kerroksessa ja iltapäivällä kahden jälkeen olin yläkerrassa. Yhtäkkiä alkoi ulko-ovelta kuulua hirmuista ryskettä. Menin alas katsomaan, kun jyske vain jatkui. Ovelle päästyäni se lennähtikin karmeineen sisään. Ovella seisoi kaksi hämmästynyttä "ei-tanskalaisen" näköistä miestä. Minut nähdessään he ottivat jalat alleen ja lähtivät kiireen vilkkaa juoksemaan rappusia alas. Onneksi. Siinä minä sitten pyörin ja ajatteli, ettei tällaista voi tapahtua. Ei minulle. Ei keskellä kirkasta päivää. Ei kerrostalossa. Mutta niinpä vain tapahtui.
Onneksi isännöitsijän toimisto on samassa talossa. Menin sinne ja sydän montaa sataa lyöden sanoin, että tulkaa katsomaan, mitä on tapahtunut. He sitten soittivat poliisit, jotka tulivatkin nopeasti. Rikospoliisipoika kyseli miesten tuntomerkkejä. On se kumma, että sitä luulee olevansa hyväkin huomaamaan tuntomerkkejä, mutta kun tosi paikka tulee eteen, sitä ei muistakaan mitään. Vaikka tuijottaa murtovarasta silmästä silmään metrin etäisyydeltä. Kasvot osasin kuvailla, pituudenkin ja ikähaitarin, mutta vaatteista ei ole oikein minkäänlaista mielikuvaa. Paitsi se, että ne eivät olleet mustat. Sillä ei kovin pitkälle pötkitä. Onneksi tuossa alakerrassa sijaitsevassa yrityksessä oltiin pantu merkille kaksi juoksevaa miestä ja heidän autonsa, joten poliisi sai sitten kuulema hyvät tuntomerkit. He kävivät vielä illalla ottamassa ovesta jalanjäljen ja kertoivat, että heillä on jo mahdolliset tekijät tiedossa. Ammattilaisia. Toivottavasti heidät saadaan kiinni. He olivat oven sisään potkaisten murtautuneet alakerran asuntoon ja vetäneet siellä kaiken mahdollisen lattialle varastettavaa etsiessään. Jotenkin tuntuu helpommalta tämä kuin se, että olisi tullut kotiin ja huomannut oven olevan auki ja kaikki paikat sotkettu. Nyt vaivaksi jäi oven korjaaminen, mikä sekin tapahtui muutamassa tunnissa. Ja hetken aikaa pelästynyt mieli.
Seuraavana päivänä kotiin tullessa oli hiukan jännittynyt olo. Sitä kuunteli koko ajan ääniä käytävästä, vaikka tiesi, etteivät he enää tänne tule. Yöunet eivät kuitenkaan menneet. Mutta uskomattoman röyhkeitä he olivat. Vaikka ovemme onkin ainoa tuossa käytävässä, siinä kulkee koko ajan ihmisiä toiseen rakennukseen, koska se on ainoa kulkuväylä sinne. Toinen tietysti oli vahdissa koko ajan. Mutta uskomatonta kuitenkin.
Kahdelta täkäläiseltä tutulta on täällä junassa tai bussissa varastettu rahakukkaro ilman, että he ovat huomanneet mitään. Toinen sai kukkaron takaisin kortteineen, vain rahat oli viety. Toinen ei saanut. Hänellä oli siellä myös ajokortti. Koska hän on nyt kirjoilla täällä, hän joutuu hankkimaan tanskalaisen ajokortin eli tekemään kirjallisen kokeen ja ajokokeen. Mikä hirveä vaiva.
Talvi pitää tätäkin maata otteessaan. Tännekin saatiin kunnon lumipeite. Viime viikolla oli oikein kunnon lumimyräkkä ja niin ne lumet ovat jääneet edelleenkin maahan. Pakkasta on luvattu vielä ainakin koko täksi viikoksi, joten maassa ne pysyvätkin. Täällä tehdään pihoille tuollaisia kapeita käytäviä. Niistä hakataan jää pois tai ne suolataan, että ne ovat kokonaan sulia. Jalkakäytävillä on välillä aika ahdasta, kun kaikki tulevat ja menevät yrittävät mahtua tuollaiseen käytävään. Täällä ei ole kolia näkynyt, eikä niitä tavallisesti tarvitakaan. Viime vuonna oli kahtena päivänä lunta, normaalisti noin viikon ajan. Nämä täällä sanovat, että valkoinen joulu on kiva, mutta sitten ei lunta enää tarvita.
Autoilijat ovat olleet pulassa, kun täällä ei noita katuja aurata niin kovin tehokkaasti. Tai jos aurataan, lumet jätetään siihen. Jokainen joutuu itse lapioimaan itsensa pois jalkakäytävän reunasta. Viime viikolla vielä 30 %:lla autoilijoista oli kesärenkaat alla. Uutisissa haastateltiin yhtä autoilevaa rouvaa, joka kertoi, että herra ajaa talvirenkailla, mutta rouva joutuu tyytymään kesärenkaisiin...
Täällä käydään edelleenkin kovaa keskustelua koulusta. Välillä oppimistuloksista, välillä työrauhasta. Nyt yhden koulun järjestämistä "äititapaamisista". Täällähän on parikymmentä prosenttia maahanmuuttajia ja erityisesti heitä asuu Nörrebron alueella. Siellä Holgerskole on jo viiden vuoden ajan järjestänyt parin kuukauden välein kahvitilaisuuksia pelkästään äideille. Näissä tilaisuuksissa on keskusteltu tietenkin lapsista ja mm. kiusaamisen estämisestä. Ne eivät ole mitään vanhempainiltoja, jotka ovat tietenkin kaikille tarkoitettuja, eikä siellä päätetä mitään. Keskustellaan ja ollaan. Ja juodaan kahvia. Koulu on ajatellut, että tällä tavalla he saavat maahanmuuttajaäidit mukan koulumaailmaan ja keskustelemaan siitä. Tällä tavalla on saatu monta kiusaamistapausta ratkaistuksi. Nyt jotain syystä ne on koettu "diskriminoiviksi", koska miehet eivät pääse niihin mukaan. Uutiset, lehdet, eduskunta ja oppositio on ottanut kovasti kantaa asiaan. Oppositiojohtaja Villy Sövndahl oli jo erottamassa koulun johtajaa, kun tämä pitää tällaisia epädemokraattisia kokouksia. Muut koulut ja suurin osa kansasta taas on antanut tukensa koululle, koska se tällä tavalla yrittää parantaa koulun ilmapiiriä ja äidit haluavat tehdä kaikkensa, jotta heidän lapsensa eivät joutuisi mukaan jengeihin. Joskus on otettava erilaiset toimenpiteet käyttöön. No, nyt Villy-parka on joutunut perumaan jyrkkiä puheita, koska hänen kannatuksensa jopa omassa puolueessaan on näiden lausuntojen myötä laskenut. Olisi kannattanut tehdä väyryset ja nukkua yön yli.
Myös pääministeri Lars Lökke Rasmussen joutuu olemaan huolissaan kannatuksestaan. Viimeisin kirjoitus oli, kun hänen hallituksensa on antanut lausunnon, jossa paheksutaan sellaisia vanhempia, jotka ottavat lapsilleen lomaa koulun loma-aikojen ulkopuolella. Vanhemmat eivät näin kunnioita opettajia ja heidän työtään. Täälläkin on kalliimpaa matkustaa koulujen varsinaisina loma-aikoina. Täällä talvilomaa vietetään esim. nyt seuraavalla viikolla, viikolla 7. Ja mitä Lökke tekikään. Otti ja lähti perheensä kanssa Kanarian saarille nyt viikolla 5.
Tanskaankin saatiin valittua euroviisulaulu. Lauantaina oli suuri Dansk Melody Grand Prix 2010. Kymmenen kappaletta kilpaili pääsystä Norjan euroviisuihin. Kaikki kappaleet kuulostivat lähes samanlaisilta. Tai ei edes lähes vaan aivan samanlaisilta. Kymmenestä kappaleesta yleisö äänesti neljä semifinaaliin. Niistä neljästä tehtiin sitten parit ja pudotuskilpailuna ( ihan kuin mäkihypyssä) parista toinen pääsi finaaliin. Voittajaksi selvisi sitten Christina Chaneen ja Tomas N´evergreenin ( taitaa olla taiteilijanimi...)
"InAMomentLikeThis" -kipale. Alku on ihan Stingiä ja loppu taas sitten sitä euroiskelmää...
Tanska on voittanut kisat kaksi kertaa. Vuonna 1963 Dansevise- nimisellä kappaleella ja vuonna 2000 Olsen Brothers voitti
"FlyOnTheWingsOfLove" -kappaleella. Se olikin mielestäni hyvä kipale. Ja taas yritetään. Epäilenpä suuresti mahdollisuuksia.
Pieni Merenneitokin joutuu nyt hytisemään jään ja lumen keskellä. Ressukalla kun ei ole vaatteita lainkaan. Toisin kuin meillä, toppatakit, kaulaliinat, pipot ja lapaset. Niitä edelleenkin tarvitaan.
Tuossa Tanskan ja Ruotsin välissä kulkee tuollainen Sorgenfrei-Tornquisvyöhyke, joka on jonkinlainen "ei täysin parantunut haava" (erittäin suora käännös) maankuoressa. Jonkinlainen jäänne kauan sitten hävinneistä kahdesta alkumaanosasta (taas "googlemainen" käännös...). Tässä lähistöllä tapahtuukin vuosittain maanjäristyksiä.Useimmat ovat niin pieniä, että ne voidaan havaita vain mittareilla, mutta aina silloin tällöin tulee sellainenkin, jonka voi tuntea. Edellinen suurempi tapahtui joulukuussa 2008, 4,8 ricteriä. Pohjois-Sjellanti, Kööpenhamina ja Skåne tärisivät silloin. Oikeasti. Helmikuussa 2004 5,5 ricteriä ja koko Etelä-Ruotsi ja Sjellanti tunsi sen. Ja muutama muukin aika voimakas järistys on tätä maata ja Etelä-Ruotsia vavisuttanut. Ja kahvikuppeja heilutellut.
Amalienborgin linna koostuu neljästä palatsista. Yhdessä niistä asuu kuningatar Margareta prinssipuolisoineen. Toinen on nyt sitten remontoitu kruununprinssiparille sopivaksi. Remontti on saatu valmiiksi ja pariskunta muuttaa sinne kesäkuussa. Sitä ennen ensi lauantaista alkaen linna on yleisön nähtävänä. Enää ei ole mahdollisuutta osallistua ryhmäkierroksille, sillä ne on loppuunmyyty. 200 000 ihmistä on jo varannut itselleen lipun ohjatulle kierrokselle. Mutta yksin voi mennä. Jos mahtuu sisään. Linna on auki toukokuun loppuun.
Rosenborgin linnan juhlasali ja seinämaalaukset olivat varmaan omana aikanaan hyvinkin modernejä. Tuon ison salin seiniä peittivät gobeliinit, jotka kuvasivat Skånen- sodan tapahtumia.
Tämän kevään väri sisustuksessa on sitten sininen. Sanovat paikalliset sisustusasiantuntijat.
Joskus olen kirjoittanutkin, että tanskalaisille tärkeä tanskalainen arkimuotoilutuote on Margaretha-kulho. Melamiininen (aito on!) keittiökulho, jonka kuningattaren eno herra Bernadotte suunnitteli ja jolle antoi sisarentyttärensä nimen. Niitä saa nyt sitten melkein minkä värisinä vain. Saattaapi kylläkin olla, että kevään trendiväriä sinistä ei ole. Tai sitten on. Punaista, keltaista, vihreää. tietysti mustaa ja valkoista löytyy. Ja kokoja isoista monen litran kulhoista desilitran vetoisiin.
Nyt on sitten tullut uusi versio ko. kulhosta. Päivitetty. Viktoria-kulho. Ja keneltäköhän tämä kulho on nimensä napannut? 
Kevät ei sitten meinaa millään tulla. Viime yönäkin satoi kymmenisen senttiä lunta. Ja se on paljon tässä kaupungissa, missä keskimäärin on muutama sentti lunta talvessa, muutaman päivän ajan, korkeintaan viikon. Niin meille sanottiin... Iik, säätiedotuksessa näkyy, että huomiseksi on kaakosta tulossa hirveä sadealue...
