Vähän sitä ja vähän tätä

Kesäkuu huitelee viimeistään. Juhannukset on vietetty ja koulutkin ovat aloittaneet kesälomansa. Kesä on siis alkanut.

Juhannusta ei täällä vietetä suomalais-ruotsalaiseen tyyliin. 24.6. on Sankt Hans dag, Johannes Kastajan päivä. Edellisenä iltana vietetään Sankt Hans Aftenia, jolloin väki kokoontuu puistoihin ja rannoille piknikeille ja laulamaan ja katsomaan kokon polttamista. Eli kyllä se kokko poltetaan täälläkin.

Pakanalliseen aikaan ihmiset uskoivat, että noidat lentelivät kesäpäivän tasauksen aikoihin Saksaan jollekin vuorelle tai sitten Islantiin Katla-tulivuorelle. Väki uskoi, että tulet pelottelivat noidat pois. Tai pihlajanoksat. Tai rautanaulat. Kokot ovat jääneet. Nykyään niiden päällä poltetaan symbolisesti yksi noitakin.

Sankt Hansin aatto on oiva syy kokoontua ulos juhimaan. Lähipuistomme oli aivan täyteen ammuttu väkeä. Grillit kärysivät. Makkaraa ja lihaa syötiin. Olutta ja viiniä juotiin ja hauskaa pidettiin. Puiston kahvilassa soitti bändi ja tanssiakin sai. Illalla kymmenen maissa sytytettiin kokko, joka tökötti keskellä puistoa. Seuraavana päivänä oli aivan tavallinen työtorstai. Seuraavana aamuna Kööpenhaminassa ja jopa Skånessa asti leijui utuinen savu ja haisi myös. Oli poikkeuksellisesti aivan tyyntä eivätkä savut hävinneet yön aikana.

Viime viikolla alkoi tanskalaisten koululaisten kesäloma. Ylioppilaat saivat lakkinsa. Perjantaina tai lauantaina he ajelivat ympäriinsä tällaisilla vanhoilla kuorma-autoilla, kävivät jokaisen kotona, huutelivat ja heiluttelivat ohikulkijoille ja olivat onnellisia.

Täällä on ollut huolenaiheena se, että tuoreet ylioppilaat eivät hakeudu jatko-opintoihin, vaan pitävät välivuosia. Tänä vuonna on saatu iloita siitä, että entistä useampi hakeutuu suoraan opiskelemaan.
Lauantai-iltana liehui Tanskan lippu, Dannenbrog monen talon pihalla. Ja taas grillit kärysivät...

Itse vietimme suomalaista juhannusaattoa käymällä katsomassa Dyrehavenissa tanskalaista kesäteatteria. Kongelige Teatret valmistaa joka kolmas vuosi esityksen Dyrehaveniin. Tänä vuonna oli vuorossa Tre Musketerer, Kolme Muskettisoturia. Lippuja tilatessa saattoi tilata myös piknik-korin, jonka sisällön saattoi nauttia ennen esitystä tai pikaisesti väliajalla.

Rahaa ei oltu säästelty. Esityksessä laukkasi kymmenisen hevosta, puvut olivat mainioita. Tuo valkoinen pallo on kuninkaanlinna ja takana oleva ruosteinen laitos on Bastilji. Oli vauhtia, draamaa ja romantiikkaakin, joka ei päättynyt onnellisesti, ja tietysti huumoria, mikä kuuluu tietysti jokaiseen kesäteatteriesitykseen.

Esityksessä ei tietenkään saanut kuvata, joten nämä hepat on zoomattu ennen esitystä lämmittelykierrokselta.

Illan pimetessä nousi taivaalle kuu. Tässä tällainen tekokuu. Oli muuten mahtava oikeakin kuutamo.

Sunnuntaina kävimme tarkastamassa Kronborgin linnan Helsingörissä. Se on yksi Unescon maailmanperintökohde täällä Tanskassa.

Kronborgin rautainen pienoismalli.

Minä ja mieheni. Auringonpaisteessa. Ruosteisella pienoismallin pohjalla. Tanskalaiset pitävät ruosteesta. Olen käynyt lähiössä, jossa osa talojen ulkoseinistä oli tehty ruosteisista rautalevyistä. Olen käynyt museossa, jossa vessan ovet olivat ruosteisia rautalevyjä.

Mutta jatkakoon aurinko paistamista. Minä ainakin aion nauttia siitä. Minunkin koulussani alkoi kesäloma. Jee!!!