Työmatka pomon kanssa tiistaiaamuna

Amerikkalainen, täällä jo tosin kauan asunut Chris MacDonald, terveysguru, kirjoittaa kolumneja paikalliseen lehteen. Terveydestä, onnellisuudesta, elämäntavoista.

Yhdessä niistä hän kirjoitti, että ihmisen onnellisuus on kuin sinuskäyrää, sellaista ylös alas kulkevaa käyrää. Me voimme vaikuttaa käyrän frekvenssiin eli miten korkeita kurvit ovat, mutta emme siihen, että käyrä menee ylös ja alas. Ja niinhän se tekee. Pitäisi vain muistaa, kun on käyrän alamutkassa, että se on ollut ylhäällä ja sinne se taas myöskin nousee. Elämä on sellaista.

Princetonissa on psykologian professori ryhmineen tutkinut, miten ihmisen mieliala vaihtelee päivän ja viikon aikana. Ja tällaiseen tulokseen on päästy.

Mieliala on surkeimmillaan aamulla, siitä se sitten nousee jyrkästi lounastaukoa kohden, kunnes taas laskee työajan loppua kohden (luulisi sen päinvastoin nousevan silloin) ja siitä se sitten taas nousee iltaa kohden ja on korkeimmillaan n. klo 22. Tätä selitetään niillä aktiviteeteilla, joita me teemme työajan jälkeen.

Tekemiset on arvioitu asteikolla, jossa 6 on maksimi, sen mukaan, miten onnellisiksi ne tekevät ihmisen. Seksi tekee tutkimuksen mukaan ihmisen kaikkein onnellisimmaksi ja saa pisteitä 5,10, sosiaalinen kanssakäyminen tulee sitten toisena pisteillä 4,59, rentoutuminen kolmantena ja syöminen (vasta...) neljäntenä. Tietokoneella surffaaminen, meilien lukeminen ja vastaaminen niihin saa pisteitä 3,81 ja työ 3,62. Ainoa, mikä saa vähemmän onnellisuuspisteitä kuin työ, on työmatkat. Eli illat saavat noita onnellisuuspisteitä rutkasti. Eikä työnteko tunnu lainkaan houkuttelevalta. Mutta missä ovat harrastukset? Ne ovat mukavia ja mielialaa kohottavia. Ehdottomasti.

Mieliala vaihtelee tutkimuksen mukaan myös viikon aikana. No sehän nyt tiedetään. Tiistai on kuulema viikon pahin päivä. Maanantaina meillä on vielä viikonlopun onnellisuutta ja hyväntuulisuutta kropassa. Tiistaina ei enää lainkaan. Keskiviikko menee, koska ollaan jo puolivälissä. Torstaina menee jo paremmin, ollaanhan jo aika lähellä viikonloppua. Perjantaina ollaan seitsemännessä taivaassa. Perjantai ja lauantai ovat niitä parhaita päiviä. Sunnuntaista alkaa alasajo, joka on pahimmillaan siis tiistaina.

Tuntuuko tutulta? Itselleni maanantai on aina ollut vaikein viikon päivistä. Viikonloppuna tulee valvottua ja maanantaina on jostain kumman syystä aivan poikki ( rentouttavan viikonlopun jälkeen...) ja toivoo vain, että pääsisi kotiin nukkumaan. Siitä se sitten lähtee nousemaan. Ja totta on, että perjantaissa on jotain todella mukavaa, viikonloppu edessä.

Ennen aikaan tuli kärsittyä jonkinlaisesta sunnuntaiahdistuksesta, joka tietenkin johtui siitä, että maanantai oli tulossa. Siitä on onneksi jo alkanut päästä eroon. Nythän se on tietenkin helppoa, kun ei käy työssä ja saa tehdä, mikä on kivaa. Mutta jos työssä on mukavaa ( sitäkin voi olla), jos on mukavat työkaverit ( niin kuin minulla), ei sunnuntaiahdistusta tule. Mutta eipä näytä tämä nykyinen työelämä kaikkine vaatimuksineen ja paineineen olevan menossa kovin mukavaan suuntaan.

Eli näiden tutkimusten mukaan mielialamme on matalimmillaan tiistaiaamuisin työmatkalla. Mutta vielä huonommaksi se voi muuttua, jos pomo sattuu soittamaan ja pyytämään kyytiä. Pomon kanssa ajan viettäminen ei nimittäin saanut kovinkaan hyviä mielialapisteitä...

Niin että, jos pomo soittaa tiistaiaamuna, älkää vastatko...