tiistai 15. marraskuuta 2011

Kotoilua


Tässä yhtenä päivänä uutisissa kerrottiin nuorten kolmikymppisten koulutettujen naisten uudesta villityksestä, homingista eli kotoilusta. Siis siitä, kun ollaan kotona ja tehdään käsitöitä ja ruokaa ja leivotaan. Itse. Ei kuulema siksi, että olisi pakko, vaan siksi, että halutaan näyttää, että osataan. Toivottavasti myös siksi, että se on kivaa.

Muistanpa itsekin nuorena kolmikymppisenä ja nuorempanakin kotoilleeni. Koska se oli kivaa, mutta myös, koska oli vähän pakkokin. Rahaa säästyi, kun itse leipoi, neuloi ja ompeli. Talvitakeista alkaen. Kyllähän sitä vielä nykyäänkin tekee. Vähemmän kylläkin. Paitsi vaatteiden ompelua. Sitä ei enää tule tehtyä lainkaan. Mutta muuta aina silloin tällöin.


Tänään ihmettelen sitä, että mahtaako marraskuun pimeys vaikuttaa finnihormoneja lisäävästi. Iho on kuin nuorella teinillä. Kukkiva. Vai mahtaako syynä olla pimeyden aiheuttama suklaahimo, jota on vaikea vastustaa...

2 kommenttia:

  1. Kotoilu on ihanaa! Ja toivon tavallasi, että ne jotka sitä tekevät tekevät sitä nautinnon vuoksi eikä siksi että se on tehty muotijutuksi...

    Jo parikymppisenä pidin silloin tällöin viikonloppuisin vapaaehtoisia "turvalukkopäiviä" tarkoittaen etten koko päivänä avannut ulko-ovea. Tein itselle mukavia asioita kotona yksikseni. Vieläkin niitä harrastan kun vain on mahdollisuus.

    Valoa keskiviikkoosi!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Heljä. Kotoilu on kivaa. Kotona on kivaa.
    Mukavaa viikkoa sinullekin. Kotoillaan!

    VastaaPoista