Kevättä pukkaa!

Kevättä pukkaa. Lämpötila on päivisin yli kymmenen astetta. Ruoho on alkanut viheriöidä ja silmut puissa turpoavat ihan silmissä. Hevoskastanjoissa on jo valtavat silmut. Ihanaa. Ensimmäiset kuvat anemoneista, valko- ja sinivuokoista ovat jo näkyneet lehdissä. Itse en ole niitä vielä nähnyt. Pitäisi ottaa polkupyörä ja ajaa lähimpään metsään. Joka nyt ei ihan kaukana olisi...


70 vuotta sitten 9.4.1940 saksalaiset miehittivät Tanskan. Miehitystä kesti viisi vuotta. Miehityspäivää muistetaan täällä liputtamalla. Ensin lippu on puoleenpäivään puolitangossa ja sitten se nostetaan ylös. Eilistä 70-vuotispäivää muistettiin vähän isommilla juhlallisuuksilla. Täällä tehtiin gallup koululaisille. Heiltä kysyttiin, mikä erityinen päivä 9.4. on. Puolet tiesi, puolet ei. Luulenpa, että samanlaisiin tuloksiin päästäisiin, jos Suomessa kysyttäisiin, milloin talvisota alkoi, milloin päättyi.

Miehityksen aikana tanskassa toimi vastarintaliike varsin tehokkaasti, mutta oli niitäkin, jotka olivat saksalaismielisiä. Aiheesta on tehty elokuva, Flammen og Citronen ( Liekki ja Sitruuna), joka kertoo tosipohjaisen tarinan kahdesta vastarintamiehestä, joiden tarkoituksena oli tappaa mahdollisimman paljon natseja. Elokuva ei ole räiskintäkuva, mutta kuvausta epäluulosta ja luottamuksesta. Tapahtumapaikkana on Kööpenhamina vuonna 1944, eli ollaan jo miehityksen loppuvaiheessa. Hieno elokuva. Upeat näyttelijät. Siis Flammen og Citronen.

Toisen miehitysviikon alkaessa 1940 syntyi Amalienborgin linnassa hallitsijaparille, Fredrik IX:lle ja vaimolleen Ingridille (joka muuten oli ruotsalainen prinsessa) tytär Margrethe eli suomalaisittain Margareeta. Hänelle syntyi 40-luvulla vielä kaksi sisarta. Margareetalla ei syntyessään eikä vielä pitkään aikaan ollut oikeutettu kruunuun. Silloin Tanskassa vain mies saattoi olla hallitsija. Vuonna 1953 pidettiin täällä kansanäänestys ja sen perusteella säädettiin laki, jonka mukaan nainenkin voi toimia hallitsijana. Mutta vain jos miespuolisia sisaruksia ei ole.

Fredrik IX sairastui ja kuoli 1972 ja Margrethesta tuli Margrethe II/Margareeta II. Viime vuonna täällä oli taas kansanäänestys ja nyt miespuolinen henkilö ei voi ohittaa naista kruununperimysjärjestyksessä. No, Margareetalla on kaksi poikaa ja kruununprinssilläkin taitaa vanhin lapsi olla poika. Eli kuninkaita on tulossa.

Tämä kaikki siksi, että kuningatar täyttää ensi viikolla 70 vuotta. Häntä on jo juhlittu siellä ja täällä ja hänestä on kirjoitettu monta palsta(milli)metriä. Hän on erittäin pidetty ja arvostettu. Nuoruudessaan hän opiskeli arkeologiaa ja on ollut mukana monilla kaivauksilla. Hän maalaa tauluja ja juhlien kunniaksi hänen maalauksiaan vuosien varrelta on asetettu näytteille. Viikolla hän piti lehdistötilaisuuden. Miehensä prinssi Henrik päätti jättää näyttämön vaimolleen jo muutaman minuutin kuluttua, kävi pussaamassa vaimoaan otsalle, halaamassa ja lähti. Margareetalta kyseltiin sitten kaikkea mahdollista ( no... ehkei nyt ihan kaikkea) taivaan ja maan väliltä. Hän on kova polttamaan ja häneltä kysyttiin, miten hän voi olla roolimallina, kun hän polttaa tupakkaa ja niin monet sairastuvat siitä. Hän totesi vain, että hän polttaa, se ei ole mikään salaisuus ja niin hän tekee. Piste. Jutut kertovat, että linnassa palvelijat kulkevat hänen perässään tuhkakuppien kanssa.

Ensi perjantaina on odotettavissa parvekevilkutuksia klo 12 ja vähän myöhemmin vaunuajelua linnasta Raatihuoneelle. Täytynee mennä vilkuttamaan, olen nimittäin silloin kulmilla...

Täällä on menossa meikäläisen mielestä todella erikoinen lakko. Carlsbergin panimon työntekijät lakkoilevat oikeudestaan juoda KOLME kylmää olutta työpäivän aikana. He siis ovat saaneet tähän asti juoda KOLME kylmää olutta pitkin työpäivää. Nyt huhtikuun alusta he saavat nauttia olutta vain ruokatauolla. Ruokatauolla. Ja sehän ei käy! Työntekijöiden mielestä johto on nyt yksipuolisesti tehnyt lähes diktaattorimaisen päätöksen. Lakkohan siitä seurasi. Joka edelleenkin jatkuu. Ymmärtämystä tämä lakko ei ole saanut panimoteollisuuden ulkopuolelta.

Täällä ei hallituksen ministereillä ole ainakaan vielä ole ollut tekstiviesti- tai lautakasaskandaaleja. Mutta lomaskandaaleja kylläkin. Taannoin pääministeri oli lomalla etelässä koulujen loma-ajan ulkopuolella. Ja sekös nostatti kovan kohun. No nyt sitten ulkoministeri Lene Espersen oli pääsiäisenä lomalla perheensä kanssa Mallorcalla, eikä Kanadassa "Arktisen Neuvoston" ulkoministerikokouksessa. Kanadan ulkoministeri oli kutsunut kokoukseen viisi neuvoston kahdeksasta edustajasta. Paikalla olivat Kanadan, Usan, Venäjän ja Norjan ulkoministerit ja Tanskasta, siis ei ulkoministeri Espersen, vaan oikeusministeri. Tätä on nyt sitten puitu täällä mennyt viikko. Perhe vai työ? Tai siis työ vai perhe? Ja meneekö ministerin työ perheen edelle? Ja voiko pienten lasten vanhempi toimia ministerinä? Niin.

Mutta tuosta Arktisen Neuvoston kokouksesta puuttuivat Neuvostoon kuuluvien Islannin, Ruotsin ja Suomen edustajat. Koska heitä kokouksen kutsuja, Kanadan ulkoministeri ei ollut lainkaan kutsunut.

Kalliokiipeilyä tanskalaiseen tapaan. Rantaan Kuninkaallisen kipsiveistosmuseon edessä oli tällainen nelisen metriä korkeä kiviveistos. Jota oli hyvä käyttää kiipeilyseinänä.

Kaksi aikaisempaa kuvaa on otettu rannassa olleesta norjalaisesta purjealuksesta. Pojat korjailivat siellä korkeuksissa purjeita. Ja kaunis nainen halkoo tuulta aluksen keulakoristeena.

Amalienborgin linnan katolla liehui lippu. Kuningatar lienee ollut kotona.

Aleksanteri Nevskin kirkon kultaiset kupolit loistavat keväisessä auringonpaisteessa. Tämä kirkko keskellä kaupunkia on Tanskan ainoa ortodoksinen kirkko.

Eikö vain olekin ihana tuo sininen taivas noissa kaikissa kuvissa?