PUHA!

Kun tanskalaiset haluavat sanoa huhhuh tai jotain vastaavaa, he sanovat "puha" tai "pyha". Ihastumista huudahdetaan sellaisilla pienilla sanoilla kuin "ih", "naeh" tai vaikkapa "naj-j". Eri tunnetiloille on myös erilaisia pieniä sanoja, jotka voivat olla samoja kuin jossain muussa, jopa vastakkaisessa tunnetilassa. Ota niistä nyt sitten selvää.

Meikäläisen blogin päivittämisen kanssa on nyt ollut varsin pitkiä hiljaisia taukoja. "Tjah" ( mietteliäästi), luin tässä artikkelin Lontoosta takaisin kotiinsa Tukholmaan muuttaneesta perheestä. Parin vuoden oleskelun jälkeen perheen äiti halusi muuttaa takaisin kotiin, sukulaisten, ystävien, tuttujen asioiden luokse. Artikkelissa kerrottiin, kuinka ensimmäinen vuosi meni ihanassa euforiassa, kaikki oli uutta ja ihanaa. Sitten alkoi arki pikku hiljaa hiipimään perheen elämään. Elämä vieraassa maassa ei ollutkaan enää niin mahtavaa ja hienoa. Kaikki asiat piti ikään kuin opetella uudestaan. Koko ajan piti puhua vierasta kieltä. Asioinnit virastoissa ja muissa virallisissa paikoissa olivat jos nyt eivät ihan taistelua, niin jotain sinne päin.

Tuo edellinen ei nyt tarkoita sitä, että meikäläisen koti-ikävä olisi nyt niin kova, että se on nyt heti Suomeen. Ikävä on, kaikkia läheisiä ja ystäviä, niin pitääkin olla. "Naeh" (edelleenkin mietteliäästi), tarkoitan, että ensi huuma on todellakin mennyt ohi, arki on astunut elämään. Asiat eivät enää ole uusia. Koulua on käyty vuosi, "ih" (ihastuneesti), nyt jopa ymmärrän tanskalaisia uutistenlukijoita ja muita hitaasti ja selkeästi ääntelehtiviä ihmisiä. Kaupassa käydään ja ruokaa ostetaan tanskalaisittain. Enää ei hirveästi harmita maitotaloustuotteiden vähäinen määrä. Niitä ei osteta, kun vatsa ei niitä kestä. "Öv" (harmistuneesti), laktoosittomia tai edes vähälaktoosisia tuotteita täällä ei ole. Kaupunki on tullut tutuksi, nähtävyydet on melkein nähty, pyörällä ajaminenkaan ei ole enää pelottavaa. "Jah" (mietteliäästi), elämä sujuu omia latujaan. Tutusti ja turvallisesti, mikä on mielestäni mukavaa. Jonkun mielestä varmastikin tylsää.

"Nae", (nuo ae:t on muuten näitä tanskalais-norjalaisia ä-kirjaimia, joita näppiksessäni ei ole ja joita täällä ei lausuta ä:nä, vaan pikemminkin e:nä), kun asiat eivät enää tunnu niin uusilta, vaan ihan tavallisilta, niin joskus tulee eteen tenkkapoo, että mitähän sitä nyt kirjoittaisi, eihän täällä ole tapahtunut mitään... erikoista. Tämä oli siis selitys sille, miksi näitä pitkähköjä (mahtava suomalainen sana) taukoja.

Syksyinen arki jatkuu sitenkin, että harrastukset ovat alkaneet. Keväällä kävin kokeilemassa paikallista keramiikkaa. Nyt se sitten jatkuu. Mukavaa, sormet syyhyävät. Keväällä dreijasin niin, että niska ja hartiat olivat ihan jumissa. Dreijauksen aikan puolet savesta katosi johonkin, eivätkä astiatkaan kovin siroja ole. Nyt tehdään sitten jotain muuta.

Aloitin myös joogan. Täällä alkoi suomalainen jooga-ryhmä, joten olihan sinne mentävä. Siinä on haastetta, mutta odotan rentoutumista ja mielenrauhaa. Ja on mukava tavata suomalaisia.

Täällä vietettiin muutama viikko sitten Zulu ( = paikallinen TV-asema) Comedy Festivalseja. Koko viikon esitettiin ravintoloissa ja teattereissa stand up-komiikkaa. Andre Wickström esiintyi myös täällä. Ei tanskaksi eikä ruotsiksi ( tanskalaiset eivät ymmärrä ruotsia) vaan englanniksi. Aiheena oli tanskalaisuus. "Ih", se oli hauskaa. Myös tanskalaiset osaavat nauraa itselleen.

"Öv", ulkona sataa. Tänään on satanut koko päivän. Ostin pyöräilyä varten sellaisen sadeviitan. Erinomainen ajatus. Kun se oli ensimmäisen kerran päällä, en osannut ottaa huomioon tuulifaktoria. Sehän nousi kuin leija ylös silmille. Sitten piti istua päälle ja pitää käsillä kiinni ja siltikin se nousta vipatti sivuilta ylös niin , että housut kastuivat.

Täällä on tehty tutkimus, jossa todetaan, että pyöräilijät, jotka kuuntelevat ajaessaan korvakuulokkeilla musiikkia, joutuvat muita helpommin onnettomuuksiin. Koska eivät kuule liikennettä ja kuunnellessaan musiikkia, eivät myöskään keskity liikenteeseen. "Nå", tuon olisin minäkin voinut kertoa. Kerran nimittäin ajoin pyörällä ja omaksi ilokseni kuuntelin sopivaa menomusaa. Sitten rupesikin pelottamaan, kun ei kuullut autoja, eikä mahdollisia kellonsoittoja. Oli pakko lopettaa kuuntelu ja keskittyä ajamiseen.

Täällä ruska ei ole ihan vielä noin pitkällä kuin kuvista voisi päätellä. Botaniske Havessa on YKSI vaahtera, joka on oranssin punainen, muuten kaikki on vielä aika lailla vihreää. Tai ruskeaa. Joten jäädään odottelemaan. Ruskaa. Ja seuraavaa postausta...