Punakaneli

Takapuoli on turtana koko päivän luennolla istumisesta. Ja sitä ennen autossa Helsingin aamuruuhkassa. Ja jälkeen iltapäiväruuhkassa. Pitäisi varmaankin liikuttaa sitä, mutta kun ei jaksa. Huomenna sitten. 

 Omenapuumme, joka on pari vuotta vain kasvanut, eikä ole lainkaan viitsinyt omenoida, aivan villiintyi tänä vuonna ja kasvatti kaksi omenaa. Toiseen majoittui omenamato ja putosi maahan. Minä söin sen, omenan siis. Toivottavasti en matoa. Toinen punertuu puussa. Taitaapi olla punakaneli.

Ulkona sataa vaihteeksi. Mukavaa kuunnella sateen ropinaa. Sisällä.

Toinen, mikä on villiintynyt näistä syksyn sateista, on pieni nurmikkomme. Koko kesänä sitä ei ole tarvinnut leikata kuin muutaman kerran. Nyt, kun enää ei huvittaisi, saisi olla vähän väliä leikkaamassa.

Oi, kylläpä siellä sataakin.