keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Obama tulee sittenkin!


Nyt on sitten selvinnyt, että Obama tulee sittenkin. Perjantaina. Eli siis, saapa nähdä, kallistuuko vaaka Chicagon puoleen olympiavaa´assa. Rio on ollut tähän asti vahvoilla, koska kisoja ei koskaan ole pidetty Etelä-Amerikassa. Mutta nyt nähdään, kuinka paljon vaikuttavat ISOT nimet lobbaajina. Riittääkö Pelen vaikutusvalta tässä kisassa? Tai Madridin puolestapuhujan Juan Carlosin.

No, Obama tulee tänne vain viideksi tunniksi. Mutta aikoo siinä ajassa puhua Bella Centerissä Chicagon puolesta, tavata kuningas- ja kruununprinssiparin sekä keskustella pääministeri Lars Lökke Rasmussenin kanssa. Kaupungin keskustassa Christiansborgin linnan ympäristön kadut suljetaan koko perjantaiksi, joten ruuhkia tullee riittämään sitten muualla.

USA:n tähdet ovat niin tunnettuja, että he ovat saaneet lehdissä pääosan. Michael Johnson on tänään juossut aamulenkin, Chicagon pormestari on ollut lähistadionillamme koululaisten olympialaisissa. Siellä ovat myöskin olleet samainen Michael Johnson ja Jackie Joyner-Kersee. Admiral Hotellissa pidetään Chicago-juhla, jonne tulevat mahdollisesti myöskin tänään maahan tulleet Michele Obama ja Oprah Winfrey. Palstamillimetrien mukaan Chicago saa kisat ilman muuta. Muista kaupungeista ja heidän delegaatioistaan ei ole ollut juuri mitään. Muistammeko edes niitä muita kaupunkeja? Kaupungissa on olympiateeman mukaisesti monenmoista tapahtumaa loppuviikolla, urheiluaktiviteetteja ja konsertteja. Ja niissä kuuluisia osallistujia ja vierailjoita.

Oprah siis tuli tänään ja aikoo kuulema tehdä Tanskasta 30 minuutin esittelyn, kun nyt kerran on täällä. Berlingske Tidendenissä Thomas Söie Hansen ( nuo tanskalaiset Ö:thän ovat siis sellainen O, jonka päällä on /, jota en nyt tästä koneesta nopeasti saa, eikä sitä lausuta puhtaana Ö:nä vaan jonkinlaisena Ö:n ja O:n sekoituksena nielussa...) kirjoittaa ironisesti, että varmaankin siksi, kun tanskalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Show, jossa "Oprah tapaa pienen onnellisen merenneidon ja tinasotilaiden kuninkaan jälkeläiset" esitetään 9.10. USA:ssa ja myöhemmin sitten muualla. Villit huhut kertovat, että Oprahin matkaoppaana olisi yksi Karen VisitCopenhagenista.

Tämä yksi Karen on ehtinyt tässä kuukauden aikana aiheuttaa erittäin runsaasti keskustelua ja jopa yhden eronkin. VisitDanmark julkaisee mm. Youtubessa Tanskan matkailumainoksia. Muutaman minuutin pätkiä Tanskasta ja sen eri osista. Yleensä ihan tavallisia matkailupläjäyksiä. No, nyt se julkaisi videon, jossa yksinhuoltajaäiti Karen oli ollut yhden yön suhteessa jonkun ulkomaalaisen miehen kanssa puolitoista vuotta sitten. Karenilla ei ollut erityisen hyvää muistikuvaa illan tapahtumista, hän ei tiennyt miehen nimeä eikä kansalaisuutta. Mutta yön seurauksena syntyi poika, jolle Karen nyt tämän videon avulla haki isää. Siis sitä oikeata. Lehtien palstoilla, television ajankohtaisohjelmissa on sitten räjähtänyt keskustelu siitä, minkälaisen kuvan tämä antaa tanskalaisista. Varsinkin naisista. Humalassa antautuvat kenelle tahansa, eivät muista mitään? VisitDanmarkin yksi johtohenkilö erosi tämän kohun seurauksena. Ja kaikki oli pelkkää näytelmää, tässä tapauksessa bluffia, mikä nostatti entistä enemmän myrskyä vesilasiin. Karen on oikeasti näyttelijä, joka esitti osansa käsikirjoituksen mukaan. Mutta tätä ei enää pidetty hauskana. Tässä on linkki, jos haluatte käydä katsomassa, kuinka tanskalainen äiti etsii isää lapselleen.


Sittemmin YouTubeen on ilmestynyt jopa hauskoja kopioita kyseisestä videosta. Useimmat miesten tekemiä. Tanskalainen isä etsii olutpulloa... vai etsikö hän sittenkin korkkia siihen...

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Jos Obama tulisi...

Bloginpitäjä on aloittanut tanskan kielen opiskelun, joten kirjoittaminen on jäänyt hyvin vähälle (siis täysin olemattomaksi). Tanskan kielen verbit ja substantiivit ja ennenkaikkea ääntämisen harjoittelu vievät nyt kaiken aivokapasiteetin. Mikä tuntuu tässä iässä tarkoittavan aika paljoa. Mutta mukavaa on.

Luokassa on 18 opiskelijaa eri puolilta maailmaa, Meksikosta, Ranskasta, Saksasta, Venäjältä, Singaporesta, Israelista, Skotlannista, Englannista, Vietnamista, Hollannista, Australiasta. Suurin osa on miehensä työn takia tai poikaystävän perässä tullut eli suurin osa on, kuten arvaatte, naispuolisia. Vain kaksi miestä on luokalla. Motivaatio on suuri ja tahti on kova. Eikä ole helppoa. Onneksi ruotsinkielenopinnoista on ollut se hyöty, että sanojen taivutus on tuttua ja jotkut sanatkin ovat samoja, kirjoitettuina. Mutta sana kerrallaan. Ja eiköhän se palkintokin jossain odota.

Sen verran tässä jo pärjää, että jonkun verran pystyy lukemaan sanomalehtiä. Niissä asiat kerrotaan suhteellisen yksinkertaisesti ilman kaunokirjallista kuvailua. Nyt uutisissa on ensi viikolla alkava Kansainvälisen Olympiakomitean kokous. Se pidetään Kastrupin lähistöllä sijaitsevassa Bella Centerissä. Kokous kestää reilun viikon ja siellä on tarkoitus valita vuoden 2016 olympiakaupunki. Ehdokkaina ovat Chicago, Tokio, Rio de Janeiro ja Madrid. Rio kuulostaa olevan vahvoilla. Mutta kuulema lobbaajilla on paljonkin asian kanssa tekemistä, nimen omaan kuuluisilla lobbaajilla. Tuntematon Sotsi sai talvikisansa paljoltikin Putinin ansiosta. Hän kun tuli ( ja voitti) Olympiakomitean kokoukseen puhumaan maansa puolesta. Puhui vielä englanniksi ( mitä hän harvoin tekee) ja lupasi henkilökohtaisesti taata kisojen onnistumisen.


Nyt täällä sitten spekuloidaan, että mahtaako Obama tulla puhumaan Chicagon puolesta. On laskettu, että jos hän tulee, on hän 1,5 miljardin kruunun ( n. 201 milj. euroa) arvoinen Kööpenhaminan julkisuuskuvalle. Tarkoittaa sitä, että Kööpenhamina saadaan Obaman kanssa julkisuuteen ympäri maailmaa. Obama Kööpenhaminan silhuetti takanaan, Obama Pelen kanssa Raatihuoneentorilla, Obama ja Michelle kävelemässä Kööpenhaminan kadulla (????). Mutta kun ei tiedetä, tuleeko vai ei.

USA:sta on varmasti tulossa ainakin vaimonsa Michelle, Oprah, entiset juoksijat Michael Johnson, Edwin Moses, Jackie Joyner-Kersee, entinen voimistelija Nadia Comaneci ( entinen romanialainen?). Tietysti muutkin maat lähettävät kuuluisuuksiaan tänne. Pele Brasiliasta, kuningas Juan Carlos Espanjasta, Yasuhiro Yamashita ( entinen judoka, kaikkihan hänet muistavat) Japanista ovat näillä näkymillä tulossa käymään + kuninkaalliset Anne Englannista, Albert Monakosta ja Konstantin Kreikasta. Ynnä kaikki toimittajat ympäri maailmaa. Kaupunki tulee vilisemään urheilumaailman ja kaiken maailman muitakin tähtiä, jos sattuisi heidät tuntemaan. Matkailuväki on ainakin haltioissaan. Tätä tarvitaan, kun varsinainen matkailusesonki on loppunut.

Kööpenhaminan Kongressikeskus, jossa olympiakokous pidetään.
Har en dejlig dag og farvel! Mukavaa päivää ja näkemiin!




torstai 17. syyskuuta 2009

Kesämökillä!

Aurinko jatkaa paistamistaan. Lämmintä on lähemmäs 20 astetta. Mainio ilma käydä kesämökillä.

Kuningas Kristian IV (hallitsi 1606-1634) asui aikanaan Christiansborgin linnassa, mutta hänestä se oli liian virallinen ja "rasittava". Niinpä hän halusi rakennuttaa pienen maalaisresidenssin itselleen aivan kaupunginmuurien ulkopuolelle. Nykyään sekin on aivan keskustassa. Mökistä tuli kolmikerroksinen pienehkö rakennus, jossa on 24 huonetta. Linna on rakennettu hollantilaiseen renessassityyliin ja kuningas halusi siitä ihan oikean linnan näköisen torneineen, vallihautoineen ja portteineen. Satulinnalta se näyttääkin, mutta "miniatyyrikoossa".

Kolme kuningasta piti sitä sitten kotinaan (Kristian IV, Frederik III ja Kristian V), kunnes Frederik IV rakennutti itselleen kunnon kokoisen linnan, Frederiksborgin linnan. Rosenborgin linnaa käytettiin myöhemmin vain satunnaisesti ja vuodesta 1838 se on toiminut kuninkaallisena museona, jossa säilytetään ja näytetään kruununjalokiviä.

Linnalla on tietysti valtava puistoalue, jossa kuninkaallinen seurue saattoi kuljeskella ja nauttia luonnosta. Nykyään tuo puisto, Rosenborgin puisto tai Kuninkaan puisto (Kongens Have) on kaikkien käytössä. Viikonloppuisin ihmiset käyvät siellä piknikillä ja muutenkin ihailemassa istutuksia. Yöksi puiston portit suljetaan.

Tuosta sisään... siitä sun matkasi pitää... Linnassa on asuinkerroksia kolme, ylempänäkin on jotain. Onkohan kuninkaalliset ullakkokomerot?

Kunnon linnassa täytyy olla vallihauta ja silta sen yli.

Linnan huoneiden seinät ja katot oli koristeltu maalauksin ja kipsikoristein.

Gobeliinit seinillä koristivat joitakin huoneita. Moniin oli kuvattu historiallisia tapahtumia.

Kuninkaan valtaistuin Pitkässä Salissa. Salin seinillä roikkui gobeliineja, joihin oli kuvattu Skånen sodan (1675-79) taisteluja.

Kuninkaallinen "valtaistuin" linnan vessassa. Koko huone oli kaakeloitu upeilla kaakeleilla. Näköala oli puistoon.
Linnan kellarissa asehuoneissa on kruununjalokivet näytteillä.

Kristian IV:n kruunu, jalokivin ja helmin koristeltuna. Uskomattoman pikkutarkasti tehty vuosina 1595-96. Kruunussa on symbolisia kuvia (jotka tässä kuvassa eivät kylläkään näy), jotka kuvaavat kuninkaan velvollisuutta suojella kansaansa verellään, hänen oikeudenmukaisuuttaan, rakkauttaan Jumalaa ja kansaansa kohtaan. Kruunua käytti viimeisen kerran Frederik III kruunajaisissaan 1648.

Edessä "The Crown of the Absolute Monarchs", todellisten kuninkaiden kruunu, jonka Kristian V teetti. Se tehtiin vuosina 1670-71 ja painaa vähän reilu kaksi kilogrammaa. Edessä oleva safiiri on ilmeisesti Milanon herttuan lahja Kristian I:lle 1474.
Takana on kuningattaren kruunu, jonka Sophie Magdalene teetti itselleen 1731. Hän kun ei halunnut pitää aikaisempaa kuningatar Anna Sophien kruunua. Niin että oma piti saada.

Helmiä, rubiineja ja timantteja.

Puistotyöntekijä on leikannut pensasaidat millimetrintarkasti. Laadunvalvonta pelaa.

Rosenborgin linnan vieressä toimii kuningattaren henkivartiokaartin päämaja. Puolenpäivän aikaa kaartilaiset lähtevät täältä Amalienborgin linnaan, jossa tapahtuu seremoniallinen vahdinvaihto.

Linnassa oli paljon koululaisia. Tytöt ihastelivat kruununjalokiviosastolla sormuksia, pojat kännyköitään. Ulkona oli kuitenkin mukava istuskella nurmikolla ja jopa ehkä opiskella jotain.












tiistai 15. syyskuuta 2009

tivoli.dk

Kesäkausi alkaa olla ohi. Täälläkin. Suomen vieraiden kanssa kävimme nauttimassa melkein viimeisistä Tivoli-hetkistä. Nuoriso sai riehua laitteissa, kun me vanhukset pidimme huolta Pikkuisen hyvinvoinnista. Ja mikä oli pitäessä, kun Napero oli tyytyväinen kaikkeen.

!700-luvulla Euroopassa olivat suosittuja "huvipuistot", "huvipuutarhat", joissa tarkoituksena oli saada aikaan ihana ja mukava puistojen, paviljonkien, viihteen, ravintoloiden ja muiden hauskutusten yhdistelmä. Elokuussa 1843 sai yritteliäs tanskalainen Georg Carstensen kuningas Christian VIII:lta luvan avata tällainen huvipuisto, Carstensens Tivoli og Vauxhall. Carstensen oli nähnyt Pariisissa vastaavanlaisen paikan ja otti mallia siitä. Puisto avattiin aivan silloisen Kööpenhaminan kaupungin rajalle. Nykyäänhän se on aivan keskustassa. Aivan ensimmäiseksi Carstensen joutui kuitenkin vakuuttamaan kuningas siitä, että tällainen huvipuisto oli tarpeellinen, että kansa tarvitsee juuri tällaisia huvituksia. Puiston konsepti on edelleenkin sama kuin perustettaessa: huvilaitteita, musiikkia, teatteria, pantomiimiesityksiä, ravintoloita, ilotulituksia...

Tivoli on täällä koko perheen paikka, mutta paljon myös aikuisten. Toki siellä on laitteita lapsille ja rohkeille. On vuoristorataa ja sun muuta ylösalaisin ja eestaas liikkuvaa laitetta. Mutta tämä laitealue on vain pieni osa puistoa. Siellä on kauniita istutuksia, lampia, ravintoloita ja kahviloita (lähes 50), teatteriesityksiä, konserttisali aikuisten viihdykkeeksi. Vaikka laitepuoli suljetaankin talveksi, niin Tivolin teatterissa/konserttisalissa on esityksiä vuoden ympäriinsä. Kesällä esityksiä on runsaasti.

Koko kesän on pyörinyt perjantaisin rock-konsertisarja, jossa on esiintynyt ulkomaisia ja paikallisia tähtiä. Mm. uuteen kukoistukseensa kohonnut Aqua. Muistattehan Barbiegirl, vai mikä se nyt oli... Aquahan on tanskalainen popporukka, joka on täällä taas jonkinlaisessa huudossa. Myös täällä suosittu Sys Bjerre on ollut esiintymässä. Ja joka perjantai joku muu.

Nyt kun illat ovat pimeät, on Tivoli todella kaunis. Tuhannet lamput sytytetään illaksi. Syksyn aikana puistossa järjestetään esim. Halloweenin aikaan tapahtumia ja sitten marras-joulukuussa siellä avataan joulumarkkinat kojuineen ja paikallisine nisseineen, tonttuineen.

Tivoliin on rakennettu aasialainen pagodi.

Riikinkukko ulkoilmateatterin seinänä.

Mahtaa olla upean näköistä, kun nuo puissa olevat valot iltaisin sytytetään.


Orienttia Kööpenhaminan Tivolissa.

Vanhanaikainen karuselli pienemmille lapsille. Iso osa laitteista oli niin hurjia, että alle 120 senttiset eivät niihin pääse. Ja sitä pidemmät eivät (kaikki ) uskalla.

Tähän voisi mennä, jos se ei menisi noin korkealle...

Puiston kiinalaisosan lyhtyjä ja lohikäärme, joka kiemurteli ympäriinsä.

Puiston lammessa oli merirosvoalus. Ravintolana kylläkin.

Kaunista.


Mennessämme Tivoliin kierteli siellä piiiitkä jono, jossa oli ehkä vähän vanhempia ihmisiä. Siis ei mikään vuoristoratajono, ajattelimme. Sunnuntaina istutettiin Tivoliin tuhansia kukkasipuleja ensi kevättä varten. Ihmisiä oli kutsuttu lehdessä istutustalkoisiin ja jokainen mukanaolija sai palkkioksi kukkasipulin/sipuleita. Ilmankos se ei niin paljon nuorisoa kiinnostanut.

Sunnuntaina vietettiin Tivolissa myöskin Koiran päivää. Järjestäjänä oli Tanskan Kennelliitto. Puistossa oli sadoittain eri rotuisia koiria. Ja onnellisia omistajia.

Vaikka meikäläisen pää eikä vatsa kestä ehkä muuta kuin peilisalin ja karusellin, on Tivolissa mukava käydä. Uudestaankin. Kahvilla tai syömässä. Katselemassa ja kuuntelemassa.











torstai 10. syyskuuta 2009

Päivä museossa, vol. II

Kaaduin eilen pyörällä ja oikean käden sormi on kipeä. Onneksi etusormet toimivat, joten kirjoittamisen kanssa ei ole ongelmaa. Pyörätie oli tietyön takia suljettu ja jatkui jalkakäytävän puolella. Reunakiveys oli korkeampi kuin miltä näytti ( enkä osannut keulia), joten polvi ja sormi kärsivät pieniä kolhuja.

Myös täällä pyörivät ilmeisesti samat flunssat ja taudit kuin joka puolella muutenkin. Edes lämpimät ilmat eivät karkoita niitä pois. Yskää, nuhaa ja pikku kuumetta liikkuu. Meilläkin. Eilen ajattelin, että nyt riittää. Aurinko paistaa. Ulos pyöräilemään ja liikkumaan.

Ja samalla matkalla katsomaan tanskalaista muotoilua 1600-luvulta nykyaikaan.

Arne Jacobsen on minulle ainoa jollakin lailla tuttu tanskalainen muotoilija nimeltä. Hänen Egg-tuolinsa on se kuuluisa, jota nykyään saa vaikka millä lailla päällystettynä. Nämä tuolit eivät olleet museossa.

Poul Henningsen, Finn Juhl, Sigvard Bernadotte ( kyllä, on sukua Ruotsin Bernadotteille, itseasiassa Ruotsin kuninkaan Kustaa VI Adolfin poika), Acton Björn,Jacob Jensen, Erik Magnussen. Täysin tuntemattomia nimiä (minulle, ammattilaiselle eivät varmaankaan), mutta kun näkee heidän suunnittelemiaan tavaroita, niin tutulta alkaa näyttää. Käyttötavaraa, astioita, huonekaluja, lamppuja, elektroniikkaa. Jotain on varmasti lähes jokaisen kodissa. Mutta niinhän se taitaa olla, että olkoon tavara kuinka kaunis ja hyvin suunniteltu ja vaikka se myisi miljoonia kappaleita, niin suunnittelija ei ole se, joka siitä muistetaan. Valmistaja kyllä, Nokia, Marimekko, Iittala, Honda, Volvo.


Arne Jacobsen taitaa kuitenkin olla se tunnetuin tanskalainen suunnittelija. Hän eli vuosina 1902-1971 ja oli Alvar Aallon aikalainen. Arkkitehtina hän suunnitteli taloja, mutta halusi sitten myös suunnitella huonekalut piirtämiinsä taloihin ( Aallon tapaan). Ylläolevan kuvan oikeassa alalaidassa on Ant-tuoli, jonka Jacobsen suunnitteli Novo-lääketehtaan uuden tehdasrakennuksen kanttiiniin 1952. Se on Tanskan ensimmäinen massatuotantoon tullut tuoli, jossa selkä- ja istuinosa ovat yhdestä kappaleesta tehty. Tuolin muotoiluun on vaikuttanut mm. sellainen kuuluisuus kuin A. Aalto. Ant-tuoli on myöhemmin saanut kuusi "sisarusta", joissa selkäosa on vähän erilainen kussakin.

Kunstindustrimuseet, Taideteollisuusmuseo on vanhassa Fredrik V:n (1723-66) sairaalassa. Näytteillä on itämaista, eurooppalaista ja tanskalaista esineistöä 1600-luvulta nykypäivään. Taitaapa olla jokunen vanhempikin tavara. Ja erityisesti siellä on tuoleja. Vanhoja, vielä vähän vanhempia, uusia ja vielä uudempia. Puutarhatuoleja, konttorituoleja, keittiön tuoleja, olohuoneen tuoleja. Mukavia ja varmasti aika epämukaviakin. Oikeita ja taidetta.


Rakennuksen keskellä sijaitsee ihanan vehreä puisto. Eli rakennus kiertää tämän vihreän keitaan. Museossa on kahvila ja ulos oli tietenkin laitettu pöytiä ja tuoleja. Siellä istui paljon nuoria äitejä lounaalla tapaamassa toisiaan. Lapset nukkuivat vaunuissaan puiden varjossa. Tällä puutarhalla on varmaankin ollut tervehdyttävä vaikutus silloin, kun rakennus toimi sairaalana.

Tutun näköisiä, eikö? Sigvard Bernadotte ja Acton Björn perustivat ensimmäisen teollisen muotoilun suunnittelutoimiston Tanskaan vuonna 1949. He suunnittelivat kaikenlaisia muovisia keittiövälineitä ja keittiökoneita, myös toimistokoneita, kuten laskimia ja kirjoituskoneita. Tämä kulho on kuitenkin heidän menestynein tuote. Aivan varmasti onkin. Meilläkin on sellainen, tosin taitaa olla kopiona. Alunperin se tehtiin melamiinisena. Kulhon nimi on Margareeta-kulho. Bernadotti antoi nimen sisarentyttärensä mukaan, eli nykyisen Tanskan kuningattaren mukaan. Margareetan äiti, Ingrid, oli Bernadotten sisar. Menestys jatkuu. Margareeta-kulhoa myydään nykyään kaikenvärisinä ja kaikenkokoisina. Pienin kulho (aito), jonka olen kaupassa nähnyt, on 1,5, dl. Ja siinä lukee Margarethe. Huom. täällä ne ovat myöskin antiikkia.

Tanskalaista lamppumuotoilua.

Nilfisk. Imuri. Tekijänä Fisker&Nielsen Tanskasta. No, tämä ei ole imuri, mutta samojen suunnittelijoiden moottoripyörä, Nimbus. Sitä tehtiin vuosina 1934-1960. Monien vuosien ajan Tanskan posti, poliisi ja armeija käyttivät ko. pyörää. Pyörää tehtiin ainoastaan tyylikkään mustana.

Mutta jotta kaikkein tunnetuin ja suosituin tanskalaisen suunnittelun tulos ei unohtuisi, on paras laittaa se tähän. Vaikka kuvaa ei olekaan. LEGO. Nimi tulee tanskan kielen sanoista LEG (leikkiä) ja GODT (hyvä). Vuonna 1932 Ole Kirk Kristiansen perusti lelutehtaan, jonka nimi oli tuo Lego. Silloin he valmistivat puisia leluja. 40-luvun loppupuolella he saivat koneen, jolla saattoi tehdä muotoonvalettuja muovileluja. Vuonna 1958 patentoitiin LEGO-palikka. Siitä se sitten lähti. He tekevät jopa pienempiä rakennuspalasia arkkitehtien käyttöön. Nythän niitä on sitten kaikenmallisia ja kaikenkokoisia ja kaikenvärisiä. Silloin kun olin Lego-iässä, oli vain valkoisia, harmaita ja punaisia. Saattoi olla myös keltaisia, vai tulivatko vasta myöhemmin...
Suuri tanskalainen suksee!
Paitsi tanskalaisia designtuotteita museossa oli myös aasialaisia ja eurooppalaisia muotovalioita. Niin kuin tämä japanilainen bambusta tehty sateenvarjoteline. Nerokas. Ja olisi tarpeellinen.

Suomalaista muotoilua. Ei ihan uusinta uutta. Vasemmalla porvoolaisen Iris-tehtaan keramiikkaruukku joskus vuosilta 1897-1902, keskellä myöskin porvoolaisen iloisen herran, Ville Vallgrenin keramiikkapullo 1800-luvun loppupuolelta, ja oikealla Alvarin Paimio-tuoli vuodelta 1932-33. Joka siis on ollut Jacobsenin esikuvana... Siis myös vanhaa suomalaista muotoilua löytyy.
Ja tässä kuvakooste niistä lukuisista tuoleista, joita museossa on näytteillä.

Lisää tuoleja...


Ja lisääkin löytyisi.
Ulkona paistaa aurinko. Lämmintä on vähän yli 20 astetta. Syyskuussa tämän hetken normaalilämpötila on n. 15 astetta. Ihmiset kulkevat varvassandaaleissa, shortseissa ja hihattomissa topeissa. Ei paha ollenkaan. Kaupat pursuavat toppatakkeja, villatakkeja, talvikenkiä, mustia ja harmaita talvivaatteita. Jos olisi muodikas, niin voisi olla hirveä angsti, kun ei voi pitää niitä kaikkia ihanuuksia vielä. Mutta onneksi ei ole.










torstai 3. syyskuuta 2009

Muistakaa keinua, älkää vanhentuko

Vaikka kesällä paistoi aurinko normaalia enemmän, niin tänään on satanut. Koko päivän.Tähän asti. Koska en vielä ole hankkinut sadetakkia enkä saappaita ja kotonakin on vain se yksi edellisellä sateella rikki mennyt sateenvarjo, on paras pysyä sisällä. Ja tehdä sisähommia.
Kävin aamulla polkemassa kuntopyörää (liian märkää oikealle pyörälle) läheisellä kuntosalilla. Ja tekemässä muutaman niska/hartialiikkeen. Jostain syystä niska ja hartiat ovat olleet todella kipeät ja siitä se sitten nousee päähän. Täytyy yrittää pitää lihaksisto jonkinlaisessa kunnossa. Ja muutenkin yrittää pysyä kunnossa. Siksipä olemme käyneet kuntosalilla, joka on tuossa aivan vieressä. Siellä on runsaasti kuntopyöriä, juoksumattoja, steppereitä ( kahdenlaisia jopa), soutulaitteita, erilaisia lihaskuntolaitteita. Sitten on salit erilaisia jumppia varten. Erikseen on vielä tilat "oikeille" bodareille. Näiden tilassa on iso juliste, jossa kielletään dopingin käyttö. Salin käyttäjiltä voidaan ottaa dopingtesti. Jos kieltäytyy testistä tai tulos on positiivinen, erotetaan klubin jäsenyydestä. Täytynee pysyä banaani/raejuusto-linjalla tuossa dopingissa. (Täältä ei tosin löydy sellaista isorakeista, kuivaa raejuustoa a'la Valio...ikävää)

No, olen päättänyt yrittää pitää selän ja niskan kunnossa jumppaamalla, venyttelemällä ja kiinalaisella akupainantahieronnalla. Huomasin tuossa kotimme lähellä kyltin, jossa mainostettiin kiinalaista hierontaa. Pää ja niska olivat sen verran kipeät, että painelin sisälle tilaamaan aikaa hierontaan. Tällä kiinalaisella naisella oli heti aikaa. Sain akupainantaa päähän, niskaan, hartioihin, selkään, jalkoihin ja jalkapohjiin. Sekä lisäksi tavallista hierontaa. Arvatkaa, tuntuiko ihanalta. Täytyy kyllä myöntää, että jotkut paikat olivat niin arat, että ei se ihanuus ihan huippuluokkaa ollut. Mutta kokonaisuudessaan ja jälkikäteen tuntui hyvältä.

Eilen, kun ulkona pystyi liikkumaan ilman sadevarusteita, kävin katsomassa, mitä Danish Design Centerissä oikein on. Siitä ohi kävellessäni olen huomannut, että sisällä rakennetaan jotain näyttelyä. Tämä edelleenkin rakenteilla oleva näyttely on nimeltään "it's a small world". Näyttelyssä esitellään tanskalaista suunnittelua ja tanskalaisia suunnittelijoita, jotka ovat yrittäneet ottaa huomioon muutokset maailmassa ja sen mukanaan tuomat haasteet. Tietenkään unohtamatta "tanskalaisuutta". Keskuksessa on myös perusnäyttely, jossa on mm. tanskalaisia huonekaluja sekä virstanpylväitä muotoilun vuosikymmeniltä. Siellä oli esim. Lewis-cowboybukserit, Barbie-nukke, Mini-auto (leikkiautona), Aalto-vaasi, Aalto-jakkara, Nokia-puhelin. Kumma, että nuo suomalaiset tavarat ovat jääneet mieleen...

"it's a small world"-näyttelyssä oli tällainen autopesulasta tutunnäköinen juttu. Suunnittelija/taiteilijat Henrik Vibskov ja Andreas Emenius ovat suunnitelleet tällaisen Fringe Project No. 10- taideteoksen. Kun tuolla sisällä kulkee ( nuo siis pyörivät), niin sielu puhdistuu, saa pesua, "soul wash".

Tässä tämä sana "swing" on vähän vaikea suomentaa, mutta yksi mahdollisuus on tämä: " Et kadota (keinun) heiluntaasi, koska tulet vanhaksi. Tulet vanhaksi, koska hukkaat sen keinunnan." Sören Ulrik Petersen
Apu siihen on keinu. Tässä on designkeinuja. Ne olivat hienoja, kauniita, yksinkertaisia, kevyitä. Keinua noissa sai vain omalla vastuulla... Pojat eivät kai olleet kiinnittäneet niitä kovinkaan hyvin.


Kumman valitset? Vasemmanpuoleinen on mallia Bell ja oikeanpuoleinen nuoren suunnittelijan nahkainen pyöräilykypärä. Pehmustettu. Korvatkin mahtuvat ulos. Lippa suojaa auringonpaisteelta. Vau.

Istukaa olkaa hyvät. Tanskalaista uutta huonekalusuunnittelua. Oikealla vähän vanhempaa. Hyvin pohjoismaista. Mutta kallista, niin kuin joka paikassa oikea design on. Siksipä täälläkin on Ikea ja tanskalaisten paikallinen Ilva, josta suurin osa ihmisistä ostaa huonekalunsa. Niin mekin.
Hei, aurinko pilkistää. Siis ihan normaalia...






keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Aalto-vaasi 3244/1992

"Kuinka h#¤&%%%#ssä saatoit unohtaa käsikranaatin päiväkotiin?"
Tämän päivän Berlingsken pilapiirros liittyy siihen, että täkäläiset jengit ovat alkaneet värvätä entistä nuorempia jäsenikseen...

Tuossa meidän naapurissa on anttiikkikauppa, joka myy lasi- ja porsliinitavaraa. Olen aina ohi kävellessäni kuolannut ikkunan takana (minä en siis ole keräilijä, toim.huom.) kauniita tavaroita. Ikkunassa on ollut sellainen vanhanaikainen voirasia ja lautasia, joissa on ollut arabianomaisia koristuksia. Monet kerrat on pitänyt mennä sisään kysymään, ovatko ne Arabiaa. Mutta kauppa on ollut aina kiinni. Aina, vaikka aukioloaikojen mukaan sen pitäisi kovasti olla auki. No, nyt oli ovi auki kauppaan eli ei kun sisään heti.

Arabianomaisesti koristellut tavarat eivät olleet Arabian, vaan ruotsalaisen Röhrstrandin. Kaupassa oli pohjoismaista keräilylasi- ja porsliinitavaraa, pääasiassa tanskalaista, ruotsalaista ja suomalaista. Norjalaista on vähän, koska siellä ilmeisesti ei ole kovinkaan paljon kansainvälistä lasi- ja porsliinituotantoa. Vai oletteko kuulleet?

Huomio kiinnittyi myöskin laseihin, lautasiin ja kulhoihin, jotka erehdyttävästi olivat Aino Aallon -lasien näköisiä. Niiden, joita meilläkin on kotona juomalaseina. Mutta ne ovatkin tanskalaisia kopioita. Kun Aalto-laseja alettiin tehdä 30-luvulla, niin kas, muutaman vuoden kuluttua Tanskassa alettiin tehdä eksakt samannäköisiä. Kauppias sanoi kyllä tanskalaisen tekijänkin, mutta en saanut nimestä selvää. Minulta meni muutama kerta, ennen kuin tajusin, että kauppias sanoi edes sanan "Aalto".

Kaupassa oli myytävänä kyllä Arabiankin tavaraa, Kilta-astioita, niitä Teeman edeltäjiä, joitakin Arabian purnukoita. Mutta vanhaa Arabiaa on niin vaikea kuulema saada. Hän kerää yhdelle Tanskassa asuvalle suomalaiselle purnukoita, niitää kannellisia sokerikon näköisiä. Hän avasi takahuoneen verhoa ja siellä niitä oli, paljon. Mutta ei yleisessä myynnissä. ( Melkein tekisi mieli ruveta keräilijäksi, toim.huom.)

Kyllä me sitten ostettiinkin jotain, nimittäin kauniin sininen Aalto-vaasi, numero 3244 vuosimallia 1992. Numero on kaiverrettuna pohjaan. Kaunis se on, vaikkapa pelkkänä koristeena. Saati sitten, kun siinä on kukkia. Aalto- vaasi on se esine Suomesta, minkä monet tanskalaiset tuntevat. Yksi sanoi, että tietysti, täytyyhän kotona ainakin yksi Aalto-vaasi olla. Huomasin, että jopa vastapäisellä naapurillamme on sellainen ikkunalaudallaan. No, nyt on meilläkin. Ikkunalaudalla.

Aurinko paistaa tänäänkin. Eilen oli suorastaan hellepäivä. Yöllä on satanut. Siis aurinko paistaa ja vettä sataa... Vaihtelevaa. Tänään oli lehdessä kesän säätietojen tilastotietoja. Kesän kolmen kuukauden keskilämpötila on 16,2 astetta eli hitusen yli normaalin keskilämpötilan. Vettä on satanut kesällä 217 mm, joka on 15% enemmän kuin normaalisti. Aurinko paistoi kesä-, heinä- ja elokuussa yhteensä 700 tuntia, joka taas on 18% enemmän kuin normaalisti. Eli kaikkea on ollut enemmän kuin normaalisti. Joten voitte uskoa, että aurinko paistaa ja vettä sataa saman päivän aikana hyvin vaihtelevasti. Bornholmin saarella ( Själlannista itään, Ruotsin Skånen kaakkoispuolella, kuuluu kyllä Tanskalle) on aurinkoisia tunteja kesällä ollut peräti 829. Joka taas on ilmeisesti enemmän kuin normaalisti. Vaikka kaikkea on tänä kesänä on normaalia enemmän, emme kuitenkaan elä vielä kuulema säätilojen ääriolosuhteissa. Kaikki on kutakuinkin normaalia. Mikä on ihan hyvä!