perjantai 29. lokakuuta 2010

Marianne-lakua

Läheisessä laatikkokauppa Netossa oli myytävänä Marianne-lakua. Ja oli tietysti pakko ostaa. Ja maistaa. Ja sitten syödä. Ei ole pahaa, ei...

Täällä on joitakin ruokatarvikkeita vaikea ostaa sopiva määrä. Esim. purjot myydään kaupoissa kolmen kappaleen "paketteina". Meikäläisten kahden hengen ruokataloudessa tarvitaan yleensä yksi. Jotkin jutut sitten taas ovat minimalistisen pienissä yksiköissä. Leivänpäällysleikkeleet myydään 90/100 gramman paketeissa. 90 grammaan mahtuu n. 6-7 kyllingsiivua. Pakkaus on hienoa ja kovaa muovia. Eli pakkausjätettä ainakin syntyy.

Hedelmäthän täällä myydään kappaleittain. Punnita ei tarvitse. Tarjouksena usein on 2 kpl/ 20 kr tai 5 omenaa/30kr. Jos sitten ostat yhden hedelmän/vihanneksen ja ekologisesti ajattelet ostaa sen ilman muovipussia, niin eivätkös kassatädit kassalla pistä sen pussiin. Mies jo kerran kaupassa sanoi laittaessaan yhtä paprikaa pussiin, että ei kannata, ne laittaa sen pussiin kuitenkin.

Keramiikassa tehty pitsikuvioinen kulho. Pitäisi olla sininen, mutta tulikin kauniin vihreä. Niin voi käydä, kun hutiloi lasituksessa. Noissa oikein tummissa kohdissa on kaikein vähiten lasitetta, vihreissä kohdissa vähän enemmän ja noissa muutamissa sinisissä kohdissa kaikkein eniten. Siis niin kuin pitäisi olla. Joskus on ihan hyvä epäonnistuakin.

torstai 28. lokakuuta 2010

Coktailnakit purkissa

Kaikesta hauskasta ja hyvästä joutuu maksamaan. Suomessakin taitaa alvien lisäksi monesta "ylellisyystavarasta" joutua maksamaan extraveroja. Kahvista, karkista, tupakasta, alkoholista...

Niin täälläkin. Kaikesta hyvästä ja myöskin kaikesta ympäristöä kuormittavasta. Momsin eli alvin lisäksi maksetaan ns. punktafgiftia, joka on erikoisvero ja joka kasvattaa valtion kassaa kymmenillä miljardeilla kruunuilla. Näin on ollut jo kymmeniä kymmeniä vuosia. Sitä kai kukaan asiakas ei edes huomaa. Ainoastaan tuottajat ja tukkukauppiaat, jotka sen veron suuruuden joutuvat laskemaan.

TV:stä tuli ajankohtaisohjelma, jossa kerrottiin, kuinka monimutkainen ja välillä aivan järjetön systeemi tämä täällä on. Tämä punktafgiftin maksaminen.

Ohjelmassa haastateltiin erästä yksityistä yrittäjää, joka tekee omaa italialaista jäätelöään ja myy sitä. Jäätelöstä hän joutuu maksamaan punktafgiftia sen mukaan, kuinka makeaa se on. Siis tietty maksu tiettyyn makeusasteeseen saakka, toinen maksu sitten makeammasta jäätelöstä. Pähkinöistä menee sitten eri maksu. Ja eri pähkinälaaduista vielä kaiken lisäksi eri maksu. Maksu maksetaan aineenmäärästä/kg. Jos sekoitetaan kahta tai kolmea pähkinälaatua, maksetaan kustakin erikseen. Jokainen yrittäjä joutuu itse laskemaan veron suuruuden. Tuossa tarvitaan jo matematiikan hyvinkin pitkää käytännön oppimäärää.

Täällä maksetaan veroa myös ympäristön kuormittamisesta. Ihan hyvä. Mutta logiikka puuttuu. Mielestäni, jos muovikassista, pahvipurkista/laatikosta, lasipurkista tai säilykepurkista maksetaan afgiftia, niin sitä maksetaan kaikista. Mutta täällä se ei menekään niin. Purkin sisältö astuukin nyt kuvaan ja vaikuttaa pakkauksen veron määrään.

Kahvallisesta muovikassista maksetaan veroa, mutta muuten samanlaisesta, mutta kahvattomasta muovikassista ei makseta lainkaan veroa. Säilykepurkissa, jossa on kissanruokaa, maksetaan veroa, mutta prikulleen samanlaisesta säilykepurkista, jossa on coktailnakkeja, taasen ei. Lasipurkista, jossa on sinappia, maksetaan, mutta samanlaisesta lasipurkista, jossa on hilloa, ei. Pahvipakkauksesta, jossa on kastiketta, maksetaan, mutta samanlaisesta pahvipakkauksesta, jossa on keittoa, ei.

Eikä kukaan osannut ohjelmassa kertoa, miksi näin on. Ei poliitikot, eivät ketkään. Tällaisella pakkausverolla on haluttu ajatella ympäristöä. Hyvä niin, mutta lasipurkki on lasipurkki oli sisällä mitä tahansa.

Välillä tuntuu, että valtio on palkannut jonkun keksimään erilaisia veroja, sulkenut hänet ikkunattomaan ja ovettomaan huoneeseen ilman minkäänlaista kontaktia oikeaan maailmaan. Ja sieltä niitä tulee...

Ja täällä niitä pakkauksia riittää. Vero ei ainakaan ole vähentänyt muovikassien määrää. Monessa paikassa on onneksi alettu kyselemään, että laitetaanko tavarat muovipussiin. Ja toisissa paikoissa ne laitetaan, vaikkei haluaisikaan.

Kissa on pöydällä


Ush, miten aika rientää...

Tässä on nautittu muutamat viikonloput Suomi-vieraiden kanssa ja jopa ehditty käydä Suomessakin. Täällä ollan taas.

Tanskalaiset koululaiset viettivät täällä viime viikolla syyslomaansa. Lehtien mukaan ennätysmäärä vietti lomansa ulkomailla. Ymmärrettävääkin. Sadetta ja tuulta täällä.

Täällä käydään nyt vilkasta keskustelua ghetto-alueista. Ympäri Tanskaa on kolmisenkymmentä asuma-aluetta, joissa suurin osa asukkaista on maahanmuuttajia, joissa on paljon rikollisuutta ja sosiaalisia ongelmia. Nyt on sitten herätty ja alueille halutaan tehdä jotain. Hallitus suunnittelee joidenkin alueiden purkamista ja uudelleen rakentamista, niin että kaikkia maahanmuuttajia ei enää asutettaisi samalle alueelle.

Muitakin ehdotuksia on heitelty. Alueille tulisi lisää poliiseja ja he voisivat tarttua heti rikoksiin. Alaikäiset rikoksentekijät voitaisiin saattaa oikeasti vastuuseen teoistaan. Maahanmuuttajat velvoitettaisiin laittamaan lapsensa päivähoitoon, jotta nämä oppisivat kielen kunnolla. Ja rikostentekijöitä voitaisiin jopa poistaa maasta.

TV-uutiset tekivät tässä päivänä muutamana jutun Århusissa, Jyllannissa sijaitsevasta ghetosta. Heillä oli siellä oppaana yksi virkamies kunnasta. Hän tuli paikalle polkupyörällä. Tietysti.

Sillä aikaa, kun kuvausryhmä kierteli asuma-aluetta, kuvausauton ikkuna oli rikottu ja autosta varastetttu kassi. Myös virkamiehen polkupyörä varastettiin. Vain kypärä oli jätetty paikalle.

Monilta tällaisilta asuma-alueilta on kauppa/kaupat lopettaneet toimintansa. Kauppoihin tulee väkeä, joka kerää ostoskärryn täyteen tavaraa ja sitten lähtee maksamatta. Kukaan ei voi heille mitään. Heitä vastaan ei uskalleta todistaa, uhkaillaan ja kiristetään.

Tämä on niitä vaikeita asioita täällä, koska nyt puhutaan maahanmuuttajista. Mikä on poliittisesti oikea ja korrekti tapa puhua ja ratkaista ongelma, miten saada maahanmuuttajat integroitumaan. Kissa on nyt nostettu pöydälle. Nyt pitäisi löytää oikeat ratkaisut.

Näin muuten kaksi viikkoa sitten ensimmäiset joulukoristeet tavaratalossa myynnissä. Niille oli oikein oma osastonsa. Niin että, joulua odotellessa... Ja ostinpa muuten Suomesta oikean joulukalenterin luukkuineen. Täällä on vain sellaisia adventtikynttilöitä. Ihan kivoja nekin, mutta...