Haluatko lainata stripparin?

Viikonloppuna Kongens Havenissa (Kuninkaan tai Rosenborgin puistossa) saattoi lainata vaikkapa stripparin. Tai poliisin, graffitimaalarin, muslimin, entisen huumekuriirin. Elävän ihmisen. Puistossa oli tällainen elävä-kirjasto tapahtuma, jossa todellakin saattoi lainata mm. edellä mainittuja henkilöitä puoleksi tunniksi ja keskustella heidän kanssaan vaikkapa heidän elämänkatsomuksestaan, ammatistaan. Berlingske Tidendenissä kerrottiin 76-vuotiaasta naisesta, jonka ulko-ovi on sotkettu graffiteilla. Nyt hän halusi keskustella nuoren graffitimaalarin kanssa, miksi näistä on niin hauskaa maalata toisten ovia. Strippari taas kertoi, ettei hän koko aikaa kulje stringeissä ( niin kuin monet kuulema luulevat) tai kutsutaanko hänet juhliin, missä on paljon miehiä ( ainakin amerikkalaisissa elokuvissa tehdään). Ihmisiä autettiin kohtaamaan toisensa, keskustelemaan. Näin yritettiin saada poistettua ennakkoluuloja, ainakin mahdollisuus annettiin, Mukava idea, jota varmasti kannattaisi lainata muuallekin. Ellei ole jo tehtykin.

Sunnuntaisessa Berlingske Tidendessä kerrottiin myöskin, että H.C. Andersenin sadusta Villijoutsenet on tulossa uusi kuvakirja. Kirjan kuvituksen on tehnyt kuningatar Margareeta decoupage-tekniikalla eli leikkaa ja liimaa-tekniikalla. Hän on ilmeisesti harrastanut sitä kauan ja pitänyt joitakin näyttelyitäkin. Kuvat hän ottaa mm. vanhoista taidelehdistä, huutokauppakatalogeista (Christie´sin ja Sothebyn tietenkin). Ja sitten leikataan, sommitellaan ja liimataan.

Nämä kuvat ovat Villijoutsenet-kirjan kuvitusta. Eivät hassumpia. Erilaisia, mikä ei suinkaan tarkoita, ettenkö pitäisi niistä. Enkä ole nähnyt kirjasta muuta kuin nämä muutamat kuvat, joten en voi arvioida sen enempää. Mutta sanotaan, että ne ovat erilaisia satukuvituksia, ehkä enemmän aikuisille kuin lapsille. Mutta onneksi satuja voivat lukea myös aikuiset.

Eiku puikot heilumaan ja koukut kanssa

Ruotsin TV:n uutisissa kerrottiin, että Ruotsiin on hankkittu 18 miljoonaa annosta rokotetta H1N1-influenssaa varten eli kaksi annosta/henkilö. Nyt ongelmana on, että rokottaminen tulee liian kalliiksi, siis koko kansan rokottaminen. Näyttääkin siltä, että osa rokotteista jää antamatta ja menee sitten vanhaksi. Mitä rahan tuhlaamista tuokin on... Tanska on taas päättänyt, että koko kansaa ei rokoteta. Rokotetta on hankittu kolmasosalle tanskalaisista eli varmaankin riskiryhmiin kuuluville.

Tämä tuli mieleen siitä, että kurkussa, nenässä ja päässä tuntuu omituiselta. Viluttaa ja hiostuttaa, paikat ja iho tuntuvat kipeiltä. Eli flunssaa varmaan pukkaa päälle.

Ilma on vielä lämmin. Aurinko paistaa ja asteita on yli kaksikymmentä. Aamulla on vain viisainta kaivaa kevyttä ylle. Hikeä pukkaa siitä huolimatta. Täällä on hauska seurata ihmisten pukeutumista. Esim. joskus näyttää siltä, että jos on pienen pienikin mahdollisuus vesisateeseen, laitetaan saappaat jalkaan. Siis nuoret naiset. Muuten voi olla shortsit tai minihame ja toppi päällä (koska on lämmin), muuta isot saappaat jalassa.

Mutta koska kalenteri näyttää, että syyskuu tulee, ovat syysvaatteet tietenkin jo kaupoissa. Kaikki on nyt harmaata tai mustaa. Korosteväreinä näyttää olevan violettia ja petroolinsinistä(???). Muita värejä ( niin kuin nyt ruskeata tai vihreätä, joita minä kaipaisin) on sitten vähän hankalampi löytää. Mutta kun menin käymään kaupassa, jossa myydään Lysgaardin vaatteita, ette usko, mihin törmäsin. ISOÄIDIN NELIÖIHIN! Johannat ja Eijat huomio!

Camille ja Henriette Lysgaard alkoivat vuonna 1999 suunnitella ja valmistaa lastenvaatteita Freoli nimen alla. Tämän talven mallistossa on paljon neuleita. Tietysti harmaana, mustana, violettina, petroolina. Mutta onpas niin tutun näköistä. On tullut muutama tuollainen neliö virkattua. Peitoksi. Mutta kas, niistä pitää täällä tänä syksynä tehdä villatakkeja, hameita, liivejä, kaulaliinoja.

Tällaiset saappaat ovat täällä suuressä huudossa. Myös aikuisilla. Pitempinä, mutta edessä olevat nauhat ovat tärkeät. Värejä löytyy muitakin kuin musta tai harmaa...

Samaiset rouvat suunnittelevat nykyisin myös naisille Lysgaard merkillä. Tänä talvena myös sieltä löytyy Isoäidin neliöitä!

Ja muitakin kauniita neuleita:

Neuleita tuntuu olevan kaikilla. Ihania, lämpimiä, reiluja. Tässä on tanskalaisen TheMasai Clothing Companyn esimerkki tämän sesogin neuleesta. Ruskeana. Jess!

Joten eikun puikot ja koukut heilumaan ja neuleita tekemään. Pitäisi varmaan aloittaa nyt, että ehtisi saada tämän sesongin aikaan valmiiksi...

Päivä museossa, vol. 1

Lauantaina Christianshavniin pyöräillessämme ohi ajamamme rakennuksen seinällä oli valtava lakana, jossa kerrottiin erikoisnäyttelystä. Masken, Naamio, Carpeauxista Picassoon.

Näyttely on Ny Carlsberg Glyptotekissa H.C. Andersenin Bulevardilla, aivan Tivolin vieressä. Glyptoteekki tarkoittaa veistoskokoelmaa. Rakennuksen vanhat osat ovat vuosilta 1897 ja 1906 ja tämän valtavan museon on perustanut Carlsberg-panimon perustaja Carl Jacobsen. Hän oli taiteen keräilijä ja museossa on hänen keräämäänsä taidetta, veistoksia ja esineitä mm. muinaisesta Egyptistä, Kreikasta ja Roomasta sekä myös tanskalaisia veistoksia ja maalauksia. Vuonna 1996 museon yhteyteen valmistui tanskalaisen arkkitehti Henning Larsenin suunnittelema uusi osa. Siellä on nykyään mm. Degas'n, Monet'in, van Goghin, Gaugainin töitä sekä tällaisia Masken tapaisia erikoisnäyttelyitä. Näyttelyesineitä, veistoksia ja tauluja on yli 10 000, joten, kuten arvaatte, ihan kaikkea ei jaksanut kovin intensiivisesti katsoa. Maskeniahan olin alunperin tullutkin katsomaan.

Kahden vanhimman rakennuksen välissä on tällainen talvipuutarha.

Yksityiskohtia ulkoa ja sisältä.

Masken- näyttelyyn oli kerätty erilaisia naamioita, teatterinaamioita, kuolinnaamioita, karnevaalinaamioita, valokuvia, "taidenaamioita" eri puolilta maailmaa, eri aikakausilta. Siellä oli mm. Dionysoksen naamio 450-400 eKr sekä paljon kappaleita 1800-luvulta ja 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Pablo Picassoltakin oli ( kuten näyttelymainoksessa luvattiin...) Picadorin naamio, miltä on nenä rikki. Tuo kuvassa oleva on Fernand Khnopffin työ vuodelta 1897.

On se kumma, miten nämä impressionistien työt ovat aina vaan niiiiiin pysähdyttäviä. Tämä Vincent van Goghin maisema Saint-Remystä on hieno. Sitä olisi jaksanut katsoa vaikka kuinka kauan. Kun olin sitä hiljaa ihastelemassa, paikalle pyrähti teini-ikäisten koululaisten joukkio opettajansa kanssa taulua katsomaan. Muutama minuutti meni ennen kuin opettaja sai laumansa hyssyteltyä hiljaiseksi. Jotkut jaksoivat kiinnostua, joitakin kiinnosti kännykkä paljon enemmän.

Siellä oli myös Dagasin tanssijatar-aiheisia tauluja ja veistoksia. Tauluja olen nähnyt, mutta veistoksia en koskaan. Ne olivat kauniita, herkkiä. Erityisesti yksi veistos, joka esitti 14-vuotiasta balettitanssijatarta, oli kaunis. Se oli metallia, mutta tyllihame tanssijattaren päällä oli oikeaa tylliä ja rusetti palmikossa oli oikea rusetti. Todella kaunis.

Ulkona oli sitten toinen puhutteleva patsas, Auguste Rodinin Ajattelija ( sekö mahtaa olla nimi?). Tämän saman olen nähnyt joskus lähes 30 vuotta sitten Pariisissa Rodinin museossa. Siinä on jotain, mikä pitää otteessaan, keskittyneisyys, intensiivisyys ehkä.

Kauniita naisia, yksi mieskin, eri aikakausilta.

Esineitä ja maalauksia Glyptoteekin muisnaisosastoilta.

Ilmat ovat olleet niin hyvät, että ei ole sisällä viitsinyt aikaansa viettää. Ulkona on paljon nähtävää, suurin osa sieltäkin taitaa olla vielä näkemättä. Katsoin netistä täältä , että Kööpenhaminassa ja ympäristössä on yli 70 erilaista museota. Joten jos hiljaista katsomista haluaa, sitä riittänee vielä pitkäksi aikaa...

Suloinen Hamlet

Yahoolla on sellainen Tanska-ryhmä, sivut, joilla esim. Tanskassa asuvat suomalaiset tai muut kiinnostuneet voivat ilmoitella asioista. Eikä siis tarvitse asua edes Tanskassa, riittää, kun on kiinnostunut. Huomasimme sieltä ilmoituksen, jossa kerrottiin, että tässä puolen tunnin ajomatkan päässä Hörsholmissa on sunnuntaina "suomalainen" vintagekirpputori.

Erään hörsholmilaisen maatilan isossa tallissa tanskalainen Stine ja suomalainen Tua pitävät kirpputoriaan. Puolet tilasta on Tualla, joka on kotoisin Pirttisaaresta, saaresta, joka on puolivälissä Helsinkiä ja Porvoota, Emäsalosta lounaaseen. Hän kertoi käyneensä koulua Porvoossa ja asuneensa 9 vuotta Tanskassa. Nyt hän kiertelee huutokauppoja ja myy tavaroitaan täällä .

Mukaan tarttui ( jostain syystä mukaan usein tarttuu jotain...) tauluja Kööpenhaminasta. Eivät ole varmastikaan arvokkaita, mutta kauniita, meille sopivia. Mukavampia katsoa, kuin ne täällä valmiiksi seinällä olleet muoviset valokuvataulut.

Nyt tiistaista sunnuntaihin "Hamletin linnassa" Helsingörissä esitetään Shakespearen Hamlet-näytelmää. Kun liput tulivat joskus aikoinaan myyntiin, ne myytiin päivässä loppuun. Ei varmaankaan itse näytelmän tai esityspaikan takia. Vaikka onhan mahtavaa nähdä " ...ollako vai eikö olla..." ikään kuin autenttisella tapahtumapaikalla tai siis autenttisella kuvitteellisella tapahtumapaikalla.

Ei, syynä oli vain ja ainoastaan se, että pääosaa, Tanskan kostavaa ja synkkää prinssiä esittää söpölöinen Jude Law. Ja nyt on myöhäistä saada lippuja...

Tänään luki lehdessä, että teatteriseurue on saapunut Tanskaan. Jude kertoi, miten suuri kunnia on saada esittää Hamlettia ja vieläpä täällä paikan päällä ja eritoten tanskalaisille...Eilen on sitten oltu paikan päällä linnassa ja otettu mainoskuvia ja sellaista. Täältä seurue siirtyy esittämään näytelmää vähän toisenlaisiin ympyröihin Broadwaylle.

Teatteriesityksen ilmoituksessa katsojia muistutettiin pukeutumaan lämpimästi (villahousut jalkaan). Öresundin iltaiset tuulet voivat olla hyytäviä. Ja sehän tietysti sopii näytelmän henkeen...

Kesä jatkuu (vieläkin...)

Pistettiin lauantaina miehen kanssa kypärät (mallia armeija, ei niin kauniit, mutta peittävät) päähän ja lähdettiin pyöräilemään keskustaan ja Christianshavniin, keskustan itäpuolella sijaitsevaan kaupunginosaan. Se on saari, jossa on vanha linnoitus. Ja, kyllä, se on se paikka, missä sijaitsee kuuluisa Christiania, hippikaupunki, vapaakaupunki.

Muta sitä ennen piti pyöräillä katsomaan vesitaidenäyttelyä. Ydinkeskustan länsipuolella on viisi vesiallasta, tekojärveä: Sankt Jörgens Sö, Peblinge Sö ja Sortedams Sö ( vain kolme nimeä, mutta viisi allasta). Niissä ei voi uida. Olen nähnyt kuolleita kaloja kellumassa niissä ja vesi on todella likaista ja roskaista. Jotkut taiteilijat olivat viikonlopuksi tehneet yhteen näistä altaista taidetta, kuvataidetöitä, jotka kelluivat vedessä. Yllä oleva Tanskan lippu oli yksi niistä. Ehkä näillä töillä haluttiin ottaa kantaa johonkin, en tiedä, jokainen näkee ne niin kuin haluaa.

Tuolta minustakin tuntuisi, jos joutuisin makaamaan kumipatjalla tuossa vedessä...

Ihmisiä oli kuitenkin viettämässä lauantaipäivää siellä ja nauttimassa. Ehkä töistä, ehkä auringosta.

Keskustassa Raatihuoneentori oli aivan täyteen ammuttu ihmisiä. Siellä oli jonkinlainen nuorten koripalloturnaus ja sinne oli aidattu pelialueita, joissa sitten pelattiin. Katsojia riitti. Vielä on paljon turisteja liikenteessä. Italiaa ja espanjaa kuuli paljon. Ja japanilaisia turisteja on joka paikassa. Kävimme Royal Copenhagenin tehtaanmyymälässä ( se on paikallinen Iittala, tosin paljon vanhempi, tanskalainen perinteinen porsliinitehdas, joka tekee sellaisia kauniita sinisillä koristeilla tehtyjä astioita) ja siellä oli kylteissä teksti paitsi englanniksi niin myös japaniksi.

Pojat piirsivät torilla livenä koripallokuvaa.

Tämän kuvan tekstinä piti olla, että J on ryhtynyt pelaamaan korista ja tässä ovat hän ja koriskaverinsa. Jonkun täytyisi tosin vielä pikkasen kasvaa pituutta.

Sitten poljettiin sillan yli Christianshavniin ja mentiin katsomaan Christianiaa. Tämä on nyt ainoa kuva sieltä, koska joka paikassa alueen sisällä kiellettiin kuvaaminen. Eli tästä portista sisään ja siellä oltiin. Paikka oli täynnä turisteja. Myyntikojuissa myytiin hippivaatteita ja intialaisvaikutteisia ja itsetehtyjä koruja. Se oli todellakin hippikaupunki. Ja turisteistakin otettiin kaikki hyöty irti. Kun astui tuosta samaisesta portista ulos, portin yläreunassa luki, että siirryt nyt EU:n alueelle.

Lauantai taitaa olla Tanskassakin monien hääparien päivä. Matkan varrella törmättiin kolmeen hääseurueeseen. Hauskin oli tämä hääkulkue. Joukon edessä kulki kolme musikanttia, jotka soittivat jonkinlaista itäeurooppalaista musiikkia.

Hääseurue seurasi perässä kävellen. Risteyksessä punaisten valojen kohdalla piti tietysti pysähtyä, mutta musiikki ei lakannut. Autot ja pyöräilijät pysähtyvät antamaan tilaa, jalankulkijat seisahtuivat katsomaan.

Hääpari seurasi perässä. Sulhanen oli arvokkaan rennosti pukeutunut. Täällä miehet eivät paljon solmion kanssa koreile. Puku voi olla päällä ja valkoinen paita, mutta solmiota ei tarvita. Niitä näkee todella harvoin.

Jollakin tavalla elanto täytyy hankkia...

Kesä todellakin jatkuu. Vielä voi kulkea shortseissa, T-paidassa ja sandaaleissa. Istua ulkokahvilassa ja nauttia.

Vielä on (aina välillä) kesää jäljellä...

Tässä pilvistä taivasta ja sadetta odotellessa ( ja sähkömittarinlukijaa, jonka ilmoituksen mukaan piti tulla tänään ja jonka takia pitää olla kotona päästämässä hänet sisään ja joka on käynyt talon muissa asunnoissa jo tunteja sitten ja on nyt kadonnut!) on aikaa muistella eilistä pyöräretkeä.

Tässä lähes keskustassa ja aika lähellä rantaakin asuessa ei kuitenkaan tule ajatelleeksi, että asuu meren ääressä. Tai tulee tavallaan, kun kuulee risteilylaivojen tööttäykset ja näkee niiden silhuetit aivan tuossa lähellä. Mutta kun se vesi, minkä täällä näkee, on muotoiltu kanavien ja tekojärvien näköiseksi. Isoa, aavaa, sinistä ( tai ainakin siltä näyttävää) merta ei tässä näe.

Eilen oli tämän viikon lämpimin päivä. Aurinko helotti siniseltä, pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli sellaiset ehkä yli 25 astetta. Noin seitsemän kilometrin päässä kaupungista pohjoiseen on Charlottenlundin uimaranta. Sinne sitten lähdin ajamaan bedstemorcykelillä eli mummopyörällä. Muitakin oli matkalla sinne viltti ja eväät tarakalla.

Charlottenlundin uimarannan jälkeen pohjoiseen menevä rantatie kulkee aivan rannalla. Tuuli vain hulmutti hiuksia ja aurinko paistoi mukavasti selkään.

Uimarannalle on rakennettu laitureita ja pukukopit veden päälle. Jotkut uskalsivat uidakin.

Nuoret ainakin.

Vähän pohjoisempana samaa rantatietä eteenpäin oli seuraavaksi Bellevuen uimaranta. Siellä oli tällaisia hauskoja laitureita. Vain yksi ihminen oli uimassa. Paljon ihmisiä oli rannalla ottamassa aurinkoa. Eli joko vesi oli kylmää tai...
Bellevue on alue, jossa on valtavan upeita taloja. Uusia ja vanhoja. Se on hyvin varakkaiden ihmisten aluetta. Siellä on mm. Arne Jacobsenin suunnittelemia taloja. Jacobsen on kuuluisa tanskalainen suunnittelija ja arkkitehti, joka on suunnitellut taloja, huonekaluja, lamppuja, astioita.

Pohjoiseen päin mentäessä oli tällaisia pienempiä uimarantoja talojen välissä.

Ihmiset ottivat aurinkoa tien ja rannan välissä oleva kiveyksellä.

Charlottenlundin uimarannan vieressä on iso Charlotteninlundin Linnanpuisto.

Matkalla näkyi kaikenlaisia taloja. Oli ihan kuin olisi ollut etelämpänäkin. Vähän toisenlaista kuin keskellä kaupunkia kivitalojen keskellä. Eikä kuitenkaan niin kovin kaukana.

Eilen paistoi aurinko. Tänään ei. On satanut ja välillä ei. Joten on ollut hyvää aikaa siivota, pestä pyykkiä, kirjoitella blogia... ja odotella mittarinlukijaa. Jota ei sitten ole näkynyt. Niin että nyt riitti odotus. Minä julkaisen tämän ja lähden sadekuurojen välillä kauppaan.

Ruokaa!

Eilen tiistaina Kööpenhaminassa 44 koulussa aloitettiin EAT-projektin mukainen kouluateriatarjonta. Täällähän oppilaat syövät koulussa omia eväitään, kotoa tuotuja tai sitten "koulupuodista", lähipizzeriasta, kebabpaikasta tai smörrebrödkaupasta ostettuja. Varsinkin vanhemmilla oppilailla eväät ovat olleet pizzaa tai kebabeja. Ja se on tietysti huolettanut vanhempia ja myöskin terveysviranomaisia. Täällä käydäänkin kampanjaa lasten liikalihavuutta vastaan ja täytyy sanoa, että edellä mainituilla eväillä sitä sotaa ei voiteta.

Vuonna 2007 alkoivat muutamat järjestöt: Kööpenhaminan Kunnan Lapsi- ja Nuorisohallinto (noin erittäin vapaasti käännettynä), Köbenhavns Madhus ( neuvoo, seuraa, tutkii, ohjeistaa K:haminan kunnan ruokatarjontaa), Faddergruppen ( Kummiryhmä, joka koostuu kokeista ja opettajista) ideoida, miten saataisiin oppilaat syömään terveellistä ruokaa. Faddergruppet työsti mm. Faddermanifestin, jossa mm. sanottiin, että ruoan tulee olla terveellistä, yksinkertaista ja tulee koostua vähintään 75 %:sti luomutuotteista, raaka-aineiden tulee olla korkealaatuisia ja ruokailuympäristön tulee olla viihtyisä. Nyt kahden vuoden suunnittelun jälkeen saatiin alkuun projekti nimeltä EAT ja se alkoi siis 44 koulussa Kööpenhaminassa.

Projektissa oppilaat voivat ostaa valmista ruokaa koulusta 21 kruunun ( vähän alle 3 euroa) hintaan. Ruokaa voi ostaa koulun "ruokapuodista". Eri ikäisille koululaisille on tarjolla erilaiset vaihtoehdot:
*Alaluokkalaisille ( 0.-3.-luokkalaisille) tarjotaan kylmää syötävää, helppoa sormin syötävää ruokaa, esim. leipää, leivänpäällisiä, salaattia, hedelmiä ja vihanneksia. .
Alaluokkalaisten ruoka jaetaan luokissa ja he syövät yhdessä opettajan valvovan silmän alla tai siis opettajan isännöidessä tai emännöidessä lounashetkeä. Kouluille lähetetään "isännöintipaketti", jossa on ideoita ja rekvisiittaa hyvää ruokahetkeä varten.

* 4.-6.-luokkalaisten ruoka on hieman "jalostuneempaa" ja se on lämmin ateria lisukkeineen tai ruis(leipä)sandwich.
Näidenkin oppilaiden ruoka jaetaan luokissa ja oppilaat nauttivat ateriansa hyvässä hengessä toistensa ja opettajansa kanssa.

*Yläkoululaisillekin (7.-9.-luokkalaisille) on tarjolla lämmintä ruokaa lisukkeineen, voileipiä, sushia, wrappeja.
Yläluokkalaisia hemmotellaan muutenkin. Jos koulussa vain on tilaa, yläluokkalaiset saavat oman ruokailutilansa (EAT Loungen), jossa he saavat rauhassa syödä hyvässä seurassa. He ovat mahdollisesti saaneet itse suunnitella ja sisustaa tämän tilan. Eikä sinne pienemmillä oppilailla ole asiaa.

Vuoden aikana menuja on kolme, syksy-, talvi- ja kevätruokalista. Joka viikko on myös sekä kala että kasvisruokaa. Ja ruokalistalla on niin tuttuja makuja kuin uusiakin ruokia. Kuulostaako tutulta, Suomi hoi! Pienten oppilaiden tämän päivän ruokalistalla oli savustettua makrillia, kananmunaa, savujuustotahnaa, tomaatteja ja retiisejä, rusinoita ja ruisleipää. Ja jotta tämä terveellisen ruoan sanoma saataisiin läpi, niin on tietysti tehty erilaisia oheistuotteita, T-paitoja, rintanappeja, tarroja, julisteita. Näitä on tehty erityisesti vanhemmille oppilaille, koska he ovat juuri niitä, jotka mieluummin syövät pizzaa, ranskalaisia ym. roskaruokaa. Nuoremmat oppilaat luultavasti syövät, mitä vanhemmat (äiti/isä siis) käskevät. Lehdessä haastateltiin yläluokkien oppilaita ja he sanoivat, että ihan kiva, mutta voi olla, että tulee edelleenkin ostettua sitä, mitä ennenkin. Kampanjan tavoitteena on, että 25 %(!!!!!!!) oppilaista parin seuraavan vuoden aikana siirtyy ostamaan ja syömään tätä terveellisempää vaihtoehtoa.

Tässä on alaluokkalaisten eilinen ruokakokonaisuus: jonkinlainen naudanlihapihvi, coleslaw-salaatti, pari juustosuikaletta, porkkanan paloja, päivän hedelmänä omena ja ruisleipä ja sämpylä. Vähän on kalpean näköinen annos...

Yläluokkalaisia houkuteltiin eilen syömään nuudeliannosta "kiinaboxista" puikoilla. Valinnaisena hedelmänä näyttää olevan päärynä. Toivottavasti kiinaboxin nuudeleiden seassa on edes jonkinlaisia vihanneksia...

Tämä on ollut ja on iso juttu täällä. Koska projektin mukaan terveellinen ruoka on ensiarvoisen tärkeää jaksamisen kannalta ( vaikka meikäläiseltä on silmä joskus kummasti alkanut painua kiinni lounaan jälkeen...koulussakin ... ja kyllä, töissäkin...) ja riittävä kuidun saaminen ( siksi tarjolla on ruisleipää ja vihanneksia ja hedelmiä) on tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Suomalaisena sitä kuitenkin vain pyörittelee päätään täkäläisten uusien ruokavirtausten kanssa. Suomessa syödään kuitenkin lähes jokaisella työpaikalla lounas, setelillä tai ilman, työpaikkaruokalassa tai läheisessä ravintolassa ja ajatelkaa, Suomessa kouluissa on ollut jo yli 60 vuotta kaikille ilmainen lämmin kouluateria, jossa on edes joten kuten pyritty huomioimaan vihannekset ja kalorit ja muut tarpeelliset hivenaineet. Ja kalaa on joka viikko...

Kantarel-land

Paikallisen sanomalehden lauantainumerossa oli iso juttu kantarellimaasta. Sillä ei tarkoitettu Suomea vaan Ruotsia. Jutussa kerrottiin, että vain kahden tunnin ajomatkan päässä Ruotsin Smålannissa on metsiä, joista voi löytää kasoittain kantarelleja. Ajatelkaa. Täällä myytävät kantarellit näyttävät tulevan Saksasta ja ovat muovikelmun sisässä vähintäänkin kuivettuneita ja kärsineitä. Mutta nyt ei tarvitse muuta kuin hypätä autoon ja huristaa Ruotsiin ja kerätä itse omat sienensä. Ohjeitakin annettiin: sieniä ei kannata kerätä muovipussiin vaan koriin, jotta ne eivät litsaantuisi; pienet kantarellit pitäisi jättää maahan kasvamaan ja antaa seuraavan kerääjän poimia ne; suurimmat roskat pitäisi harjata paikan päällä, mutta kunnon puhdistus kannattaa tehdä vasta myöhemmin, kun sienet ovat vähän kuivuneet. Ruokaohjeeksi annettiin kantarellimunakkaan herkullinen ohje. Smålannin metsät ovat jutun mukaan niin isoja, että astutpa siellä mihin tahansa, on erittäin todennäköistä, että KUKAAN MUU ei ole ollut siellä viikkokausiin. Hiljaiset mäntymetsät ovat tanskalaisille ilmeisesti extreme-elämys. Lisää extremeä saataisiin, jos siihen lisättäisiin esim. suomalaismetsien karhut. Suomalaislehdissä, jopa meidän eteläsuomalaisen pikkukaupunkimme lehdessä annettiin kesällä ohjeita karhujen varalta, siis pitää muistaa pitää ääntä metsässä ollessaan, vaikka laulella, yskiä tai soittaa kelloa...

Myös metsien "villien" mustikoiden makua ylistettiin. Samalla reissulla voi nimittäin kerätä villejä mustikoita (blåbær) ja puolukoita ( tyttebær). Jutun mukaan ne kannatta kerätä koriin tai ämpäriin. Niitä voi kerätä käsin tai käydä ostamassa smålantilaisesta kaupasta sellainen kerääjä, siis sellainen, jossa alhaalla on ikäänkuin piikit ja jossa marjat kerääntyvät sellaiseen säiliöön. Nopeuttaa huomattavasti keräämistä. ( Tulipas toistoa) Täällä myytävät marjat ovat kaikki viljeltyjä. Mustikkaakin myydään, mutta se on sitä pensasmustikkaa ja maku on vain häivähdys metsäisestä siskostaan.

En ole vähään aikaan lukenut suomalaisia lehtiä edes netistä, joten yleisurheilun MM-kisat tulivat lähes yllätyksenä. Siis se, että sellaiset ovat käynnissä ihan tuossa naapurissa, Berliinissä. Satuimme selailemaan TV-kanavia ja Ruotsin kanavalta tuli lähetys kisoista. Tanskan kanavilta ei tule lainkaan ohjelmaa kisoista, joten jos haluaa katsoa kisoja ( niin kuin eilistä 100 m:n miesten loppukilpailua), on niitä katsottava ruotsalaiselta kanavalta. Lehdissäkään ei ole ollut kuin pieniä juttuja niistä. Ilmeisesti kisoissa ei ole tanskalaisia. Kun oikein rupesimme miettimään, niin emme todellakaan tiedä ainuttakaan tanskalaista yleisurheilijaa. Täällä kirjoitetaan jalkapallosta ja nimenomaan tanskalaisesta jalkapallosta, pyöräilystä ( Tour de Francesta oli TV:ssä lähetystä joka päivä tuntikaupalla), golfista (Tanskalla on muutama tunnettu golfaaja), tenniksestä (silloin kuin "puolalainen" tanskalainen naispelaaja pelaa), käsipallosta ja nyt sulkapallosta (tanskalainen sekapari voitti voitti MM-kultaa Intiassa). Vaikka onhan se niin, että Suomessakin seurataan niitä urheilulajeja, joissa kilpailee suomalaisia. Mutta kyllä suomalaisia tuntuu kilpailevan paljon useammassa lajissa kuin tanskalaisia. Ihmisiä on kummassakin maassa yhtä paljon.

Suomalaiset ovat urheiluhullua kansaa. Ja ruotsalaiset. Oli mukava katsoa heidän kisalähetystään. Kisastudiossa nimittäin jännitettiin ja kannustettiin tietysti ruotsalaisia, mutta yhtälailla myös suomalaisia, jos heitä sattui kilpailemaan.

Ja jos on urheiluhullu tanskalainen penkkiurheilija, täytyy katsoa Ruotsin TV:tä. Täällähän ei kouluissa opiskella ruotsia, vaan ensimmäinen vieras kieli on englanti ja sitten tulee saksa. En ole VIELÄ kuullut kenenkään opiskelleen ruotsia. Ja harva sitä tuntuu osaavankaan. Keskustelin yhden kanssa, joka sanoi osaavansa ruotsia. Tanskalta se minusta kuulosti. Yksi toinen todella osasi sitä ( se siis kuulosti ihan oikeasti ruotsilta ja sitä ymmärsi). Hänen tyttärensä kuunteli hetken ja kysyi todella hämmästyneenä: "Isä, missä sinä olet oppinut ruotsia?" Johon isä sanoi, että hän on todella innokas penkkiurheilija ja sen takia joutuu katsomaan Ruotsin TV:tä.

Hvordan går det?

Det går fint, tak!
Arki on tässäkin maassa alkanut. Koululaiset ovat palanneet täälläkin kouluihin ja polkupyöriä on koulujen edustat täynnä.
Täällä ollaan huolissaan roskaamisesta. Tuo kuvassa oleva muovikassi ei ole satulan sadesuoja vaan on jostain siihen lennähtänyt. Esim. ihmiset jättävät puistoissa piknik-roskansa ruohikolle, kaduilla näkee kahvimukeja, juomapurkkeja, eväsmuoveja ja -papereita. Kaikkea mahdollista. Ei täällä nyt ihan joka paikassa roskiksia ole, mutta on niitä kuitenkin. Taitaa olla niin, että jos roskis ei ole ihan vieressä, niin ei niitä roskia jaksa kovin kauas lähteä viemään. On jopa heitetty ilmaan sellainen mahdollisuus, että puistotyöntekijöillä olisi oikeus sakottaa roskaajia, niin kuin pysäköinninvalvojilla on oikeus sakottaa virhepysäköinnistä, vaikka eivät poliiseja olekaan. Ikävää, jos rankaiseminen on ainoa keino saada roskaaminen kuriin. Se on ainakin purrut esim. Singaporessa. Siellä on siistiä ja puhdasta. Siellä roskaamisesta todella saa sakot.

Olen nyt ilmoittautunut tanskan-kielen kurssille Studieskoleen. Alkaa syyskuun puolenvälin jälkeen. Neljänä päivänä viikossa. Dansk for udlændinge med hurtig progression, tanskaa aloittelijoille nopealla edistymisellä. Mahdollisesti ja toivottavasti. Kurssi koostuu useista eri moduleista ja jossain vaiheessa suoritetaan koe, jonka läpäistessäsi sinulla on kansalaisuutta varten tarvittava kielitaito. Kielen opiskelua voi vielä jatkaa, jolloin saavuttaa kielitaidon, joka mahdollistaa opiskelun esim. yliopistossa tanskaksi. No, aloitetaan vaikka sillä, että ymmärtää, mitä lähikaupan myyjä sanoo. Siis muutakin kuin "hej "( joka sanotaan "hai" kiekauttaen).
Kööpenhaminan kunta auttaa maahanmuuttajakuntalaisiaan maksamalla heille kielikurssin. EU-maista tulevat joutuvat maksamaan 500 kr:n ( n. 67 euroa) maksun jokaisesta modulista. Ensimmäinen moduli kestää 6 viikkoa. Kohta sitä istutaan pulpetissa eikä seistä pulpetin edessä.
Ja ymmärretään tuo otsikkokin. Sehän on siis helppo lukea ja ymmärtää, mutta sitten kun nämä paikalliset sanovat sen, niin...

Täällä taas!

Loma on sitten loppunut. Niin kuin useimmilla. Paitsi, että meikäläisellä vuorotteluvapaa alkoi virallisesti kuun alussa. Eli loma ikäänkuin jatkuu...
Oli mukavaa ja haikeaakin palata takaisin tänne Kööpenhaminaan neljän viikon Suomessa olon jälkeen. Koti odotti juuri siinä kunnossa, mihin se oli jätetty. Muutama uusi naapuri oli muuttanut taloon. Yläpuolellamme ei vieläkään asu ketään. Alapuolellamme asuu kaksi kiinalaista poikaa. Toinen heistä paistoi eilen makkaraa (hajusta päätellen). Yhtäkkiä ikkunat lensivät auki ja huoneistosta alkoi kuulua palohälyttimen vinkunaa. Hälyttimet siis toimivat...
Lähdimme perjantaina Suomesta laivalla Ruotsiin. Se siellä alkanut ihana helle vain jatkui koko matkan. Aurinko paistoi ja maisemat olivat kauniita. Tukholman saaristossa oli aivan uskomattoman hulppeita asuntoja/kesämökkejä. Tai mökeiksi niitä meikäläisen mittapuun mukaan tuskin voi kutsua. Niissä luultavasti ei ole ulkohuussia. E4-tie Tukholmasta Smålannin ja Skånen halki Etelä-Ruotsiin on siis niiiiiin tylsä. Se kiertää kaikki kaupungit ja halkoo pelkkiä metsiä ja peltoja. Välillä oli pakko pysähtyä rastplatsille oikomaan jäseniään ja juomaan kahvia.
Ruotsissa valtavan Vättern-järven rannalla oli kaunis maisemalevähdyspaikka. Muutkin olivat sen huomanneet. Parkkipaikka ja kahvila olivat aivan täynnä. Kahvijonot olivat niin pitkät, että tyydyimme vain katselamaan maisemia ja ihailemaan parkkipaikalla ollutta punaista Ferraria. Se oli ohittanut meidät (tietysti) paljon aikaisemmin. Ja siellä se seisoi mieslauman ympäröimänä.

Tällä kertaa emme tulleet sillan kautta, vaan ylitimme Öresundin lautalla Helsingborgista Helsingöriin. Ylitys kesti 20 minuuttia. Lauttoja kulkee 20 minuutin välein ja kaksi lauttayhtiötä ylittää salmen. Odottaa ei siis tarvitse. Lautalla oli kahvila, ravintola ja kauppa. Aika nopea saa olla, jotta ehtisi syödä ravintolassa matkan aikana.

Näin ihanana päivänä Öresundissa kulki kaikenlaisia aluksia.

Hamletin linna eli Kronborgin linna Helsingörissä oli ensimmäinen, joka näkyi Tanskasta. Lähellä oltiin.

Maanantaina oli sitten vuorossa kaikenlaisten virallisten asioiden hoitaminen. Ensimmäiseksi piti mennä Kööpenhaminan borgerserviceen ilmoittamaan, että olen muuttanut kaupunkiin. Eli siis tekemään muuttoilmoitus. Samalla sain tanskalaisen sosiaalinumeron, jota tarvitaan täällä niin monessa asiassa. Aamulla heti kymmeneltä pyöräilin siis kaupunginosamme borgerserviceen vain huomatakseni ovessa lapun, jossa ilmoitetaan paikan olevan kiinni vesivahingon vuoksi. Sen verran tanskaa minäkin ymmärsin. Vieressä oli sitten muiden virastojen osoitteita, jonne voi mennä. Takaisin kotiin katsomaan kartasta, missä on sitten seuraavaksi lähin virasto ja polkupyörällä sinne. Siellä sain täytettäväksi kaavakkeen ja vuoronumeron. Virkailija sitten kirjasi tietoni ja kysyi, että kenen luona asun. Mieheni luona, vastasin. Mutta jotta se olisi totta ja virallista, olisi vihkitodistus pitänyt olla mukana. Se on jossain, tietenkin, ja Suomessa, tietenkin. Sitähän ei Suomessa tarvita missään, koskaan. No, virkailija uskoi kuitenkin, mutta todistus täytyy jossain vaiheessa käydä näyttämässä. Muistakaa, jos muutatte joskus ulkomaille!

Sain sitten sosiaalinumeron (CPR), joka on kuin meidän sosiaalitunnuksemme loppuosa. Minulta kysyttiin, että onko minulla omalääkäriä. En ole vielä ehtinyt (tarvinnut) hankkia, joten virkailija etsi kotiani lähellä olevan lääkärin, josta tulee minun omalääkärini. Hänen nimensä lukee kortissani ja häneen otan aina ensiksi yhteyden, kun sairastun tai tarvitsen erikoislääkäriä. Nyt olen sitten kööpenhaminalainen.

CPR-numeroa tarvittiinkin seuraavaksi pankissa, kun avasin itselleni tanskalaisen pankkitilin. Kaikissa kaupoissa (esim. lähiapteekissamme) ei voi maksaa visalla, ainoastaan tanskalaisella pankkikortilla tai käteisellä. Mukaan lähti hirveät määrät papereita ja ohjeita, miten käyttää korttia ja miten maksaa netissä ym. Kaikki tanskaksi.

Jotta vältyn megapuhelinlaskuilta, hankin itselleni tanskalaisen puhelinliittymän. Vaikka täällä ollessa en paljoa suomalaiseen liittymääni puhunutkaan, laskuja silti tuli. Riitti, että vastasin siihen. Jokainen tanskalaisesta liittymästä soitettu puhelu kasvatti minun laskuani. Niin, että nyt on kaksi puhelinta ja kaksi numeroa, joita kumpaakaan ei muista. Kaupanpäällisinä asiakkuudesta pääsee kaksi ihmistä yhden hinnalla tiistaisin muutamiin elokuvateattereihin katsomaan filmejä. Vau!

Lehdillä ei täälläkään mene hyvin. Vilkkaimmilla kaduilla on paikallisten sanomalehtien ilmaisjakelijoita. Samalla he tietysti yrittävät saada tilaajia. Ja saivatkin, ainakin meistä. Yksi erittäin sujuva ja positiivinen nuori mies "sai" minut tilaamaan Berlingske Tidenden vuodeksi. En joutunut uhriksi kuitenkaan, vaan olimme jo päättäneet tilata ko. lehden. Ja näin se kävi todella kätevästi. Mukavaa taas juoda aamukahvit lehteä lukien. Tässä lehdessä on hyvinä puolina pienehkö koko ja se, että uutiset, kulttuurin ja talouden saa omiksi osikseen. Kummallakin on omat lehtensä. Arvatkaa, kumpi meistä aloittaa kulttuurilla...

Kaikki edellä käydyt keskustelut käytiin englanniksi. Joten nyt on aika etsiä kielikoulu ja alkaa opiskella tanskaa. Siinä onkin tekemistä vuorotteluvapaan ajaksi.

Suomen lomalla me lepäilimme kotona, pelasimme golfia, tapasimme lapsia, sukulaisia ja tuttuja sekä olimme ihan turisteja ja kiertelimme

kotikaupunkiamme Porvoota,

Päijänteen rantoja

ja Raaseporin maaseutua. Ihanaa oli. Noin kolmena päivänä satoi. Ja silloinhan ei voi oikein tehdä muuta kuin olla vaan.

Eilen illalla avasimme parvekkeen oven ja ikkunat ja kuuntelimme Madonnaa, sängyssä maaten. Hänen Kööpenhaminan konsettinsa oli tuossa muutaman korttelin päässä, Parkenissa. Mies ihmetteli töistä tultuaan, että miksi tässä lähistöllä on niin paljon ihmisiä ja autoja. Hehkutus täällä ei ole ollut niin valtavaa kuin Suomessa. Ja paikan päälle mahtuu kuuntelemaankin vain vaivaiset 45 000 ihmistä. Säälittävää.