Vaalivalvojaiset odotettavissa...

Tänään oli lehdessä lukijan ottama "sääkuva" ja kuvatekstinä oli, että marraskuun ensimmäinen aurinkoinen päivä... Tässä olisi kuva sitten toisesta. Aurinko on sittenkin olemassa!

Täällä Tanskassa on tänään tiistaina kunnallisvaalit. 98 kuntaan valitaan uudet tai vanhat päättäjät. Vaalitaistelu on suunnilleen samanlaista kuin Suomessakin. Puhetilaisuuksia, lehtisten jakamista toreilla ja turuilla, lehtikirjoittelua, mainoksia lehdissä ja sähkötolpissa ja muissa mahdollisissa paikoissa. Vaaliteematkin ovat samoja: vanhustenhuolto, koulut, päivähoito, terveydenhoito, nuorten vapaa-ajanvietto, maahanmuuttajien kotouttaminen, rakentaminen ( erityisesti tiettyjen alueiden rakentaminen). Täällä Kööpenhaminassa on vielä lisäksi tämä jengisota ja sen keinot sen lopettamiseen. Eilen juuri tuossa naapurikunnassa oli taas yksi ampumisvälikohtaus. Nuorta miestä ammuttiin hänen tullessaan kuntosalilta.

Aamulla puolueiden johtajat tekivät vielä aamu-TV:ssä viimeisen imagonkohotusyrityksen. He olivat siellä tekemässä ruokaa. Toinen pari teki läskisoossia omenoilla maustettuna ja toinen teki tavallista läskisoossia. Kunnon läskisestä sianlihasta. Täällä muuten tykätään silavasta. Kaupasta saa ostaa sellaisia rapeiksi käristettyjä silavasuikaleita. Ja niissä ei todellakaan ole yhtään lihaa. No nähtäväksi jää, auttoiko kansanruoan tekeminen vaalivoittoon.

Täällä ovat vanhemmat ainakin kahtena aamuna mielenosoittaneet säästöjen takia. Mitä vähemmän rahaa, sitä vähemmän henkilökuntaa lastentarhoissa ja kouluissa. Täällä lastentarhat ovat täynnä lapsia. Suomen Kuvalehden tilaston mukaan 2-vuotiaista lapsista on Suomessa päivähoidossa vähän yli 50% kun taas Tanskassa yli 90%.

Kaikki kuntien sektorit tarvitsisivat sitä rahaa, jota ei ole. Uudet päättäjät tarvitsevat todellakin kaiken viisautensa ja vähän vielä ylimääräistäkin pystyäkseen laittamaan asiat ja tarpeet tärkeysjärjestykseen.

Jotkut puolueet ovat ottaneet erityisesti liikuntapaikkojen lisäämisen ohjelmaansa. Tämä on meidän lähiuimahalli, joka ainakin päältäpäin näyttäisi olevan jonkinlaisen ehostuksen tarpeessa.
Se on samassa kompleksissa jalkapallosationin ja pienen Österbro-stadionin kanssa. Vieressä on valtava Fälled-parken, jota kunnostetaan yksityisin varoin. Märsk-Möllerin- säätiö (Märsk on valtava tanskalainen laivanvarustamoyhtiö) rahoittaa kunnostamisen. Samainen säätiö on myös rakennuttanut Rigshospitaletin ( Keskussairaalan) katolle helikopterikentän. Todennäköistä on, että ilman näitä avustuksia näitä korjauksia ei olisi tehty, ainakaan vuosiin.

Luin suomalaisista lehdistä, että Suomessa on ollut valtavat jonot H1N1-rokotuksiin. Täälläkin on lehdissä kirjoitettu "svineinfluenzasta", mutta ei mielestäni lainkaan niin paljon kuin Suomessa. Tautia on. Se ei kuulema ole kovin vaikea. Huippu saavutetaan parin viikon, kuukauden sisällä. Menehtyneistä en ole lukenut lainkaan. Kesällä yksi tanskalainen rekkamies kuoli tautiin Norjassa. Rokotukset ovat alkaneet, mutta niistä ei ole sen enempää ollut julkisuudessa. Täälläkin rokotetaan vain riskiryhmiin kuuluvat. Ja erityisryhmiin kuuluvat, niin kuin sairaanhoitohenkilöstö. Ja joitakin TV-henkilöitä, uutistenlukijoita...! Siis kovin raflaavia juttuja ei ole saanut lukea. Ei, olipas yksi juttu sairastuneesta perheestä. Perheen isä sairastui ja kuume nousi yli 40 asteen. Hän soitti lääkärille ja ambulanssi tuli hakemaan hänet, jotta hän voisi käydä sairaalassa näyttämässä itseään. Mutta ambulanssin tullessa Helsingörin sairaalan pihalle, häntä ei päästetty sairaalaan sisälle, vaan lääkäri tuli ambulanssiin tutkimaan hänet. Ja lähetti kotiin. Aika pelottavan korkea kuume. Siinä oltiin jo houreen maailmassa. Mutta se on sairaalan politiikka tämän taudin yhteydessä. Ja se siitä sitten. Vielä en itse tunne, enkä edes tiedä ketään sikatautiin sairastunutta. Eiköhän se leviä täälläkin niin kuin muuallakin. Täällä tosin tunnutaan asiat otettavan erittäin rauhallisesti. Käsiä kehotetaan vain pesemään usein ja aivastelemaan kainaloon.

Täällä on hiukan erilainen systeemi lääkärissäkäynnissä ja päivystyksessä kuin Suomessa. Jokaisella on omalääkäri, jonka nimi on painettuna omaan henkilökorttiin. Heillä on virka-aika klo 8-16 (18) arkisin. Kaikki lääkäritarpeet kulkevat heidän kauttansa. He ohjaavat sitten erikoislääkärille tarvittaessa. Lääkärissäkäynti ei maksa mitään. Jos tulet sairaaksi arkisin virka-aikaan, otat yhteyden omaan lääkäriisi ( paitsi tietysti jos olet saamassa sydänkohtausta tai pää on irtipoikki, silloin saa mennä suoraan sairaalaan). Jos taas sairastut virka-ajan ulkopuolella, et menekään päivystyspolille (paitsi tietysti jos olet saamassa sydänkohtausta tai pääsi on irtipoikki, silloin saat tietysti mennä suoraan sairaalaan) . Koska sellaisia täällä ei ole. Virka-ajan ulkopuolella soitat päivystyslääkärille. Aina ensin soitat. Hän sitten päättää antamiesi tietojen perusteella, tarvitsetko sairaalahoitoa, tarvitseeko päivystävän lääkärin tulla katsomaan sinua kotiin ( iltaisin tuolla kaduilla todellakin ajelee autoja, joissa lukee Vagtläge) vai odotatko huomiseen, jotta voit soittaa omalle lääkärillesi. Tämä systeemi on koettu huonoksi ja valtio on myöntänytkin miljoonia kruunuja sen parantamiseksi. Ihmisiä on kuollut, koska päivystävä lääkäri on kokenut oireet sellaisiksi, että ne voivat odottaa huomiseen. Ja ne eivät olekaan voineet. Usein päivystykseen laitetaan vastavalmistuneita ja he ovat joutuneet olemaan yksin ja tekemään isoja päätöksiä.

On täälläkin tietysti yksityisiä sairaaloita, joissa maksamalla saa nopeammin hoitoa. Ja yksityisiä kouluja, joissa on kuukausimaksut. Kunnallisten koulujen (Folkeskole) maine on täällä aika heikko. Suurin osa ihmisistä ajattelee, että niissä opetus on huonompaa kuin yksityisissä ja työrauha myöskin huonompi. Täällä on nyt menossa maineenparannuskampanja. Joissakin paikoissa se on onnistunut ja suunta on taas sellainen, että vanhemmat ilmoittavat lapsensa kunnallisiin kouluihin. Joillakin alueilla lähes puolet lapsista käyvät yksityisiä kouluja.

Tänään luin juuri lehdestä, että muutamassa kunnassa kouluviranomaiset haluavat tai toivovat kunnallisessa kouluissa olevien lasten vanhempien 4. luokasta ylöspäin hankkivan lapsilleen tietokoneen, jonka nämä voivat tuoda sitten kouluun. Opetustarkoituksiin. Täälläkin koulutus on ilmaista (paitsi ruokailu), mutta viranomaiset sanovat, että tämä ei ole velvoite vaan toive! Kyllä valtakunnan- ja kunnantason päättäjillä on melkoinen urakka viedä tätä yhteiskuntaa eteenpäin. Oikeaan suuntaan.

Niin, mekin kööpenhaminalaisina saisimme äänestää. Saimme kotiin vaalikortit. Mutta nyt taitaa käydä niin, että ensimmäisen kerran jää äänestysmahdollisuus käyttämättä. Tanskan poliittinen kartta ei ole vielä hallussa. Koko ilta on sitten TV:ssä varattu kokonaan vaalivalvojaisiin. Joita on mahdotonta katsoa, koska 7 viikon tanskan kielen kurssituksen jälkeen ei vieläkään ymmärrä (täydellisesti, heh ) kieltä. Erottaa jo sanoja ja ymmärtää lauseitakin. Riippuen siitä, onko puhuja selvästi artikuloiva vai ei. Nyt on pakko kertoa kurssikaveri kertoma tarina. Joka on tosi. Hän soitti johonkin virastoon ja siellä oli puhelinvastaaja päällä. Hän ei ymmärtänyt siitä muuta kuin sanan sieltä toisen täältä. Hän soitti sinne kuusi kertaa voidakseen edes ottaa ylös aikoja ja puhelinnumeroita, mutta ei saanut selvää. Illalla hänen tanskalainen miehensä soitti samaiseen numeroon, jotta voisi ottaa ylös numerot ja tiedot. Hänenkin täytyi soittaa kaksi kertaa, jotta hän oli pysynyt vastaajan tahdissa.
Niin että...