Tämä viikko on ollut yhtä juhlaa ja yksikään juhla ei ole jäänyt TV:ltä näyttämättä. Tiistaina oli iso gaalaillallinen silmäätekeville, näytettiin suorana TV:stä. Torstaina oli Kuninkaallisessa teatterissa juhlaesitys kuningattaren kunniaksi. Suora lähetys TV:ssä. Siellä oli myös meidän kuninkaallisemme Tarja Halonen, joka islantilaisesta nokipilvestä huolimatta pääsi lentämään tänne. Toisin kuin esim. osa Norjan kuninkaallisista, jotka joutuvat tulemaan laivalla ja päivän myöhässä. Tarja on nyt matkalla autolla Ruotsin halki Tukholmaan ja sieltä sitten laivalla Suomeen.
Kuningatar tuli hallitsijaksi 1972, isänsä kuoleman jälkeen. Silloin n. 40 % kannatti tasavaltaa ja 42 % kuningaskuntaa. Nyt 38 vuotta myöhemmin kuningashuoneen suosio on suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Ihmiset eivät ehkä niinkään ihaile ja rakasta monarkiaa kuin näitä kuninkaallisiaan. Ja tämän päiväisestä tungoksesta päätellen näin on.
Kuningatar ei ole aikeissa jäädä eläkkeelle. Siitä tietysti voidaan olla montaa mieltä. Mutta hän nauttii työstään ja haluaa jatkaa sitä niin pitkään kuin vain jaksaa. Joka vuosi syntymäpäivänään hän ilmestyy linnansa parvekkeelle vilkuttamaan tuhansille ja tuhansille ihmisille. Hän on sanonut, että jos niin monet ihmiset haluavat nähdä hänet, niin hänkin nöyränä haluaa tavata nämä ihmiset.
Tätä ei tehdä kuningashuoneen kiusaksi, myös he ovat toivoneet tätä selvitystä.
Täällä kyllä osataan tuottaa ekologista tuulivoimalasähköä, myös yksityiset voivat rakentaa pihalleen tuulimyllyn ja tuottaa sähkönsä itse, jos kunta vain antaa rakennusluvan. Yrityksiä kannustetaan energiansäästöön verohelpotuksilla. Mutta kierrätys ei toimi. Kaikki biojäte menee sekajätteeseen. Sitähän tulee perheissä aivan valtavasti. Maito- ja mehupurkit menevät sekajätteeseen. Ja se pakkausmuovin ja paperin -määrä.
Ympäristöministeri Karen Ellemann on päättänyt aloittaa jätesodan. Hänen mielestään orgaaninen jäte voitaisiin mieluummin kerätä ja tuottaa siitä biokaasua kuin polttaa se. Ihmisten pitäisi ostaa tavaroita, joita voitaisiin kierrättää. Ja muuta sellaista. Tiedättehän?
Tuo ylläoleva kuva on kadultamme. Jotkut asukkaat vastapäisestä talosta päättivät sitten uudistaa huonekalujaan. Nuo vanhat ja käytetyt sitten lojuivat tuossaviikon verran, kunnes ne sitten yhtenä päivänä haettiin roskisautolla.
Isä Anders Fogh Rasmussen on muuten se komea, tumma entinen pääministeri. Hänen jälkeensä virkaan astui Lars Lökke Rasmussen, sellainen vähän pyöreä, enemmän tavallisen näköinen mies. Täällä sanotaan, että on hyvä, että Lars Lökke on pääministerinä. Nyt voi ihan tavallisen näköinen mieskin kuvitella pääsevänsä eteenpäin elämässään. Ei tarvii vaimojen koko ajan ihastella komeaa pääministeriä... Vaikka Lökkellä on nyt viime aikoina ollut poliittisesti aika tuulista.
Paitsi siitepöly niin myös islantilaisen tulivuoren yläilmoissa hilluva tuhka haittaa elämää täällä. SAS on peruuttanut kaikki lentonsa ainakin huomiseen lauantaihin klo 13 asti. Ainakin. Jos tuulet eivät muuta suuntaansa, jatkoa seuraa. Tässä on tullut tiirailtua taivaalle ja kuvitellut näkevänsä jotain. Mustaa. Mutta ei, taivas on sininen kuin vain voi olla. Mikä on aivan ihanaa. Meikäläisen mielestä. Kun ei tarvitse matkustaa lentäen mihinkään.
Viikko sitten tarkoituksenamme oli pyöräillä Dyrehave´niin ( tiedän, tiedän, ei sitä noin kirjoiteta). Joku oli tarvinnut kuitenkin pyörän venttiiliä. Eli oli ottanut sellaisen puolison pyörästä ja laittanut oman vanhan rikkinäisen tilalle. Omassa pyöräkellarissamme. Siis joku, joka asuu samassa talossa. Ei siis lainannut, vaan ottanut. Kyllä otti pattiin. Ja arvata saattaa, ettei sellaista löytynyt mistään sunnuntaina. Ei edes huoltoasemilta.
Ei pyöräilty Dyrehave´niin. Ajettiin autolla. Dyrehave on pienehkö metsä tai valtava puistoalue vähän Kööpenhaminan ulkopuolella. Dyre=eläin ja have=puisto. Tämä metsäinen puisto on hyvin suosittu ulkoilualue. Puusto on lehtipuuta ja siellä kulkee teitä pitkin ja poikin, joita pitkin voi kävellä tai pyöräillä. Puistossa on todellakin eläimiä, peuroja. Ne syövät kaiken uuden puuston, joten maasto vanhojen puiden alla on hyvin paljasta. Siellä täällä on aidattuja alueita, joissa kasvatetaan uutta puustoa. Sinne eivät peurat pääse syömään puiden taimia.
Piti mennä katsomaan, joko sini- tai valkovuokot kukkivat, mutta vielä viikko sitten niitä ei näkynyt. Kaikki oli vielä ruskeaa.
Tutustuimme kurssillamme tanskalaisen Piet Heinin (1905-1966) pieniin runoihin, ajatelmiin. Hän oli tällainen monitaituri: runoilija, kirjailija, tiedemies, arkkitehti, muotoilija ja mitä muuta vielä? Tässä yksi silleen hyvin vapaasti suomennettuna:
Yhden käsineen hukkaaminen
on tuskallista,
muttei mitään verrattuna
siihen tuskaan,
mikä aiheutuu siitä,
kun hukkaa yhden käsineen,
heittää toisen käsineen roskiin
ja
...löytää sitten sen ensimmäisen.
Pitäkää käsineet tallessa ja hyvää viikonloppua!
Joka vuosi suunnittelen kavaisevano Koopenhaminassa tai ainakin jossain pain Tanskaa, vaan aina se matka vaan siirtyy seuraavalle vuodelle. Naita sinun juttujasi kun lukee, niin tekee entista enemman mieli sinne. Ehka tana vuonna sitten!
VastaaPoistaTaallakin pidetaan kuninkaallisista, mutta mina kyseenalaistan taman kamalan rahamaaran, joka heidan ylellisen elamansa yllapitoon menee. Taallakin saastetaan siita sun tasta. Pistaisivat kuninkaalliset elakkeelle, niin jopas olisi isot summat rahaa laittaa vaikka vanhustenhuoltoon.
Sama täällä, kaikesta säästetään. Sairaaloista ollaan irtisanomassa parituhatta sairaanhoitajaa, kouluista opettajia ja vanhustenhuoltoa ollaan "tarkistamassa". Kuulostaa hurjalta. Eikä lainkaan hyvältä. Silti yli puolet kansasta on edelleenkin sitä mieltä, että monarkia on hyvä. Maksaa, mitä maksaa.
VastaaPoistaKööpenhamina on kaunis kaupunki, jossa on paljon nähtävää. Samoin kuin maaseutu täällä. Aakeeta laakeeta. Ja kaunista.