70 vuotta sitten 9.4.1940 saksalaiset miehittivät Tanskan. Miehitystä kesti viisi vuotta. Miehityspäivää muistetaan täällä liputtamalla. Ensin lippu on puoleenpäivään puolitangossa ja sitten se nostetaan ylös. Eilistä 70-vuotispäivää muistettiin vähän isommilla juhlallisuuksilla. Täällä tehtiin gallup koululaisille. Heiltä kysyttiin, mikä erityinen päivä 9.4. on. Puolet tiesi, puolet ei. Luulenpa, että samanlaisiin tuloksiin päästäisiin, jos Suomessa kysyttäisiin, milloin talvisota alkoi, milloin päättyi.
Miehityksen aikana tanskassa toimi vastarintaliike varsin tehokkaasti, mutta oli niitäkin, jotka olivat saksalaismielisiä. Aiheesta on tehty elokuva, Flammen og Citronen ( Liekki ja Sitruuna), joka kertoo tosipohjaisen tarinan kahdesta vastarintamiehestä, joiden tarkoituksena oli tappaa mahdollisimman paljon natseja. Elokuva ei ole räiskintäkuva, mutta kuvausta epäluulosta ja luottamuksesta. Tapahtumapaikkana on Kööpenhamina vuonna 1944, eli ollaan jo miehityksen loppuvaiheessa. Hieno elokuva. Upeat näyttelijät. Siis Flammen og Citronen.
Fredrik IX sairastui ja kuoli 1972 ja Margrethesta tuli Margrethe II/Margareeta II. Viime vuonna täällä oli taas kansanäänestys ja nyt miespuolinen henkilö ei voi ohittaa naista kruununperimysjärjestyksessä. No, Margareetalla on kaksi poikaa ja kruununprinssilläkin taitaa vanhin lapsi olla poika. Eli kuninkaita on tulossa.
Tämä kaikki siksi, että kuningatar täyttää ensi viikolla 70 vuotta. Häntä on jo juhlittu siellä ja täällä ja hänestä on kirjoitettu monta palsta(milli)metriä. Hän on erittäin pidetty ja arvostettu. Nuoruudessaan hän opiskeli arkeologiaa ja on ollut mukana monilla kaivauksilla. Hän maalaa tauluja ja juhlien kunniaksi hänen maalauksiaan vuosien varrelta on asetettu näytteille. Viikolla hän piti lehdistötilaisuuden. Miehensä prinssi Henrik päätti jättää näyttämön vaimolleen jo muutaman minuutin kuluttua, kävi pussaamassa vaimoaan otsalle, halaamassa ja lähti. Margareetalta kyseltiin sitten kaikkea mahdollista ( no... ehkei nyt ihan kaikkea) taivaan ja maan väliltä. Hän on kova polttamaan ja häneltä kysyttiin, miten hän voi olla roolimallina, kun hän polttaa tupakkaa ja niin monet sairastuvat siitä. Hän totesi vain, että hän polttaa, se ei ole mikään salaisuus ja niin hän tekee. Piste. Jutut kertovat, että linnassa palvelijat kulkevat hänen perässään tuhkakuppien kanssa.
Ensi perjantaina on odotettavissa parvekevilkutuksia klo 12 ja vähän myöhemmin vaunuajelua linnasta Raatihuoneelle. Täytynee mennä vilkuttamaan, olen nimittäin silloin kulmilla...
Mutta tuosta Arktisen Neuvoston kokouksesta puuttuivat Neuvostoon kuuluvien Islannin, Ruotsin ja Suomen edustajat. Koska heitä kokouksen kutsuja, Kanadan ulkoministeri ei ollut lainkaan kutsunut.
Kalliokiipeilyä tanskalaiseen tapaan. Rantaan Kuninkaallisen kipsiveistosmuseon edessä oli tällainen nelisen metriä korkeä kiviveistos. Jota oli hyvä käyttää kiipeilyseinänä.
Aleksanteri Nevskin kirkon kultaiset kupolit loistavat keväisessä auringonpaisteessa. Tämä kirkko keskellä kaupunkia on Tanskan ainoa ortodoksinen kirkko.
Kaksi aikaisempaa kuvaa on otettu rannassa olleesta norjalaisesta purjealuksesta. Pojat korjailivat siellä korkeuksissa purjeita. Ja kaunis nainen halkoo tuulta aluksen keulakoristeena.
Amalienborgin linnan katolla liehui lippu. Kuningatar lienee ollut kotona.
Eikö vain olekin ihana tuo sininen taivas noissa kaikissa kuvissa?
Kyllapas oli mielenkiintoinen postaus. Oikeastaan tiedan kovin vahan Tanskan asioista, vaikka tassa naapurissa asunkin. Lisaa tallaista!
VastaaPoistaTuula, älä välitä, täälläkin tiedetään hyvin hyvin vähän Norjan asioista. Tai minkään naapurimaan asioista. On ollut mukava lukea myös sinun blogiasi ja kuulumisia Norjasta.
VastaaPoista