Aina, kun kävelen läheisen kuntosalimme ohitse, saan huonon omantunnon. Olemme miehenpuoliskon kanssa siellä jäseniä, mutta käyminen siellä on nyt viime aikoina ollut vähän sitä ja tätä. Jostain syystä liikunnan harrastamattomuus aiheuttaa tunnonvaivoja. Ei pitäisi. Joka päivä kävelen kouluun, 35-40 minuuttia, reippaasti, koska lopulta tulee aina kiire. Ja usein vielä takaisin. Tuulifaktori antaa siihen vielä vastusta. Jos en kävele, pyöräilen. Ja taaskin tuuli antaa kovasti vastusta. Viikonloppuisin on vuorossa monta tuntia kävelyä. Jos ei sada. Ja silloin ei todellakaan tee mieli jäädä sisälle, vaan haluaa saada raitista ilmaa. Auringon paistaessa vielä vähemmän. Aivot ja keho kaipaavat valoa. Täällä saa hyvää alavartaloliikuntaa ihan ilmaiseksi, ylävartaloliikuntaan pitäisi keksiä jotain. Kauppakassien kantaminen ei taida riittää, kun sitä kaksin asuessa ei niin usein tarvitse tehdä...Nyt tuo meikäläisenkin kuntosaliketju on kehitellyt uutta houkutellakseen naisia salille. Tankotanssi on jo vanhaa. Stripfitnes on nyt uusinta uutta ja vain naisille. Ryhmäliikuntaa strippauksen muodossa. Vaatteita ei kuulema kuitenkaan riisuta, mutta liikehdintä on sieltä otettu. Että sellaista.
Miehille ja vain miehille on sitten extremeä mandehørmsløbiä, mieshajujuoksua (sanatarkka käännös), jossa juostaan mäkisessä maastossa, vedessä, mudassa, ryömitään putkissa ja sellaista. Ihan niin kuin Suomen pojat tekevät armeijassa. Tässä järjestetään oikein kilpailujakin. Miehet saavat päästää sisäisen luolamiehensä valloilleen.
Täällä todella kaipaa puutarhaa, missä voi kyykkiä, kuokkia, lapioida ja haravoida tai pihaa, mitä voi harjata ja talvella kolata. Ja olla ihan luonnollisesti ulkona. Koirakaan ei ole ihan huono ulkoiluttaja.
Vähän aikaa sitten oli lehdessä juttu 100 000 tanskalaisesta, jotka näkevät päivänvaloa vain viikonloppuisin. Siis näitä kaupan kassoja, teollisuustyöntekijöitä, varastotyöntekijöitä, jotka tulevat töihin ja menevät kotiin pimeässä, työskentelevät ikkunattomissa tiloissa ja syövät lounasleipänsä pienissä ikkunattomissa kopeissa. Se on oikein työsuojelullinen ongelma. Valoa saadakseen ihmiset käyttävät keinotekoisia kirkasvalolamppuja tai käyvät solariumissa, mikä taas on nykyään täälläkin vaaralliseksi luokiteltu. Kun kaksi vuotta sitten tulimme tänne, oli joka korttelissa vähintäänkin yksi itsepalvelusolarium. Nyttemmin niitä on vähemmän. Vaikka eiköhän niitä tasaisesti joka paikasta ruskettuneita tanskalaisnaisia ala taas näkyä, kun ilmat lämpenevät ja voi alkaa kulkea vähemmissä vaatteissa kuin toppatakissa, pipossa ja lapasissa. Mä olen aina ihmetellyt, miten ihmiset saa jalkansa yhtä ruskeiksi kuin kasvonsa jo toukokuussa. Meikäläisen jalat ovat aina yhta valkoiset, oli sitten elokuu tai tammikuu.
Meidän talossa toimii kierrätys siten, että sanomalehdille ja muulle kierrätyspaperille on oma roskiksensa , pahville omansa ja sekajätteelle omansa. Tänään näin sitten, kun oma talkkarimme lajitteli roskia siten, että hän siirsi pahviroskiksesta pahvia sekajäteroskikseen. Taas tuli vähän enemmän tilaa pahville. Meikäläinen kun "suurella" vaivalla kerää kaikki pahvit erikseen, pesee maito- ja mehupurkit ja vie ne pahvinkeräykseen. Sitten tulee yksi ja siirtää ne sekajätteisiin. Hah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti