Vintertræthed... tai jotain sellaista

Mikä lie talviväsymys iskenyt, kun en ole jaksanut tätä blogia päivitellä. Hengissä ollaan, kevättä odotellaan ja aurinkoa. Täällä oli tässä jo vähän aikaa sitten mukavat kymmenkunta lämpöastetta. Sitten tuli pakkaset. Ei nyt sentään yhtä kovat kuin Suomessa. Päivisin ollaan oltu miinus yhdessä. Mutta on tuullut, välillä suorastaan myrskynnyt. Muutamana päivänä kouluun kävellessä tuulenpuuska on ollut niin kova, että se on pysäyttänyt niille sijoilleen. Etukenossa on sitten saanut taivaltaa eteenpäin. Ja tiedättehän, että jostain syystä tuuli ei takaisin tullessa olekaan myötätuuli, vaan taas vastatuuli. Miten ihmeessä se on mahdollista?

Täällä on koululaisilla talviloma tällä viikolla. Kaupungilla on ihanan rauhallista ja hiljaista. Viime viikon perjantaina täällä sattui kamala onnettomuus. Yhden efterskolen ( yläasteikäisille tarkoitettu iltapäiväkerho) kaksi opettajaa ja 13 oppilasta lähtivät soutelemaan/melomaan sellaisella dragonveneellä, johon mahtuu paljon väkeä. Aallot kaatoivat veneen ja kaikki joutuivat veden varaan. Yksi opettaja on edelleenkin kateissa ja osaa oppilaista on pidetty keinotekoisessa koomassa toissapäivään asti. Kaikki ovat nyt heräilleet, mutta vielä ei osata sanoa, minkälaisia vaurioita he ovat saaneet. Vesi oli 2 asteista ja osa oli vedessä kauan. Toisilla oli kunnon pelastusliivit, toisilla sellaiset kevyet uimaliivit. Osalla oli kauas näkyvät oranssit liivit, osalla siniset, joita pelastushenkilöiden oli kuulema tosi vaikea havaita vellovasta merestä. Värillä on siis erittäin suuri merkitys. Ikävä alku talvilomalle.

Täällä Kööpenhaminassa on samanlainen metrolinja kuin Helsingissäkin. Toisessa päässä yksi päätepysäkki ja toisessa päässä se haarautuu kahteen linjaan. Yksi niistä menee kätevästi lentokentälle. Nyt ollaan rakentamassa sellaista kehämetroa, joka kiertää kaupungin. Valmista pitäisi olla 2017. Rakentaminen on aloitettu keskustasta, joka tarkoittaa sitä, että katukuva on samanlainen kuin Helsingissä kesäisin. Kavennettuja katuja, suljettuja katuja, kiertoteitä ja kaikkea mahdollista.

Rakentaminen on hidastunut hetkeksi, kun rakennustyömaalta löytyi vanhan Kööpenhaminan jäännöksiä. Oletettavasti vanhan Österportin portti. Arkeologit ovat sitä sitten kaivelleet ja rapsutelleet esille. He näyttävät enemmänkin rakennusmiehiltä kuin arkeologeilta. Meikäläisellä on sellainen romanttinen kuva heistä. Safaripuku päällä ja lierihattu päässä. Täällä näillä leveysasteilla ja tuulilla ja pakkasilla se lienee mahdotonta. Kaivauksia on hauska seurata. Se on nimittäin ihan metroaseman vieressä ja sinne on oikein järjestetty sellainen lava, mistä voi seurata kaivausten edistymistä.

Yksi päivä pääsin vierestä näkemään, kun bussi paloi. Lieskat vain löivät autosta ulos ja savua oli valtavasti. Niin kuin myös tietysti uteliaita ihmisiä. Minä muun muassa... En kyllä jäänyt toljottamaan, vaan kävelin ohi... (seliseli)

Kävimme viime viikonloppuna hytisemässä Suomessa. Kaunista, kaunista, mutta kylmää. Nuo ensimmäiset kuvat ovat Suomesta, eivät täältä. Mutta kyllä se tästä, eteenpäin mennään, koko ajan. Ja ehkä tämä talviväsymyskin, vai mikä tämä saamattomuustila nyt sitten onkaan, valon myötä häviää.