Farve, väriä

Sitä kaipaa kummasti väriä tämän keväisen harmauden keskellä. Onneksi kukkakaupat ovat pullollaan erivärisiä kukkia. Erityisesti nyt on tarjolla tulppaaneja. Sipuleilla ja ilman.

Nyt on ollut erityisen harmaata. Lännestä tunkee matalapainetta toisensa jälkeen. Ja sadetta ja sumua. Lauantaina ei nähnyt nenäänsä pidemmälle. Vettä tuli kuin Esterin.... ja sumua oli niin, että melkein saattoi kuvitella olevansa Englannissa. Luulen. En tosin koskaan ole ollut. Tämä on niin totisesti tätä meri-ilmastoa.

Hetki sitten satoi, nyt paistaa aurinko. Lämpöaalto on tulossa, ainakin hetkeksi. Ylihuomiseksi on luvattu jopa +17 astetta. Melkein kehoitettiin kaivamaan piknik-korit esille. Mutta mikään ei ole niin epävarmaa kuin Tanskan sää. Eilen ennustettu on jo täksi päiväksi ehtinyt vaihtua.

Silloin tällöin paistava kevätaurinko kyllä saa ikkunat näyttämään aivan hirveiltä. Likaisilta. Ja nämä täkäiset ikkunat kun aukeavat ulospäin, on ikkunoiden pesu melkoista akrobatiaa. Täytyy roikottaa itseään ikkunan ulkopuolella ja pitää toisella kädellä kiinni karmista ja yrittää yhdellä kädellä pestä ikkunoita ulkopuolelta. Ikkunanpesufirmoilla täällä on kissan päivät ja olenkin huomannut, että ikkunanpesijät pääsääntöisesti ovat miehiä.

Helvetin Enkelit ovat perustaneet nuorisokerhon alle 18-vuotiaille, Viking League Defencen. Siellä nuoret voivat "snuse lidt til miljöet", päästä haistelemaan HE-miljöötä. No nyt oikeusministeri ja muutkin yhteisöt ovat onneksi tarttuneet asiaan ja yrittävät keksiä keinoja, jotta tällainen ei olisi mahdollista. Mutta miten se ylipäätään on mahdollista? Eikö se ole jo rikollista houkutella alaikäisiä tuollaiseen toimintaan. Tarkoitushan on kasvattaa heistä jengiläisiä, jotka harjoittavat mm. hashis-kauppaa ja käyvät jengisotaa muita jengejä vastaan. Nyt on ollut sotarintamalla aika hiljaista. Onneksi.

Viime viikonloppuna haavoittui taas viisi tanskalaista sotilasta Afganistanissa.
Vuoden 2006 jälkeen 87 tanskalaista sotilasta on haavoittunut ja 31 kuollut. Isoja lukuja näin pienelle maalle. Monet Tanskaan palanneista ovat yrittäneet tehdä itsemurhan ja hyvin monet kärsivät psyykkisistä ongelmista. Rauhan turvaamista tarvitaan, mutta monet maksavat siitä kyllä hyvin kalliin hinnan. Ja sitä ei oikein voi ymmärtää.

Täällähän ei ole yleistä asevelvollisuutta. Koulussa kuulin, miten systeemi täällä toimii. Kaikki asevelvollisuusikäiset joutuvat menemään kyllä "kutsuntoihin", sessioon. Siellä on sitten arpajaiset. Siellä voi sitten onkia itselleen armeijalapun tai vapaalapun. Eli jos saat armeijalapun, joudut menemään armeijaan ja vapaalapulla vapaudut siitä. Oikeudenmukaista, vai mitä? Vapaalapusta huolimatta voit toki ilmoittautua vapaaehtoiseksi ja mennä armeijaan. Jos et taas halua mennä armeijaan ja olet saanut armeijalapun, voit suorittaa palvelun siviilipalveluna. Mutta joka tapauksessa suoritat sen jollakin tavalla.

Kööpenhaminasta pohjoiseen, Helsingörin lähellä sijaitsee Louisiana, modernin taiteen museo. Aivan Öresundin rannalla. Tämä tässä on sisäänkäynti sinne. Mutta yllätykseksi talon taakse on rakennettu valtava uudisrakennus, osittain maan alle, niin että sitä ei täältä suunnasta huomaa lainkaan. Lauantai, se sateinen ja sumuinen päivä oli erittäin hyvä päivä viettää sisätiloissa.

Nämä herrat naureskelivat museon perusnäyttelyssä.

Erikoisnäyttelynä siellä on nyt Farven i Kunsten, Väri Taiteessa. Yhtään harmaata työtä siellä ei ollutkaan. 150 työtä 72 taiteilijalta. Mm. Vassily Kandinsky, Paul Klee, Joan Miro, Claude Monet, Henri Matisse, Ernst Wilhelm Nay, Sam Francis olivat siellä. Siis eivät he, muttä töitään.

Näyttelyn työt ovat peräisin museon omista kokoelmista, mutta suurin osa teoksista on saatu lainaksi Merzbacherin Taidesäätiöltä. Säätiön ovat perustaneet Werner ja Gabrielle Merzbacher. Werner syntyi 1928 Saksassa. Hänen isänsä oli lääkäri. Kristalliyön jälkeen tämä juutalainen perhe lähetti poikansa Sveitsiin maanpakoon. Vanhemmat kuolivat, mutta Werner selvisi hengissä ja vuonna 1949 hän muuttaa USA:han. Siellä hän tapaa Gabriellen ja menee naimisiin. 60-luvulla he ottavat aktiivisesti osaa New Yorkin kulttuurielämään ja alkavat vakavissaan kerätä taidetta. Erityisesti heitä kiinnostaa värien dynamiikka ja energia. Tämä valtava kokoelma, jossa on paitsi nykytaiteilijoiden töitä, myös kuuluisien ranskalaisten impressionistien töitä ( osan niistä Gabrielle-vaimo on perinyt isoisältään), on ollut hyvin säilynyt salaisuus. Se tuli julkisuuteen ensi kerran reilu kymmenen vuotta sitten, jolloin kokoelman työt olivat esillä New Yorkissa.

Väri-iloittelua Sam Francisin (1923-1994) malliin. Hän oli amerikkalainen taiteilija. Toiset osaa. Tämä on niitä töitä, mistä sanotaan, että kyllä minäkin... Mutta yritäpäs vain, se vaan ei onnistu. Tämäkin täytyy osata.

Tämä on huippu. Vassily Kandinskyn (1866-1944) Murnau Garden II.

Maailma tarvitsee värejä!

Hiljaiseloa

Elämä täällä sujuu tällä hetkellä melko rauhallisesti. Niin itsellä kuin maallakin. Sen suurempia otsikoita ei ole revitelty oikein mistään. Ei ole ollut jengiammuskeluja, hallitus taitaa tehdä perustyötään. Ei mutta, kyllähän pääministeri teki ministerimuutoksia, ministerisalkkuja vaihdettiin ja uusiakin tuli ja vanhoja lähti. Paljon naisia tuli nyt hallitukseen. Tällä uudella kokoonpanolla lähdetään sitten nostamaan Tanskaa pinnalle.

Yksi pinnalla olleista asioista on ollut saudiarabialaisen juristin tekemät haasteet tanskalaisten lehtien päätoimittajille. Asia koskee muinaisia Muhammed-kuvia, joita tanskalaiset lehdet julkaisivat ja jotka aiheuttivat mellakoita ja uhkailuja islamilaisessa maailmassa. Pilapiirrosten tekijä on ollut siitä alkaen murhauhkausten alla. Jokin aika sitten somalialainen mies tunkeutui kirveen kanssa hänen kotiinsa ja yritti tappaa pilapiirtäjän. Hän pääsi kuitenkin pakenemaan turvahuoneeseen ja pelastui. Nyt hän on jatkuvassa poliisivartioinnissa.

Nyt saudiarabialainen asianajaja Faisal Yamani on kirjoittanut 16 tanskalaislehden päätoimittajalle ja luvannut haastaa lehdet oikeuteen, jos nämä eivät julkisesti pyydä anteeksi kuvien julkaisua ja niistä aiheutunutta harmia. Politiken-lehden päätoimittaja on viime viikolla sitten pyytänyt julkisesti anteeksi.Ja se on nyt sitten aiheuttanut kirjoittelua sananvapaudesta ja lehtien riippumattomuudesta. Sehän on nyt aivan selvää. Jopa hänen omen lehtensä toimittajat ovat kirjoittaneet kriittisesti tästä anteeksipyynnöstä.

Yamani vaatii myös, että Jeesus, Neitsyt Maria, Mooses, Gandhi, Nelson Mandela, Martin Luther King, Dalai Lama, Ibn Sima (980-1037, persialainen lääkäri, filosofi ja valtiomies), Ibn al-Haitham (arabialainen luonnontieteilijä ja matemaatikko) ja jopa Albert Einstein olisi jätettävä lehtikirjoitteluissa loukkaamattomiksi.

Viime viikolla etusivun uutinen muutaman päivän ajan oli norjalaisen lentoemännän murha. Täälläkin tapahtuu järjettömiä murhia amerikkalaiseen viihdesarjamalliin. Lentoemäntä oli majoittunut hotelliin lennon jälkeen ja hänen huoneensa ovi ollut hiukan raollaan. Romanialainen mies oli huomannut sen ja mennyt sisään. Murhasi lentoemännän, varasti tavarat ja lähti muina miehinä pois. Valvontakamerat paljastivat hänet. Seuraavana päivänä hän itse ilmoittautui Malmön poliisille. Masentavaa.

Positiivistakin on. Eurooppalaisen tutkimuksen mukaan tanskalaiset ovat euroopan onnellisin kansa. No, se kai on tiedetty, mutta samaisen tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat euroopan kolmanneksi onnellisin kansa. Vau.

Legolla menee hyvin. Sen viime vuoden tulos oli huima. Palikoita ostettiin enemmän kuin koskaan ennen.

Kevättä on ilmassa. Polkupyörät ja rullaluistimet ovat ilmestyneet kauppoihin. Polkupyöräliikkeissä pyöriä on tietysti kaupan vuoden ympäriinsä, mutta nyt ne ovat ilmestyneet myyntiin myös lähiruokakauppoihimme. Myös muutamassa oikein aurinkoisessa paikassa olen nähnyt krookuksia pinnalla ja kukkakaupat myyvät jo orvokkeja. Ensi viikoksi on luvattu päiväksi jo lämpöasteita, yöllä on vielä pakkasta. Ja kyllä, täällä puhutaan paljon säästä.

Tuossa Kööpenhaminan ulkopuolella, Ishöjn kunnassa sijaitsee modernin taiteen museo Arken . Siellä on nyt Joan Miron (1893-1983) näyttely. Hieno. Laaja. Siellä oli paljon töitä 1970-luvulta, kun hän oli jo 80-vuotias. Aina yhtä vaikuttava.

Miro on tehnyt paljon myös veistoksia. Pronssisia, joista monen nimenä oli " Nainen ja lintu". Linnut lentelivät muutenkin paljon hänen töissään. Ja naiset. Myös hauskoja värikkäitä veistoksia, joissa oli haravia, hattuja ym. hauskaa.

Toisessa erikoisnäyttelyssä esiteltiin tanskalaisen Oluf Höstin (1884-1966) töitä. tämä tanskalainen modernisti oli Bornholmin koulukunnan ainoa oikeasti Bornholmissa syntynyt taiteilija. Vaikka hän asui 25 vuotta Kööpenhaminassa, hän maalasi koko ajan kuvia Bornholmista. Hän rakasti tulen maalaamista ja hänellä oli sopimus palokunnan kanssa. Jos jossakin oli tulipalo, hänelle ilmoitettiin siitä. Ja hän tuli paikalle maalaamaan.

1935 hän ostaa pienen tilan, Bognemarkin, josta hän seuraavan 30 vuoden aikan teki yli 200 maalausta. Niitä oli näyttelyssä muutama. Hienoja. Tunnelmallisia. Sellaisen voisi seinälleen hankkia, jos olisi rahaa.

Hauskaa tutustua myös tanskalaisiin taiteilijoihin.

Huomenna vietetään sitten Kansainvälistä Naistenpäivää. se tunnetaan täälläkin, muttei vietetä mitenkään erikoisesti. Toisin kuin Venäjällä. Venäläinen kurssikaverini kertoi, että siellä se on suuri juhla. Kansallinen vapaapäivä. Siis onnea kaikki naiset!

Maanjäristys

Osa Pohjois- ja Länsi-Jyllantia sai kokea perjantai-iltana maanjäristyksen. Täällä Kööpenhaminassa maa ei tärissyt, ainakaan sen takia. Voimakkuus oli 4,4 tai 4,7 Richterin-asteikolla, riippuen siitä, missä mitattiin. Keskus oli tuolla Jyllannin luoteispuolella 67 km länteen Thistedin kaupungista, 10 km:n syvyydessä. Sen verran voimakas se oli, että talot, kahvikupit ja tuolit tärisivät. Ja ihmiset tietysti pelästyivät. Pahempia tuhoja ei ole ilmoitettu, vain yksi murtunut muuri ja lattialle pudonnut televisio. Mutta onhan tuokin. Yksi kertoi, että se kuulosti siltä kuin lumet olisivat pudonneet katolta. Toinen luuli, että joku perheenjäsen heilutti hänen tuoliaan, mutta eihän siellä ketään ollut.

Tuossa Tanskan ja Ruotsin välissä kulkee tuollainen Sorgenfrei-Tornquisvyöhyke, joka on jonkinlainen "ei täysin parantunut haava" (erittäin suora käännös) maankuoressa. Jonkinlainen jäänne kauan sitten hävinneistä kahdesta alkumaanosasta (taas "googlemainen" käännös...). Tässä lähistöllä tapahtuukin vuosittain maanjäristyksiä.Useimmat ovat niin pieniä, että ne voidaan havaita vain mittareilla, mutta aina silloin tällöin tulee sellainenkin, jonka voi tuntea. Edellinen suurempi tapahtui joulukuussa 2008, 4,8 ricteriä. Pohjois-Sjellanti, Kööpenhamina ja Skåne tärisivät silloin. Oikeasti. Helmikuussa 2004 5,5 ricteriä ja koko Etelä-Ruotsi ja Sjellanti tunsi sen. Ja muutama muukin aika voimakas järistys on tätä maata ja Etelä-Ruotsia vavisuttanut. Ja kahvikuppeja heilutellut.

Amalienborgin linna koostuu neljästä palatsista. Yhdessä niistä asuu kuningatar Margareta prinssipuolisoineen. Toinen on nyt sitten remontoitu kruununprinssiparille sopivaksi. Remontti on saatu valmiiksi ja pariskunta muuttaa sinne kesäkuussa. Sitä ennen ensi lauantaista alkaen linna on yleisön nähtävänä. Enää ei ole mahdollisuutta osallistua ryhmäkierroksille, sillä ne on loppuunmyyty. 200 000 ihmistä on jo varannut itselleen lipun ohjatulle kierrokselle. Mutta yksin voi mennä. Jos mahtuu sisään. Linna on auki toukokuun loppuun.

Frederik ja Mary ovat valinneet kymmenen tanskalaista taiteilijaa, jotka ovat tehneet linnaan taideteoksia. Joko seinille erikseen tai seiniin suoraan maalaten. Ihan kuin ennen vanhaan. Mutta hyvin modernisti. On aika metkan näköistä, kun interiööri muuten on vanhaa, katoissa kauniit kipsikoristeet ja kristallikruunut, mutta seinillä upeita moderneja teoksia. Mahtava yhdistelmä. Rohkeaa. Keittiössäkin on kaunis seinämaalaus, jossa on peuroja ja hempeitä värejä. Maalaus on tosin nimeltään Jagt, Jahti.

Jos haluat käydä katsomassa kruununprinssillistä asuntoa, klikkaa tästä. Pääset eksklusiiviselle kiertokäynnille Amalienborgiin. Siinä vieraillaan mm. sinisessä "Havesalissa", missä otetaan vastaan vieraita, kruununprinsessa Maryn työhuoneessa, juhlasalissa, sinisessa ruokasalissa, keittiössä, salissa, mihin Jesper Christiansen on maalannut kaikille seinille maailman. Näinhän palatsissa pääsee käymään ilman ruuhkia.

Rosenborgin linnan juhlasali ja seinämaalaukset olivat varmaan omana aikanaan hyvinkin modernejä. Tuon ison salin seiniä peittivät gobeliinit, jotka kuvasivat Skånen- sodan tapahtumia.

Tämän kevään väri sisustuksessa on sitten sininen. Sanovat paikalliset sisustusasiantuntijat.

Joskus olen kirjoittanutkin, että tanskalaisille tärkeä tanskalainen arkimuotoilutuote on Margaretha-kulho. Melamiininen (aito on!) keittiökulho, jonka kuningattaren eno herra Bernadotte suunnitteli ja jolle antoi sisarentyttärensä nimen. Niitä saa nyt sitten melkein minkä värisinä vain. Saattaapi kylläkin olla, että kevään trendiväriä sinistä ei ole. Tai sitten on. Punaista, keltaista, vihreää. tietysti mustaa ja valkoista löytyy. Ja kokoja isoista monen litran kulhoista desilitran vetoisiin.

Nyt on sitten tullut uusi versio ko. kulhosta. Päivitetty. Viktoria-kulho. Ja keneltäköhän tämä kulho on nimensä napannut?

Kevät ei sitten meinaa millään tulla. Viime yönäkin satoi kymmenisen senttiä lunta. Ja se on paljon tässä kaupungissa, missä keskimäärin on muutama sentti lunta talvessa, muutaman päivän ajan, korkeintaan viikon. Niin meille sanottiin... Iik, säätiedotuksessa näkyy, että huomiseksi on kaakosta tulossa hirveä sadealue...

Ei nimi miestä pahenna... vai tee...

En ole ihan varma vietetäänkö täällä nimipäiviä vai ei. En ole nähnyt sellaista kalenteria, jossa olisi ollut nimipäivät. Lehdessä on kuitenkin Dagens navn (Päivän nimi) ja tänään se oli Eulalia ja eilen Euphrosynes. Ovathan ne kauniita nimiä, mutta täytyy myöntää, että en vielä täällä ollessani ole törmännyt yhteenkään noiden nimisiin. Vain Suomessa on Eulalia Kenkkunen.

Lehdessä oli juttu viime vuoden suosituimmista lasten nimistä. Rakkauden jumalatar Freja oli suosituin tytön nimi ja hänen takanaan tulivat meillekin tutut Emma ja Ida ( sitten siellä tulivat Lärke, Caroline, Anna, Laura, Sofie, Isabella, Sarah). Poikien kärkeä piti Lucas, takana tulivat Mikkel, Emil, William, Oliver, Magnus, Victor, Noah, Frederik, Mathias. Huomatkaa, miten tyttöjen nimet loppuvat kaikki vokaaliin ja poikien melkein kaikkien konsonanttiin. Miksiköhän?



Keskiajalla kristiuskon levittyä tänne tällaiset pohjoismaiset nimet kuin Freja olivat vähällä kuolla "sukupuuttoon". Nimi oli liian pyhä tavalliselle kuolevalle annettavaksi. Vasta 1800-luvulla on näitä pyhiä nimiä alettu antaa uudestaan lapsille. Lucas, Noah, Sebastian ja Mathias ovat taas raamatullisia nimiä, jotka ovat täällä tulleet suosituiksi taas. Ennen näistä nimistä väännettiin tanskalainen muoto ( niin taidetaan tehdä kaikissa maissa). Mathiaksen tanskalainen muunnos on Mads. Keski-ikäisiä Madseja täällä kyllä riittää. Niin kuin Mads Mikkelsen, näyttelijä, joka esittää säveltäjä Igor Stravinskya uudessa Coco ja Igor-elokuvassa. Asiasta viidenteentoista, hän kertoi haastattelussa, että kahden viikon ajan hän yötä päivää harjoitteli puhumaan venäjää, ranskaa venäläisellä korostuksella ja soittamaan pianoa, yhtä kappaletta.

Mikkel on sitten tällainen "bondenavn", vanha "maalaisnimi", joka oli hyvin suosittu 200 vuotta sitten. Nykypäivänä täällä ei lapsille anneta vanhoja nimiä. Toisin kuin Suomessa, missä vanhat ihanat nimet ovat taas käytössä. Terveisiä kaikille Einoille, Veikoille, Elsoille ja Helmille.

Täällä saa olla tarkkana lausuessaan nimiä. Ulla, Ole ja ugle (pöllö) lausutaan lähes samanlailla. Alussa lausuttava u:n ja o:n välimuotoinen äänne täytyy osata sijoittaa oikeaan kohtaan suussa, siis eteen, keskelle tai taakse, kussakin nimessä. Kurssimme Ulla-opettaja on varmastikin ollut sen tuhat kertaa pöllö meidän tankerokielisten lausujamestareiden suussa. Kannattaisi ehkä sittenkin omata jokin hyvin yksinkertainen nimi. Janne on muuten täällä tytön nimi...

Oma nimeni Päivi on niin suomalainen nimi, että ulkomaalaisten on sitä vaikea lausua ja vielä vaikeampi kirjoittaa. Vielä kun siinä on tuo pahuksen ä-kirjain. Olen suosiolla muuttanut sen täällä a:ksi, ei tarvitse selitellä niin paljon. Se ei ole niin vanha, että se olisi kokenut vielä renessanssia. Se on (yllätys,yllätys) ollut suosituin vuonna 1958, jolloin 2133 Päiviä kastettiin, siis melkein 6 Päiviä joka ikinen päivä, siis jos joka päivä olisi ristiäisiä pidetty. Siinä on pappi viikonloppuisin joutunut kastamaan muutaman Päivin peräkkäin. Muutama poikakin on saman nimen saanut, ilmeisesti kuitenkin vuosisadan alkupuolella. Niin että PoikaNimeltäPäivi noin niin kuin ihan oikeastikin voisi olla totta...

Nyt ovat olympialaiset Vancouverissa alkamassa. Tanskalta osallistuu suurin joukkue koskaan talviolympialaisiin, 18 urheilijaa. Torinon olympialaisissa oli kokonaista 5 urheilijaa, naisten curling-joukkue. Nyt on siis vähän enemmän. Ekspertit ovat sitten analynoiseet heidän mahdollisuuksiaan. Mitali on mahdillinen naisten curling-joukkueelle ja skicross-laskijalle Sophie Fjellvang Söllingille. Ja OIKEIN OIKEIN hyvänä päivänä miesten curling-joukkueella, snowboard cross-laskijalla Julie W Lundholtilla ja pikaluistelija Cathrine Gragella on mahdollisuudet menestyä. Sitten kisoihin osallistuu 3 alppinistia, yksi maastohiihtäjä ja yksi ampumahiihtäjä, joilla ei ole minkäänlaisia menestymismahdollisuuksia. Mutta pidetään nyt peukkuja kuitenkin. Ja ennen kaikkea suomalaisille. Tanskan TV:kin on luvannut näyttää ainakin jotain lähetyksiä sieltä. Ikävä vain, että lähetykset ovat niin myöhään. Nukkuakin pitää. Vai pitääkö?

Tänään 12.2.2010 (latasin kuvat blogiini eilen, joten päivämäärä siellä alussa on varmaankin eilinen), perjantaina on vuoden 43. päivä. Aurinkotäällä nousi klo 7.43 ( tänään sen pystyi jopa näkemään) ja laskee klo 17.06, päivän pituus on 9 h 23 min. Ja joka päivä enemmän!

"In A Moment Like This"

Meille yritti muutama rosvo päästä sisään tässä viime viikolla. Asumme kahdessa kerroksessa ja iltapäivällä kahden jälkeen olin yläkerrassa. Yhtäkkiä alkoi ulko-ovelta kuulua hirmuista ryskettä. Menin alas katsomaan, kun jyske vain jatkui. Ovelle päästyäni se lennähtikin karmeineen sisään. Ovella seisoi kaksi hämmästynyttä "ei-tanskalaisen" näköistä miestä. Minut nähdessään he ottivat jalat alleen ja lähtivät kiireen vilkkaa juoksemaan rappusia alas. Onneksi. Siinä minä sitten pyörin ja ajatteli, ettei tällaista voi tapahtua. Ei minulle. Ei keskellä kirkasta päivää. Ei kerrostalossa. Mutta niinpä vain tapahtui.

Onneksi isännöitsijän toimisto on samassa talossa. Menin sinne ja sydän montaa sataa lyöden sanoin, että tulkaa katsomaan, mitä on tapahtunut. He sitten soittivat poliisit, jotka tulivatkin nopeasti. Rikospoliisipoika kyseli miesten tuntomerkkejä. On se kumma, että sitä luulee olevansa hyväkin huomaamaan tuntomerkkejä, mutta kun tosi paikka tulee eteen, sitä ei muistakaan mitään. Vaikka tuijottaa murtovarasta silmästä silmään metrin etäisyydeltä. Kasvot osasin kuvailla, pituudenkin ja ikähaitarin, mutta vaatteista ei ole oikein minkäänlaista mielikuvaa. Paitsi se, että ne eivät olleet mustat. Sillä ei kovin pitkälle pötkitä. Onneksi tuossa alakerrassa sijaitsevassa yrityksessä oltiin pantu merkille kaksi juoksevaa miestä ja heidän autonsa, joten poliisi sai sitten kuulema hyvät tuntomerkit. He kävivät vielä illalla ottamassa ovesta jalanjäljen ja kertoivat, että heillä on jo mahdolliset tekijät tiedossa. Ammattilaisia. Toivottavasti heidät saadaan kiinni. He olivat oven sisään potkaisten murtautuneet alakerran asuntoon ja vetäneet siellä kaiken mahdollisen lattialle varastettavaa etsiessään. Jotenkin tuntuu helpommalta tämä kuin se, että olisi tullut kotiin ja huomannut oven olevan auki ja kaikki paikat sotkettu. Nyt vaivaksi jäi oven korjaaminen, mikä sekin tapahtui muutamassa tunnissa. Ja hetken aikaa pelästynyt mieli.

Seuraavana päivänä kotiin tullessa oli hiukan jännittynyt olo. Sitä kuunteli koko ajan ääniä käytävästä, vaikka tiesi, etteivät he enää tänne tule. Yöunet eivät kuitenkaan menneet. Mutta uskomattoman röyhkeitä he olivat. Vaikka ovemme onkin ainoa tuossa käytävässä, siinä kulkee koko ajan ihmisiä toiseen rakennukseen, koska se on ainoa kulkuväylä sinne. Toinen tietysti oli vahdissa koko ajan. Mutta uskomatonta kuitenkin.

Kahdelta täkäläiseltä tutulta on täällä junassa tai bussissa varastettu rahakukkaro ilman, että he ovat huomanneet mitään. Toinen sai kukkaron takaisin kortteineen, vain rahat oli viety. Toinen ei saanut. Hänellä oli siellä myös ajokortti. Koska hän on nyt kirjoilla täällä, hän joutuu hankkimaan tanskalaisen ajokortin eli tekemään kirjallisen kokeen ja ajokokeen. Mikä hirveä vaiva.

Talvi pitää tätäkin maata otteessaan. Tännekin saatiin kunnon lumipeite. Viime viikolla oli oikein kunnon lumimyräkkä ja niin ne lumet ovat jääneet edelleenkin maahan. Pakkasta on luvattu vielä ainakin koko täksi viikoksi, joten maassa ne pysyvätkin. Täällä tehdään pihoille tuollaisia kapeita käytäviä. Niistä hakataan jää pois tai ne suolataan, että ne ovat kokonaan sulia. Jalkakäytävillä on välillä aika ahdasta, kun kaikki tulevat ja menevät yrittävät mahtua tuollaiseen käytävään. Täällä ei ole kolia näkynyt, eikä niitä tavallisesti tarvitakaan. Viime vuonna oli kahtena päivänä lunta, normaalisti noin viikon ajan. Nämä täällä sanovat, että valkoinen joulu on kiva, mutta sitten ei lunta enää tarvita.

Autoilijat ovat olleet pulassa, kun täällä ei noita katuja aurata niin kovin tehokkaasti. Tai jos aurataan, lumet jätetään siihen. Jokainen joutuu itse lapioimaan itsensa pois jalkakäytävän reunasta. Viime viikolla vielä 30 %:lla autoilijoista oli kesärenkaat alla. Uutisissa haastateltiin yhtä autoilevaa rouvaa, joka kertoi, että herra ajaa talvirenkailla, mutta rouva joutuu tyytymään kesärenkaisiin...

Täällä käydään edelleenkin kovaa keskustelua koulusta. Välillä oppimistuloksista, välillä työrauhasta. Nyt yhden koulun järjestämistä "äititapaamisista". Täällähän on parikymmentä prosenttia maahanmuuttajia ja erityisesti heitä asuu Nörrebron alueella. Siellä Holgerskole on jo viiden vuoden ajan järjestänyt parin kuukauden välein kahvitilaisuuksia pelkästään äideille. Näissä tilaisuuksissa on keskusteltu tietenkin lapsista ja mm. kiusaamisen estämisestä. Ne eivät ole mitään vanhempainiltoja, jotka ovat tietenkin kaikille tarkoitettuja, eikä siellä päätetä mitään. Keskustellaan ja ollaan. Ja juodaan kahvia. Koulu on ajatellut, että tällä tavalla he saavat maahanmuuttajaäidit mukan koulumaailmaan ja keskustelemaan siitä. Tällä tavalla on saatu monta kiusaamistapausta ratkaistuksi. Nyt jotain syystä ne on koettu "diskriminoiviksi", koska miehet eivät pääse niihin mukaan. Uutiset, lehdet, eduskunta ja oppositio on ottanut kovasti kantaa asiaan. Oppositiojohtaja Villy Sövndahl oli jo erottamassa koulun johtajaa, kun tämä pitää tällaisia epädemokraattisia kokouksia. Muut koulut ja suurin osa kansasta taas on antanut tukensa koululle, koska se tällä tavalla yrittää parantaa koulun ilmapiiriä ja äidit haluavat tehdä kaikkensa, jotta heidän lapsensa eivät joutuisi mukaan jengeihin. Joskus on otettava erilaiset toimenpiteet käyttöön. No, nyt Villy-parka on joutunut perumaan jyrkkiä puheita, koska hänen kannatuksensa jopa omassa puolueessaan on näiden lausuntojen myötä laskenut. Olisi kannattanut tehdä väyryset ja nukkua yön yli.

Myös pääministeri Lars Lökke Rasmussen joutuu olemaan huolissaan kannatuksestaan. Viimeisin kirjoitus oli, kun hänen hallituksensa on antanut lausunnon, jossa paheksutaan sellaisia vanhempia, jotka ottavat lapsilleen lomaa koulun loma-aikojen ulkopuolella. Vanhemmat eivät näin kunnioita opettajia ja heidän työtään. Täälläkin on kalliimpaa matkustaa koulujen varsinaisina loma-aikoina. Täällä talvilomaa vietetään esim. nyt seuraavalla viikolla, viikolla 7. Ja mitä Lökke tekikään. Otti ja lähti perheensä kanssa Kanarian saarille nyt viikolla 5.

Tanskaankin saatiin valittua euroviisulaulu. Lauantaina oli suuri Dansk Melody Grand Prix 2010. Kymmenen kappaletta kilpaili pääsystä Norjan euroviisuihin. Kaikki kappaleet kuulostivat lähes samanlaisilta. Tai ei edes lähes vaan aivan samanlaisilta. Kymmenestä kappaleesta yleisö äänesti neljä semifinaaliin. Niistä neljästä tehtiin sitten parit ja pudotuskilpailuna ( ihan kuin mäkihypyssä) parista toinen pääsi finaaliin. Voittajaksi selvisi sitten Christina Chaneen ja Tomas N´evergreenin ( taitaa olla taiteilijanimi...)"InAMomentLikeThis" -kipale. Alku on ihan Stingiä ja loppu taas sitten sitä euroiskelmää...

Tanska on voittanut kisat kaksi kertaa. Vuonna 1963 Dansevise- nimisellä kappaleella ja vuonna 2000 Olsen Brothers voitti "FlyOnTheWingsOfLove" -kappaleella. Se olikin mielestäni hyvä kipale. Ja taas yritetään. Epäilenpä suuresti mahdollisuuksia.

Pieni Merenneitokin joutuu nyt hytisemään jään ja lumen keskellä. Ressukalla kun ei ole vaatteita lainkaan. Toisin kuin meillä, toppatakit, kaulaliinat, pipot ja lapaset. Niitä edelleenkin tarvitaan.

Säästetään

Täälläkin käydään kuumaa keskustelua säästämisestä. Kunnat kärvistelevät laman kourissa. rahaa ei ole ja kuumeisesti mietitään, mistä voitaisiin säästää. Sairaalat ovat irtosanomassa satoja työntekijöitä. Seurauksia tietysti pelätään. Vanhustenhuolto halutaan ulkoistaa ja katseet on käännetty Ruotsiin, missä se on ollut ulkoistettuna jo vuosia. Lehtien mukaan hyvin tuloksin.

Myös koulutuksesta ollaan huolissaan. Esim. Pisa-kokeet eivät Tanskalta ole menneet niin hyvin kuin on toivottu. Viikonloppuna lehdissä kirjoiteltiin, että kouluihin toivottaisiin opiskelurauhaa. Sitä pidetään yhtenä syynä oppimistulosten heikkouteen. Pääministeri on asettanut tavoitteeksi, että vuonna 2020 Tanska olisi viiden parhaan maan joukossa oppimistuloksissa. Mutta jotain on sitä ennen tehtävä, jotta siihen päästäisiin. Nyt on oppilaitten, vanhempien ja opetushenkilöstön edustajat kutsuttu koolle miettimään , mitä voitaisiin tehdä. Kuulema, jos saataisiin työrauha luokkaan, voitaisiin päästä samaan, missä Suomi on nyt. Siitä on tietysti hyvä alkaa. Mutta ehkä opetusmetodeissakin olisi muuttamisen varaa.

Edellisten Pisa-kokeiden jälkeen täällä kiinnitettiin huomiota erityisesti lukemisen tasoon. Se ei ollut erityisen hyvä. Joissakin kouluissa otettiin käyttöön 20 minuutin päivittäinen lukuhetki aamulla. Silloin kaikki lukevat ja varsinkin ne oppilaat, joilla on vaikeuksia lukemisessa saavat erityistä opetusta lukemisessa. Tarkoituksena oli, että toiselle luokalle mennessä kaikilla on jonkinlainen lukutaito. Siinä on ilmeisestikin onnistuttu. Nyt ollaan sitten huolissaan vanhempien oppilaiden lukutaidosta. Erityisesti lukemisen ymmärtämisestä. Nyt mietitään, miten oppilaiden kiinnostus lukemiseen saataisiin heräämään ja pysymään.

Talvi jatkuu. Tänäänkin on ihana pakkanen. Puistoissa lammikoiden ympärillä olevissa puissa on kylttejä, joissa kielletään liikenne jäällä. Jäätähän niissä ei ole ollut 15 vuoteen.

Näillä lumilla ei ole niin helppoa "at stå på ski" eli hiihtää. Jotenkin minusta tänne sopii erityisen hyvin että hiihtäminen on suksilla seisomista... Mutta lumen määrästä ja mäkien vähyydestä huolimatta kohta alkaviin olympialaisiin on tanskalaisia menossa peräti 16 kappaletta, muutama lumilautailija, kolme slalomihmistäkin. Saas nähdä, miten heidän käy. Ja saas nähdä näytetäänkö täällä mitään olympialaisohjelmaa. Tähän mennessä Tanskan TV ei ole näyttänyt mitään talviurheilua. Onneksi meillä näkyy muutama Ruotsin ja Norjan TV-kanava, niin että on voinut seurata mäkihyppyä ja Tour de Skitä. Ja jääkiekkoa joskus. Nyt tapetilla on meneillään olevat käsipallon EM-kisat. Siinä Tanskan pitäisi olla hyvä. Ja jalkapallossa. Pääsihän maa mukaan ensi kesänä pelattaviin MM-kisoihin.

Toki lunta on ollut täälläkin, vaikkakaan sitä ei täällä pääkaupunkiseudulla ole. Jyllannissa ja Fyn-saarella on satanut muidenkin paikkojen edestä. Teiden kunnossapitomäärärahat on käytetty lumen auraamiseen jo parissa viikossa.

Mediassa käsiteltävät teemat tuntuvat olevan samat joka paikassa. Suomessakin taidetaan juuri nyt suurin joukoin laihduttaa pois jouluna kertyneitä kiloja. Niin täälläkin. Naistenlehdet, sanomalehdet, jopa TV:kin pullistelee erilaisia laihdutuskeinoja. TV:n aamuohjelmassakin alkoi juuri sarja, missä annetaan vinkkejä painonhallintaan. 20% tanskalaisista lapsista ja nuorista on ylipainoisia. Ravintotottumukset ovat vääränlaisia. Täällähän ei ole järjestettyä kouluruokailua. Ei edes päiväkodeissa. Lounas on kotoa tuodut eväät. Usein vaaleata leipää. Tai sitten mennään lähikebabpaikkaan ostamaan kebab tai pizzasiivu. Eikä liikuntaa juurikaan harrasteta. Bussilla pääsee hyvin, eivätkä mäet rasita pyöräillessä. Kaupungissa taitaa ainoa hyötyliikuntamuoto olla rappusten ylös kävely. Jos nimittäin asut vanhassa kerrostalossa, hissiä ei ole. Meillä on, onneksi tai valitettavasti...

Täällä ollaan kovasti iloitti tanskalaisen YK-virkailijan selviytymisestä Haitin maanjäristyksessä. Hän jäi YK-rakennuksen raunioihin ja viiden päivän kuluttua hänet saatiin hengissä pois sieltä. Hän selvisi mustelmilla. Parin päivän päästä hän oli jo valmis palaamaan töihin auttamaan muita. Niin turhan monet eivät selvinneet. TV:ssä näytetään epätoivoisia kuvia sieltä. Edelleenkin ihmiset asuvat kaupungilla puistoissa ilman minkäänlaista apua. Ei ole telttoja, ei peittoja, ei ruokaa. Miten vaikeaa sen avun saaminen sinne voikaan olla? Mihin ihmeeseen kaikki se ruoka-apu tai rahat oikein menevät? Katastrofin päälle tulee vielä avun saamatta jäämisen-katastrofi. Tänään varoiteltiin lehdessä, että kannattaa katsoa tarkkaan, mihin avustusroponsa laittaa. Onneksi suurimman osan avustusjärjestöistä apu menee oikeaan kohteeseen, mutta on järjestöjä, joiden kautta rahat menevät esim. terroristi- tai rikollisjärjestöille.

Tanska aikoo voittaa Euroviisut...igen. Helmikuun alussa on paikallinen Grand Finale, jossa neljästä loppukilpailuun selvinneestä valitaan se "voittaja" Norjan kisoihin. Samanlainen hössötys täälläkin on kisoista ja osallistujista kuin Suomessakin. Mutta tänä vuonna voitetaan, kuulema.

Euroviisuvoittoa odotellessa, joko tänne Tanskaan tai tietysti sitten sinne Suomeen, kaikki tietysti odottavat, että... niin... vaikkapa, että talous lähtisi nousuun, että irtisanomisilta vältyttäisiin, että Tanska voittaisi edes jossain urheilussa, että nämä pienetkin pakkaset loppuisivat ja kevät lähtisi etenemään...

Lunta, jäätä ja enemmän suolaa

Onko siitä jo kuukausi, kun tätä on viimeksi tehty? Välillä on ehditty käydä Suomessakin ja täälläkin on oltu jo kohta kolme viikkoa. Päivät kuluvat opiskellessa ja illat sitten jossain muussa.



Täällä on ollut kunnon talvi kuukauden päivät. Tai ehkei täällä Kööpenhaminassa, mutta muualla. Lunta on maassa ja melkein joka päivä on oltu asteen tai pari jäätymispisteen alapuolella, kuten he asian ilmaisevat. Kylmin talvi 15 vuoteen. Vaikka täällä Kööpenhaminassa ei lunta olekaan kuin joka toinen päivä ja ohuena kerroksena, niin pakkaset ovat saaneet aikaan sen, että paikalliset järvet ( niin aidot kuin tekokin) ovat jäätyneet. Ihmiset ovat uhkarohkeilleet ja luistelleet ja kävelleet niillä, vaikkei jää ihan kestävää ole ollutkaan. TV:ssä varoiteltiin ihmisiä ehdottomasti menemästä jäälle. Lehdissä käytiin kuumaa keskustelua siitä, miksi Kööpenhaminassa saa jäälle mennä vasta kun jää on väh. 18 cm paksua, kun muualla Tanskassa jään kestäväksi paksuudeksi katsotaan 13 cm. No nyt paksuusvaatimusta on täälläkin alennettu ja 16 cm paksun jään katsotaan jo kestävän. Ja se on jo sitä. Nyt puistojen vesialtailla ja kaupungin tekojärvillä voi kävellä ja luistella. Olen nähnyt ihmisten jaloissa niin oikeita luistimia kuin rullaluistimiakin.



Talvi on ollut niin "kylmä", että TV:ssä on annettu myöskin ohjeita, miten jäätyneen pyörän lukon saa sulatettua. Sytkäri on tietysti hyvä, vielä sellainen pitkäsuinen kynttilänsytytin olisi parempi. Tai sitten laitetaan kuumavesipulloon kuumaa vettä ja se laitetaan lukon päälle ja sulatetaan lukko. Kun lukon on saanut auki, niin kuumavesipullon voi laittaa takin sisään. Eikä tule kylmä pienessä pakkasessa ajaessakaan. Pyöräilijöiden määrä ei ole vähentynyt lainkaan lumien tullessakaan. Täällä heitetään jalkakäytäville ja pyörä- ja ajoteille koko ajan suolaa. Ne ovat sulia ja hyvin märkiä. Suomessa purnataan sitä, kuinka suola sotkee autot. Täällä suola sotkee autot, pyörät ja jalankulkijatkin. Ja lattiat. Ihan melkein alkaa odottaa kuivempia tai ainakin lämpimämpiä ilmoja. Ja valoa. Edes pikkiriikkisen auringonpaistetta.



Lehdessä Rigshospitaletin psykiatri kertoi, kuinka lumi piristää mieltä. Sehän me tiedetään. Täälläkin maailman onnellisin kansa kärsii talvimasennuksesta, syö paljon mieliala- ja masennuslääkkeitä ja tekee itsemurhia. Lääkkeeksi suositeltiin parin tunnin ulkoilua raikkaassa ja talvisessa ulkoilmassa.
Sitä siis tekemään.