Coktailnakit purkissa

Kaikesta hauskasta ja hyvästä joutuu maksamaan. Suomessakin taitaa alvien lisäksi monesta "ylellisyystavarasta" joutua maksamaan extraveroja. Kahvista, karkista, tupakasta, alkoholista...

Niin täälläkin. Kaikesta hyvästä ja myöskin kaikesta ympäristöä kuormittavasta. Momsin eli alvin lisäksi maksetaan ns. punktafgiftia, joka on erikoisvero ja joka kasvattaa valtion kassaa kymmenillä miljardeilla kruunuilla. Näin on ollut jo kymmeniä kymmeniä vuosia. Sitä kai kukaan asiakas ei edes huomaa. Ainoastaan tuottajat ja tukkukauppiaat, jotka sen veron suuruuden joutuvat laskemaan.

TV:stä tuli ajankohtaisohjelma, jossa kerrottiin, kuinka monimutkainen ja välillä aivan järjetön systeemi tämä täällä on. Tämä punktafgiftin maksaminen.

Ohjelmassa haastateltiin erästä yksityistä yrittäjää, joka tekee omaa italialaista jäätelöään ja myy sitä. Jäätelöstä hän joutuu maksamaan punktafgiftia sen mukaan, kuinka makeaa se on. Siis tietty maksu tiettyyn makeusasteeseen saakka, toinen maksu sitten makeammasta jäätelöstä. Pähkinöistä menee sitten eri maksu. Ja eri pähkinälaaduista vielä kaiken lisäksi eri maksu. Maksu maksetaan aineenmäärästä/kg. Jos sekoitetaan kahta tai kolmea pähkinälaatua, maksetaan kustakin erikseen. Jokainen yrittäjä joutuu itse laskemaan veron suuruuden. Tuossa tarvitaan jo matematiikan hyvinkin pitkää käytännön oppimäärää.

Täällä maksetaan veroa myös ympäristön kuormittamisesta. Ihan hyvä. Mutta logiikka puuttuu. Mielestäni, jos muovikassista, pahvipurkista/laatikosta, lasipurkista tai säilykepurkista maksetaan afgiftia, niin sitä maksetaan kaikista. Mutta täällä se ei menekään niin. Purkin sisältö astuukin nyt kuvaan ja vaikuttaa pakkauksen veron määrään.

Kahvallisesta muovikassista maksetaan veroa, mutta muuten samanlaisesta, mutta kahvattomasta muovikassista ei makseta lainkaan veroa. Säilykepurkissa, jossa on kissanruokaa, maksetaan veroa, mutta prikulleen samanlaisesta säilykepurkista, jossa on coktailnakkeja, taasen ei. Lasipurkista, jossa on sinappia, maksetaan, mutta samanlaisesta lasipurkista, jossa on hilloa, ei. Pahvipakkauksesta, jossa on kastiketta, maksetaan, mutta samanlaisesta pahvipakkauksesta, jossa on keittoa, ei.

Eikä kukaan osannut ohjelmassa kertoa, miksi näin on. Ei poliitikot, eivät ketkään. Tällaisella pakkausverolla on haluttu ajatella ympäristöä. Hyvä niin, mutta lasipurkki on lasipurkki oli sisällä mitä tahansa.

Välillä tuntuu, että valtio on palkannut jonkun keksimään erilaisia veroja, sulkenut hänet ikkunattomaan ja ovettomaan huoneeseen ilman minkäänlaista kontaktia oikeaan maailmaan. Ja sieltä niitä tulee...

Ja täällä niitä pakkauksia riittää. Vero ei ainakaan ole vähentänyt muovikassien määrää. Monessa paikassa on onneksi alettu kyselemään, että laitetaanko tavarat muovipussiin. Ja toisissa paikoissa ne laitetaan, vaikkei haluaisikaan.

Kissa on pöydällä

Ush, miten aika rientää...

Tässä on nautittu muutamat viikonloput Suomi-vieraiden kanssa ja jopa ehditty käydä Suomessakin. Täällä ollan taas.

Tanskalaiset koululaiset viettivät täällä viime viikolla syyslomaansa. Lehtien mukaan ennätysmäärä vietti lomansa ulkomailla. Ymmärrettävääkin. Sadetta ja tuulta täällä.

Täällä käydään nyt vilkasta keskustelua ghetto-alueista. Ympäri Tanskaa on kolmisenkymmentä asuma-aluetta, joissa suurin osa asukkaista on maahanmuuttajia, joissa on paljon rikollisuutta ja sosiaalisia ongelmia. Nyt on sitten herätty ja alueille halutaan tehdä jotain. Hallitus suunnittelee joidenkin alueiden purkamista ja uudelleen rakentamista, niin että kaikkia maahanmuuttajia ei enää asutettaisi samalle alueelle.

Muitakin ehdotuksia on heitelty. Alueille tulisi lisää poliiseja ja he voisivat tarttua heti rikoksiin. Alaikäiset rikoksentekijät voitaisiin saattaa oikeasti vastuuseen teoistaan. Maahanmuuttajat velvoitettaisiin laittamaan lapsensa päivähoitoon, jotta nämä oppisivat kielen kunnolla. Ja rikostentekijöitä voitaisiin jopa poistaa maasta.

TV-uutiset tekivät tässä päivänä muutamana jutun Århusissa, Jyllannissa sijaitsevasta ghetosta. Heillä oli siellä oppaana yksi virkamies kunnasta. Hän tuli paikalle polkupyörällä. Tietysti.

Sillä aikaa, kun kuvausryhmä kierteli asuma-aluetta, kuvausauton ikkuna oli rikottu ja autosta varastetttu kassi. Myös virkamiehen polkupyörä varastettiin. Vain kypärä oli jätetty paikalle.

Monilta tällaisilta asuma-alueilta on kauppa/kaupat lopettaneet toimintansa. Kauppoihin tulee väkeä, joka kerää ostoskärryn täyteen tavaraa ja sitten lähtee maksamatta. Kukaan ei voi heille mitään. Heitä vastaan ei uskalleta todistaa, uhkaillaan ja kiristetään.

Tämä on niitä vaikeita asioita täällä, koska nyt puhutaan maahanmuuttajista. Mikä on poliittisesti oikea ja korrekti tapa puhua ja ratkaista ongelma, miten saada maahanmuuttajat integroitumaan. Kissa on nyt nostettu pöydälle. Nyt pitäisi löytää oikeat ratkaisut.

Näin muuten kaksi viikkoa sitten ensimmäiset joulukoristeet tavaratalossa myynnissä. Niille oli oikein oma osastonsa. Niin että, joulua odotellessa... Ja ostinpa muuten Suomesta oikean joulukalenterin luukkuineen. Täällä on vain sellaisia adventtikynttilöitä. Ihan kivoja nekin, mutta...

Jysker vs. köbenhavnere

Kaarlo Hännisen "Kansakoulun maantieto ja kotiseutuoppi yksiopettajaisia kouluja varten" vuodelta 1929 kertoo hauskasti kotimaamme heimoista. Katkelmat on varastettu Wikipediasta. "Hämäläinen on vankka varreltaan, hartehikas ja vahva. Silmät ovat harmaansiniset, tukka usein vaalea. Työssään hän on erittäin kestävä ja käytännöllinen. Hän on suomalaisen perikuva."

Kun taas "karjalainen on solakkavartaloinen ja pitempi. Silmät ovat tummemmmat. Tukka on tavallisesti ruskea ja usein kihara. Luonteeltaan hän on reipas, puhelias ja toimelias. Hänellä ei kuitenkaan ole hämäläisen sitkeyttä työssään. Se nähdään varsinkin siinä, ettei hänellä ole maanviljelyyn niin suurta halua kuin hämäläisillä. Sen sijaan hän tekee mielellään kauppaa. Karjalainen rakastaa laulua ja soittoa."

Entäpä sitten, kun silloisen tiedon mukaan nämä kaksi heimoa sekoitettiin. "Savolainen heimohaara on ehkä syntynyt hämäläisten ja karjalaisten sekoituksena. Savolainen on luonteeltaan leikillinen. Hänen kielimurteensa on lausunnaltaan erikoista." Totta, joskus jopa mahdotonta ymmärtääkin.

Mahtavatkohan kuvaukset nykyään toimia. Ihmiset muuttavat ja sekoittuvat. Helsingissäkään ei taida puhtaita helsinkiläisiä olla enemmistönä. Suurin osa siellä asuvista on maalta, muualta muuttaneita, jotka yrittävät hesalaistua tai sitten eivät, ja palaavat takaisin kotiseudulleen.

Minun vanhempani ovat kainuulaisia. Itse en ole siellä koskaan asunut, suurimman osan elämääni olen asunut Porvoossa. Itse asiassa koko sen elämän, josta muistan jotain. Olenko siis kainuulainen vai uusmaalainen, porvoolainen? Siis olenko kotoisin sieltä, missä sukuni juuret ovat, vaikka en ikupäivänä ole siellä asunutkaan, eikä murre taivu kieleni ympärille millään tavalla. Vai olenko sieltä kotoisin, missä olen elämäni asunut? Aina kun joku kysyy, mistä olen kotoisin, en osaa vastata. Kun en ole oikein mistään kotoisin...:)

Jos Suomessa tamperelaiset ja turkulaiset nälvivät toisiaan, ja hesalaisia pidetaan vähän snobeina, niin niin tehdään täälläkin. Jyllantilaiset ovat sjellantilaisten ja varsinkin kööpenhaminalaisten mukaan varsinaisia maalaisia ja päinvastoin. Yhdessä tutkimuksessa tanskalaisilta kysyttiin, minne he haluaisivat muuttaa. Jyllantilaisista 18 prosenttia halusi muuttaa USA:han tai Kanadaan, 12 % Suurkööpenhaminan alueelle ( niin kuin Hki, Vantaa, Espoo, Kauniainen) ja 10% Kööpenhaminaan tai Frederiksbergiin (kaupunki Kööpenhaminan sisällä). Kun taas pääkaupukiseutulaisista 26% oli valmis muuttamaan USA:han tai Kanadaan, 14% Kiinaan tai Aasiaan ja 10% Århusiin (Jyllannin suurin kaupunki) tai sen ympäristöön. Ja hekin taisivat olla tänne muuttaneita jyllantilaisia...

Täällä on ilmestynyt kirja "Jydens håndbog til overlevelse i Köbenhavn", siis miten voi jyllantilaisena selvitä Kööpenhaminasta. Kirja on kieli poskessa kirjoitettu ja on hauskaa luettavaa. Molemminpuolisista ennakkoluuloista ja toivottavasti ihan leikkimielisestä nälvimisestä.

Kööpenhaminalaisten mielestä jyllantilaiset ovat maalaisia, moukkia. Ja jyllantilaisten mielestä kööpenhaminalaiset ovat hienostelevia snobeja. Eivät edes oikeastaan tanskalaisia. Aikanaanhan Skåne kuului Tanskalle ja silloin Sjellantiin muutti ruotsalaisia. Eli oikeastaan sjellantilaiset ovat ruotsalaisia. Ja ruotsalaiset ovat arkkivihollisia. Ainoa hyvä, mitä Ruotsista on koskaan tullut, on TYHJÄ lautta satamaan. Miten tuo kuulostaakin tutulta...

Kööpenhaminalaisille puhe on tärkeää. Kaikki pitää pystyä selittämään ja puhumaan. Jyllantilaisille puhe ei ole lainkaan tärkeää. Miten tuokin kuulostaa niin tutulta... Kehon kieli on sitäkin tärkeämpää. Jyllantilaiselle toisen kulmakarvan nostaminen on lause, jonka kuka tahansa toinen jyllantilainen milloin tahansa ymmärtää. He pystyvät katsomaan TV-ohjelman äänettömällä ja jälkikäteen kertomaan sen toiselle.

Kirjassa opastetaan myös kaupunkiin sopeutumisessa. Kannattaa opetella perikööpenhaminalaisia tapoja ja asioita, niin kuin meressä uimista, opetella juomaan kahvia, jonka nimi ei ole vain kahvi, muistaa mainita, että on ostanut itselleen asumisoikeusasunnon juuri oikeaan aikaan ennen suuren muuttoinvaasion saapumista, rakastaa Omena (Apple) tuotteita ja käyttää niitä kahviloissa ja muissa julkisissa tiloissa. Ja miesten tulee käyttää kaulaliinaa aina ja kaikkialla, kesällä ja talvella, sisällä ja ulkona. Jyllantilaiset miehethän käyttävät sitä ainoastaan talvella ja ainoastaan ulkona.

Jyllantilaisten perustarpeita ovat hengittäminen, ruoka, vesi, seksi (lisääntymistarpeena), uni ja lämmin vessa. Kööpenhaminalaisten perustarpeisiin kuuluvat taas hengittäminen, sushi, pullovesi, tantraseksi ja juoksulenkki Järvien ympäri. Se ON muuten totta. Viikonloppuisin ei meinaa sekaan mahtua, kun juoksijat juoksevat lenkkiään...

Kirjan kirjoittaja (oletettavasti jyllantilainen) osaa onneksi nauraa myös itselleen. Ja ikiaikaisille ennakkoluuloille. Jyllantilaisista ja kööpenhaminalaisista. Vaikka kuka kohta enää tietää, kuka on mistäkin. Paitsi kööpenhaminalaiset... Ja jyllantilaiset...

PUHA!

Kun tanskalaiset haluavat sanoa huhhuh tai jotain vastaavaa, he sanovat "puha" tai "pyha". Ihastumista huudahdetaan sellaisilla pienilla sanoilla kuin "ih", "naeh" tai vaikkapa "naj-j". Eri tunnetiloille on myös erilaisia pieniä sanoja, jotka voivat olla samoja kuin jossain muussa, jopa vastakkaisessa tunnetilassa. Ota niistä nyt sitten selvää.

Meikäläisen blogin päivittämisen kanssa on nyt ollut varsin pitkiä hiljaisia taukoja. "Tjah" ( mietteliäästi), luin tässä artikkelin Lontoosta takaisin kotiinsa Tukholmaan muuttaneesta perheestä. Parin vuoden oleskelun jälkeen perheen äiti halusi muuttaa takaisin kotiin, sukulaisten, ystävien, tuttujen asioiden luokse. Artikkelissa kerrottiin, kuinka ensimmäinen vuosi meni ihanassa euforiassa, kaikki oli uutta ja ihanaa. Sitten alkoi arki pikku hiljaa hiipimään perheen elämään. Elämä vieraassa maassa ei ollutkaan enää niin mahtavaa ja hienoa. Kaikki asiat piti ikään kuin opetella uudestaan. Koko ajan piti puhua vierasta kieltä. Asioinnit virastoissa ja muissa virallisissa paikoissa olivat jos nyt eivät ihan taistelua, niin jotain sinne päin.

Tuo edellinen ei nyt tarkoita sitä, että meikäläisen koti-ikävä olisi nyt niin kova, että se on nyt heti Suomeen. Ikävä on, kaikkia läheisiä ja ystäviä, niin pitääkin olla. "Naeh" (edelleenkin mietteliäästi), tarkoitan, että ensi huuma on todellakin mennyt ohi, arki on astunut elämään. Asiat eivät enää ole uusia. Koulua on käyty vuosi, "ih" (ihastuneesti), nyt jopa ymmärrän tanskalaisia uutistenlukijoita ja muita hitaasti ja selkeästi ääntelehtiviä ihmisiä. Kaupassa käydään ja ruokaa ostetaan tanskalaisittain. Enää ei hirveästi harmita maitotaloustuotteiden vähäinen määrä. Niitä ei osteta, kun vatsa ei niitä kestä. "Öv" (harmistuneesti), laktoosittomia tai edes vähälaktoosisia tuotteita täällä ei ole. Kaupunki on tullut tutuksi, nähtävyydet on melkein nähty, pyörällä ajaminenkaan ei ole enää pelottavaa. "Jah" (mietteliäästi), elämä sujuu omia latujaan. Tutusti ja turvallisesti, mikä on mielestäni mukavaa. Jonkun mielestä varmastikin tylsää.

"Nae", (nuo ae:t on muuten näitä tanskalais-norjalaisia ä-kirjaimia, joita näppiksessäni ei ole ja joita täällä ei lausuta ä:nä, vaan pikemminkin e:nä), kun asiat eivät enää tunnu niin uusilta, vaan ihan tavallisilta, niin joskus tulee eteen tenkkapoo, että mitähän sitä nyt kirjoittaisi, eihän täällä ole tapahtunut mitään... erikoista. Tämä oli siis selitys sille, miksi näitä pitkähköjä (mahtava suomalainen sana) taukoja.

Syksyinen arki jatkuu sitenkin, että harrastukset ovat alkaneet. Keväällä kävin kokeilemassa paikallista keramiikkaa. Nyt se sitten jatkuu. Mukavaa, sormet syyhyävät. Keväällä dreijasin niin, että niska ja hartiat olivat ihan jumissa. Dreijauksen aikan puolet savesta katosi johonkin, eivätkä astiatkaan kovin siroja ole. Nyt tehdään sitten jotain muuta.

Aloitin myös joogan. Täällä alkoi suomalainen jooga-ryhmä, joten olihan sinne mentävä. Siinä on haastetta, mutta odotan rentoutumista ja mielenrauhaa. Ja on mukava tavata suomalaisia.

Täällä vietettiin muutama viikko sitten Zulu ( = paikallinen TV-asema) Comedy Festivalseja. Koko viikon esitettiin ravintoloissa ja teattereissa stand up-komiikkaa. Andre Wickström esiintyi myös täällä. Ei tanskaksi eikä ruotsiksi ( tanskalaiset eivät ymmärrä ruotsia) vaan englanniksi. Aiheena oli tanskalaisuus. "Ih", se oli hauskaa. Myös tanskalaiset osaavat nauraa itselleen.

"Öv", ulkona sataa. Tänään on satanut koko päivän. Ostin pyöräilyä varten sellaisen sadeviitan. Erinomainen ajatus. Kun se oli ensimmäisen kerran päällä, en osannut ottaa huomioon tuulifaktoria. Sehän nousi kuin leija ylös silmille. Sitten piti istua päälle ja pitää käsillä kiinni ja siltikin se nousta vipatti sivuilta ylös niin , että housut kastuivat.

Täällä on tehty tutkimus, jossa todetaan, että pyöräilijät, jotka kuuntelevat ajaessaan korvakuulokkeilla musiikkia, joutuvat muita helpommin onnettomuuksiin. Koska eivät kuule liikennettä ja kuunnellessaan musiikkia, eivät myöskään keskity liikenteeseen. "Nå", tuon olisin minäkin voinut kertoa. Kerran nimittäin ajoin pyörällä ja omaksi ilokseni kuuntelin sopivaa menomusaa. Sitten rupesikin pelottamaan, kun ei kuullut autoja, eikä mahdollisia kellonsoittoja. Oli pakko lopettaa kuuntelu ja keskittyä ajamiseen.

Täällä ruska ei ole ihan vielä noin pitkällä kuin kuvista voisi päätellä. Botaniske Havessa on YKSI vaahtera, joka on oranssin punainen, muuten kaikki on vielä aika lailla vihreää. Tai ruskeaa. Joten jäädään odottelemaan. Ruskaa. Ja seuraavaa postausta...

Kesäloman jälkeen

No, nyt on vihdoinkin aika palata tännekin. Siis Blogiin.

Viikko arkea takana. Työt ja koulu alkoivat. Miehellä siis työt ja minulla koulu. Neljäs moduuli jatkuu ja sitten viides ja ennen joulua voikin sitten osallistua kielikokeeseen. Sen suorittaminen on yksi kansalaisuuden saamisen ehto. Muita ovat mm. kahden vuoden työskentely, vapaaehtoistyö ja sen semmoiset. Onneksi on EU:n kansalainen ja vielä erityisesti pohjoismaalainen. Ettei sitä kansalaisuutta tarvitse hakea. Muutamat muut EU:n ulkopuolelta tulleet kurssikaverit, jotka ovat tanskalaisen kanssa naimisissa, joutuvat stressaamaan vähän enemmän tämän mahdottoman kielen takia. Tanska ei edes hyväksy kaksoiskansalaisuutta.

Meillä oli mahtava loma Suomessa. Neljä viikkoa auringonpaistetta, lämpöä, hellettä, pikkugubbea, lapsia, isoja ja pieniä, sukulaisia, ystäviä, mökkilomailua pohjoisessa ja Päijänteellä, golfia, koiria.

Pikkugubbe huolehti puutarhan hoidosta ja kastelusta. Noilla helteillä ei paljon vesijohtovettä kanattanut nurmikolle laittaa. Kukille vähän silloin tällöin. Tuppasivat kuitenkin kuivumaan, mutta eipä tuo hirveästi haitannut. Ensi kesänä hoidetaan sitten paremmin.
Suomessa tuli nähtyä Sotkamoa, Päijännettä ja ja pikkiriikkisen Tammisaarta. Ja Porvoota tietenkin. Kesäteatteria Sotkamossa. Lampaansyöjiä. Lampaat saatiin syötyä.

Yllä Sulo-koira ja alla Leo-koira.

Reilu viikko sitten tulimme takaisin tänne täkäläiseen kotiin. Kukkienkasteluviritys ei sittenkään toiminut ja muutaman kukan jouduin heittämään roskiin, mutta muutama pelastui kuin ihmeen kaupalla. Meikäläisen kukkien elossa säilyttämisprosentti näyttää olevan samaa luokkaa riippumatta siitä, kastelenko niitä vai joutuvatko ressukat olemaan juomatta neljä viikkoa. Sama pätee puutarhassa...

Hovi sitten ilmoitti, että kruununprinssipari odottaa kaksosia. No niin, aamu-TV:seen raahattiin niin "kuninkaallisia" kuin tavallisiakin kaksosia kertomaan kaksosuudesta. Iltapäivälehdissä mietittiin, missä lapset on alkuunpantu. Ovat todennäköisesti"made in Denmark", koska kalenteria tutkimalla on selvitetty, että kyseisenä ajankohtana kruununprinssipari on viettänyt aikaansa Tanskassa. Pienen pieni mahdollisuus on, että lapset on kuitenkin alullepantu Belgiassa. Lyhyt matka kuninkaallisille syntymäpäiville nimittäin tehtiin sinne. Tällä tasolla nyt mennään...

Viikon verran satama on ollut täynnä sota-aluksia. Tanskan laivasto vietti 500-vuotisjuhliaan ja juhlimassa oli aluksia kuulema 17 eri maasta. Suomestakin. Isoja ja harmaita, kuin jostain avaruusseikkailusta. Ilman mitään turhia krumeluureja. Tämä Absalon on ollut turvaamassa laivojen kulkua Somalian rannikolla merirosvoja vastaan.

Aurinko ja sade ovat vaihdelleet. Sunnuntain vastaisena yönä täällä Kööpenhaminassa satoi enemmän kuin miesmuistiin. Kadut ja notkot täyttyivät vedestä. Autot hyytyivät teille. Kellarit ja talot täyttyivät vedestä. Sunnuntaina sitten paistoi aurinko, lämmintä oli 28 astetta ja ilman kosteus oli trooppista luokkaa. Tällaista on varmaankin päiväntasaajan seudulla.

http://www.berlingske.dk/billeder/oversvoemmelser-i-storkoebenhavn

Tuosta ylläolevasta linkistä pääsee katsomaan kuvia, jonkalaisia täkäläisistä maisemista ei ole ennen otettu. Täällä kuitenkin selvittiin kuitenkin aika pienillä vahingoilla, vaikka täkäläisittäin ne tietysti olivat aika suuria ja jokaiselle asianosaiselle isoja ja erittäin harmittavia. Mutta eivät kuitenkaan mitään verrattuna Pakistanin tuhotulviin.

Sunnuntain helteessä täällä kaupungin kuumuudessa uitiin ( meri lienee ollut kuitenkin ihanan virkistävä), pyöräiltiin ja juostiin Kööpenhaminan Triathlon-kisa. Siis 3,8 km uintia, 180 km pyöräilyä ja sitten 42 km:n maratonjuoksu. Eivätkä ne juostessaan näyttäneet edes väsyneiltä.

Muutama vuosi(kymmen) pitäisi harjoitella, että tuon pystyisi läpi viemään... Olen tässä jo harjoitellut pyöräilemällä päivittäin kouluun ja takaisin...

Vähän sitä ja vähän tätä

Kesäkuu huitelee viimeistään. Juhannukset on vietetty ja koulutkin ovat aloittaneet kesälomansa. Kesä on siis alkanut.

Juhannusta ei täällä vietetä suomalais-ruotsalaiseen tyyliin. 24.6. on Sankt Hans dag, Johannes Kastajan päivä. Edellisenä iltana vietetään Sankt Hans Aftenia, jolloin väki kokoontuu puistoihin ja rannoille piknikeille ja laulamaan ja katsomaan kokon polttamista. Eli kyllä se kokko poltetaan täälläkin.

Pakanalliseen aikaan ihmiset uskoivat, että noidat lentelivät kesäpäivän tasauksen aikoihin Saksaan jollekin vuorelle tai sitten Islantiin Katla-tulivuorelle. Väki uskoi, että tulet pelottelivat noidat pois. Tai pihlajanoksat. Tai rautanaulat. Kokot ovat jääneet. Nykyään niiden päällä poltetaan symbolisesti yksi noitakin.

Sankt Hansin aatto on oiva syy kokoontua ulos juhimaan. Lähipuistomme oli aivan täyteen ammuttu väkeä. Grillit kärysivät. Makkaraa ja lihaa syötiin. Olutta ja viiniä juotiin ja hauskaa pidettiin. Puiston kahvilassa soitti bändi ja tanssiakin sai. Illalla kymmenen maissa sytytettiin kokko, joka tökötti keskellä puistoa. Seuraavana päivänä oli aivan tavallinen työtorstai. Seuraavana aamuna Kööpenhaminassa ja jopa Skånessa asti leijui utuinen savu ja haisi myös. Oli poikkeuksellisesti aivan tyyntä eivätkä savut hävinneet yön aikana.

Viime viikolla alkoi tanskalaisten koululaisten kesäloma. Ylioppilaat saivat lakkinsa. Perjantaina tai lauantaina he ajelivat ympäriinsä tällaisilla vanhoilla kuorma-autoilla, kävivät jokaisen kotona, huutelivat ja heiluttelivat ohikulkijoille ja olivat onnellisia.

Täällä on ollut huolenaiheena se, että tuoreet ylioppilaat eivät hakeudu jatko-opintoihin, vaan pitävät välivuosia. Tänä vuonna on saatu iloita siitä, että entistä useampi hakeutuu suoraan opiskelemaan.
Lauantai-iltana liehui Tanskan lippu, Dannenbrog monen talon pihalla. Ja taas grillit kärysivät...

Itse vietimme suomalaista juhannusaattoa käymällä katsomassa Dyrehavenissa tanskalaista kesäteatteria. Kongelige Teatret valmistaa joka kolmas vuosi esityksen Dyrehaveniin. Tänä vuonna oli vuorossa Tre Musketerer, Kolme Muskettisoturia. Lippuja tilatessa saattoi tilata myös piknik-korin, jonka sisällön saattoi nauttia ennen esitystä tai pikaisesti väliajalla.

Rahaa ei oltu säästelty. Esityksessä laukkasi kymmenisen hevosta, puvut olivat mainioita. Tuo valkoinen pallo on kuninkaanlinna ja takana oleva ruosteinen laitos on Bastilji. Oli vauhtia, draamaa ja romantiikkaakin, joka ei päättynyt onnellisesti, ja tietysti huumoria, mikä kuuluu tietysti jokaiseen kesäteatteriesitykseen.

Esityksessä ei tietenkään saanut kuvata, joten nämä hepat on zoomattu ennen esitystä lämmittelykierrokselta.

Illan pimetessä nousi taivaalle kuu. Tässä tällainen tekokuu. Oli muuten mahtava oikeakin kuutamo.

Sunnuntaina kävimme tarkastamassa Kronborgin linnan Helsingörissä. Se on yksi Unescon maailmanperintökohde täällä Tanskassa.

Kronborgin rautainen pienoismalli.

Minä ja mieheni. Auringonpaisteessa. Ruosteisella pienoismallin pohjalla. Tanskalaiset pitävät ruosteesta. Olen käynyt lähiössä, jossa osa talojen ulkoseinistä oli tehty ruosteisista rautalevyistä. Olen käynyt museossa, jossa vessan ovet olivat ruosteisia rautalevyjä.

Mutta jatkakoon aurinko paistamista. Minä ainakin aion nauttia siitä. Minunkin koulussani alkoi kesäloma. Jee!!!

DANMARK, DANMARK!!!!

Blogin kirjoittaminen pätkii pahasti. Kesä käy täällä aina välillä kylässä ja silloin pitää olla ulkona. Ei sisällä. Taitaa käydä niin, että kesän aikana tekstiä tulee varsin harvakseltaan. Nautitaan kesästä ja aina välillä paistavasta auringosta.

Täälläkin, niin kuin varmasti niiiiin monessa kodissa, on katsottu Victorian ja Danielin häitä. Kaunista. Tanskalaiset kuninkaallisetkin olivat tietysti häissä. Kuningatar Margareeta ja ja Kalle Kustaahan ovat serkuksia ja Tanskan prinssit ja ruotsalaiset prinsessat ja prinssi näin ollen pikkuserkkuja. Täällä oli lehdessä hauska pilapiirros, missä Tanskan prinssi Joachim istui TV:n ääressä Tanskan lippu ja Tuborg-pullo kädessään ja katsoi jalkapalloa. Tänään illalla muuten tulee Tanska-Kamerun jalkapallo-ottelu. Kuvatekstinä oli, että kuninkaallisessa perheessä on harrastettu arvontaa ja arpa osui prinssi Joachim paran kohdalle, hänen täytyi jäädä kotiin edustamaan kuningasperhettä. Täällä on näet niin, että jos hallitsija on pois maasta, jonkun kuningasperheestä on oltava paikalla. Ja tänään tosiaan Tanskalla on tärkeä matsi... Ps. Mark Levengood on Ruotsin TV:n kommentaatorina ja kaikki on otroligt härligt.

Lähipubimme, joka on täkäläisittäin niin pieni, että siellä sisällä saa polttaa tupakkaa, ikkunaan on ilmestynyt valtava Tanskan lippu. Sisällä on TV, josta voi hyvässä seurassa seurata Tanskan etenemistä MM-kisoissa. Isoja screenejä on täälläkin kaupungissa muutama, joista voi ulkona katsoa Tanskan pelejä. Elokuvateatteri Imperialissa voi matseja katsoa kaiken lisäksi 3D:nä, niiden lasien kanssa. Ensimmäinen ottelu oli maanantaina keskellä päivää. Kaupunki oli täynnä valko-punaisiin pukeutuneita, olutpakkeja kantavia ihmisiä, jotka olivat matkalla yhdelle tällaiselle screeni-paikalle. Ottelun alettua kadut olivatkin sitten aika tyhjiä. Tanskalle ei käynyt kovin hyvin Hollantia vastaan, hävisivät 2-0. Lehdet pyysivät joukkueelta ihmettä, mutta eivät saaneet sitä. Nyt joukkue on sitten luvannut voittaa kaksi seuraavaa ottelua. Tänään Kamerunin ja sitten Japanin. Niinpä.

Viime viikolla ilmestyi Kööpenhaminan kaupungin teettämä integraatiobarometri. Se tehdään vuosittain ja siinä kysytään kaupunkilaisilta erinäisiä asioita viihtyvyydestä ja sen sellaisesta. Tämän barometrin mukaan kaupunkilaisten turvallisuuden tunne on tässä vuoden aikan kasvanut melkein parikymmentä prosenttia. Nyt ihmiset tuntevat olonsa yhtä turvalliseksi kuin silloin, kun jengiammuskelut eivät vielä olleet alkaneet. Nyt olikin ollut tosi hiljaista monta monta kuukautta. Yhtään ampumistapausta ei ollut tapahtunut. Ei ennen kuin nyt. Pari päivää barometrin julkistamisen jälkeen. Yhtä jengimiestä ammuttiin Christianiassa ja pari päivää sen jälkeen yhden toisen entisen jengiläisen autoon oli asennettu pommi, joka räjähti, kun hän istui autoon. Tämä pommitapaus ei tapahtunut kuitenkaan täällä Kööpenhaminassa. Kuolonuhreilta vältyttiin. Nyt kuitenkin pelätään, että jengien väliset nahinat kiihtyvät. Poliisi sanoikin, että yksikin ammuskelu ja turvallisuudentunne puf katoaa. Varoa pitää eikä levätä laakerinlehdillä, niin kuin tanskalaisittain sanotaan.

Täällä tapahtui erikoinen ryöstö. Yhtenä perjantai-iltapäivänä pari rosmoa piiloutui yhden pankin tallelokerikkohuoneeseen. Viikonlopun aikana he sitten rauhassa porailivat ja väänsivät lokeroita auki. Maanantaina pankin auettua he apureidensa avulla muina miehinä kävelivät saaliineen pankista pois. Tapausta salailtiin jonkin aikaa. Ilmeisesti se oli liian noloa.

Ensi viikolla loppuvat sitten koulut. Kesäloma alkaa ja kestää kuusi viikkoa. Ylioppilaat saavat hattunsa ja juhlivat koko viikonlopun. Ajavat kuorma-autojen lavoilla ja huutelevat ohikulkijoille. Kaupoista saa ostaa pienia ja isompia Tanskan lippuja, joita sitten voi laittaa juhlapaikan koristukseksi. Nämä täällä rakastavat näitä pikku lippujaan ja aina kun on jokin juhla, niitä on joka paikassa.

Kun on vähänkin niin lämmintä, että voi olla ulkona, niin sitten ollaan. Puistossa aurinkoa ottamassa. Kavereiden kanssa hengaamassa. Jalkapalloa pelaamassa. Piknikillä. Lukemassa. Tässä ollaan Kongens Havessa, Kuninkaan puistossa tiistaina keskellä päivää.

Nuo alkupään kuvat ovat kasvitieteellisestä puutarhasta. Ihana paikka. Ympäri vuoden, mutta varsinkin nyt, kun kukat kukkivat ja tuoksuvat. Ja minä läysin kamerasta supermakron... Ja nämä loppupään kuvat ovat Kongens Havesta.

Olemme nyt pari päivää jännityksellä seuranneet, miten Jyllannin itärannikolla sijaitsevan Vejlen rannalle uinut valas mahtaa selvitä. Se ui niin rantaan, ettei päässyt irti. Palokunta kasteli valasta, ettei se kuivunut. Jossain vaiheessa se pääsi irti ja lähti uimaan pois, mutta palasi takaisin ja jäi taas kiinni. Eikä yrittänytkään pois. Asiantuntijat sanoivat, että se on nyt niin väsynyt ja sairas, että se todennäköisesti kuolee. Mutta tänään se onkin piristynyt ja lähtenyt uiskentelemaan. Jippii. Rannoilla oli tuhansittain ihmisiä katselemassa sen "kuolinkamppailua". Monet uivat sen viereen. Poliisi varoitteli, että vaikka se on heikko, saattaa se kuitenkin olla arvaamaton ja sen lähelle uimista kannattaisi välttää. Ja uskoivatko ihmiset? Eivät tietenkään. Ihan niin kuin Suomessa, jossa varoitettiin kaupungissa liikkuvasta karhusta ja kehoitettiin pysymään kotona. Niinhän se oli? Ja siellähän he pysyivätkin...

Ensi torstaina on Sankt Hans dag, juhannus 24.6. Täällä sitä ei sitten vietetä mitenkään. Sank Hans -aattona eli keskiviikkoiltana poltetaan puistoissa kokkoja ja lauletaan yhteislauluja. se on siinä sitten. Viikonloppu täällä on kuin mikä tahansa viikonloppu. Joten täytyy järjestää itselle ihan oma juhannus.

Siis, oikein oikein hyvää ja rauhallista juhannusta teille kaikille!