Nyt pitäisi suojata uudet Punakaneli ja Alba (vai mikä se nyt oli ) ja vanha Kaneli ja Kirsikka jänisverkolla talven varalle. Viime talvena vanhat puut oli hienosti suojattu verkolla, mutta lunta oli niin paljon, eikä verkon ulkopuolella oltu tallottu lunta maahan, että joku nälkäinen jänisraukka päässyt jyrsimään Kanelin kuorta. Kyllähän jäniksetkin ruokaa tarvitsevat, mutta ei mielellään meidän puusta. Puu sai keväällä jyrsittyjen paikkojen päälle suoja-ainetta ja selvisi. Syksyllä saimme sadoksi kaksi omenaa. Punaista, kaunista ja maukasta. Nyt pitäisi varmistaa, etteivät ainakaan jänikset tule tulevia suuria omenasatoja tuhoamaan.
Omenaguruni huokaisi, kun kuuli, että olin taas hankkinut pieneen puutarhaamme Kanelin. Ne kuulema kasvavat ISOIKSI. Niin, että tulevaisuudessa puutarhamme on pelkkää omenapuumetsää ( = kolme puuta ), jossa me eläkeläisinä istumme niiden alla keinussa ja riippumatoissa ja nautimme iltapäiväkahvit ja omien puiden omenista puristettua omenamehua.
Maistakaapa ahvenanmaalaista Grannas ´in tuorepuristettua omenamehua. Hyvää. Saa ainakin Citymarketista. Niitä suuria omenasatoja odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti