Paras ja kiinnostavin oli kuitenkin betonimylly. Olihan sekin aidan takana. Siitä ei ollut kiire mihinkään. Sanoja ei tarvittu. Katse oli tiiviisti kiinnittynyt siihen. Eikä siinä tarvinnut seistä edes yksin. Vieressä seisoi ja katsoa tapitti toinen samanlainen samankokoinen. Kumpaakohan näistä se nyt mahtaakaan kiinnostaa...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti