Ei mitään erityistä....

Tähän postaukseen taitaa tulla nyt aivan väärä päivämäärä. Olen ladannut nämä kuvat huhtikuussa ennen vappua. Ajatuksena oli kirjoittaa sitten mahdollisimman nopeasti, mutta jokin meni pieleen... Tuli vappu ja loma Suomessa. Ja muka kaikkea muuta. Nyt ollaan jo hyvää vauhtia toukokuun puolella, 4.5. tarkemmin sanottuna.

Kävin vappua edeltävänä tiistaina Kasvitieteellisessä puutarhassa katsomassa, miten kevät etenee. Etenee. Rhodot (jotkut) kukkivat, koivuissa on silmut, muutkin kukat, tutut ja tuntemattomat kukkivat kauniisti. Ihana paikka. Siellä on mukava käydä kävelemässä ja istumassa penkillä. Katsella ja kuunnella. Vaikka ollaan ihan keskellä kaupunkia, ei autojen hurinaa pahemmin kuule, vain lintujen laulua. Rauhoittavaa.

Täällä ei ole oikein tapahtunut mitään maata mullistavaa. Busseissa on nyt kahden viikon ajan "kaerligheds"penkit. Vierekkäiset penkit, joissa on nyt punaiset päälliset merkkinä siitä, että niillä istuvat ovat mahdollisesti sinkkuja ja haluavat seuraa. Flirttailu siis sallittua. Saas nähdä, ovatko tanskalaiset uudelle avoimia.

Täällä oli viime perjantaina Store Bededag, suuri rukouspäivä, pyhäpäivä. Katolisella ajalla jokaisella pyhimyksellä oli oma päivänsä, protestanttisuuden saapuessa pyhien pyhät koottiin yhteen suureksi Bededagiksi. Aattona ihmiset kokoontuvat syömään sukulaisten kanssa. Tietenkin.

Vappua täällä ei erityisesti vietetä. Jos vappupäivä sattuu arkipäiväksi, niin raskaan työn tekijöillä on vapaapäivä, virkamiehillä ei, kaupat on auki ja kaupunkikuva on samanlainen kuin arkenakin. Paitsi puistoissa. Sinne kokoontuvat ihmiset hyvällä säällä piknikille ja siellä poliittiset puolueet pitävät puheitaan. Mutta kyllä täällä ihmetellään Kauppatorin 50 000 ihmistä ja suomalaista karnevaalia.

Nautitaan nyt keväästä ja pitenevistä päivistä.

Ja kaikesta uudesta. Ja vanhasta.

Held og lykke!

Tänään 16.4. kuningatar Margareeta sitten ihan oikeasti täytti 70 vuotta. Päivän ohjelmassa on ollut aamuherätystä ja laulua, kuninkaallista vilkutusta Amalienborgin linnan parvekkeelta, hevosvaunuajelua kaupungilla ja illalla on sitten juhlat valituille.

Tämä viikko on ollut yhtä juhlaa ja yksikään juhla ei ole jäänyt TV:ltä näyttämättä. Tiistaina oli iso gaalaillallinen silmäätekeville, näytettiin suorana TV:stä. Torstaina oli Kuninkaallisessa teatterissa juhlaesitys kuningattaren kunniaksi. Suora lähetys TV:ssä. Siellä oli myös meidän kuninkaallisemme Tarja Halonen, joka islantilaisesta nokipilvestä huolimatta pääsi lentämään tänne. Toisin kuin esim. osa Norjan kuninkaallisista, jotka joutuvat tulemaan laivalla ja päivän myöhässä. Tarja on nyt matkalla autolla Ruotsin halki Tukholmaan ja sieltä sitten laivalla Suomeen.

Yritimme muutaman kurssikaverin kanssa päästä vilkuttamaan kuninkaallisesti, mutta turha vaiva. Muutama tuhat tai kymmenentuhatta muutakin oli ajatellut aivan samaa. Amalienborgin linnan aukiolle oli aivan mahdoton päästä.

Kuningatar tuli hallitsijaksi 1972, isänsä kuoleman jälkeen. Silloin n. 40 % kannatti tasavaltaa ja 42 % kuningaskuntaa. Nyt 38 vuotta myöhemmin kuningashuoneen suosio on suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Ihmiset eivät ehkä niinkään ihaile ja rakasta monarkiaa kuin näitä kuninkaallisiaan. Ja tämän päiväisestä tungoksesta päätellen näin on.

Kuningatar ei ole aikeissa jäädä eläkkeelle. Siitä tietysti voidaan olla montaa mieltä. Mutta hän nauttii työstään ja haluaa jatkaa sitä niin pitkään kuin vain jaksaa. Joka vuosi syntymäpäivänään hän ilmestyy linnansa parvekkeelle vilkuttamaan tuhansille ja tuhansille ihmisille. Hän on sanonut, että jos niin monet ihmiset haluavat nähdä hänet, niin hänkin nöyränä haluaa tavata nämä ihmiset.

Vilkuttamisen jälkeen hallitsijapari lähti hevoskärryillä linnasta Strögetin kautta Raatihuoneentorille. Tämä parin kilometrin reitti oli sekin tanskan lippua heiluttavilla ihmisillä reunustettu. Kun meikäläiset eivät mahtuneet linnan pihalle, menimme valmiiksi eturiviin odottamaan kuninkaallisia kiesejä. Komeasti pukeutuneet ratsastajat tulivat ensin...

...ja sitten ne kärryt hallitsijapari kyydissään. Olimme tietysti väärällä puolella ja näimme vain prinssipuoliso Henrikin. Ja vierellä juoksevat turvamiehet.

Ja kuningattaren takaapäin. Siksi toisekseen, jos haluaa nähdä jotain, ei pitäisi ottaa kuvia. Kamera toimii niin hitaasti, että sillä aikaa kun katsot etsimeen ja otat kuvan, kaikki onkin jo ohitse. Onneksi lehdessä on sitten parempia kuvia. Mutta tulipahan koettua tämä. Ihmisten valtava innostus. Kaikki pienet Tanskan liput ja hurraavat ihmiset.

Valtio maksaa kuninkaallisille vuodessa yhteensä n. 90 milj. kruunua palkkaa/ käyttörahaa tai millä nimellä sitä nyt sitten kutsutaankin. Nyt täällä halutaan selvittää, paljonko kuningashuone todellisuudessa maksaa valtiolle. Tuon käyttörahan lisäksi kun tulevat mm. henkivartijoiden palkat, matkakakustannukset, kuninkaallisen laivan käyttökulut ja palkat ym. ym. Tällaisia piilotettuja kuluja on ilmeisesti huomattavasti enemmän kuin tuota kuninkaallista käyttörahaa.
Tätä ei tehdä kuningashuoneen kiusaksi, myös he ovat toivoneet tätä selvitystä.

Tällä viikolla ilmestyi tilasto, jonka mukaan Tanska johtaa Euroopan jätetilastoa. Jokainen tanskalainen tuottaa 802 kg jätettä/vuosi. EU:N keskiarvo on 524 kg/vuosi ja suomalaiset tuottavat alle EU:n keskiarvon, 522 kg/vuosi. Siis 802 kg/vuosi, enkä yhtään ihmettele. Suurin syy on rakennusjätteen räjähdysmäinen lisääntyminen, mutta myös kotitalousjätteen määrä on kasvanut. Täällä kaupungissa kierrätetään ainoastaan lasi, paperi ja pahvi ja virvoitusjuomapullot/tölkit. Kaikki muu menee sekajätteeseen. Ja se sitten poltetaan. Mutta kun täällä pakataan kaikki. Meikäläistenkin kahden hengen perheessä tulee kassillinen jätettä päivässä. Leiväpäällyskinkut/kalkkunat/makkarat pakataan 90 gramman (6-8 siivua) tai korkeintaan 150 gramman koviin paketteihin. Voi arvata, ettei sellainen riitä isommassa perheessä edes yhteen kertaan. Niitä sitten myydään osta 2 tai 3 ja säästä niin ja niin paljon. Hedelmät ja vihannekset myydään joko valmiiksi pakattuina tai irtona kappaleittain. Jos siis ostat vaikka banaanit tai paprikat ilman pussia tarkoituksenasi laittaa ne vain sellaisenaan kassiin, niin eikös kassarouva tunge sitä yhtäkin paprikaa muovipussiin.

Täällä kyllä osataan tuottaa ekologista tuulivoimalasähköä, myös yksityiset voivat rakentaa pihalleen tuulimyllyn ja tuottaa sähkönsä itse, jos kunta vain antaa rakennusluvan. Yrityksiä kannustetaan energiansäästöön verohelpotuksilla. Mutta kierrätys ei toimi. Kaikki biojäte menee sekajätteeseen. Sitähän tulee perheissä aivan valtavasti. Maito- ja mehupurkit menevät sekajätteeseen. Ja se pakkausmuovin ja paperin -määrä.

Ympäristöministeri Karen Ellemann on päättänyt aloittaa jätesodan. Hänen mielestään orgaaninen jäte voitaisiin mieluummin kerätä ja tuottaa siitä biokaasua kuin polttaa se. Ihmisten pitäisi ostaa tavaroita, joita voitaisiin kierrättää. Ja muuta sellaista. Tiedättehän?

Tuo ylläoleva kuva on kadultamme. Jotkut asukkaat vastapäisestä talosta päättivät sitten uudistaa huonekalujaan. Nuo vanhat ja käytetyt sitten lojuivat tuossaviikon verran, kunnes ne sitten yhtenä päivänä haettiin roskisautolla.

Yhden illan suuruutinen (ennen kuningattaren juhlahumun alkamista) oli entisen pääministerin, nykyisen NATON pääsihteerin Anders Fogh Rasmussenin pojan kansalaisuuden vaihtuminen. Poika on asunut 10 vuotta USA:ssa ja on naimisissa amerikkalaisen kanssa ja aikoo asua loppuelämänsä siellä. Niinpä hän halusi USA:n kansalaisuuden ja saikin sen. Mutta joutui luopumaan Tanskan kansalaisuudesta. Tanskalaiset eivät ilmeisesti voi olla kaksoiskansalaisia. No, tämä ei ole ollut kaikkien mielestä kovin isänmaallista. Ainakaan entisen TANSKAN pääministeri pojalta.

Isä Anders Fogh Rasmussen on muuten se komea, tumma entinen pääministeri. Hänen jälkeensä virkaan astui Lars Lökke Rasmussen, sellainen vähän pyöreä, enemmän tavallisen näköinen mies. Täällä sanotaan, että on hyvä, että Lars Lökke on pääministerinä. Nyt voi ihan tavallisen näköinen mieskin kuvitella pääsevänsä eteenpäin elämässään. Ei tarvii vaimojen koko ajan ihastella komeaa pääministeriä... Vaikka Lökkellä on nyt viime aikoina ollut poliittisesti aika tuulista.

Paitsi siitepöly niin myös islantilaisen tulivuoren yläilmoissa hilluva tuhka haittaa elämää täällä. SAS on peruuttanut kaikki lentonsa ainakin huomiseen lauantaihin klo 13 asti. Ainakin. Jos tuulet eivät muuta suuntaansa, jatkoa seuraa. Tässä on tullut tiirailtua taivaalle ja kuvitellut näkevänsä jotain. Mustaa. Mutta ei, taivas on sininen kuin vain voi olla. Mikä on aivan ihanaa. Meikäläisen mielestä. Kun ei tarvitse matkustaa lentäen mihinkään.

Viikko sitten tarkoituksenamme oli pyöräillä Dyrehave´niin ( tiedän, tiedän, ei sitä noin kirjoiteta). Joku oli tarvinnut kuitenkin pyörän venttiiliä. Eli oli ottanut sellaisen puolison pyörästä ja laittanut oman vanhan rikkinäisen tilalle. Omassa pyöräkellarissamme. Siis joku, joka asuu samassa talossa. Ei siis lainannut, vaan ottanut. Kyllä otti pattiin. Ja arvata saattaa, ettei sellaista löytynyt mistään sunnuntaina. Ei edes huoltoasemilta.

Ei pyöräilty Dyrehave´niin. Ajettiin autolla. Dyrehave on pienehkö metsä tai valtava puistoalue vähän Kööpenhaminan ulkopuolella. Dyre=eläin ja have=puisto. Tämä metsäinen puisto on hyvin suosittu ulkoilualue. Puusto on lehtipuuta ja siellä kulkee teitä pitkin ja poikin, joita pitkin voi kävellä tai pyöräillä. Puistossa on todellakin eläimiä, peuroja. Ne syövät kaiken uuden puuston, joten maasto vanhojen puiden alla on hyvin paljasta. Siellä täällä on aidattuja alueita, joissa kasvatetaan uutta puustoa. Sinne eivät peurat pääse syömään puiden taimia.

Piti mennä katsomaan, joko sini- tai valkovuokot kukkivat, mutta vielä viikko sitten niitä ei näkynyt. Kaikki oli vielä ruskeaa.

Jos haluttaa ja osaa ratsastaa, Dyrehave´nissa voi vuokrata ponin ja ratsastaa sillä pitkin teitä.

Tutustuimme kurssillamme tanskalaisen Piet Heinin (1905-1966) pieniin runoihin, ajatelmiin. Hän oli tällainen monitaituri: runoilija, kirjailija, tiedemies, arkkitehti, muotoilija ja mitä muuta vielä? Tässä yksi silleen hyvin vapaasti suomennettuna:

Yhden käsineen hukkaaminen

on tuskallista,

muttei mitään verrattuna

siihen tuskaan,

mikä aiheutuu siitä,

kun hukkaa yhden käsineen,

heittää toisen käsineen roskiin

ja

...löytää sitten sen ensimmäisen.

Pitäkää käsineet tallessa ja hyvää viikonloppua!

Kevättä pukkaa!

Kevättä pukkaa. Lämpötila on päivisin yli kymmenen astetta. Ruoho on alkanut viheriöidä ja silmut puissa turpoavat ihan silmissä. Hevoskastanjoissa on jo valtavat silmut. Ihanaa. Ensimmäiset kuvat anemoneista, valko- ja sinivuokoista ovat jo näkyneet lehdissä. Itse en ole niitä vielä nähnyt. Pitäisi ottaa polkupyörä ja ajaa lähimpään metsään. Joka nyt ei ihan kaukana olisi...


70 vuotta sitten 9.4.1940 saksalaiset miehittivät Tanskan. Miehitystä kesti viisi vuotta. Miehityspäivää muistetaan täällä liputtamalla. Ensin lippu on puoleenpäivään puolitangossa ja sitten se nostetaan ylös. Eilistä 70-vuotispäivää muistettiin vähän isommilla juhlallisuuksilla. Täällä tehtiin gallup koululaisille. Heiltä kysyttiin, mikä erityinen päivä 9.4. on. Puolet tiesi, puolet ei. Luulenpa, että samanlaisiin tuloksiin päästäisiin, jos Suomessa kysyttäisiin, milloin talvisota alkoi, milloin päättyi.

Miehityksen aikana tanskassa toimi vastarintaliike varsin tehokkaasti, mutta oli niitäkin, jotka olivat saksalaismielisiä. Aiheesta on tehty elokuva, Flammen og Citronen ( Liekki ja Sitruuna), joka kertoo tosipohjaisen tarinan kahdesta vastarintamiehestä, joiden tarkoituksena oli tappaa mahdollisimman paljon natseja. Elokuva ei ole räiskintäkuva, mutta kuvausta epäluulosta ja luottamuksesta. Tapahtumapaikkana on Kööpenhamina vuonna 1944, eli ollaan jo miehityksen loppuvaiheessa. Hieno elokuva. Upeat näyttelijät. Siis Flammen og Citronen.

Toisen miehitysviikon alkaessa 1940 syntyi Amalienborgin linnassa hallitsijaparille, Fredrik IX:lle ja vaimolleen Ingridille (joka muuten oli ruotsalainen prinsessa) tytär Margrethe eli suomalaisittain Margareeta. Hänelle syntyi 40-luvulla vielä kaksi sisarta. Margareetalla ei syntyessään eikä vielä pitkään aikaan ollut oikeutettu kruunuun. Silloin Tanskassa vain mies saattoi olla hallitsija. Vuonna 1953 pidettiin täällä kansanäänestys ja sen perusteella säädettiin laki, jonka mukaan nainenkin voi toimia hallitsijana. Mutta vain jos miespuolisia sisaruksia ei ole.

Fredrik IX sairastui ja kuoli 1972 ja Margrethesta tuli Margrethe II/Margareeta II. Viime vuonna täällä oli taas kansanäänestys ja nyt miespuolinen henkilö ei voi ohittaa naista kruununperimysjärjestyksessä. No, Margareetalla on kaksi poikaa ja kruununprinssilläkin taitaa vanhin lapsi olla poika. Eli kuninkaita on tulossa.

Tämä kaikki siksi, että kuningatar täyttää ensi viikolla 70 vuotta. Häntä on jo juhlittu siellä ja täällä ja hänestä on kirjoitettu monta palsta(milli)metriä. Hän on erittäin pidetty ja arvostettu. Nuoruudessaan hän opiskeli arkeologiaa ja on ollut mukana monilla kaivauksilla. Hän maalaa tauluja ja juhlien kunniaksi hänen maalauksiaan vuosien varrelta on asetettu näytteille. Viikolla hän piti lehdistötilaisuuden. Miehensä prinssi Henrik päätti jättää näyttämön vaimolleen jo muutaman minuutin kuluttua, kävi pussaamassa vaimoaan otsalle, halaamassa ja lähti. Margareetalta kyseltiin sitten kaikkea mahdollista ( no... ehkei nyt ihan kaikkea) taivaan ja maan väliltä. Hän on kova polttamaan ja häneltä kysyttiin, miten hän voi olla roolimallina, kun hän polttaa tupakkaa ja niin monet sairastuvat siitä. Hän totesi vain, että hän polttaa, se ei ole mikään salaisuus ja niin hän tekee. Piste. Jutut kertovat, että linnassa palvelijat kulkevat hänen perässään tuhkakuppien kanssa.

Ensi perjantaina on odotettavissa parvekevilkutuksia klo 12 ja vähän myöhemmin vaunuajelua linnasta Raatihuoneelle. Täytynee mennä vilkuttamaan, olen nimittäin silloin kulmilla...

Täällä on menossa meikäläisen mielestä todella erikoinen lakko. Carlsbergin panimon työntekijät lakkoilevat oikeudestaan juoda KOLME kylmää olutta työpäivän aikana. He siis ovat saaneet tähän asti juoda KOLME kylmää olutta pitkin työpäivää. Nyt huhtikuun alusta he saavat nauttia olutta vain ruokatauolla. Ruokatauolla. Ja sehän ei käy! Työntekijöiden mielestä johto on nyt yksipuolisesti tehnyt lähes diktaattorimaisen päätöksen. Lakkohan siitä seurasi. Joka edelleenkin jatkuu. Ymmärtämystä tämä lakko ei ole saanut panimoteollisuuden ulkopuolelta.

Täällä ei hallituksen ministereillä ole ainakaan vielä ole ollut tekstiviesti- tai lautakasaskandaaleja. Mutta lomaskandaaleja kylläkin. Taannoin pääministeri oli lomalla etelässä koulujen loma-ajan ulkopuolella. Ja sekös nostatti kovan kohun. No nyt sitten ulkoministeri Lene Espersen oli pääsiäisenä lomalla perheensä kanssa Mallorcalla, eikä Kanadassa "Arktisen Neuvoston" ulkoministerikokouksessa. Kanadan ulkoministeri oli kutsunut kokoukseen viisi neuvoston kahdeksasta edustajasta. Paikalla olivat Kanadan, Usan, Venäjän ja Norjan ulkoministerit ja Tanskasta, siis ei ulkoministeri Espersen, vaan oikeusministeri. Tätä on nyt sitten puitu täällä mennyt viikko. Perhe vai työ? Tai siis työ vai perhe? Ja meneekö ministerin työ perheen edelle? Ja voiko pienten lasten vanhempi toimia ministerinä? Niin.

Mutta tuosta Arktisen Neuvoston kokouksesta puuttuivat Neuvostoon kuuluvien Islannin, Ruotsin ja Suomen edustajat. Koska heitä kokouksen kutsuja, Kanadan ulkoministeri ei ollut lainkaan kutsunut.

Kalliokiipeilyä tanskalaiseen tapaan. Rantaan Kuninkaallisen kipsiveistosmuseon edessä oli tällainen nelisen metriä korkeä kiviveistos. Jota oli hyvä käyttää kiipeilyseinänä.

Kaksi aikaisempaa kuvaa on otettu rannassa olleesta norjalaisesta purjealuksesta. Pojat korjailivat siellä korkeuksissa purjeita. Ja kaunis nainen halkoo tuulta aluksen keulakoristeena.

Amalienborgin linnan katolla liehui lippu. Kuningatar lienee ollut kotona.

Aleksanteri Nevskin kirkon kultaiset kupolit loistavat keväisessä auringonpaisteessa. Tämä kirkko keskellä kaupunkia on Tanskan ainoa ortodoksinen kirkko.

Eikö vain olekin ihana tuo sininen taivas noissa kaikissa kuvissa?

God Påske!

Tämä rouva otti ja lähti eilen tai toissapäivänä Kiinaan, Shanghaihin. Niin, että jos juuri Pienen Merenneidon haluaa nähdä, on mentävä sinne eikä tulla tänne Kööpenhaminaa. Tulee takaisin muistaakseni vasta joulukuussa. Onneksi täällä on muutakin nähtävää.

Kevätlämpö tulla rysäytti tänään. Varustauduin takein, kaulahuivein ja käsinein ulkona kulkemista varten. Hikeä pukkasi. Lämpöä oli +17-18 astetta. Ihmiset istuivat auringon puoleisilla terasseilla ja nauttivat lämmöstä. Ja kahvia tai jotain muuta. Aika ihanaa. Tästä se alkaa. Kevään odotus.

Orvokkejakin voisi jo istuttaa ulos ja parvekkeille

Pääsiäinen lähestyy. Erilaisia koristeita on joka paikassa. Kanoja, tipuja, koristemunia ja valtavasti suklaamunia. Tuossa häkissä on höyheniä.

Täällä kiirastorstai on pyhäpäivä ja näin ollen siis vapaapäivä. Pääsiäispyhät ovat olleet vakavia päiviä. Vasta vuonna 1991 on täällä ollut mahdollisuus mennä elokuviin kirkollisina pyhäpäivinä.

Noidat lentelivät täälläkin. Kiirastorstain vastaisena yönä ne lensivät Bloksbjergille, Lohkarevuorelle tapaamiseen itse Pirun kanssa. 1800-luvulla keskiviikkoa kutsuttiin täällä Skt. Skadesafteniksi, Pyhän Harakanillaksi, koska noidat lensivät vuorelle harakan selässä, elleivät sitten lentäneet luudalla.

Kananmunat kuuluvat täkäläiseenkin pääsiäiseen. 1800-luvulla kananmuna oli kallis(?) ruoka-aine ja sitä käytettiin mm. palkanmaksuun ja niitä annettiin lahjoina perheenjäsenille. Pääsiäisenä niitä annettin palvelusväelle lahjaksi.

Pääsiäisenä täällä lähetellään toisille gaekkebrevejä. Ne ovat paperinleikkaustöitä (suomalaisten lumihiutaleita),joita lähetetään sukulaisille ja tutuille. Kirje on saanut nimensä "vintergaek", lumikello-kukasta. Gaek tarkoittaa narria, pilailijaa. Vintergaek pailailee talven kustannuksella ilmestymällä täällä jo tammi-helmikuussa puistoihin ja puutarhiuhin. Tänä talvena on ollut niin paljon lunta, että niitä on voinut nähdä vasta parin viikon ajan.

Gaekkebreviin kirjoitetaan värssy ja laitetaan vintergaek, lumikello mukaan. Lähettäjä ei saa kirjoittaa nimeään kirjeeseen, nimen kirjainten määrä pisteitä merkkaa nimeä. Vastaanottajan on yritettävä arvata,kuka lähettäjä on. Jos hän sen arvaa, on lähettäjän annettava vastaanottajalle suklaamuna ja päinvastoin päinvastaisessa tapauksessa. Meniköhän tuo nyt oikein..

Lumikelloja, vintergaekkejä.

Siispä

Gaek,gaek,gaek,

mit navn det står med prikker,

pas på det ikke stikker.

GOD PÅSKE! OIKEIN HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Toivoopi . . . . .

Farve, väriä

Sitä kaipaa kummasti väriä tämän keväisen harmauden keskellä. Onneksi kukkakaupat ovat pullollaan erivärisiä kukkia. Erityisesti nyt on tarjolla tulppaaneja. Sipuleilla ja ilman.

Nyt on ollut erityisen harmaata. Lännestä tunkee matalapainetta toisensa jälkeen. Ja sadetta ja sumua. Lauantaina ei nähnyt nenäänsä pidemmälle. Vettä tuli kuin Esterin.... ja sumua oli niin, että melkein saattoi kuvitella olevansa Englannissa. Luulen. En tosin koskaan ole ollut. Tämä on niin totisesti tätä meri-ilmastoa.

Hetki sitten satoi, nyt paistaa aurinko. Lämpöaalto on tulossa, ainakin hetkeksi. Ylihuomiseksi on luvattu jopa +17 astetta. Melkein kehoitettiin kaivamaan piknik-korit esille. Mutta mikään ei ole niin epävarmaa kuin Tanskan sää. Eilen ennustettu on jo täksi päiväksi ehtinyt vaihtua.

Silloin tällöin paistava kevätaurinko kyllä saa ikkunat näyttämään aivan hirveiltä. Likaisilta. Ja nämä täkäiset ikkunat kun aukeavat ulospäin, on ikkunoiden pesu melkoista akrobatiaa. Täytyy roikottaa itseään ikkunan ulkopuolella ja pitää toisella kädellä kiinni karmista ja yrittää yhdellä kädellä pestä ikkunoita ulkopuolelta. Ikkunanpesufirmoilla täällä on kissan päivät ja olenkin huomannut, että ikkunanpesijät pääsääntöisesti ovat miehiä.

Helvetin Enkelit ovat perustaneet nuorisokerhon alle 18-vuotiaille, Viking League Defencen. Siellä nuoret voivat "snuse lidt til miljöet", päästä haistelemaan HE-miljöötä. No nyt oikeusministeri ja muutkin yhteisöt ovat onneksi tarttuneet asiaan ja yrittävät keksiä keinoja, jotta tällainen ei olisi mahdollista. Mutta miten se ylipäätään on mahdollista? Eikö se ole jo rikollista houkutella alaikäisiä tuollaiseen toimintaan. Tarkoitushan on kasvattaa heistä jengiläisiä, jotka harjoittavat mm. hashis-kauppaa ja käyvät jengisotaa muita jengejä vastaan. Nyt on ollut sotarintamalla aika hiljaista. Onneksi.

Viime viikonloppuna haavoittui taas viisi tanskalaista sotilasta Afganistanissa.
Vuoden 2006 jälkeen 87 tanskalaista sotilasta on haavoittunut ja 31 kuollut. Isoja lukuja näin pienelle maalle. Monet Tanskaan palanneista ovat yrittäneet tehdä itsemurhan ja hyvin monet kärsivät psyykkisistä ongelmista. Rauhan turvaamista tarvitaan, mutta monet maksavat siitä kyllä hyvin kalliin hinnan. Ja sitä ei oikein voi ymmärtää.

Täällähän ei ole yleistä asevelvollisuutta. Koulussa kuulin, miten systeemi täällä toimii. Kaikki asevelvollisuusikäiset joutuvat menemään kyllä "kutsuntoihin", sessioon. Siellä on sitten arpajaiset. Siellä voi sitten onkia itselleen armeijalapun tai vapaalapun. Eli jos saat armeijalapun, joudut menemään armeijaan ja vapaalapulla vapaudut siitä. Oikeudenmukaista, vai mitä? Vapaalapusta huolimatta voit toki ilmoittautua vapaaehtoiseksi ja mennä armeijaan. Jos et taas halua mennä armeijaan ja olet saanut armeijalapun, voit suorittaa palvelun siviilipalveluna. Mutta joka tapauksessa suoritat sen jollakin tavalla.

Kööpenhaminasta pohjoiseen, Helsingörin lähellä sijaitsee Louisiana, modernin taiteen museo. Aivan Öresundin rannalla. Tämä tässä on sisäänkäynti sinne. Mutta yllätykseksi talon taakse on rakennettu valtava uudisrakennus, osittain maan alle, niin että sitä ei täältä suunnasta huomaa lainkaan. Lauantai, se sateinen ja sumuinen päivä oli erittäin hyvä päivä viettää sisätiloissa.

Nämä herrat naureskelivat museon perusnäyttelyssä.

Erikoisnäyttelynä siellä on nyt Farven i Kunsten, Väri Taiteessa. Yhtään harmaata työtä siellä ei ollutkaan. 150 työtä 72 taiteilijalta. Mm. Vassily Kandinsky, Paul Klee, Joan Miro, Claude Monet, Henri Matisse, Ernst Wilhelm Nay, Sam Francis olivat siellä. Siis eivät he, muttä töitään.

Näyttelyn työt ovat peräisin museon omista kokoelmista, mutta suurin osa teoksista on saatu lainaksi Merzbacherin Taidesäätiöltä. Säätiön ovat perustaneet Werner ja Gabrielle Merzbacher. Werner syntyi 1928 Saksassa. Hänen isänsä oli lääkäri. Kristalliyön jälkeen tämä juutalainen perhe lähetti poikansa Sveitsiin maanpakoon. Vanhemmat kuolivat, mutta Werner selvisi hengissä ja vuonna 1949 hän muuttaa USA:han. Siellä hän tapaa Gabriellen ja menee naimisiin. 60-luvulla he ottavat aktiivisesti osaa New Yorkin kulttuurielämään ja alkavat vakavissaan kerätä taidetta. Erityisesti heitä kiinnostaa värien dynamiikka ja energia. Tämä valtava kokoelma, jossa on paitsi nykytaiteilijoiden töitä, myös kuuluisien ranskalaisten impressionistien töitä ( osan niistä Gabrielle-vaimo on perinyt isoisältään), on ollut hyvin säilynyt salaisuus. Se tuli julkisuuteen ensi kerran reilu kymmenen vuotta sitten, jolloin kokoelman työt olivat esillä New Yorkissa.

Väri-iloittelua Sam Francisin (1923-1994) malliin. Hän oli amerikkalainen taiteilija. Toiset osaa. Tämä on niitä töitä, mistä sanotaan, että kyllä minäkin... Mutta yritäpäs vain, se vaan ei onnistu. Tämäkin täytyy osata.

Tämä on huippu. Vassily Kandinskyn (1866-1944) Murnau Garden II.

Maailma tarvitsee värejä!

Hiljaiseloa

Elämä täällä sujuu tällä hetkellä melko rauhallisesti. Niin itsellä kuin maallakin. Sen suurempia otsikoita ei ole revitelty oikein mistään. Ei ole ollut jengiammuskeluja, hallitus taitaa tehdä perustyötään. Ei mutta, kyllähän pääministeri teki ministerimuutoksia, ministerisalkkuja vaihdettiin ja uusiakin tuli ja vanhoja lähti. Paljon naisia tuli nyt hallitukseen. Tällä uudella kokoonpanolla lähdetään sitten nostamaan Tanskaa pinnalle.

Yksi pinnalla olleista asioista on ollut saudiarabialaisen juristin tekemät haasteet tanskalaisten lehtien päätoimittajille. Asia koskee muinaisia Muhammed-kuvia, joita tanskalaiset lehdet julkaisivat ja jotka aiheuttivat mellakoita ja uhkailuja islamilaisessa maailmassa. Pilapiirrosten tekijä on ollut siitä alkaen murhauhkausten alla. Jokin aika sitten somalialainen mies tunkeutui kirveen kanssa hänen kotiinsa ja yritti tappaa pilapiirtäjän. Hän pääsi kuitenkin pakenemaan turvahuoneeseen ja pelastui. Nyt hän on jatkuvassa poliisivartioinnissa.

Nyt saudiarabialainen asianajaja Faisal Yamani on kirjoittanut 16 tanskalaislehden päätoimittajalle ja luvannut haastaa lehdet oikeuteen, jos nämä eivät julkisesti pyydä anteeksi kuvien julkaisua ja niistä aiheutunutta harmia. Politiken-lehden päätoimittaja on viime viikolla sitten pyytänyt julkisesti anteeksi.Ja se on nyt sitten aiheuttanut kirjoittelua sananvapaudesta ja lehtien riippumattomuudesta. Sehän on nyt aivan selvää. Jopa hänen omen lehtensä toimittajat ovat kirjoittaneet kriittisesti tästä anteeksipyynnöstä.

Yamani vaatii myös, että Jeesus, Neitsyt Maria, Mooses, Gandhi, Nelson Mandela, Martin Luther King, Dalai Lama, Ibn Sima (980-1037, persialainen lääkäri, filosofi ja valtiomies), Ibn al-Haitham (arabialainen luonnontieteilijä ja matemaatikko) ja jopa Albert Einstein olisi jätettävä lehtikirjoitteluissa loukkaamattomiksi.

Viime viikolla etusivun uutinen muutaman päivän ajan oli norjalaisen lentoemännän murha. Täälläkin tapahtuu järjettömiä murhia amerikkalaiseen viihdesarjamalliin. Lentoemäntä oli majoittunut hotelliin lennon jälkeen ja hänen huoneensa ovi ollut hiukan raollaan. Romanialainen mies oli huomannut sen ja mennyt sisään. Murhasi lentoemännän, varasti tavarat ja lähti muina miehinä pois. Valvontakamerat paljastivat hänet. Seuraavana päivänä hän itse ilmoittautui Malmön poliisille. Masentavaa.

Positiivistakin on. Eurooppalaisen tutkimuksen mukaan tanskalaiset ovat euroopan onnellisin kansa. No, se kai on tiedetty, mutta samaisen tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat euroopan kolmanneksi onnellisin kansa. Vau.

Legolla menee hyvin. Sen viime vuoden tulos oli huima. Palikoita ostettiin enemmän kuin koskaan ennen.

Kevättä on ilmassa. Polkupyörät ja rullaluistimet ovat ilmestyneet kauppoihin. Polkupyöräliikkeissä pyöriä on tietysti kaupan vuoden ympäriinsä, mutta nyt ne ovat ilmestyneet myyntiin myös lähiruokakauppoihimme. Myös muutamassa oikein aurinkoisessa paikassa olen nähnyt krookuksia pinnalla ja kukkakaupat myyvät jo orvokkeja. Ensi viikoksi on luvattu päiväksi jo lämpöasteita, yöllä on vielä pakkasta. Ja kyllä, täällä puhutaan paljon säästä.

Tuossa Kööpenhaminan ulkopuolella, Ishöjn kunnassa sijaitsee modernin taiteen museo Arken . Siellä on nyt Joan Miron (1893-1983) näyttely. Hieno. Laaja. Siellä oli paljon töitä 1970-luvulta, kun hän oli jo 80-vuotias. Aina yhtä vaikuttava.

Miro on tehnyt paljon myös veistoksia. Pronssisia, joista monen nimenä oli " Nainen ja lintu". Linnut lentelivät muutenkin paljon hänen töissään. Ja naiset. Myös hauskoja värikkäitä veistoksia, joissa oli haravia, hattuja ym. hauskaa.

Toisessa erikoisnäyttelyssä esiteltiin tanskalaisen Oluf Höstin (1884-1966) töitä. tämä tanskalainen modernisti oli Bornholmin koulukunnan ainoa oikeasti Bornholmissa syntynyt taiteilija. Vaikka hän asui 25 vuotta Kööpenhaminassa, hän maalasi koko ajan kuvia Bornholmista. Hän rakasti tulen maalaamista ja hänellä oli sopimus palokunnan kanssa. Jos jossakin oli tulipalo, hänelle ilmoitettiin siitä. Ja hän tuli paikalle maalaamaan.

1935 hän ostaa pienen tilan, Bognemarkin, josta hän seuraavan 30 vuoden aikan teki yli 200 maalausta. Niitä oli näyttelyssä muutama. Hienoja. Tunnelmallisia. Sellaisen voisi seinälleen hankkia, jos olisi rahaa.

Hauskaa tutustua myös tanskalaisiin taiteilijoihin.

Huomenna vietetään sitten Kansainvälistä Naistenpäivää. se tunnetaan täälläkin, muttei vietetä mitenkään erikoisesti. Toisin kuin Venäjällä. Venäläinen kurssikaverini kertoi, että siellä se on suuri juhla. Kansallinen vapaapäivä. Siis onnea kaikki naiset!

Maanjäristys

Osa Pohjois- ja Länsi-Jyllantia sai kokea perjantai-iltana maanjäristyksen. Täällä Kööpenhaminassa maa ei tärissyt, ainakaan sen takia. Voimakkuus oli 4,4 tai 4,7 Richterin-asteikolla, riippuen siitä, missä mitattiin. Keskus oli tuolla Jyllannin luoteispuolella 67 km länteen Thistedin kaupungista, 10 km:n syvyydessä. Sen verran voimakas se oli, että talot, kahvikupit ja tuolit tärisivät. Ja ihmiset tietysti pelästyivät. Pahempia tuhoja ei ole ilmoitettu, vain yksi murtunut muuri ja lattialle pudonnut televisio. Mutta onhan tuokin. Yksi kertoi, että se kuulosti siltä kuin lumet olisivat pudonneet katolta. Toinen luuli, että joku perheenjäsen heilutti hänen tuoliaan, mutta eihän siellä ketään ollut.

Tuossa Tanskan ja Ruotsin välissä kulkee tuollainen Sorgenfrei-Tornquisvyöhyke, joka on jonkinlainen "ei täysin parantunut haava" (erittäin suora käännös) maankuoressa. Jonkinlainen jäänne kauan sitten hävinneistä kahdesta alkumaanosasta (taas "googlemainen" käännös...). Tässä lähistöllä tapahtuukin vuosittain maanjäristyksiä.Useimmat ovat niin pieniä, että ne voidaan havaita vain mittareilla, mutta aina silloin tällöin tulee sellainenkin, jonka voi tuntea. Edellinen suurempi tapahtui joulukuussa 2008, 4,8 ricteriä. Pohjois-Sjellanti, Kööpenhamina ja Skåne tärisivät silloin. Oikeasti. Helmikuussa 2004 5,5 ricteriä ja koko Etelä-Ruotsi ja Sjellanti tunsi sen. Ja muutama muukin aika voimakas järistys on tätä maata ja Etelä-Ruotsia vavisuttanut. Ja kahvikuppeja heilutellut.

Amalienborgin linna koostuu neljästä palatsista. Yhdessä niistä asuu kuningatar Margareta prinssipuolisoineen. Toinen on nyt sitten remontoitu kruununprinssiparille sopivaksi. Remontti on saatu valmiiksi ja pariskunta muuttaa sinne kesäkuussa. Sitä ennen ensi lauantaista alkaen linna on yleisön nähtävänä. Enää ei ole mahdollisuutta osallistua ryhmäkierroksille, sillä ne on loppuunmyyty. 200 000 ihmistä on jo varannut itselleen lipun ohjatulle kierrokselle. Mutta yksin voi mennä. Jos mahtuu sisään. Linna on auki toukokuun loppuun.

Frederik ja Mary ovat valinneet kymmenen tanskalaista taiteilijaa, jotka ovat tehneet linnaan taideteoksia. Joko seinille erikseen tai seiniin suoraan maalaten. Ihan kuin ennen vanhaan. Mutta hyvin modernisti. On aika metkan näköistä, kun interiööri muuten on vanhaa, katoissa kauniit kipsikoristeet ja kristallikruunut, mutta seinillä upeita moderneja teoksia. Mahtava yhdistelmä. Rohkeaa. Keittiössäkin on kaunis seinämaalaus, jossa on peuroja ja hempeitä värejä. Maalaus on tosin nimeltään Jagt, Jahti.

Jos haluat käydä katsomassa kruununprinssillistä asuntoa, klikkaa tästä. Pääset eksklusiiviselle kiertokäynnille Amalienborgiin. Siinä vieraillaan mm. sinisessä "Havesalissa", missä otetaan vastaan vieraita, kruununprinsessa Maryn työhuoneessa, juhlasalissa, sinisessa ruokasalissa, keittiössä, salissa, mihin Jesper Christiansen on maalannut kaikille seinille maailman. Näinhän palatsissa pääsee käymään ilman ruuhkia.

Rosenborgin linnan juhlasali ja seinämaalaukset olivat varmaan omana aikanaan hyvinkin modernejä. Tuon ison salin seiniä peittivät gobeliinit, jotka kuvasivat Skånen- sodan tapahtumia.

Tämän kevään väri sisustuksessa on sitten sininen. Sanovat paikalliset sisustusasiantuntijat.

Joskus olen kirjoittanutkin, että tanskalaisille tärkeä tanskalainen arkimuotoilutuote on Margaretha-kulho. Melamiininen (aito on!) keittiökulho, jonka kuningattaren eno herra Bernadotte suunnitteli ja jolle antoi sisarentyttärensä nimen. Niitä saa nyt sitten melkein minkä värisinä vain. Saattaapi kylläkin olla, että kevään trendiväriä sinistä ei ole. Tai sitten on. Punaista, keltaista, vihreää. tietysti mustaa ja valkoista löytyy. Ja kokoja isoista monen litran kulhoista desilitran vetoisiin.

Nyt on sitten tullut uusi versio ko. kulhosta. Päivitetty. Viktoria-kulho. Ja keneltäköhän tämä kulho on nimensä napannut?

Kevät ei sitten meinaa millään tulla. Viime yönäkin satoi kymmenisen senttiä lunta. Ja se on paljon tässä kaupungissa, missä keskimäärin on muutama sentti lunta talvessa, muutaman päivän ajan, korkeintaan viikon. Niin meille sanottiin... Iik, säätiedotuksessa näkyy, että huomiseksi on kaakosta tulossa hirveä sadealue...