maanantai 24. toukokuuta 2010

Mi´lano

Täällä Tanskassa vietetään perusteellisesti helluntaita. Tänään maanantaina on vielä 2. helluntaipäivä ja perinteinen pyhäpäivä. Juhlinta ei siis ole ollut niin kovin kristillistä, tai on varmaan ollut sitäkin, mutta viikonlopun tapahtumat ovat olleet varsin riehakkaita. Koko viikonlopun on vietetty Kööpehaminan helluntaikarnevaaleja, Copenhagen Carnevals. Strögetillä on samba soinut ja katu on täyttynyt kalpeista pakaroista ja leveistä hymyistä ( näin luki lehdessä). Puistoissa on myös ollut tanssia ja muuta huvitusta. Toinen valtava tapahtuma oli eilisen sunnuntain Kööpenhaminan maraton. Väkeä on siis kaduilla riittänyt.

Me emme olleet täällä paraateista, emmekä karnevaalista nauttimassa. Olimme viikonloppua viettämässä Milanossa. Siellä oli lämmintä. Minäkin pääsin nauttimaan yli kahdenkymmenen asteen lämmöstä. Ei siis tarvinnut sukkia, käsineitä eikä takkia.

Tuo taitaa olla kaupungin ykkösnähtävyys, Duomo, Milanon katedraali. Valtava rakennus, uskomattoman koristeellinen. Rakentaminen aloitettiin 1380-luvulla ja päätettiin 1800-luvulla, jolloin Napoleon kruunattiin Italian kuninkaaksi täällä.

Tässä on Galleria Vittorio Emanuelle II, katettu ostoskatu, joka yhdistää Piazza della Duomon ja Piazza della Scalan,eli katedraalin ja kuuluisan Scala-teatterin. Ja kyllä ihmiset ostivatkin. Joka toisella oli kädessään Pradan, Vuittonin, Armanin tai jonkun muun ostoskassi. No, ehkä liioittelen jonkun verran, mutta aika monella. Monet tulevatkin Milanoon ostoksille. Tullessani kaupunkiin mies oli vielä konferenssissa. Hänelle sanottiin siellä, että vaimo menee varmaankin suoraan ostoksille. Hänen tullessa hotelliin hänelle sanottiin, että vaimo tuli ja meni. Osoksille varmaan. Ja minä vain ihailin Duomoa tuhnsien muiden turistien kanssa.
Napoleonille rakennettiin hieno riemukaari, joka on nyt korjauksen alla. Jossain oppaassa sanottiin,että kaupunki on edelleenkin aika saastunut ja että aina välillä tietyllä ilmalla olisi hyvä käyttää hengityssuojainta. Talot ovat melkoisen likaisia ja monia siellä korjataankin ja puhdistetaan.

Onneksi siellä täällä oli vihreitä keitaita, joissa voi hengittää ja nauttia.

Leonardo da Vincin patsas Scalan edessä.

Koska puutarha täytyy olla, se tehdään vaikka katolle. Monien talojen katolla kasvoi metsä.

Lauantaina puluparat joutuivat etsimään isumapaikkansa kuka mistäkin. Aamulla Piazza del Duomo alkoi täyttyä sinimustapaitaisista lippua heiluttavista ja laulavista ihmisistä. Pulut eivät enää mahtuneet istuskelemaan aukiolla.

Illalla Espanjassa Madridissa pelattiin Champion-liigan loppuottelu Bayern Munchen - Inter Milan. Piazza del Duomolla oli kaksi screeniä, joilta ottelua saattoi illalla seurata. Paikalla piti olla ajoissa, jotta ylipäätään mahtui aukiolle. Koko päivän pitkin kaupunkia liikkui eri-ikäisiä ihmisiä laulaen, torvia soitellen, lippuja heilutellen. Duomon lähettyvillä oli aivan mahdotonta päästä eteenpäin.

Ottelun alettua illalla Duomolle oli turha yrittää. Aukiolla oli yli 100 000 innokasta Inter-fania. Inter voitti 2-0.Voi vain arvata, millainen meteli kaupungilla oli ottelun jälkeen.









keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Ei Virtanen eikä Korhonen

Kiinassa Shanghaissa on nyt siis parhaillaan maailmannäyttely, EXPO 2010. Siellä Suomella on Kirnunsa, jonne odotetaan paljon katsojia. Täällä oli lehdessä "hauska" juttu. Svenska Teatern ja paikallinen teatteriseurue tekevät sinne Tove Janssonin Muumipappa ja meri- näytelmän yhdessä. Näyttelijät ovat kiinalaisia ja ohjaaja on suomalainen. Varmaan muitakin suomalaisia on siellä näytelmää tekemässä. Kirjassa Muumit joutuvat toteamaan, että luontoa ei voi hallita. Tämä taas ei sovi kiinalaiseen ideologiaan. Ihminen ( tai ainakin kiinalainen sensuuriviranomainen) hallitsee kaikkea. Kiinalaiset halusivat, että näytelmän loppu muutettaisiin niin, että Muumit hallitsisivat luontoa eikä päinvastoin. Tätä ei tietenkään tehty. Näytelmää muutettiin jonkin verran kiinalaisemmaksi, mutta Muumeista ei sentään tehty jumalia. Kiinalaiset sensuuriviranomaiset kuulema valvovat kaikkialla ja kaikkea.

Pieni Merenneito ei kuulema ole joutunut sensuuriviranomaisten hampaisiin. Vaikka onkin ihan ilkosen alasti. Siis siellä Shanghaissa. Ja koska se ei ole täällä Kööpenhaminassa, on sen paikalle tuotu screeni (mikähän se on suomeksi? valkokangas? näyttötaulu?), jolta saamme seurata Pienen Merenneidon elämää ja olemista Kiinassa. Mahdollisesti livenä, koska siellä taustalla aina välillä vilahtaa ihmisiä.

Kiinalaiset odottavat EXPOonsa 70 milj. kävijää. He haluavat voittaa Osakan vuoden 1970 kävijämäärän, joka oli 64 miljoonaa. 70 miljoonaa tarkoittaa 380 000 joka päivä. Siihen ei ole päästy lähellekään. Firmat ovat ostaneet lippuja, joita ne ovat jakaneet työntekijöilleen. Mutta jostain syystä ihmiset eivät ole näyttelyalueelle sankoin joukoin tulleet. Liput maksavat 1/10 tavallisen kiinalaisen kuukausipalkasta. Ja jos asuu muualla kuin Shanghaissa, täytyy vielä maksaa matkat ja hotelli. Eli niin kuin paikallinen lehti kirjoitti, otetaan käyttöön ilmaisliput. Ja ne jaetaan koululuokille, sotilaille, eläkeläisille ja muutamalle miljoonalle kommunistipuolueen jäsenelle. Heitä on vähän yli 70 miljoonaa. No muitahan ei sitten tarvitakaan...

Tanskalaiset lehdet ovat tutkineet, mitä nimiä ne käyttävät jutuissaan puhuessaan yleisesti tanskalaisista. Familien Danmark ( Perhe Tanska) oli kaikkein käytetyin, sitten tuli Herra ja Rouva Danmark. Fru Jensen oli kolmantena ja sitä käytettiin kaksi kertaa enemmän kuin Herra Hansenia, joka oli neljäntenä. Suomessa nimenä kai olisi Matti Meikäläinen tai Matti Virtanen. Tuollainen yleissuomalainen. Mutta onko olemassakaan yleissuomalaisnaista?


Jos Suomessa Virtaset ja Korhoset ovat enemmistönä, niin täällä ne ovat Jenseneitä tai Nielseneitä, Hanseneita tai Pederseneitä. Miehen nimi + sen-pääte.


Pohjoisosa Saksaa on aikanaan ollut Tanskaa. Siellä on Flensborg niminen kaupunki. Yhdellä tuttavalla on sama sukunimi. Mutta suku ei ole sieltä kotoisin. Tuttava kertoi, että kun hänen tip-tip-tip-isoisänsä ( siis iso-iso-iso...isänsä) meni aikanaan armeijaan, kirjuri kuuli nimen väärin ja kirjoitti sen Flensborg-muotoon. Sitä ei sitten enää muutettukaan. Sen verran iso auktoriteetti armeija oli, ettei sille väitetty vastaan. Jos se sanoi, että nimi on Flensborg, niin sitten se on.
Kirjoitetaanko puhelin "taellefon", "tellefon", "telefon" vai "teldefon". No, nyt on sitten selvinnyt, että lukiolaiset eivät osaa kirjoittaa sanoja oikein. Ja että keskimäärin jokaisella lukioluokalla on 5-6 oppilasta, joilla on heikko lukutaito ja keskimäärin jokaisella lukioluokalla on 1-2 lukihäiriöistä oppilasta, jotka ovat läpäisseet peruskoulun ilman, että kukaan on heidän ongelmaansa kiinnittänyt huomiota. Yksi syy on peruskoulu, joka ei kiinnitä lukemiseen tarpeeksi huomiota. Toinen syy on kuulema se, että yhä suurempi osa menee lukioon. Joten oppilasaines ei enää ole niin valikoitunutta. Ja kyllä myös myönnetään, että nuoriso mieluummin pelaa tietokonepelejä, kirjoittelee Facebookiin (jossa ei tarvitse olla niin tarkka oikeinkirjoituksesta) kuin istuu alas ja lukee kirjan.

Tuleva viikonloppu on helluntai-viikonloppu. Täällä sitä vietetään pidennettynä eli maanantaina on toinen helluntaipäivä, pyhäpäivä. Mutta eivät täkäläiset Rouva Jensenit tai Herra Hansenit sitä kovin hartaasti vietä. Perjantaista sunnuntaihin täällä vietetään karnevaalia. Strögetillä tanssitaan sambaa ja Faelledparkenissa juhlitaan. Nyt on luvattu muutamaksi päiväksi niin lämmintä säätä, että Familien Danmark ottaa kertakäyttögrillinsä, makkaransa, oluensa, viininsä ja muut piknik-ruokansa ja pienet Tanskan lippunsa, jotka laitetaan maahan rajaamaan Familien Danmarkin piknik-alue. Ja sitten syödään, juodaan ja nautitaan.

Oikein hyvää helluntaita kaikille. Hankkikaa heila, jos ei vielä ole. Tai sitten ei...










tiistai 11. toukokuuta 2010

Parasta A-luokkaa

Haluatko työskennellä 38 tuntia viikossa? kysytään nyt ihmisiltä. Oppositiopuolueet ( Sosiaalidemokraatit ja Sosialistinen Kansanpuolue) ovat julkaisseet nyt talousohjelmansa, jolla tämä lama pitäisi selättää. Yksi keinoista olisi lisätä yksi työtunti lisää viikkoon. Nyt työtä tehdään 37 h/viikko. EU:n keskiarvo on 37,9 tuntia ja suomalaiset raatavat 37,5 tuntia viikossa. Ranskalaiset tekevät työtä 35 tuntia viikossa ja lopun aikaa...nauttivat. Mutta ei mene heilläkään taloudelliseti lainkaan hyvin. Niin kuin ei mene nykyään millään maalla.

Koulukeskustelu jatkuu kiivaana. Viikonlopun lehdessä oli iso juttu siitä, että tanskan opetus ei ole hyvää. Siis tarpeeksi hyvää. Täällä peruskoulun päättäneistä 17 %:lla on niin huono lukutaito, etteivät he pysty jatkamaan toisen asteen koulussa. Heidän koulunkäyntinsä loppuu peruskouluun. Suomessa, missä valtio antaa vähemmän rahaa koulutukseen, vastaava luku on n. 5%. Lehdessä haastateltiin professori Niels Egelundia, jonka mukaan Suomessa annetaan enemmän painoa lukemiselle ja koko koulutukselle, puututaan aikaisemmin oppimisvaikeuksiin kuin Tanskassa. Jutussa kehutaan myös kovasti Suomen erityisopetusta, joka on korkeatasoista ja erityisopettajat ovat korkeasti koulutettuja. Täkäläisessä opettajakoulutuksessa ei suuremmin opeteta lukemisen didaktiikkaa, keskitytään enemmän sisältöihin ja tulkintaan ja tyyleihin. Niistä on tietysti vaikea saada mitään irti, jos ei osaa kunnolla lukea. Jos Tanska nyt oikein kovasti ponnistaa ja pinnistää, kestää professorin mukaan 15 vuotta päästä Suomen tasolle. Ei mene täkäläisellä Folkeskolella nyt lainkaan hyvin.

Noin 13 % tanskalaisista koululaisista käy yksityiskouluja. Täällä Kööpenhaminassa on kaupunginosia, joissa puolet oppilaista on yksityiskouluissa. Vanhempien mukaan niissä on paremmat opetusmenetelmät, innostuneemmat opettajat, vähemmän kiusaamista, enemmän tuntejä. Yksityiskoulun 7.-luokkalaisella saattaa olla jopa 9 tuntia enemmän kuin Folkeskolelaisella ( säästetään, säästetään...). Jopa 40% ( nyt loppuu tämä %:lla brassailu...) vanhemmista on valmis laittamaan lapsensa yksityiskouluun. Siis ne laittavat, joilla on varaa. Siellä kun on tietysti kuukausimaksut.

Sosiaalidemokraatit ovat kovasti räyhänneet Folkeskolenin puolesta, että sinne pitää satsata, antaa enemmän tunteja, parantaa koulutuksen tasoa, tehdä siitä kaikkien koulu. He ovat sitten moralisoineet niitä, jotka ottavat lapsensa Folkeskolenista ja laittavat yksityiskouluihin, että nämä tällä tavalla nakertavat Folkeskolenia.
Viikko sitten ilmeni, että yksi ja toinenkin sos.dem. parlamentaarikko oli laittanut lapsensa yksityiskouluun ja pari päivää sitten tuli julki, että heidän puheenjohtajansa tytär aloittaa syksyllä kööpenhaminalaisessa yksityiskoulussa. Nyt ovat hyvät selitykset olleet tarpeen. Hellen (sos.dem. puh.joht.) selityksenä oli, että tyttären kaikki kaverit ovat siellä.
Kouluun, johon tytär menee, on tähän asti joutunut jonottamaan ja odottamaan, koska sinne haluavia on ollut niin paljon. Puh.johtajan tytär ei kuitenkaan ole päässyt jonojen ohi, vaan kouluun on perustettu uudet 7.- ja 8.-luokat, joten kaikki ovat päässeet kouluun, kertoi koulun rehtori. Koulun oppilaiden vanhemmat ovat pääsääntöisesti hyvin toimeentulevia ja hyvin koulutettuja. Rehtori kuitenkin kertoi, että on väärin luulla, että kaikki koulun oppilaat ovat rikkaiden vanhempien tyhmiä lapsia, eivät ainakaan rikkaita... Toinen osa oppilaiden kuvailusta jäi kuitenkin voimaan.
Kyllä me saamme oikeasti kaikista säästöistä ja vaikeuksista huolimatta olla ylpeitä suomalaisesta koulustamme, joka ei erottele lapsia varallisuuden mukaan, ei toivottavasti minkään muunkaan mukaan. Kyllä koulun pitää olla se, joka antaa opetuksen ja tuen tasapuolisesti kaikille ja vähän enemmän ehkä niille, jotka sitä tarvitsevat, eivätkä saa tukea kotoaan.
Ja Suomessa saa sentään ruokaa. Vanhemmat laittavat lapsille madpakin mukaan ja sinne voileipiä ja vähän vihanneksia. Yksi kertoi laittavansa corn flakeseja lapselleen lounaaksi... En mä kyllä tätä kaikkea ymmärrä.
Yksi päivä keskusteltiin koulussa, mikä täällä Tanskan maalla on hämmästyttänyt meitä eniten. Suurinta osaa on hämmästyttänyt tanskalaisten juominen. Se, että juodaan joka paikassa, busseissa, junissa, kaduilla, puistoissa. Jopa meitä suomalaisia se on hämmästyttänyt. Ryhmämme toinen suomalainen kertoi, että kun hän meni ensimmäistä kertaa tanskalaisen poikaystävänsä isovanhempien luokse, ensimmäiseksi häneltä kysyttiin, että haluaako hän olutta. Isoäiti tarjosi olutta. Sitä hän ei Suomessa ole koskaan kokenut.
Konfirmaatio on täällä iso juttu, niin kuin Suomessakin. Myös konfirmaatijuhlissa nautitaan paljon alkoholia, samoin ristiäisissä, häissä ja hautajaisissa. Yksi kertoi, että on menossa konfirmaatiojuhliin ja seuraavana päivänä pitäisi olla kunnossa menemään joihinkin toisiin juhliin. Tulee olemaan vaikeata. Täällä myös nuorten ja lasten juhlissa aikuiset nauttivat alkoholia ja humaltuvat. Ja se on ihan normaalia.
Nyt vuoden 2011 alusta tulee voimaan laki, että alle 18-vuotiaille ei saa enää myydä yli 16,5%:sta alkoholia. Tällä tavalla yritetään vähentää nuorten juomista, joka on Euroopan A-luokkaa. Siis yli 16-vuotiaat saavat edelleenkin ostaa olutta ja viiniä, mutta eivät enää väkeviä. Olutta ja viiniähän he ovat tähänkin asti ostaneet. Hei haloo!
Ennen jääkiekon MM-kisojen alkua tuskin missään kirjoitettiin tai puhuttiin koko kisoista. Yhtenä päivänä lehdessä oli pienen pieni juttu, jossa joukkueen valmentaja kertoi, että Tanskalla on nyt kasassa kaikkien aikojen vahvin joukkue. Se voi hyvänä päivänä voittaa kenet tahansa. Siihenhän ei tietenkään uskonut kukaan. Edes tanskalaiset. Heitä ei jääkiekko kiinnosta juuri lainkaan. Otteluitakaan ei näytetä kuin maksullisella urheilukanavalla. No, nyt joukkueella on ollut kaksi hyvää päivää ja kisakuume on nostanut päätään täällä. Palstatilaa lehdissä on tullut huomattavasti enemmän. Joukkue on sensaatio. Vähän nolottaa olla suomalainen. Kun Tanskan piti olla vain pieni suupala... Toivottavasti huomenna on myös hyvä päivä, kun Saksa on vastassa. Vai miten tämä nyt pitäisi ottaa?

Mutta kyllä Tanskan jalkapallomaajoukkue kuitenkin saa enemmän huomiota ja lehti- ja TV-näkyvyyttä kuin jääkiekkoilijat. Kuka pelaa ja kuka ei, kuinka paljon, kuka on loukkaantunut. Ja kisat alkavat vasta kuukauden kuluttua.
Niitä odotellessa tehdään jotain muuta. Ikkunat pitäisi ainakin pestä...






tiistai 27. huhtikuuta 2010

Ei mitään erityistä....

Tähän postaukseen taitaa tulla nyt aivan väärä päivämäärä. Olen ladannut nämä kuvat huhtikuussa ennen vappua. Ajatuksena oli kirjoittaa sitten mahdollisimman nopeasti, mutta jokin meni pieleen... Tuli vappu ja loma Suomessa. Ja muka kaikkea muuta. Nyt ollaan jo hyvää vauhtia toukokuun puolella, 4.5. tarkemmin sanottuna.

Kävin vappua edeltävänä tiistaina Kasvitieteellisessä puutarhassa katsomassa, miten kevät etenee. Etenee. Rhodot (jotkut) kukkivat, koivuissa on silmut, muutkin kukat, tutut ja tuntemattomat kukkivat kauniisti. Ihana paikka. Siellä on mukava käydä kävelemässä ja istumassa penkillä. Katsella ja kuunnella. Vaikka ollaan ihan keskellä kaupunkia, ei autojen hurinaa pahemmin kuule, vain lintujen laulua. Rauhoittavaa.

Täällä ei ole oikein tapahtunut mitään maata mullistavaa. Busseissa on nyt kahden viikon ajan "kaerligheds"penkit. Vierekkäiset penkit, joissa on nyt punaiset päälliset merkkinä siitä, että niillä istuvat ovat mahdollisesti sinkkuja ja haluavat seuraa. Flirttailu siis sallittua. Saas nähdä, ovatko tanskalaiset uudelle avoimia.

Täällä oli viime perjantaina Store Bededag, suuri rukouspäivä, pyhäpäivä. Katolisella ajalla jokaisella pyhimyksellä oli oma päivänsä, protestanttisuuden saapuessa pyhien pyhät koottiin yhteen suureksi Bededagiksi. Aattona ihmiset kokoontuvat syömään sukulaisten kanssa. Tietenkin.

Vappua täällä ei erityisesti vietetä. Jos vappupäivä sattuu arkipäiväksi, niin raskaan työn tekijöillä on vapaapäivä, virkamiehillä ei, kaupat on auki ja kaupunkikuva on samanlainen kuin arkenakin. Paitsi puistoissa. Sinne kokoontuvat ihmiset hyvällä säällä piknikille ja siellä poliittiset puolueet pitävät puheitaan. Mutta kyllä täällä ihmetellään Kauppatorin 50 000 ihmistä ja suomalaista karnevaalia.

Nautitaan nyt keväästä ja pitenevistä päivistä.

Ja kaikesta uudesta. Ja vanhasta.










perjantai 16. huhtikuuta 2010

Held og lykke!

Tänään 16.4. kuningatar Margareeta sitten ihan oikeasti täytti 70 vuotta. Päivän ohjelmassa on ollut aamuherätystä ja laulua, kuninkaallista vilkutusta Amalienborgin linnan parvekkeelta, hevosvaunuajelua kaupungilla ja illalla on sitten juhlat valituille.

Tämä viikko on ollut yhtä juhlaa ja yksikään juhla ei ole jäänyt TV:ltä näyttämättä. Tiistaina oli iso gaalaillallinen silmäätekeville, näytettiin suorana TV:stä. Torstaina oli Kuninkaallisessa teatterissa juhlaesitys kuningattaren kunniaksi. Suora lähetys TV:ssä. Siellä oli myös meidän kuninkaallisemme Tarja Halonen, joka islantilaisesta nokipilvestä huolimatta pääsi lentämään tänne. Toisin kuin esim. osa Norjan kuninkaallisista, jotka joutuvat tulemaan laivalla ja päivän myöhässä. Tarja on nyt matkalla autolla Ruotsin halki Tukholmaan ja sieltä sitten laivalla Suomeen.

Yritimme muutaman kurssikaverin kanssa päästä vilkuttamaan kuninkaallisesti, mutta turha vaiva. Muutama tuhat tai kymmenentuhatta muutakin oli ajatellut aivan samaa. Amalienborgin linnan aukiolle oli aivan mahdoton päästä.

Kuningatar tuli hallitsijaksi 1972, isänsä kuoleman jälkeen. Silloin n. 40 % kannatti tasavaltaa ja 42 % kuningaskuntaa. Nyt 38 vuotta myöhemmin kuningashuoneen suosio on suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Ihmiset eivät ehkä niinkään ihaile ja rakasta monarkiaa kuin näitä kuninkaallisiaan. Ja tämän päiväisestä tungoksesta päätellen näin on.

Kuningatar ei ole aikeissa jäädä eläkkeelle. Siitä tietysti voidaan olla montaa mieltä. Mutta hän nauttii työstään ja haluaa jatkaa sitä niin pitkään kuin vain jaksaa. Joka vuosi syntymäpäivänään hän ilmestyy linnansa parvekkeelle vilkuttamaan tuhansille ja tuhansille ihmisille. Hän on sanonut, että jos niin monet ihmiset haluavat nähdä hänet, niin hänkin nöyränä haluaa tavata nämä ihmiset.

Vilkuttamisen jälkeen hallitsijapari lähti hevoskärryillä linnasta Strögetin kautta Raatihuoneentorille. Tämä parin kilometrin reitti oli sekin tanskan lippua heiluttavilla ihmisillä reunustettu. Kun meikäläiset eivät mahtuneet linnan pihalle, menimme valmiiksi eturiviin odottamaan kuninkaallisia kiesejä. Komeasti pukeutuneet ratsastajat tulivat ensin...

...ja sitten ne kärryt hallitsijapari kyydissään. Olimme tietysti väärällä puolella ja näimme vain prinssipuoliso Henrikin. Ja vierellä juoksevat turvamiehet.

Ja kuningattaren takaapäin. Siksi toisekseen, jos haluaa nähdä jotain, ei pitäisi ottaa kuvia. Kamera toimii niin hitaasti, että sillä aikaa kun katsot etsimeen ja otat kuvan, kaikki onkin jo ohitse. Onneksi lehdessä on sitten parempia kuvia. Mutta tulipahan koettua tämä. Ihmisten valtava innostus. Kaikki pienet Tanskan liput ja hurraavat ihmiset.

Valtio maksaa kuninkaallisille vuodessa yhteensä n. 90 milj. kruunua palkkaa/ käyttörahaa tai millä nimellä sitä nyt sitten kutsutaankin. Nyt täällä halutaan selvittää, paljonko kuningashuone todellisuudessa maksaa valtiolle. Tuon käyttörahan lisäksi kun tulevat mm. henkivartijoiden palkat, matkakakustannukset, kuninkaallisen laivan käyttökulut ja palkat ym. ym. Tällaisia piilotettuja kuluja on ilmeisesti huomattavasti enemmän kuin tuota kuninkaallista käyttörahaa.
Tätä ei tehdä kuningashuoneen kiusaksi, myös he ovat toivoneet tätä selvitystä.

Tällä viikolla ilmestyi tilasto, jonka mukaan Tanska johtaa Euroopan jätetilastoa. Jokainen tanskalainen tuottaa 802 kg jätettä/vuosi. EU:N keskiarvo on 524 kg/vuosi ja suomalaiset tuottavat alle EU:n keskiarvon, 522 kg/vuosi. Siis 802 kg/vuosi, enkä yhtään ihmettele. Suurin syy on rakennusjätteen räjähdysmäinen lisääntyminen, mutta myös kotitalousjätteen määrä on kasvanut. Täällä kaupungissa kierrätetään ainoastaan lasi, paperi ja pahvi ja virvoitusjuomapullot/tölkit. Kaikki muu menee sekajätteeseen. Ja se sitten poltetaan. Mutta kun täällä pakataan kaikki. Meikäläistenkin kahden hengen perheessä tulee kassillinen jätettä päivässä. Leiväpäällyskinkut/kalkkunat/makkarat pakataan 90 gramman (6-8 siivua) tai korkeintaan 150 gramman koviin paketteihin. Voi arvata, ettei sellainen riitä isommassa perheessä edes yhteen kertaan. Niitä sitten myydään osta 2 tai 3 ja säästä niin ja niin paljon. Hedelmät ja vihannekset myydään joko valmiiksi pakattuina tai irtona kappaleittain. Jos siis ostat vaikka banaanit tai paprikat ilman pussia tarkoituksenasi laittaa ne vain sellaisenaan kassiin, niin eikös kassarouva tunge sitä yhtäkin paprikaa muovipussiin.
Täällä kyllä osataan tuottaa ekologista tuulivoimalasähköä, myös yksityiset voivat rakentaa pihalleen tuulimyllyn ja tuottaa sähkönsä itse, jos kunta vain antaa rakennusluvan. Yrityksiä kannustetaan energiansäästöön verohelpotuksilla. Mutta kierrätys ei toimi. Kaikki biojäte menee sekajätteeseen. Sitähän tulee perheissä aivan valtavasti. Maito- ja mehupurkit menevät sekajätteeseen. Ja se pakkausmuovin ja paperin -määrä.
Ympäristöministeri Karen Ellemann on päättänyt aloittaa jätesodan. Hänen mielestään orgaaninen jäte voitaisiin mieluummin kerätä ja tuottaa siitä biokaasua kuin polttaa se. Ihmisten pitäisi ostaa tavaroita, joita voitaisiin kierrättää. Ja muuta sellaista. Tiedättehän?
Tuo ylläoleva kuva on kadultamme. Jotkut asukkaat vastapäisestä talosta päättivät sitten uudistaa huonekalujaan. Nuo vanhat ja käytetyt sitten lojuivat tuossaviikon verran, kunnes ne sitten yhtenä päivänä haettiin roskisautolla.
Yhden illan suuruutinen (ennen kuningattaren juhlahumun alkamista) oli entisen pääministerin, nykyisen NATON pääsihteerin Anders Fogh Rasmussenin pojan kansalaisuuden vaihtuminen. Poika on asunut 10 vuotta USA:ssa ja on naimisissa amerikkalaisen kanssa ja aikoo asua loppuelämänsä siellä. Niinpä hän halusi USA:n kansalaisuuden ja saikin sen. Mutta joutui luopumaan Tanskan kansalaisuudesta. Tanskalaiset eivät ilmeisesti voi olla kaksoiskansalaisia. No, tämä ei ole ollut kaikkien mielestä kovin isänmaallista. Ainakaan entisen TANSKAN pääministeri pojalta.
Isä Anders Fogh Rasmussen on muuten se komea, tumma entinen pääministeri. Hänen jälkeensä virkaan astui Lars Lökke Rasmussen, sellainen vähän pyöreä, enemmän tavallisen näköinen mies. Täällä sanotaan, että on hyvä, että Lars Lökke on pääministerinä. Nyt voi ihan tavallisen näköinen mieskin kuvitella pääsevänsä eteenpäin elämässään. Ei tarvii vaimojen koko ajan ihastella komeaa pääministeriä... Vaikka Lökkellä on nyt viime aikoina ollut poliittisesti aika tuulista.
Paitsi siitepöly niin myös islantilaisen tulivuoren yläilmoissa hilluva tuhka haittaa elämää täällä. SAS on peruuttanut kaikki lentonsa ainakin huomiseen lauantaihin klo 13 asti. Ainakin. Jos tuulet eivät muuta suuntaansa, jatkoa seuraa. Tässä on tullut tiirailtua taivaalle ja kuvitellut näkevänsä jotain. Mustaa. Mutta ei, taivas on sininen kuin vain voi olla. Mikä on aivan ihanaa. Meikäläisen mielestä. Kun ei tarvitse matkustaa lentäen mihinkään.

Viikko sitten tarkoituksenamme oli pyöräillä Dyrehave´niin ( tiedän, tiedän, ei sitä noin kirjoiteta). Joku oli tarvinnut kuitenkin pyörän venttiiliä. Eli oli ottanut sellaisen puolison pyörästä ja laittanut oman vanhan rikkinäisen tilalle. Omassa pyöräkellarissamme. Siis joku, joka asuu samassa talossa. Ei siis lainannut, vaan ottanut. Kyllä otti pattiin. Ja arvata saattaa, ettei sellaista löytynyt mistään sunnuntaina. Ei edes huoltoasemilta.
Ei pyöräilty Dyrehave´niin. Ajettiin autolla. Dyrehave on pienehkö metsä tai valtava puistoalue vähän Kööpenhaminan ulkopuolella. Dyre=eläin ja have=puisto. Tämä metsäinen puisto on hyvin suosittu ulkoilualue. Puusto on lehtipuuta ja siellä kulkee teitä pitkin ja poikin, joita pitkin voi kävellä tai pyöräillä. Puistossa on todellakin eläimiä, peuroja. Ne syövät kaiken uuden puuston, joten maasto vanhojen puiden alla on hyvin paljasta. Siellä täällä on aidattuja alueita, joissa kasvatetaan uutta puustoa. Sinne eivät peurat pääse syömään puiden taimia.
Piti mennä katsomaan, joko sini- tai valkovuokot kukkivat, mutta vielä viikko sitten niitä ei näkynyt. Kaikki oli vielä ruskeaa.
Jos haluttaa ja osaa ratsastaa, Dyrehave´nissa voi vuokrata ponin ja ratsastaa sillä pitkin teitä.
Tutustuimme kurssillamme tanskalaisen Piet Heinin (1905-1966) pieniin runoihin, ajatelmiin. Hän oli tällainen monitaituri: runoilija, kirjailija, tiedemies, arkkitehti, muotoilija ja mitä muuta vielä? Tässä yksi silleen hyvin vapaasti suomennettuna:
Yhden käsineen hukkaaminen
on tuskallista,
muttei mitään verrattuna
siihen tuskaan,
mikä aiheutuu siitä,
kun hukkaa yhden käsineen,
heittää toisen käsineen roskiin
ja
...löytää sitten sen ensimmäisen.
Pitäkää käsineet tallessa ja hyvää viikonloppua!












lauantai 10. huhtikuuta 2010

Kevättä pukkaa!

Kevättä pukkaa. Lämpötila on päivisin yli kymmenen astetta. Ruoho on alkanut viheriöidä ja silmut puissa turpoavat ihan silmissä. Hevoskastanjoissa on jo valtavat silmut. Ihanaa. Ensimmäiset kuvat anemoneista, valko- ja sinivuokoista ovat jo näkyneet lehdissä. Itse en ole niitä vielä nähnyt. Pitäisi ottaa polkupyörä ja ajaa lähimpään metsään. Joka nyt ei ihan kaukana olisi...


70 vuotta sitten 9.4.1940 saksalaiset miehittivät Tanskan. Miehitystä kesti viisi vuotta. Miehityspäivää muistetaan täällä liputtamalla. Ensin lippu on puoleenpäivään puolitangossa ja sitten se nostetaan ylös. Eilistä 70-vuotispäivää muistettiin vähän isommilla juhlallisuuksilla. Täällä tehtiin gallup koululaisille. Heiltä kysyttiin, mikä erityinen päivä 9.4. on. Puolet tiesi, puolet ei. Luulenpa, että samanlaisiin tuloksiin päästäisiin, jos Suomessa kysyttäisiin, milloin talvisota alkoi, milloin päättyi.

Miehityksen aikana tanskassa toimi vastarintaliike varsin tehokkaasti, mutta oli niitäkin, jotka olivat saksalaismielisiä. Aiheesta on tehty elokuva, Flammen og Citronen ( Liekki ja Sitruuna), joka kertoo tosipohjaisen tarinan kahdesta vastarintamiehestä, joiden tarkoituksena oli tappaa mahdollisimman paljon natseja. Elokuva ei ole räiskintäkuva, mutta kuvausta epäluulosta ja luottamuksesta. Tapahtumapaikkana on Kööpenhamina vuonna 1944, eli ollaan jo miehityksen loppuvaiheessa. Hieno elokuva. Upeat näyttelijät. Siis Flammen og Citronen.

Toisen miehitysviikon alkaessa 1940 syntyi Amalienborgin linnassa hallitsijaparille, Fredrik IX:lle ja vaimolleen Ingridille (joka muuten oli ruotsalainen prinsessa) tytär Margrethe eli suomalaisittain Margareeta. Hänelle syntyi 40-luvulla vielä kaksi sisarta. Margareetalla ei syntyessään eikä vielä pitkään aikaan ollut oikeutettu kruunuun. Silloin Tanskassa vain mies saattoi olla hallitsija. Vuonna 1953 pidettiin täällä kansanäänestys ja sen perusteella säädettiin laki, jonka mukaan nainenkin voi toimia hallitsijana. Mutta vain jos miespuolisia sisaruksia ei ole.
Fredrik IX sairastui ja kuoli 1972 ja Margrethesta tuli Margrethe II/Margareeta II. Viime vuonna täällä oli taas kansanäänestys ja nyt miespuolinen henkilö ei voi ohittaa naista kruununperimysjärjestyksessä. No, Margareetalla on kaksi poikaa ja kruununprinssilläkin taitaa vanhin lapsi olla poika. Eli kuninkaita on tulossa.
Tämä kaikki siksi, että kuningatar täyttää ensi viikolla 70 vuotta. Häntä on jo juhlittu siellä ja täällä ja hänestä on kirjoitettu monta palsta(milli)metriä. Hän on erittäin pidetty ja arvostettu. Nuoruudessaan hän opiskeli arkeologiaa ja on ollut mukana monilla kaivauksilla. Hän maalaa tauluja ja juhlien kunniaksi hänen maalauksiaan vuosien varrelta on asetettu näytteille. Viikolla hän piti lehdistötilaisuuden. Miehensä prinssi Henrik päätti jättää näyttämön vaimolleen jo muutaman minuutin kuluttua, kävi pussaamassa vaimoaan otsalle, halaamassa ja lähti. Margareetalta kyseltiin sitten kaikkea mahdollista ( no... ehkei nyt ihan kaikkea) taivaan ja maan väliltä. Hän on kova polttamaan ja häneltä kysyttiin, miten hän voi olla roolimallina, kun hän polttaa tupakkaa ja niin monet sairastuvat siitä. Hän totesi vain, että hän polttaa, se ei ole mikään salaisuus ja niin hän tekee. Piste. Jutut kertovat, että linnassa palvelijat kulkevat hänen perässään tuhkakuppien kanssa.
Ensi perjantaina on odotettavissa parvekevilkutuksia klo 12 ja vähän myöhemmin vaunuajelua linnasta Raatihuoneelle. Täytynee mennä vilkuttamaan, olen nimittäin silloin kulmilla...
Täällä on menossa meikäläisen mielestä todella erikoinen lakko. Carlsbergin panimon työntekijät lakkoilevat oikeudestaan juoda KOLME kylmää olutta työpäivän aikana. He siis ovat saaneet tähän asti juoda KOLME kylmää olutta pitkin työpäivää. Nyt huhtikuun alusta he saavat nauttia olutta vain ruokatauolla. Ruokatauolla. Ja sehän ei käy! Työntekijöiden mielestä johto on nyt yksipuolisesti tehnyt lähes diktaattorimaisen päätöksen. Lakkohan siitä seurasi. Joka edelleenkin jatkuu. Ymmärtämystä tämä lakko ei ole saanut panimoteollisuuden ulkopuolelta.

Täällä ei hallituksen ministereillä ole ainakaan vielä ole ollut tekstiviesti- tai lautakasaskandaaleja. Mutta lomaskandaaleja kylläkin. Taannoin pääministeri oli lomalla etelässä koulujen loma-ajan ulkopuolella. Ja sekös nostatti kovan kohun. No nyt sitten ulkoministeri Lene Espersen oli pääsiäisenä lomalla perheensä kanssa Mallorcalla, eikä Kanadassa "Arktisen Neuvoston" ulkoministerikokouksessa. Kanadan ulkoministeri oli kutsunut kokoukseen viisi neuvoston kahdeksasta edustajasta. Paikalla olivat Kanadan, Usan, Venäjän ja Norjan ulkoministerit ja Tanskasta, siis ei ulkoministeri Espersen, vaan oikeusministeri. Tätä on nyt sitten puitu täällä mennyt viikko. Perhe vai työ? Tai siis työ vai perhe? Ja meneekö ministerin työ perheen edelle? Ja voiko pienten lasten vanhempi toimia ministerinä? Niin.
Mutta tuosta Arktisen Neuvoston kokouksesta puuttuivat Neuvostoon kuuluvien Islannin, Ruotsin ja Suomen edustajat. Koska heitä kokouksen kutsuja, Kanadan ulkoministeri ei ollut lainkaan kutsunut.

Kalliokiipeilyä tanskalaiseen tapaan. Rantaan Kuninkaallisen kipsiveistosmuseon edessä oli tällainen nelisen metriä korkeä kiviveistos. Jota oli hyvä käyttää kiipeilyseinänä.
Kaksi aikaisempaa kuvaa on otettu rannassa olleesta norjalaisesta purjealuksesta. Pojat korjailivat siellä korkeuksissa purjeita. Ja kaunis nainen halkoo tuulta aluksen keulakoristeena.
Amalienborgin linnan katolla liehui lippu. Kuningatar lienee ollut kotona.
Aleksanteri Nevskin kirkon kultaiset kupolit loistavat keväisessä auringonpaisteessa. Tämä kirkko keskellä kaupunkia on Tanskan ainoa ortodoksinen kirkko.
Eikö vain olekin ihana tuo sininen taivas noissa kaikissa kuvissa?







perjantai 26. maaliskuuta 2010

God Påske!

Tämä rouva otti ja lähti eilen tai toissapäivänä Kiinaan, Shanghaihin. Niin, että jos juuri Pienen Merenneidon haluaa nähdä, on mentävä sinne eikä tulla tänne Kööpenhaminaa. Tulee takaisin muistaakseni vasta joulukuussa. Onneksi täällä on muutakin nähtävää.

Kevätlämpö tulla rysäytti tänään. Varustauduin takein, kaulahuivein ja käsinein ulkona kulkemista varten. Hikeä pukkasi. Lämpöä oli +17-18 astetta. Ihmiset istuivat auringon puoleisilla terasseilla ja nauttivat lämmöstä. Ja kahvia tai jotain muuta. Aika ihanaa. Tästä se alkaa. Kevään odotus.

Orvokkejakin voisi jo istuttaa ulos ja parvekkeille

Pääsiäinen lähestyy. Erilaisia koristeita on joka paikassa. Kanoja, tipuja, koristemunia ja valtavasti suklaamunia. Tuossa häkissä on höyheniä.
Täällä kiirastorstai on pyhäpäivä ja näin ollen siis vapaapäivä. Pääsiäispyhät ovat olleet vakavia päiviä. Vasta vuonna 1991 on täällä ollut mahdollisuus mennä elokuviin kirkollisina pyhäpäivinä.
Noidat lentelivät täälläkin. Kiirastorstain vastaisena yönä ne lensivät Bloksbjergille, Lohkarevuorelle tapaamiseen itse Pirun kanssa. 1800-luvulla keskiviikkoa kutsuttiin täällä Skt. Skadesafteniksi, Pyhän Harakanillaksi, koska noidat lensivät vuorelle harakan selässä, elleivät sitten lentäneet luudalla.
Kananmunat kuuluvat täkäläiseenkin pääsiäiseen. 1800-luvulla kananmuna oli kallis(?) ruoka-aine ja sitä käytettiin mm. palkanmaksuun ja niitä annettiin lahjoina perheenjäsenille. Pääsiäisenä niitä annettin palvelusväelle lahjaksi.
Pääsiäisenä täällä lähetellään toisille gaekkebrevejä. Ne ovat paperinleikkaustöitä (suomalaisten lumihiutaleita),joita lähetetään sukulaisille ja tutuille. Kirje on saanut nimensä "vintergaek", lumikello-kukasta. Gaek tarkoittaa narria, pilailijaa. Vintergaek pailailee talven kustannuksella ilmestymällä täällä jo tammi-helmikuussa puistoihin ja puutarhiuhin. Tänä talvena on ollut niin paljon lunta, että niitä on voinut nähdä vasta parin viikon ajan.

Gaekkebreviin kirjoitetaan värssy ja laitetaan vintergaek, lumikello mukaan. Lähettäjä ei saa kirjoittaa nimeään kirjeeseen, nimen kirjainten määrä pisteitä merkkaa nimeä. Vastaanottajan on yritettävä arvata,kuka lähettäjä on. Jos hän sen arvaa, on lähettäjän annettava vastaanottajalle suklaamuna ja päinvastoin päinvastaisessa tapauksessa. Meniköhän tuo nyt oikein..

Lumikelloja, vintergaekkejä.
Siispä
Gaek,gaek,gaek,
mit navn det står med prikker,
pas på det ikke stikker.
GOD PÅSKE! OIKEIN HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!
Toivoopi . . . . .