Nuuk, +15

Aika aikaisin pääsimme tänä vuonna nauttimaan talvesta.

Tännekin se iski oikein todenteolla. Hirveitä pakkasia ei ole ollut, joten vedet on sulia. Se taas tietää, että kaikki sateet tulevat lumena. Ja sitä on todella tullut. Monta päivää peräkkäin.

Joissakin paikoissa Tanskaa on satanut jopa puoli metriä. Jyllannissa on suljettu kouluja, kun teitä ei ehditä saada kulkukelpoisiksi. Eilen poliisi tiedotti, että kannattaa välttää autoilua. Kurjan sään takia. Tänään aamulla Kastrupin lentokenttä oli suljettuna lumisateen ja tuulen vuoksi. Ensimmäinen kerta yli 22 vuoteen. Junat kulkee, miten kulkee. Tänään on liikenteessä lumen keskeltä jouduttu auttamaan yli 6000 autoa. Pienoinen kaaos.

Mutta jostain syystä pyöräilijät eivät täällä säätä pelkää. Pyöräteitä (jalkakäytäviä ja ajoteitä myös) suolataan, mikä keretään. Välillä ne ovat sulia, välillä mielettömän sohjoisia. Minä olin ainoa ryhmästämme, joka saapui kävellen kouluun. Muut pyöräilivät. Tuulta luvattiin n. 16m/sekunnissa, joka kuulema -3-4 asteen pakkasessa vaikuttaa kuin -20 astetta. Näissä tuulissa saa kasvonsa punoittamaan. Tai niin kuin kauniisti sanotaan, saa skandinaavisen ihon...

Mutta kun koko muu Eurooppa kärvisteli kylmän kourissa viikonloppuna, oli Grönlannin Nuukissa +15 astetta lämmintä.

Lehdissä annetaan mm. ohjeita siitä, miten puet lapsesi talvella, tai miten saat auton ikkunat aamulla nopeasti puhtaiksi. Kyllä, kyllä.

Nopein keino on kaataa ämpärillinen lämmintä vettä auton lasille ja sitten kuivata nopeasti ennen kuin se ehtii jäätyä lasiin kiinni.

Paras keino on kuulema käyttää jääskrabaa!!!

Kallein keino on ostaa sellaista suihketta, joka sulattaa jään pikkuhiljaa.

Sitten voi ennaltaehkäistä ja laittaa peiton auton päälle yöksi.

Noista voi sitten valita itselleen sopivan. Yksi aamu näin eräänkin lähtevän puhdistettuaan etuikkunaan kämmenen kokoisen aukon. Muuten auto oli ihan kokonaan lumen peitossa.

Koskaan ei voi tietää, milloin voi nauttia lasillisen ulkona...

Kakkua ja kahvia

Tänään sytytettiin siis ensimmäinen kynttilä suomalaisessa adventtikynttelikössä. Ja haettiin säilöstä kyntteliköt ja laitettiin ne ikkunalle.

Päivällä oli pakko käydä kaupassa leipää ostamassa. Mutta tietäähän sen, kun kauppaan menee, jostain kumman syystä sitä mukaan tarttuu jotain muutakin. Kynttilähyllyn luona pähkäilimme, kuinka paljon kruunukynttilöitä, lämpökynttilöitä ja pöytäkynttilöitä jaksamme kotiin kantaa. Vieressämme oli rouva, joka teki sitä samaa. Yhtäkkiä hän alkoi jutella. Suomeksi. Sanoi, että kun niin harvoin saa suomea puhua.

Hän kertoi, että oli ostamassa kotiinsa kynttilöitä. Täällä on tapana tehdä sellainen adventtikranssi, jossa on ne neljä adventtikynttilää. Iltapäivällä sitten sytytetään se ensimmäinen ja juodaan kahvia ja syödään joulukakkuja. Ja niin me sitten teimmekin.

Nyt selvisi sekin, että miksi jokaisella kukkamyyjällä on ollut tuollaisia erilaisia havukransseja myynnissä pitkin viikkoa.

Nyt se sitten alkoi joulunodotus. Ja sen kyllä huomaa joka paikassa...

Leonora Christiina

Nyt myrskyää läntisessä Itämeressä. Tanskalainen laivanvarustamo on rakennutanut maailman suurimman katamaraanin matkustamaan Ruotsin Ystadin ja Bornholmin Rönnen väliä. Ystad on se Etelä-Ruotsin kaupunki, jossa Kurt Wallander ratkoo rikoksia. Bornholm on Tanskalle kuuluva, karuhko, mutta kaunis saari, jonne varsinkin kesäisin saapuu paljon turisteja. Myrsky ei johdu siitä, että laiva on iso ja hieno. Ei, vaan siitä, että se on saanut nimekseen Leonora Christina.

Kaunis nimi, mutta aivan väärä. Bornholmilaisten mielestä.

Leonora Christina oli Tanska-Norjan kuningas Kristian IV:n tytär, joka 15-vuotiaana naitettiin Corfitz Ulfeldt -nimiselle miehelle. Hän oli vähän kaikkea, muun muassa kuninkaan neuvonantaja. Tanskalaiset kävivät usein sotaa Ruotsia vastaan, eikä niissä koskaan käynyt kovinkaan hyvin. Ei edes Kristian IV:n aikana.

Tämä Corfitz, paitsi että oli huono Tanskan kuninkaan neuvonantaja, toimi myöskin Ruotsin kuninkaan neuvonantajana. Näiden avuliaitten neuvojen vuoksi Tanska menetti Ruotsille mm. Skånen. Corfitz tuomittiin maanpetturiksi. Niin myös vaimonsa Leonora Christina, hän kun oli aina lojaali miehelleen. Siis enemmän lojaali miehelleen kuin maalleen. He olivat yhden vuoden vangittuina Bornholmin saarellakin.

Bornholmilaisten mielestä katamaraanille ei voi antaa maanpetturin nimeä. Se on maanpetturuutta. Varustamon mielestä nimi on kaunis ja sopii laivalle. Eivätkä aio vaihtaa. Sananvaihto jatkuu.

Bornholmiin sijoittuu aivan mielettömän hieno tanskalainen elokuva Pelle Erobreren, Pelle Valloittaja. Elokuva perustuu Martin Andersen Nexön ( tanskalaisella ö:llä) samannimiseen kirjaan ja elokuvan on ohjannut Bille August. Se sai 1988 parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin. Jos se nyt on mikään kriteeri. Elokuva on kyllä oskarilla tai ilman hieno ja koskettava.

1800-luvun lopussa Ruotsista tuli paljon köyhiä maatyöläisiä Bornholmiin rikkaille tanskalaisille maatiloille töihin. Pelle on pieni poika, joka saapuu isänsä Lassen kanssa saarelle töitä hakemaan. Lasse on vanha ja Pelle on nuori, joten he pääsevät vain eläintenhoitajiksi. Elokuvassa seurataan Pellen ja lassen elämää tilalla ja Pellen kehittymistä. Valloittajaksi. Hieno elokuva. Ja Max von Sydow isänä oli koskettava. Katsokaa, jos jostain saatte käsiinne.

Mukavaa ja rauhallista adventtia. Kynttilät palamaan.

Puha, lunta...

Pikku pikku merirouvakin on palannut kotiin palelemaan. Sillä oli reilun puolen vuoden mittainen työmatka Shanghain Maailmannäyttelyssä.

Täällä on nyt satanut vuorokauden lunta. Ei onneksi kuitenkaan sellaisella myräkällä kuin Suomessa. Mutta kuitenkin. Ja sehän aiheuttaa lähinnä kaaosta, kun autoissa ei ole talvirenkaita, bussit myöhästelevät, junat pysähtelevät. Aura-autoja ei täällä kaupungissa juurikaan näy ja kiinteistöjen huoltajilla ei ole lumikolia. Joillakin olen nähnyt sellaisen pienen lapion, joilla he sitten "auraavat" 30 cm leveän kulkuväylän jalkakäytävälle.

Mutta suolaa käytetään. Juuri näin yhden kaupan mainoksen, jossa ehdotettiin, että naapurit voivat yhdessä ostaa 1000 kg suolaa. Liike toimittaa kasan sovittuun paikkaan. Tavallisiin kaupunkikauppoihinkin ovat suolapussit ilmestyneet myyntiin. Suola vain on niin ikävää. Se kun tietää sitä, että kaikki paikat on märkiä ja sohjoisia. Kumisaappaat ovat ainoat kengät, joita voisi käyttää, ellei halua pilata kenkiään. Ja kuitenkin ollaan pakkasen puolella. Puha, lumi olisi ihanaa. Tällaisessa kaupungissa se on lähinnä vain harmillista.

Mutta silti ihmiset pyöräilevät kuin ei mitään. Minä en enää uskalla. Kävellen muuten ehtii ihastella kauppojen herkullisia jouluikkunoita...

Työmatka pomon kanssa tiistaiaamuna

Amerikkalainen, täällä jo tosin kauan asunut Chris MacDonald, terveysguru, kirjoittaa kolumneja paikalliseen lehteen. Terveydestä, onnellisuudesta, elämäntavoista.

Yhdessä niistä hän kirjoitti, että ihmisen onnellisuus on kuin sinuskäyrää, sellaista ylös alas kulkevaa käyrää. Me voimme vaikuttaa käyrän frekvenssiin eli miten korkeita kurvit ovat, mutta emme siihen, että käyrä menee ylös ja alas. Ja niinhän se tekee. Pitäisi vain muistaa, kun on käyrän alamutkassa, että se on ollut ylhäällä ja sinne se taas myöskin nousee. Elämä on sellaista.

Princetonissa on psykologian professori ryhmineen tutkinut, miten ihmisen mieliala vaihtelee päivän ja viikon aikana. Ja tällaiseen tulokseen on päästy.

Mieliala on surkeimmillaan aamulla, siitä se sitten nousee jyrkästi lounastaukoa kohden, kunnes taas laskee työajan loppua kohden (luulisi sen päinvastoin nousevan silloin) ja siitä se sitten taas nousee iltaa kohden ja on korkeimmillaan n. klo 22. Tätä selitetään niillä aktiviteeteilla, joita me teemme työajan jälkeen.

Tekemiset on arvioitu asteikolla, jossa 6 on maksimi, sen mukaan, miten onnellisiksi ne tekevät ihmisen. Seksi tekee tutkimuksen mukaan ihmisen kaikkein onnellisimmaksi ja saa pisteitä 5,10, sosiaalinen kanssakäyminen tulee sitten toisena pisteillä 4,59, rentoutuminen kolmantena ja syöminen (vasta...) neljäntenä. Tietokoneella surffaaminen, meilien lukeminen ja vastaaminen niihin saa pisteitä 3,81 ja työ 3,62. Ainoa, mikä saa vähemmän onnellisuuspisteitä kuin työ, on työmatkat. Eli illat saavat noita onnellisuuspisteitä rutkasti. Eikä työnteko tunnu lainkaan houkuttelevalta. Mutta missä ovat harrastukset? Ne ovat mukavia ja mielialaa kohottavia. Ehdottomasti.

Mieliala vaihtelee tutkimuksen mukaan myös viikon aikana. No sehän nyt tiedetään. Tiistai on kuulema viikon pahin päivä. Maanantaina meillä on vielä viikonlopun onnellisuutta ja hyväntuulisuutta kropassa. Tiistaina ei enää lainkaan. Keskiviikko menee, koska ollaan jo puolivälissä. Torstaina menee jo paremmin, ollaanhan jo aika lähellä viikonloppua. Perjantaina ollaan seitsemännessä taivaassa. Perjantai ja lauantai ovat niitä parhaita päiviä. Sunnuntaista alkaa alasajo, joka on pahimmillaan siis tiistaina.

Tuntuuko tutulta? Itselleni maanantai on aina ollut vaikein viikon päivistä. Viikonloppuna tulee valvottua ja maanantaina on jostain kumman syystä aivan poikki ( rentouttavan viikonlopun jälkeen...) ja toivoo vain, että pääsisi kotiin nukkumaan. Siitä se sitten lähtee nousemaan. Ja totta on, että perjantaissa on jotain todella mukavaa, viikonloppu edessä.

Ennen aikaan tuli kärsittyä jonkinlaisesta sunnuntaiahdistuksesta, joka tietenkin johtui siitä, että maanantai oli tulossa. Siitä on onneksi jo alkanut päästä eroon. Nythän se on tietenkin helppoa, kun ei käy työssä ja saa tehdä, mikä on kivaa. Mutta jos työssä on mukavaa ( sitäkin voi olla), jos on mukavat työkaverit ( niin kuin minulla), ei sunnuntaiahdistusta tule. Mutta eipä näytä tämä nykyinen työelämä kaikkine vaatimuksineen ja paineineen olevan menossa kovin mukavaan suuntaan.

Eli näiden tutkimusten mukaan mielialamme on matalimmillaan tiistaiaamuisin työmatkalla. Mutta vielä huonommaksi se voi muuttua, jos pomo sattuu soittamaan ja pyytämään kyytiä. Pomon kanssa ajan viettäminen ei nimittäin saanut kovinkaan hyviä mielialapisteitä...

Niin että, jos pomo soittaa tiistaiaamuna, älkää vastatko...

Muna ja Joutsen

Antik&Auktion lehden äänestyksessä lukijat valitsivat Arne Jakobsenin Aegget-tuolin kauneimmaksi.

Arne Jakobsen suunnitteli tuolin 1958 Royal Hotelliin tänne Kööpenhaminaan. Tuolia valmistetaan edelleenkin ja maksaa n. 40 000 kruunua. Eli n. 5400 euroa. Päällysteestä riippuen.

Toiseksi kauneimmaksi lukijat valitsivat samaisen herran Svanen tuolin. Sekin on suunniteltu 1958 samaiseen Royal Hotelliin.

Kyllähän noilla istuisi.

Ris a la mande

Eilen oli ensimmäiset julefrokostit eli pikkujoulut. Siellä sain syödä tyypillistä tanskalaista jouluruokaa: silliä, graavilohta, kanasalaattia. flæskesteg´ia eli heidän joulukinkkuaan, joka on siis paisti, ankkaa, punakaalia. Ainoastaan brune kartoflerit eli ruskeat perunat puuttuivat. Ne ovat sokeroituja perunoita. Outoja, mutta aika hyviä. Joskus olen saanut niitä maistaa.

Ja jälkiruuaksi tietysti ainoaa ja oikeaa tanskalaista joulujälkiruokaa, ris a la mandea kirsikkahillolla. Täällä todella kuluu kirsikkahilloa joulunaikaan. Nam, i-ha-naa. Jos siis tykkää puuromaisista jälkiruuista.

Tämä ohje on 6 henkilölle. Näin se tehdään:

Riisipuuro:

3 dl vettä

2 1/2 dl puuroriisiä

1 l maitoa

keitä riisipuuroksi

lisää joukkoon

100 g mantelilastuja

2 vaniljatangon sisusta

4 rkl sokeria

ja 2,5 dl kermaa löysähköksi vaahdoksi vatkattuna

Laita jääkaappiin jäähtymään ja "maustumaan" vähintään kahdeksi tunniksi.

Nautitaan runsaan ja lämpimän kirsikkahillon kanssa.

Tanskalaiseen pikkujouluun kuuluu myös runsas snapsien, viinin ja oluen juominen. Joten seuraavana päivänä mitä todennäköisimmin kärsitään tømmermandista eli krapulasta.

Ris a la mande voisi auttaa...