Päivä museossa, vol. II

Kaaduin eilen pyörällä ja oikean käden sormi on kipeä. Onneksi etusormet toimivat, joten kirjoittamisen kanssa ei ole ongelmaa. Pyörätie oli tietyön takia suljettu ja jatkui jalkakäytävän puolella. Reunakiveys oli korkeampi kuin miltä näytti ( enkä osannut keulia), joten polvi ja sormi kärsivät pieniä kolhuja.

Myös täällä pyörivät ilmeisesti samat flunssat ja taudit kuin joka puolella muutenkin. Edes lämpimät ilmat eivät karkoita niitä pois. Yskää, nuhaa ja pikku kuumetta liikkuu. Meilläkin. Eilen ajattelin, että nyt riittää. Aurinko paistaa. Ulos pyöräilemään ja liikkumaan.

Ja samalla matkalla katsomaan tanskalaista muotoilua 1600-luvulta nykyaikaan.

Arne Jacobsen on minulle ainoa jollakin lailla tuttu tanskalainen muotoilija nimeltä. Hänen Egg-tuolinsa on se kuuluisa, jota nykyään saa vaikka millä lailla päällystettynä. Nämä tuolit eivät olleet museossa.

Poul Henningsen, Finn Juhl, Sigvard Bernadotte ( kyllä, on sukua Ruotsin Bernadotteille, itseasiassa Ruotsin kuninkaan Kustaa VI Adolfin poika), Acton Björn,Jacob Jensen, Erik Magnussen. Täysin tuntemattomia nimiä (minulle, ammattilaiselle eivät varmaankaan), mutta kun näkee heidän suunnittelemiaan tavaroita, niin tutulta alkaa näyttää. Käyttötavaraa, astioita, huonekaluja, lamppuja, elektroniikkaa. Jotain on varmasti lähes jokaisen kodissa. Mutta niinhän se taitaa olla, että olkoon tavara kuinka kaunis ja hyvin suunniteltu ja vaikka se myisi miljoonia kappaleita, niin suunnittelija ei ole se, joka siitä muistetaan. Valmistaja kyllä, Nokia, Marimekko, Iittala, Honda, Volvo.


Arne Jacobsen taitaa kuitenkin olla se tunnetuin tanskalainen suunnittelija. Hän eli vuosina 1902-1971 ja oli Alvar Aallon aikalainen. Arkkitehtina hän suunnitteli taloja, mutta halusi sitten myös suunnitella huonekalut piirtämiinsä taloihin ( Aallon tapaan). Ylläolevan kuvan oikeassa alalaidassa on Ant-tuoli, jonka Jacobsen suunnitteli Novo-lääketehtaan uuden tehdasrakennuksen kanttiiniin 1952. Se on Tanskan ensimmäinen massatuotantoon tullut tuoli, jossa selkä- ja istuinosa ovat yhdestä kappaleesta tehty. Tuolin muotoiluun on vaikuttanut mm. sellainen kuuluisuus kuin A. Aalto. Ant-tuoli on myöhemmin saanut kuusi "sisarusta", joissa selkäosa on vähän erilainen kussakin.

Kunstindustrimuseet, Taideteollisuusmuseo on vanhassa Fredrik V:n (1723-66) sairaalassa. Näytteillä on itämaista, eurooppalaista ja tanskalaista esineistöä 1600-luvulta nykypäivään. Taitaapa olla jokunen vanhempikin tavara. Ja erityisesti siellä on tuoleja. Vanhoja, vielä vähän vanhempia, uusia ja vielä uudempia. Puutarhatuoleja, konttorituoleja, keittiön tuoleja, olohuoneen tuoleja. Mukavia ja varmasti aika epämukaviakin. Oikeita ja taidetta.

Rakennuksen keskellä sijaitsee ihanan vehreä puisto. Eli rakennus kiertää tämän vihreän keitaan. Museossa on kahvila ja ulos oli tietenkin laitettu pöytiä ja tuoleja. Siellä istui paljon nuoria äitejä lounaalla tapaamassa toisiaan. Lapset nukkuivat vaunuissaan puiden varjossa. Tällä puutarhalla on varmaankin ollut tervehdyttävä vaikutus silloin, kun rakennus toimi sairaalana.

Tutun näköisiä, eikö? Sigvard Bernadotte ja Acton Björn perustivat ensimmäisen teollisen muotoilun suunnittelutoimiston Tanskaan vuonna 1949. He suunnittelivat kaikenlaisia muovisia keittiövälineitä ja keittiökoneita, myös toimistokoneita, kuten laskimia ja kirjoituskoneita. Tämä kulho on kuitenkin heidän menestynein tuote. Aivan varmasti onkin. Meilläkin on sellainen, tosin taitaa olla kopiona. Alunperin se tehtiin melamiinisena. Kulhon nimi on Margareeta-kulho. Bernadotti antoi nimen sisarentyttärensä mukaan, eli nykyisen Tanskan kuningattaren mukaan. Margareetan äiti, Ingrid, oli Bernadotten sisar. Menestys jatkuu. Margareeta-kulhoa myydään nykyään kaikenvärisinä ja kaikenkokoisina. Pienin kulho (aito), jonka olen kaupassa nähnyt, on 1,5, dl. Ja siinä lukee Margarethe. Huom. täällä ne ovat myöskin antiikkia.

Tanskalaista lamppumuotoilua.

Nilfisk. Imuri. Tekijänä Fisker&Nielsen Tanskasta. No, tämä ei ole imuri, mutta samojen suunnittelijoiden moottoripyörä, Nimbus. Sitä tehtiin vuosina 1934-1960. Monien vuosien ajan Tanskan posti, poliisi ja armeija käyttivät ko. pyörää. Pyörää tehtiin ainoastaan tyylikkään mustana.

Mutta jotta kaikkein tunnetuin ja suosituin tanskalaisen suunnittelun tulos ei unohtuisi, on paras laittaa se tähän. Vaikka kuvaa ei olekaan. LEGO. Nimi tulee tanskan kielen sanoista LEG (leikkiä) ja GODT (hyvä). Vuonna 1932 Ole Kirk Kristiansen perusti lelutehtaan, jonka nimi oli tuo Lego. Silloin he valmistivat puisia leluja. 40-luvun loppupuolella he saivat koneen, jolla saattoi tehdä muotoonvalettuja muovileluja. Vuonna 1958 patentoitiin LEGO-palikka. Siitä se sitten lähti. He tekevät jopa pienempiä rakennuspalasia arkkitehtien käyttöön. Nythän niitä on sitten kaikenmallisia ja kaikenkokoisia ja kaikenvärisiä. Silloin kun olin Lego-iässä, oli vain valkoisia, harmaita ja punaisia. Saattoi olla myös keltaisia, vai tulivatko vasta myöhemmin...
Suuri tanskalainen suksee!

Paitsi tanskalaisia designtuotteita museossa oli myös aasialaisia ja eurooppalaisia muotovalioita. Niin kuin tämä japanilainen bambusta tehty sateenvarjoteline. Nerokas. Ja olisi tarpeellinen.

Suomalaista muotoilua. Ei ihan uusinta uutta. Vasemmalla porvoolaisen Iris-tehtaan keramiikkaruukku joskus vuosilta 1897-1902, keskellä myöskin porvoolaisen iloisen herran, Ville Vallgrenin keramiikkapullo 1800-luvun loppupuolelta, ja oikealla Alvarin Paimio-tuoli vuodelta 1932-33. Joka siis on ollut Jacobsenin esikuvana... Siis myös vanhaa suomalaista muotoilua löytyy.

Ja tässä kuvakooste niistä lukuisista tuoleista, joita museossa on näytteillä.

Lisää tuoleja...

Ja lisääkin löytyisi.

Ulkona paistaa aurinko. Lämmintä on vähän yli 20 astetta. Syyskuussa tämän hetken normaalilämpötila on n. 15 astetta. Ihmiset kulkevat varvassandaaleissa, shortseissa ja hihattomissa topeissa. Ei paha ollenkaan. Kaupat pursuavat toppatakkeja, villatakkeja, talvikenkiä, mustia ja harmaita talvivaatteita. Jos olisi muodikas, niin voisi olla hirveä angsti, kun ei voi pitää niitä kaikkia ihanuuksia vielä. Mutta onneksi ei ole.