Rauha maassa...?

Ilmastokokous on ohi. Rauha maassa? Siitä voidaan olla montaa mieltä. Kaikki ei mennyt ihan niin kuin täällä oli ajateltu. Kokouksen piti olla suksee, mutta lehtien mielestä Hopenhagenista tuli Nopenhagen. COP15 tuli FLOP15. Julistus saatiin aikaiseksi, mutta jokainen maa voi itse päättää, miten sitä toteuttaa. Politiikkaa isoilla asioilla. Vaikea kuvitella, että maailman kaikenlaiset maat voisivat olla yksimielisiä näin isosta asiasta. Vaikka pitäisi olla. Joka puolella maapalloa näkyy ihmisen jälki ilmastossa, kuivuutena, myrskyinä, tulvina. Se koskee jokaista maailman maata. Nyt pitää katsoa eteenpäin ja tehdä jotain. Ei niin, että rahastetaan tällä asialla tai että, me emme tee enempää kuin muutkaan. Jokaisen on tehtävä oma osuutensa. Meidänkin.

Kaupungin torit ovat tyhjentyneet ilmastorekvisiitasta. Lämmin ilma sulatti jään WWF:n hirmuliskonkin ympäriltä. Nyt on sitten viimeisten jouluhulinoiden aika. Kaupat ovat täksi viikoksi pidentäneet aukioloaikojaan. Monet niistä ovat auki iltakymmeneen, jotta joulukaupankäynti saataisiin edes jonkinlaiselle tasolle. Siinäkin on ristiriita: kuluta torjuaksesi lamaa, mutta jos haluat olla ilmastotalkoissa mukana, kuluta vähemmän. Kauppa ei käy täälläkään entiseen malliin, vaikka liikkeet ovat tupaten täynnä ihmisiä. Alennuksia annetaan täälläkin jo ennen joulua.

Tanskalaiset rakastavat joulua. Koteja koristellaan kaikenlaisilla joulukoristeilla. Joulunisset, joulupukit, joulutontut eri kokoisina ovat todella suosittuja. Niitä laitetaan joka paikkaan, sisälle ja ulos. Joulukinkkua ( ja rasvaa täytyy olla), ruskeita perunoita (sokeroituja) syödään lisukkeineen ja jälkiruuaksi syödään "ris a la mandelia" kirsikkahillon kanssa. Se on makeaa riisipuuroa, jossa on mantelia ja päälle paljon hilloa. Glögiä juodaan. Ja jouluolutta. Täällä on kymmeniä, kymmeniä erilaisia jouluoluita. Julemanden tulee aattoiltana. Joulpäivänä syödään perheen ja suvun kanssa runsas joululounas. Lehdet ovat täälläkin pullollaan perinteisiä ja uudempia jouluruokaohjeita. Kohta se on!

Täälläkin odotetaan ja toivotaan valkeata joulua. Huomiseksi on jo luvattu lämpöasteita. Taitavat Kööpenhaminan joululumet sulaa pois ennen joulua. Nyt on päästy nauttimaan hetken aikaa. Puistossa lapset pääsivät laskemaan pulkalla ja kelkalla. Pulkka"kummun" lumet olivat jo kyllä ehtineet kulua pois ja lapset laskivat pelkällä ruoholla, mutta ei se menoa haitannut. Pulkkamäkeä ei täällä pääse kovin montaa kertaa talvessa kokemaan.

Jouluun kuuluu lumiukko ja Walkin in the air perinteisesti ja ehkäpä vähän vähemmän perinteisesti, vaikkapa Nightwishin versiona.

Me tulemme Suomeen lumen ja pakkasen keskelle joulua viettämään. Joulukinkku pitää olla ja laatikot (ne onneksi saa valmiina) ja sillit ja lohet ja sillipöperöt tietysti. Suklaatakaan ei voine välttää. Opettajani tanskan kielen kurssilla sanoi, että tanskalainen jouluruoka on niin raskasta, että ennen ateriaa on syytä ottaa "koltablet" tai kaksi, jotta ateriasta selviää hengissä. Sama ohje pätenee meillä Suomessakin. Mutta... joulu on kerran vuodessa vaan.

Kaikille oikein rauhallista ja mukavaa joulua. Nauttikaa.

Talvi ei yllättänyt autoilijoita

Joulu lähestyy ja opiskelut on saatu loppuun tältä vuodelta. Joten on aikaa kirjoitella tännekin. Täälläkin availlaan joulukuussa kalenterin luukkuja, mutta jos on liian myöhään liikkeellä, ei löydä enää minkäänlaista. Täällä poltellaan joulukuussa paljon myös tällaisia adventtikynttilöitä, mutta jos on taaskin liian myöhään liikkeellä, ei löydä sellaisiakaan. Paitsi nyt pari päivää sitten löytyi, lähes kolme viikkoa myöhässä. On kova homma poltella sitä, jotta päästäisiin ajan tasalle. Eilen kynttilä oli palanut 2:seen, vaikka sitä poltetaan lähes iltäpäivästä iltaan. Kerrankin on laadukas kynttilä, vaikka nyt ei sitä tarvitsisi olla.

Nyt ilmastokokouksen aikana ilma muuttui täällä ainakin hetkellisesti kylmäksi. Ja se jokapäiväinen sade laskeutui maahan lumena. Keskiviikkoillan ja yön aikana Fynillä ( se on se saari Sjellannin ja Jyllannin välissä) satoi lunta keskimäärin 41 cm, itäisessä Jyllannissakin melkein 40 cm ja läntisessä Sjellannissa yli 30 cm. Täällä Kööpenhaminassa lunta näytti sataneen kymmenisen senttiä.

Mutta lehdissä ei ollut lainkaan uutisia siitä, kuinka lumentulo yllätti taas autoilijat. Eikä kuvia tieltä suistuneista autoista. Vaikka tieltäsuistumisia oli tapahtunut eilisen aikana yli 3000. Ja lisää oli tiedossa. Täällähän ei ole talvirengaspakkoa, joten melkein voisi kuvitella, että talven tulo todella yllättää autoilijat. Mutta ei. Poliisi kiitteli autoilijoita siitä, että monet olivat jättäneet autot kotiin. Ja Fynillä ja muuallakin runsaslumisissa paikoissa oli pakko jäädä kotiin itsekin, kun teitä ei pystytty auraamaan. Fynillä jouduttiin ottamaan armeijan järeät ajoneuvot ambulanssikäyttöön, jotta sairaat ja odottavat äidit saataisiin sairaalaan hoitoon ja synnyttämään.

Täällä bussit tietysti myöhäselivät ja metrossa oli täysi kaaos, kun kaikki pakkautuivat sinne. Pyöräilijöitä oli hivenen vähemmän kuin tavallisesti. Paikalliset kadut ja pyörätiet olivat suolalla sulatettuja, joten olisi kyllä voinut pyöräillä. Parin kolmen asteen pakkanen ei olisi kyytiä haitannut, mutta 13 m/s tuuli teki ilman tosi hyytäväksi. Täällä muuten ihmisillä on huomattavasti alempi kynnys käyttää turkkia kuin Suomessa, kaikenlaisia turkkeja. Tässä ilmojen kylmettyä hieraisin yhtenä päivänä silmiäni, kun näin ihmisen, jolla oli päällään hylkeennahkaturkki. Ja sen jälkeen niitä on näkynyt yhdellä jos toisellakin. Varmasti sovelias tällaiseen märkään ilmastoon, mutta siltikin...

TV:ssä kulki uutisten aikaan kuvaruudun ylärenassa tekstipalkki, jossa autoilijoita kehoitettiin puhdistamaan autonsa kunnolla lumesta, ennen kuin lähtevät ajamaan sillä...

Nyt nautitaan lumesta. Ensi viikoksi on luvattu jo sitten 5 astetta lämmintä.

Millainen ilmastotyyppi sinä mahdat olla?

Tilastot ovat jotenkin mukavia. Kun täällä oli kunnallisvaalit, niin lehdissä eikä televisiossa esitetty minkäänlaisia diagrammeja tai tilastoja mistään, niin kuin äänten jakautumisesta eri puolueille. En vieläkään tiedä, mikä oli äänestysprosentti täällä Kööpenhaminassa. Suomessa rakastetaan tilastoja, niin minäkin. Niitä on niin helppo lukea. Täällä rakastetaan ilmeisesti tekstiä. Vaikkakin tanskalaisten oikeinkirjoittaminen on tutkijoiden mukaan romahtanut parin sukupolven aikana. Kirjat kuulema vilisevät oikeinkirjoitus-, lauserakenne- ja pilkkuvirheitä. Oikolukijat eivät enää osaa hommaansa. Tietokoneiden oikeinkirjoitusohjelmat eivät olekaan täydellisiä. Vaikka ei tässä kuitenkaan ole varaa puhua täydellisestä oikeinkirjoittamisesta itsekään...

Tuo tilastojuttu tuli mieleen, kun luin lehdestä juttua marraskuun säästä. Täällä satoi viime kuussa 27 päivänä. Todellakin 27 päivänä 30:stä. Ei koko päivää, onneksi. Täällä tilastoidaan sadepäiväksi sellainen päivä, jona sataa 0,1 mm tai enemmän. Aurinko paistoi kuukauden aikana 26 tuntia. Keskilämpötila oli 7,3 astetta. Tilastoja on tehty vuodesta 1874 ja tämä marraskuu oli siitä lähtien viidenneksi lämpimin, neljänneksi vetisin ja kolmanneksi vähäaurinkoisin. Juuri viime viikolla näin ihanat pylväsdiagrammit joulu-tammikuun lämpötiloista Suomessa vuodesta 1980 tai jotain tähän asti. Suomalaisessa lehdessä. Kuinka hyvin siitä näkikään, kuinka lämpimiä talvet ovat olleet 90- ja 2000-luvuilla. Vain muutamana vuotena ko. kuukausien keskilämpötila on ollut pakkasen puolella.

Täälläkin toivotaan valkoista joulua. Sadan vuoden aikana täällä on ollut 7 kertaa valkoinen joulu(aatto). Jouluaatto tilastoidaan täällä valkoiseksi, jos jouluaaton iltapäivällä klo silloin ja silloin 90% kuningaskunnasta on peittynyt vähintäänkin 1/2 cm:n lumikinokseen. Kylläpä tilastot ovatkin mukavia, vaikkapa edes sanallisina, jos muunlaisina ei saada.

Joulua kyllä muuten tunkee ovista ja ikkunoista sisään. Kuten on tullut kerrottua kaupat ovat saaneet joulukoristeensa ja joululaulunsa. Magasin (tavaratalo) on kiedottu jouluvaloihin myös ulkoa päin. Joulukuusia ( varmaankin tanskalaisia...) on toreilla ja turuilla valot ympärillään. Ilmastokokouksen kunniaksi Raatihuoneentorilla on iso joulukuusi, jonka valot palavat ainoastaan, kun joku polkee polkupyörää. Kuusen ympärillä on 15 polkupyörää sähkön tuottamista varten. Eivätkä valot todellakaan pala ilman polkemista.

Tivoli on myöskin avannut ovensa taas. Tällä kertaa paikka on täynnä joulukojuja, joissa myydään erilaista joulutavaraa, koristeita, pipoja, lapasia, makkaraa, leluja, liinoja, olutta, glögiä. Puut ja rakennukset on kiedottu valoihin. Onhan se kaunista pimeällä. Viikonloppuisin paikka kuhisee väkeä. Eteenpäin ei tahdo päästä.

Noissa roikkuvissa oksissa roikkui todellakin yksi tuollainen valolanka/roikkuva oksa. Eli valoja ei ilmeisestikaan ole vain heitetty sinne, vaan ne on aseteltu yksitellen.

Kaunista.

Noista valoista ja hurjasta sähkönkulutuksesta pääseekin hyvin YK:n ilmastokokoukseen , joka järjestetään täällä ensi viikolla 7.-18.12. Valmistetlut ovat olleet valtavat ja siitä on kirjoiteltu lehdissä pitkin syksyä. Vauhti tietysti kiihtyy. Tänne tulee paljon tärkeitä ihmisiä. Obama täkäläisittäin "arvokkaimpana". Hänen tulemisensa maksaa tanskalaisille 50 milj. kruunua (n. 7 milj. euroa). Viipyy täällä n. 7 tuntia. Hänestä piirretään pilakuvia, kun hän tulee taaskin omalla suihkukoneellaan ja lentelee ympäriinsä, käy Norjassa pokaamassa Nobelin palkintonsa ja lentelee taas. No, ehkä se on kuitenkin ainoa tapa saada hänet, avustajat ja lukuisat turvamiehet paikalle turvallisesti. Meitä tavallisia kansalaisia kehotetaan pienentämään hiilijalanjälkeämme käyttämällä julkisia kulkuvälineitä, ainakin lentämään vähemmän.

Poliisit ovat kovilla turvajärjestelyjen kanssa. He kuulema tekevät 17 tunnin päiviä 14 vuorokauden ajan. Siinä väsymyksessä on jo turvallisuus vaarassa. Jossain vaiheessa peloteltiin kansalaisia sillä, että kun lähes kaikki poliisit ovat Klimakokouksessa, niin kaikenlainen muu poliisin toiminta on minimissään tai jopa olematonta. Ja mitä siitä sitten seuraa? Kun kissa on poissa, niin hiiret...

Kongens Nytorvilla (Strögetin toisessa päässä oleva aukio) on Ilmastokokoukseen liittyviä erilaisia näyttelyitä. Tässä metsää, jonkalaista Tanskassa ei ole muuta kuin viljeltynä. Tuttuja puita. Suomestakin saa näitä tanskalaisia kasvatettuja joulukuusia. Ajatelkaa, Suomesta metsien maasta. Minkälainen hiilijalanjälki noiden kuljettamisesta tulee?

Ilmastokokous on poikinut erilaisia juttuja ja tapahtumia. Tietenkin. Viime kesänä täällä valittiin esim. 20 perhettä sellaisiksi "klimafamilieksi" "ilmastoperheiksi", jotka yrittivät elää niin ilmastoystävällisesti kuin voivat. Kokeilu kesti kesäkuusta lokakuuhun. Kaikki, mitä he tekivät, kirjattiin ylös: kuinka paljon vettä tai sähköä he käyttivät, kuinka kauan olivat suihkussa, mitä he söivät. Kuukausien aikana alkoi kuulema tapahtua muutosta käyttäytymisessa: suihkussa käynnit lyhentyivät, valoja sammuteltiin paikoista, joissa ei oleskeltu, tietokone ja televisio sammutettiin, jos niitä ei käytetty, vältettiin punaisen lihan syömistä ja käytettiin enemmän vihanneksia, käveltiin, pyöräiltiin tai mentiin bussilla, jos se vain oli mahdollista.

Paikallinen sanomalehti teki kyselyn, jossa kysyttiin tanskalaisten asenteita ilmastomuutokseen ja siihen, mitä yksityinen ihminen voisi tehdä. Kaksi kolmesta oli sitä mieltä, että myös hänen itsensä pitäisi alkaa tehdä jotain, jotta muutos huonompaan suuntaan saataisiin pysäytettyä. Asiantuntija sitten kommentoi, että näistä aktiivisesti ajattelevasta yli 60% vain pari prosenttia tekee aktiivisesti asian eteen jotain. Matka puheesta tekoihin on usein pitkä. Minkä varmasti tulemme huomaamaan myös Ilmastokokouksen yhteydessä, vähän isompien tekijöiden keskuudessa.

Kongens Nytorvilla on myös tämän kokouksen ajan aiheeseen liittyviä näyttelyitä. care on kansainvälinen humanitäärinen järjestö, joka omalta osaltaan taistelee köyhyyttä ja sen vaikutuksia vastaan. Tanskan care on järjestänyt aukiolle valokuvanäyttelyn: 100 paikkaa , jotka on hyvä muistaa, ennen kuin ne katoavat.

Täältä pääsee katsomaan kuvia. Suomikin on päässyt mukaan. Ja moni muu todella kaunis paikka maailmassa.

Toisen aukiolla olevan näyttelyn sponsorina on toiminut Kööpenhaminan metro. Taiteilijat ovat tehneet maapalloja, joilla he haluavat keroa, miten maapalloa voisi säästää.

Tämä on Vincent Grechin työ, jonka pääkehotus on, että aja vähäpäästöisellä ja pienikulutuksellisella autolla. Siis jos yleensä ajat.

Alice Sharie Revelskin työn ajatus on, että talojen katot pitäisi tehdä auringonsäteilyä heijastavasta materiaalista. Nykyään katot ovat lähes joka paikassa tummia ja ne imevät lämpösäteilyä. Talot lämpenevät ja niissä on "pakko" käyttää ilmastointia ja viilennystä ja näin kulutetaan entistä enemmän sähköä.

Tämä on suosikki. "Paleletko- laita villapaita päälle. Termostaatti toimimaan kotona." Tekijä on Lindsay Obermayer.

SevenMeters.net on tanskalaisen kuvanveistäjä Jens Galschiotin ja hänen taidetyöpajojensa yhteisprojekti, joka haluaa ottaa kantaa ilmastonmuutosta vastaan. Pienen Merenneidon viereen on nyt Ilmastokokouksen ajaksi tuotu patsas, "Survival of The Fattest". Siinä laiha mies (Afrikka) kantaa olallaan lihavaa naista (rikkaat maat), joka ei jalkojaan halua kastella. Patsas on kolme metriä korkea ja sille kävi vähän köpelösti vähän sen jälkeen, kun se oli saatu pystytettyä. Se nimittäin kaatui ja upposi veden alle. Tarvittiin (pienehkö) nostokurki ja aikaa ja uutta vaivaa, että se saatiin taas esiintymiskelpoiseksi. Siellä se nyt on.

Nimensä ryhmä on ottanut siitä kauhuskenariosta, että jos Grönlannin jäät sulaisivat, veden pinta nousisi 7 metriä. Tätä havainnollistaakseen he ripustavat 7 metrin korkeuteen, taloihin, pylväisiin, puihin, punaisia vilkkuvia led-valoja. 24 kilometriä ympäri Kööpenhaminaa. Se on varmaankin kaunista, vaikka itse asia ja valojen sanoma onkin pelottava.

Eli siis paljon tapahtuu. Paljon on varmaankin ihmisiä. Mielenkiintoisia asioita. Toivottavasti sanoista päästään tekoihin. Täällä minä sammuttelen valoja ja sytyttelen kynttilöitä. Adventtikynttelikkö saa nyt kuitenkin palaa ikkunassa. Tunnelmaa antamassa.

Vaalivalvojaiset odotettavissa...

Tänään oli lehdessä lukijan ottama "sääkuva" ja kuvatekstinä oli, että marraskuun ensimmäinen aurinkoinen päivä... Tässä olisi kuva sitten toisesta. Aurinko on sittenkin olemassa!

Täällä Tanskassa on tänään tiistaina kunnallisvaalit. 98 kuntaan valitaan uudet tai vanhat päättäjät. Vaalitaistelu on suunnilleen samanlaista kuin Suomessakin. Puhetilaisuuksia, lehtisten jakamista toreilla ja turuilla, lehtikirjoittelua, mainoksia lehdissä ja sähkötolpissa ja muissa mahdollisissa paikoissa. Vaaliteematkin ovat samoja: vanhustenhuolto, koulut, päivähoito, terveydenhoito, nuorten vapaa-ajanvietto, maahanmuuttajien kotouttaminen, rakentaminen ( erityisesti tiettyjen alueiden rakentaminen). Täällä Kööpenhaminassa on vielä lisäksi tämä jengisota ja sen keinot sen lopettamiseen. Eilen juuri tuossa naapurikunnassa oli taas yksi ampumisvälikohtaus. Nuorta miestä ammuttiin hänen tullessaan kuntosalilta.

Aamulla puolueiden johtajat tekivät vielä aamu-TV:ssä viimeisen imagonkohotusyrityksen. He olivat siellä tekemässä ruokaa. Toinen pari teki läskisoossia omenoilla maustettuna ja toinen teki tavallista läskisoossia. Kunnon läskisestä sianlihasta. Täällä muuten tykätään silavasta. Kaupasta saa ostaa sellaisia rapeiksi käristettyjä silavasuikaleita. Ja niissä ei todellakaan ole yhtään lihaa. No nähtäväksi jää, auttoiko kansanruoan tekeminen vaalivoittoon.

Täällä ovat vanhemmat ainakin kahtena aamuna mielenosoittaneet säästöjen takia. Mitä vähemmän rahaa, sitä vähemmän henkilökuntaa lastentarhoissa ja kouluissa. Täällä lastentarhat ovat täynnä lapsia. Suomen Kuvalehden tilaston mukaan 2-vuotiaista lapsista on Suomessa päivähoidossa vähän yli 50% kun taas Tanskassa yli 90%.

Kaikki kuntien sektorit tarvitsisivat sitä rahaa, jota ei ole. Uudet päättäjät tarvitsevat todellakin kaiken viisautensa ja vähän vielä ylimääräistäkin pystyäkseen laittamaan asiat ja tarpeet tärkeysjärjestykseen.

Jotkut puolueet ovat ottaneet erityisesti liikuntapaikkojen lisäämisen ohjelmaansa. Tämä on meidän lähiuimahalli, joka ainakin päältäpäin näyttäisi olevan jonkinlaisen ehostuksen tarpeessa.
Se on samassa kompleksissa jalkapallosationin ja pienen Österbro-stadionin kanssa. Vieressä on valtava Fälled-parken, jota kunnostetaan yksityisin varoin. Märsk-Möllerin- säätiö (Märsk on valtava tanskalainen laivanvarustamoyhtiö) rahoittaa kunnostamisen. Samainen säätiö on myös rakennuttanut Rigshospitaletin ( Keskussairaalan) katolle helikopterikentän. Todennäköistä on, että ilman näitä avustuksia näitä korjauksia ei olisi tehty, ainakaan vuosiin.

Luin suomalaisista lehdistä, että Suomessa on ollut valtavat jonot H1N1-rokotuksiin. Täälläkin on lehdissä kirjoitettu "svineinfluenzasta", mutta ei mielestäni lainkaan niin paljon kuin Suomessa. Tautia on. Se ei kuulema ole kovin vaikea. Huippu saavutetaan parin viikon, kuukauden sisällä. Menehtyneistä en ole lukenut lainkaan. Kesällä yksi tanskalainen rekkamies kuoli tautiin Norjassa. Rokotukset ovat alkaneet, mutta niistä ei ole sen enempää ollut julkisuudessa. Täälläkin rokotetaan vain riskiryhmiin kuuluvat. Ja erityisryhmiin kuuluvat, niin kuin sairaanhoitohenkilöstö. Ja joitakin TV-henkilöitä, uutistenlukijoita...! Siis kovin raflaavia juttuja ei ole saanut lukea. Ei, olipas yksi juttu sairastuneesta perheestä. Perheen isä sairastui ja kuume nousi yli 40 asteen. Hän soitti lääkärille ja ambulanssi tuli hakemaan hänet, jotta hän voisi käydä sairaalassa näyttämässä itseään. Mutta ambulanssin tullessa Helsingörin sairaalan pihalle, häntä ei päästetty sairaalaan sisälle, vaan lääkäri tuli ambulanssiin tutkimaan hänet. Ja lähetti kotiin. Aika pelottavan korkea kuume. Siinä oltiin jo houreen maailmassa. Mutta se on sairaalan politiikka tämän taudin yhteydessä. Ja se siitä sitten. Vielä en itse tunne, enkä edes tiedä ketään sikatautiin sairastunutta. Eiköhän se leviä täälläkin niin kuin muuallakin. Täällä tosin tunnutaan asiat otettavan erittäin rauhallisesti. Käsiä kehotetaan vain pesemään usein ja aivastelemaan kainaloon.

Täällä on hiukan erilainen systeemi lääkärissäkäynnissä ja päivystyksessä kuin Suomessa. Jokaisella on omalääkäri, jonka nimi on painettuna omaan henkilökorttiin. Heillä on virka-aika klo 8-16 (18) arkisin. Kaikki lääkäritarpeet kulkevat heidän kauttansa. He ohjaavat sitten erikoislääkärille tarvittaessa. Lääkärissäkäynti ei maksa mitään. Jos tulet sairaaksi arkisin virka-aikaan, otat yhteyden omaan lääkäriisi ( paitsi tietysti jos olet saamassa sydänkohtausta tai pää on irtipoikki, silloin saa mennä suoraan sairaalaan). Jos taas sairastut virka-ajan ulkopuolella, et menekään päivystyspolille (paitsi tietysti jos olet saamassa sydänkohtausta tai pääsi on irtipoikki, silloin saat tietysti mennä suoraan sairaalaan) . Koska sellaisia täällä ei ole. Virka-ajan ulkopuolella soitat päivystyslääkärille. Aina ensin soitat. Hän sitten päättää antamiesi tietojen perusteella, tarvitsetko sairaalahoitoa, tarvitseeko päivystävän lääkärin tulla katsomaan sinua kotiin ( iltaisin tuolla kaduilla todellakin ajelee autoja, joissa lukee Vagtläge) vai odotatko huomiseen, jotta voit soittaa omalle lääkärillesi. Tämä systeemi on koettu huonoksi ja valtio on myöntänytkin miljoonia kruunuja sen parantamiseksi. Ihmisiä on kuollut, koska päivystävä lääkäri on kokenut oireet sellaisiksi, että ne voivat odottaa huomiseen. Ja ne eivät olekaan voineet. Usein päivystykseen laitetaan vastavalmistuneita ja he ovat joutuneet olemaan yksin ja tekemään isoja päätöksiä.

On täälläkin tietysti yksityisiä sairaaloita, joissa maksamalla saa nopeammin hoitoa. Ja yksityisiä kouluja, joissa on kuukausimaksut. Kunnallisten koulujen (Folkeskole) maine on täällä aika heikko. Suurin osa ihmisistä ajattelee, että niissä opetus on huonompaa kuin yksityisissä ja työrauha myöskin huonompi. Täällä on nyt menossa maineenparannuskampanja. Joissakin paikoissa se on onnistunut ja suunta on taas sellainen, että vanhemmat ilmoittavat lapsensa kunnallisiin kouluihin. Joillakin alueilla lähes puolet lapsista käyvät yksityisiä kouluja.

Tänään luin juuri lehdestä, että muutamassa kunnassa kouluviranomaiset haluavat tai toivovat kunnallisessa kouluissa olevien lasten vanhempien 4. luokasta ylöspäin hankkivan lapsilleen tietokoneen, jonka nämä voivat tuoda sitten kouluun. Opetustarkoituksiin. Täälläkin koulutus on ilmaista (paitsi ruokailu), mutta viranomaiset sanovat, että tämä ei ole velvoite vaan toive! Kyllä valtakunnan- ja kunnantason päättäjillä on melkoinen urakka viedä tätä yhteiskuntaa eteenpäin. Oikeaan suuntaan.

Niin, mekin kööpenhaminalaisina saisimme äänestää. Saimme kotiin vaalikortit. Mutta nyt taitaa käydä niin, että ensimmäisen kerran jää äänestysmahdollisuus käyttämättä. Tanskan poliittinen kartta ei ole vielä hallussa. Koko ilta on sitten TV:ssä varattu kokonaan vaalivalvojaisiin. Joita on mahdotonta katsoa, koska 7 viikon tanskan kielen kurssituksen jälkeen ei vieläkään ymmärrä (täydellisesti, heh ) kieltä. Erottaa jo sanoja ja ymmärtää lauseitakin. Riippuen siitä, onko puhuja selvästi artikuloiva vai ei. Nyt on pakko kertoa kurssikaveri kertoma tarina. Joka on tosi. Hän soitti johonkin virastoon ja siellä oli puhelinvastaaja päällä. Hän ei ymmärtänyt siitä muuta kuin sanan sieltä toisen täältä. Hän soitti sinne kuusi kertaa voidakseen edes ottaa ylös aikoja ja puhelinnumeroita, mutta ei saanut selvää. Illalla hänen tanskalainen miehensä soitti samaiseen numeroon, jotta voisi ottaa ylös numerot ja tiedot. Hänenkin täytyi soittaa kaksi kertaa, jotta hän oli pysynyt vastaajan tahdissa.
Niin että...

Aurinkoa, please!

Tuo pyyntö kuulostaa niin tutulta, että sen olen varmastikin aikaisemminkin esittänyt. Ja nyt taas, kun tuntuu, että tässä on muutaman viikon vain satanut vettä. Mikä todennäköisesti ei ihan pidä paikkaansa, mutta pilvistä on ollut ainakin. Siis nyt marraskuussa.

Koska lokakuu oli täällä muutaman asteen tavallista kylmempi ( 7,9 astetta) vähän tavallista sateisempi, mutta paljon aurinkoisempi ( keskimäärin 114 tuntia aurinkoa, joka on 31 % enemmän kuin tavallisesti). Erikoinen yhtälö...

Tosiasia kyllä on, että täällä sataa paljon. Keskimäärin 171 päivänä vuodessa. Mikä on noin lähes joka toinen päivä. Ei aina koko päivää. Osan vain. Usein sateet tulevat ja menevät. Välillä saattaa paistaa jopa aurinkokin. Olenkin ihmetellyt, miksi ihmiset kävelevät täällä kumisaappat jalassa, vaikka aurinko paistaa. ...koska on erittäin todennäköistä, että iltapäivällä sataakin vettä. Kun lukee sääennusteita, niin ainoastaan tämän päivän sää on suhteellisen varmaa. Huomisen säätila saattaa muuttua tämänpäivän ennusteesta, saati sitten pidemmät ennusteet. Eilen koko loppuviikoksi luvattiin joka päiväksi PELKKÄÄ sadetta, tänään huomisen ennusteessa aurinko HIUKAN pilkahtaa, katsotaan huomenna.

Tuuli on kuitenkin varmaa. Tanska onkin yksi niistä paikoista maailmassa, jossa varmimmin tuulee. Joskus on hauska katsoa, kuinka kaduilla liikkuu irtonaisia tavaroita, niin kuin esim. laatikoita, joita jotkut ovat jättäneet hetkeksi oven ulkopuolelle odottamaan. Viime viikolla yhtenä päivänä tuuli niin kovaa, että kun lähdin pyörällä kouluun, matka aivan yksinkertaisesti pysähtyi tuulenpuuskaan. Yksi studiekammerat pyöräilee säässä kuin säässä kouluun. Normaalisti hänellä menee puoli tuntia matkaan, silloin meni 45 minuuttia. Mutta osataan täällä tuota tuulta hyödyntääkin. Juuri äskettäin avattiin uusi tuulivoimalapuisto. Monilla maatiloilla on oma "tuulimyllynsä", ja Ishöj´ssä sijaitsevalla Ikeallakin on oma tuulimylly, jonka avulla se tuottaa tarvitsemansa sähkön.

Viime viikolla satoi myös hiukan lunta. Me kutsuisimme sitä ehkä kuitenkin rännäksi. Se suli saman tien kun kosketti maata. Kööpenhaminassa on kuitenkin keskimäärin 30 päivänä vuodessa lunta tai räntää ja 20 päivänä pakkasta. Liekö ilmastonmuutoksen syytä, vai mitä, mutta viime talvi oli noin asteen tavallista lämpimämpi (kolmen talvikuukauden keskilämpötila oli 1,5 astetta) ja kaksi edeltävää talvea olivat vieläkin lämpimämpiä. Katsotaan ja mielenkiinnolla odotetaan, mitä tämä talvi tuo tullessaan.

"Oikea" talvi tulee tänne kuitenkin vasta sitten, tuulet kääntyvät puhaltamaan idästä tai pohjoisesta ja tuovat tullessaan kuivaa ja kylmää ilmaa. Länsituulet tuovat mukanaan matalapaineita Atlantilta. Juuri niitä, mitkä sitten matkaavat kohti koillista ja Suomea. Elleivät sitten jatka matkaansa kohti itää ja mene ohi etelästä sateineen.

"Oikea" kesäkin tänne tulee vasta, kun ilmavirtaus tulee kuivasta idästä. Silloin voi lämpötila nousta jopa yli 30 asteen. Näin ei kuitenkaan tapahdu edes joka vuosi.

Täällä on kyllä saanut kokea, minkälainen on oikea meri-ilmasto. Ei-helteistä kesällä (lämmintä mielestäni, kyllä) ja lämmintä, tuulista ja kosteaa syksyllä ja talvella. Etelä-Amerikkalaiset ja aasialaiset opiskelukaverit palelevat koko ajan. He istuvat jopa sisällä takki päällä. Nytkin on kuitenkin melkein 10 astetta lämmintä ja sehän on lämmintä suomalaisittain. Mutta aurinkoa me kaipaamme kaikki, varsinkin nämä aurinkoisten seutujen ihmiset. Heistä on eksoottista se, että täällä poltetaan niin paljon kynttilöitä. Heidän kotiseudullaan kynttilöitä poltetaan vain juhlatilaisuuksissa. On se kuitenkin miellyttävämpää ja lämpimämpää valoa kuin sähkövalo. Ja se lämmittää mukavasti sielua (kuin myös huonetta).

Jotkut puut jaksavat vielä sinnitellä lehtiensä kanssa, kaikki eivät ole jaksaneet. Tuuli sitten kasaa lehtiä kasoiksi joka paikkaan. Kiinteistöjenhoitajilla on ehkä vuoden kovin rupeama meneillään. Täällähän ei normaalisti sada 30 senttiä lunta yhden vuorokauden aikana...

Muratti, jota täällä kasvaa metsissäkin puiden runkoja pitkin, on vihreää. Täällä se ilmeisesti selviää talven yli.

Täällä on nytkin tulppaaniaika. Yksi nippu, jossa on 10 tulppaania, maksaa 25-40 kr (n. 3-5 euroa). Niitä ja kynttilöitä...

Taitaa olla joulukukka- tai muiden asetelmien aika. Kukkakaupoissa on kovasti myynnissä sammalta, kukkasipuleita, erilaisia marjaoksia. Täällä ei ole niin helppoa mennä metsään sammalta keräämään. Kolme tuollaista pientä sammalmötikkää maksaa 20 kr= n. vajaa 3 euroa. Mutta katselkaapa Suomessakin ilmestyviä sisustus- tai joululehtiä. Useissa niissä on esitelty tanskalainen (joulu)koti itsetehtyine koristeineen. Mutta ehkei ihan vielä, vaikka houkuttelevilta nuo sammalet näyttävätkin...

Joulua odotellessa...

No, nyt sitä ei enää pysty välttämään. KAIKISSA kaupoissa ( myös meidän pienessä lähikaupassa) on joulukoristeet laitettu paikoilleen. Näkyvästi esille. Jopa lähikauppamme joulukoristevalikoima on melkoinen. Joululaulut eivät vielä soi, mutta kohta ehkä.
Nämä joulupallot on kuvattu lokakuun puolessavälissä. Ne ovat siitä hillitymmästä päästä.

Viime perjantaina, lokakuun viimeisenä perjantaina oli J-dagen (julbryg-dagen). Tuborgin jouluolut tuli markkinoille. Illalla klo 20.59. Ihan totta. Täällä on kuulema lähes kahdenkymmenen vuoden perinne kyseisen yhtiön jouluoluen myynnin alkamisesta. Tänä vuonna se siis alkoi 30.10. klo 20.59. Tuokin päivä siirtyy kuulema vuosi vuodelta aikaisemmaksi. No joka tapauksessa, se näyttää olevan iso tapahtuma. Tehtailta lähtee "jouluolutrekkoja", jotka kuljettavat olutta ravintoloihin. Kuulinpa tarinoita, että joissakin paikoissa rekoista jaettaisiin maistiaisia. Ravintolat ovat täynnä väkeä juomassa ja viettämässä J-dagea. Tuborgin sinisissä tonttuhatuissa. Ja illalla johonkin aikaan pääsi ilmaiseksi kotiin S-junalla. Piti tietysti maistaa olutta. Siinä maistuu lakritsi.

Asioilla on aina tietysti se toinenkin puoli. Vasta tänä vuonna suomalaiset ohittivat tanskalaiset juomisessa (jonkin mittarin/tutkimuksen mukaan). Eli siis täälläkin juodaan runsaasti. Eikä niinkään väkeviä niin kuin Suomessa, vaan olutta ja viinejä. Täällä 16-vuotias saa ostaa olutta ja viiniä kaupasta, eikä kaduilla juomista ole kielletty. Kyllä se siis näkyy, varsinkin kesällä. Nyt perjantaina J-dagenina poliisi piti ratsioita kaduilla ja teillä ja puhallutti autoilijoita, mikä taas muuten on hyvin harvinaista. Koska poliisi ei valvo, on aika tyypillistä mennä auton rattiin kahden oluen jälkeen. Vain jos jotain sattuu, olet lirissä. Asenteet ovat aika lepsut. Ja kyllähän sitten tapahtuukin onnettomuuksia. TV:ssä haastateltiin nuorta tyttöä, joka oli menettänyt molemmat vanhempansa rattijuopon takia. Niinhän ei saisi koskaan olla.

Lauantaina näkyi kaupungilla paitsi pieniä ja isoja noitia, niin myös valtavasti nuorta väkeä valkoisissa vaatteissa. Näytti vähän samalta kuin Suomessa vappuna, kun opiskelijat kulkevat haalareissaan. (Täällähän ei vappua muuten vietetä. Paitsi täällä asuvat suomalaiset, jotka lakittavat Pienen merenneidon...paitsi ensi vappuna, kun Pieni neito on lainattu pois ja lähtee kesäksi muistaakseni Kiinaan...) Parkenissa oli valtava Sensation-tanssitapahtuma, jonne pääsi sisään maksamalla sisäänpääsyn ja pukeutumalla valkoisiin. Paikalla oli lehtien mukaan lähes 30 000 valkoista tanssijaa.

Täällä on nyt satanut koko viikonlopun ja alkuviikon ja sadetta on luvattu loppuviikoksikin. On märkää ja harmaata. Kyllä tässä valoa tarvitaankin, jotta jaksaa. Ja välillä jotain mielen piristystä jossain. Mutta kotona on mukava sytyttää kynttilät. Ja vetää villasukat jalkaan. Lukea kirjaa. Katsoa englantilaista krimiä...

Arjessa taas

Kiitos suomalaisten lomautusten ja syysloman on täällä käynyt mukavia vieraita niin, että kirjoittaminen on ollut pari viikkoa tauolla. Aika on rientänyt nähtävyyksiä uudelleen katsellen. Ilmat ovat olleet lämpöisemmät ilmeisesti kuin Suomessa. Lunta ei ainakaan ole satanut. Vaikka välillä vettä on vihmonut ja tuullut niin, että piposta on kiinni saanut pitää.

Viime viikko oli täälläkin koulujen syyslomaviikko. Myös meikäläisen kielikoulun. Kieliharjoittelua on saanut sitten harjoitella livenä. Syysloman eli efterårferienin takia Tivoli avasi ovensa ja 10 päivän ajaksi oli paikka muuttunut Halloween-juhlapaikaksi. Vähän ennenaikaisesti, mutta mitäpä ei tehtäisi ihmisten ja varsinkin lomalaisten hauskuuttamiseksi ( ...ja ehkäpä rahan saamiseksikin...). Reilun viikon aikana Tivolissa kävi yli 275 000 ihmistä. Paikka suljettiin illalla kymmeneltä, mutta kun itse poistuimme sieltä kahdeksan jälkeen, olivat lippujonot vielä melkoiset. Hulinaa ja huisketta, kurpitsoita ja lepakoita ja muita pelotuksia. Ja paljon valoa.
Seuraavan kerran Tivoli aukeaa marraskuussa, jolloin alkaa joulun odotus ja joulumarkkinat. Ja sitä sitten jatkuu jouluun asti. Vaikka ensimmäiset joulukoristeet ovat olleetkin jo pari viikkoa myynnissä sisustuskaupoissa ja Strögetillä on jo auki Joulukauppa. Jotkut olmeisesti haluavat aloittaa jouluvalmistelunsa todella hyvissä ajoin.

Kaikki kurpitsat eivät olleet ihan aitoja...

Muodokas valkoinen noita-akka korkokengissään ja kymmenen sentin ripsissään jonotti glögiä. Kyllä, ensimmäinen glögi juotiin viime viikolla. Tarpeeseen tuli, ilman lämpötila alle kymmenen + tuulen voimakkuus reilusti yli kymmenen = erittäin kylmä. Tuollainen toppapuku olisi lämmittänyt varmasti. Glögikin vähän...

Kaikki Tivolin laitteet oli valaistu. Tunnelma oli maaginen.

Jotkut kurpitsanviljelijät olivat saaneet solmittua hyvän sopimuksen. Joka paikassa oli massoittain kurpitsoita. Joidenkin myyntikojujen katot oli vuorattu niillä. Tuo suurin ei taida olla aito...

Sunnuntaina tuuli tyyntyi ja kävimme katsomassa syksyistä Öresundia. Kuulasta ja kirkasta.

Paikallista ruskaa. Täällä se on pääasiassa keltaista ja ruskeaa. Ja vielä on paljon vihreää, mutta pikkuhiljaa alkavat lehdet putoilla puista. Talonmiehet imuroivat niitä aamuisin laitteisiinsa kaduilta.

Kasvitieteellisessä puutarhassa oli yksi punainen puu. Punaista tai oranssia ei paljoa näe. Paitsi villiviineissä, missä ne ovat ehtineet vaihtaa väriä.

Kasvitieteellisessä puutarhassa kukkivat syyskrookukset.

Täälläkin lama aiheuttaa leikkauksia. Ennen syyslomaa lukiolaiset marssivat kadulla vastustaakseen koulujen leikkauksia. Heidän vaatimuslistallaan oli mm. EI yli 28 oppilaan luokille. Tätä samaa se taitaa olla joka maassa.

Mutta juhlaviikkojen jälkeen on arki taas alkanut. Koulussa opiskellaan nutidia, datidia ja förnutidia (aikamuotoja), harjoitellaan reduktionia eli yhdistämään sanoja. Skal ikke sanotaankin skik, joten ihmekös tuo, ettei mistään tahdo saada selvää... Mutta jatkamme harjoituksia. Ja kirjoituksia.

Obama tulee sittenkin!

Nyt on sitten selvinnyt, että Obama tulee sittenkin. Perjantaina. Eli siis, saapa nähdä, kallistuuko vaaka Chicagon puoleen olympiavaa´assa. Rio on ollut tähän asti vahvoilla, koska kisoja ei koskaan ole pidetty Etelä-Amerikassa. Mutta nyt nähdään, kuinka paljon vaikuttavat ISOT nimet lobbaajina. Riittääkö Pelen vaikutusvalta tässä kisassa? Tai Madridin puolestapuhujan Juan Carlosin.

No, Obama tulee tänne vain viideksi tunniksi. Mutta aikoo siinä ajassa puhua Bella Centerissä Chicagon puolesta, tavata kuningas- ja kruununprinssiparin sekä keskustella pääministeri Lars Lökke Rasmussenin kanssa. Kaupungin keskustassa Christiansborgin linnan ympäristön kadut suljetaan koko perjantaiksi, joten ruuhkia tullee riittämään sitten muualla.

USA:n tähdet ovat niin tunnettuja, että he ovat saaneet lehdissä pääosan. Michael Johnson on tänään juossut aamulenkin, Chicagon pormestari on ollut lähistadionillamme koululaisten olympialaisissa. Siellä ovat myöskin olleet samainen Michael Johnson ja Jackie Joyner-Kersee. Admiral Hotellissa pidetään Chicago-juhla, jonne tulevat mahdollisesti myöskin tänään maahan tulleet Michele Obama ja Oprah Winfrey. Palstamillimetrien mukaan Chicago saa kisat ilman muuta. Muista kaupungeista ja heidän delegaatioistaan ei ole ollut juuri mitään. Muistammeko edes niitä muita kaupunkeja? Kaupungissa on olympiateeman mukaisesti monenmoista tapahtumaa loppuviikolla, urheiluaktiviteetteja ja konsertteja. Ja niissä kuuluisia osallistujia ja vierailjoita.

Oprah siis tuli tänään ja aikoo kuulema tehdä Tanskasta 30 minuutin esittelyn, kun nyt kerran on täällä. Berlingske Tidendenissä Thomas Söie Hansen ( nuo tanskalaiset Ö:thän ovat siis sellainen O, jonka päällä on /, jota en nyt tästä koneesta nopeasti saa, eikä sitä lausuta puhtaana Ö:nä vaan jonkinlaisena Ö:n ja O:n sekoituksena nielussa...) kirjoittaa ironisesti, että varmaankin siksi, kun tanskalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Show, jossa "Oprah tapaa pienen onnellisen merenneidon ja tinasotilaiden kuninkaan jälkeläiset" esitetään 9.10. USA:ssa ja myöhemmin sitten muualla. Villit huhut kertovat, että Oprahin matkaoppaana olisi yksi Karen VisitCopenhagenista.

Tämä yksi Karen on ehtinyt tässä kuukauden aikana aiheuttaa erittäin runsaasti keskustelua ja jopa yhden eronkin. VisitDanmark julkaisee mm. Youtubessa Tanskan matkailumainoksia. Muutaman minuutin pätkiä Tanskasta ja sen eri osista. Yleensä ihan tavallisia matkailupläjäyksiä. No, nyt se julkaisi videon, jossa yksinhuoltajaäiti Karen oli ollut yhden yön suhteessa jonkun ulkomaalaisen miehen kanssa puolitoista vuotta sitten. Karenilla ei ollut erityisen hyvää muistikuvaa illan tapahtumista, hän ei tiennyt miehen nimeä eikä kansalaisuutta. Mutta yön seurauksena syntyi poika, jolle Karen nyt tämän videon avulla haki isää. Siis sitä oikeata. Lehtien palstoilla, television ajankohtaisohjelmissa on sitten räjähtänyt keskustelu siitä, minkälaisen kuvan tämä antaa tanskalaisista. Varsinkin naisista. Humalassa antautuvat kenelle tahansa, eivät muista mitään? VisitDanmarkin yksi johtohenkilö erosi tämän kohun seurauksena. Ja kaikki oli pelkkää näytelmää, tässä tapauksessa bluffia, mikä nostatti entistä enemmän myrskyä vesilasiin. Karen on oikeasti näyttelijä, joka esitti osansa käsikirjoituksen mukaan. Mutta tätä ei enää pidetty hauskana. Tässä on linkki, jos haluatte käydä katsomassa, kuinka tanskalainen äiti etsii isää lapselleen.

www.youtube.com/watch?v=5yF7hwGN-Co&feature=related

Sittemmin YouTubeen on ilmestynyt jopa hauskoja kopioita kyseisestä videosta. Useimmat miesten tekemiä. Tanskalainen isä etsii olutpulloa... vai etsikö hän sittenkin korkkia siihen...

Jos Obama tulisi...

Bloginpitäjä on aloittanut tanskan kielen opiskelun, joten kirjoittaminen on jäänyt hyvin vähälle (siis täysin olemattomaksi). Tanskan kielen verbit ja substantiivit ja ennenkaikkea ääntämisen harjoittelu vievät nyt kaiken aivokapasiteetin. Mikä tuntuu tässä iässä tarkoittavan aika paljoa. Mutta mukavaa on.

Luokassa on 18 opiskelijaa eri puolilta maailmaa, Meksikosta, Ranskasta, Saksasta, Venäjältä, Singaporesta, Israelista, Skotlannista, Englannista, Vietnamista, Hollannista, Australiasta. Suurin osa on miehensä työn takia tai poikaystävän perässä tullut eli suurin osa on, kuten arvaatte, naispuolisia. Vain kaksi miestä on luokalla. Motivaatio on suuri ja tahti on kova. Eikä ole helppoa. Onneksi ruotsinkielenopinnoista on ollut se hyöty, että sanojen taivutus on tuttua ja jotkut sanatkin ovat samoja, kirjoitettuina. Mutta sana kerrallaan. Ja eiköhän se palkintokin jossain odota.

Sen verran tässä jo pärjää, että jonkun verran pystyy lukemaan sanomalehtiä. Niissä asiat kerrotaan suhteellisen yksinkertaisesti ilman kaunokirjallista kuvailua. Nyt uutisissa on ensi viikolla alkava Kansainvälisen Olympiakomitean kokous. Se pidetään Kastrupin lähistöllä sijaitsevassa Bella Centerissä. Kokous kestää reilun viikon ja siellä on tarkoitus valita vuoden 2016 olympiakaupunki. Ehdokkaina ovat Chicago, Tokio, Rio de Janeiro ja Madrid. Rio kuulostaa olevan vahvoilla. Mutta kuulema lobbaajilla on paljonkin asian kanssa tekemistä, nimen omaan kuuluisilla lobbaajilla. Tuntematon Sotsi sai talvikisansa paljoltikin Putinin ansiosta. Hän kun tuli ( ja voitti) Olympiakomitean kokoukseen puhumaan maansa puolesta. Puhui vielä englanniksi ( mitä hän harvoin tekee) ja lupasi henkilökohtaisesti taata kisojen onnistumisen.


Nyt täällä sitten spekuloidaan, että mahtaako Obama tulla puhumaan Chicagon puolesta. On laskettu, että jos hän tulee, on hän 1,5 miljardin kruunun ( n. 201 milj. euroa) arvoinen Kööpenhaminan julkisuuskuvalle. Tarkoittaa sitä, että Kööpenhamina saadaan Obaman kanssa julkisuuteen ympäri maailmaa. Obama Kööpenhaminan silhuetti takanaan, Obama Pelen kanssa Raatihuoneentorilla, Obama ja Michelle kävelemässä Kööpenhaminan kadulla (????). Mutta kun ei tiedetä, tuleeko vai ei.

USA:sta on varmasti tulossa ainakin vaimonsa Michelle, Oprah, entiset juoksijat Michael Johnson, Edwin Moses, Jackie Joyner-Kersee, entinen voimistelija Nadia Comaneci ( entinen romanialainen?). Tietysti muutkin maat lähettävät kuuluisuuksiaan tänne. Pele Brasiliasta, kuningas Juan Carlos Espanjasta, Yasuhiro Yamashita ( entinen judoka, kaikkihan hänet muistavat) Japanista ovat näillä näkymillä tulossa käymään + kuninkaalliset Anne Englannista, Albert Monakosta ja Konstantin Kreikasta. Ynnä kaikki toimittajat ympäri maailmaa. Kaupunki tulee vilisemään urheilumaailman ja kaiken maailman muitakin tähtiä, jos sattuisi heidät tuntemaan. Matkailuväki on ainakin haltioissaan. Tätä tarvitaan, kun varsinainen matkailusesonki on loppunut.

Kööpenhaminan Kongressikeskus, jossa olympiakokous pidetään.

Har en dejlig dag og farvel! Mukavaa päivää ja näkemiin!

Kesämökillä!

Aurinko jatkaa paistamistaan. Lämmintä on lähemmäs 20 astetta. Mainio ilma käydä kesämökillä.

Kuningas Kristian IV (hallitsi 1606-1634) asui aikanaan Christiansborgin linnassa, mutta hänestä se oli liian virallinen ja "rasittava". Niinpä hän halusi rakennuttaa pienen maalaisresidenssin itselleen aivan kaupunginmuurien ulkopuolelle. Nykyään sekin on aivan keskustassa. Mökistä tuli kolmikerroksinen pienehkö rakennus, jossa on 24 huonetta. Linna on rakennettu hollantilaiseen renessassityyliin ja kuningas halusi siitä ihan oikean linnan näköisen torneineen, vallihautoineen ja portteineen. Satulinnalta se näyttääkin, mutta "miniatyyrikoossa".

Kolme kuningasta piti sitä sitten kotinaan (Kristian IV, Frederik III ja Kristian V), kunnes Frederik IV rakennutti itselleen kunnon kokoisen linnan, Frederiksborgin linnan. Rosenborgin linnaa käytettiin myöhemmin vain satunnaisesti ja vuodesta 1838 se on toiminut kuninkaallisena museona, jossa säilytetään ja näytetään kruununjalokiviä.

Linnalla on tietysti valtava puistoalue, jossa kuninkaallinen seurue saattoi kuljeskella ja nauttia luonnosta. Nykyään tuo puisto, Rosenborgin puisto tai Kuninkaan puisto (Kongens Have) on kaikkien käytössä. Viikonloppuisin ihmiset käyvät siellä piknikillä ja muutenkin ihailemassa istutuksia. Yöksi puiston portit suljetaan.

Tuosta sisään... siitä sun matkasi pitää... Linnassa on asuinkerroksia kolme, ylempänäkin on jotain. Onkohan kuninkaalliset ullakkokomerot?

Kunnon linnassa täytyy olla vallihauta ja silta sen yli.

Linnan huoneiden seinät ja katot oli koristeltu maalauksin ja kipsikoristein.

Gobeliinit seinillä koristivat joitakin huoneita. Moniin oli kuvattu historiallisia tapahtumia.

Kuninkaan valtaistuin Pitkässä Salissa. Salin seinillä roikkui gobeliineja, joihin oli kuvattu Skånen sodan (1675-79) taisteluja.

Kuninkaallinen "valtaistuin" linnan vessassa. Koko huone oli kaakeloitu upeilla kaakeleilla. Näköala oli puistoon.

Linnan kellarissa asehuoneissa on kruununjalokivet näytteillä.

Kristian IV:n kruunu, jalokivin ja helmin koristeltuna. Uskomattoman pikkutarkasti tehty vuosina 1595-96. Kruunussa on symbolisia kuvia (jotka tässä kuvassa eivät kylläkään näy), jotka kuvaavat kuninkaan velvollisuutta suojella kansaansa verellään, hänen oikeudenmukaisuuttaan, rakkauttaan Jumalaa ja kansaansa kohtaan. Kruunua käytti viimeisen kerran Frederik III kruunajaisissaan 1648.

Edessä "The Crown of the Absolute Monarchs", todellisten kuninkaiden kruunu, jonka Kristian V teetti. Se tehtiin vuosina 1670-71 ja painaa vähän reilu kaksi kilogrammaa. Edessä oleva safiiri on ilmeisesti Milanon herttuan lahja Kristian I:lle 1474.

Takana on kuningattaren kruunu, jonka Sophie Magdalene teetti itselleen 1731. Hän kun ei halunnut pitää aikaisempaa kuningatar Anna Sophien kruunua. Niin että oma piti saada.

Helmiä, rubiineja ja timantteja.

Puistotyöntekijä on leikannut pensasaidat millimetrintarkasti. Laadunvalvonta pelaa.

Rosenborgin linnan vieressä toimii kuningattaren henkivartiokaartin päämaja. Puolenpäivän aikaa kaartilaiset lähtevät täältä Amalienborgin linnaan, jossa tapahtuu seremoniallinen vahdinvaihto.

Linnassa oli paljon koululaisia. Tytöt ihastelivat kruununjalokiviosastolla sormuksia, pojat kännyköitään. Ulkona oli kuitenkin mukava istuskella nurmikolla ja jopa ehkä opiskella jotain.