keskiviikko 12. elokuuta 2009

Täällä taas!

Loma on sitten loppunut. Niin kuin useimmilla. Paitsi, että meikäläisellä vuorotteluvapaa alkoi virallisesti kuun alussa. Eli loma ikäänkuin jatkuu...
Oli mukavaa ja haikeaakin palata takaisin tänne Kööpenhaminaan neljän viikon Suomessa olon jälkeen. Koti odotti juuri siinä kunnossa, mihin se oli jätetty. Muutama uusi naapuri oli muuttanut taloon. Yläpuolellamme ei vieläkään asu ketään. Alapuolellamme asuu kaksi kiinalaista poikaa. Toinen heistä paistoi eilen makkaraa (hajusta päätellen). Yhtäkkiä ikkunat lensivät auki ja huoneistosta alkoi kuulua palohälyttimen vinkunaa. Hälyttimet siis toimivat...
Lähdimme perjantaina Suomesta laivalla Ruotsiin. Se siellä alkanut ihana helle vain jatkui koko matkan. Aurinko paistoi ja maisemat olivat kauniita. Tukholman saaristossa oli aivan uskomattoman hulppeita asuntoja/kesämökkejä. Tai mökeiksi niitä meikäläisen mittapuun mukaan tuskin voi kutsua. Niissä luultavasti ei ole ulkohuussia. E4-tie Tukholmasta Smålannin ja Skånen halki Etelä-Ruotsiin on siis niiiiiin tylsä. Se kiertää kaikki kaupungit ja halkoo pelkkiä metsiä ja peltoja. Välillä oli pakko pysähtyä rastplatsille oikomaan jäseniään ja juomaan kahvia.
Ruotsissa valtavan Vättern-järven rannalla oli kaunis maisemalevähdyspaikka. Muutkin olivat sen huomanneet. Parkkipaikka ja kahvila olivat aivan täynnä. Kahvijonot olivat niin pitkät, että tyydyimme vain katselamaan maisemia ja ihailemaan parkkipaikalla ollutta punaista Ferraria. Se oli ohittanut meidät (tietysti) paljon aikaisemmin. Ja siellä se seisoi mieslauman ympäröimänä.
Tällä kertaa emme tulleet sillan kautta, vaan ylitimme Öresundin lautalla Helsingborgista Helsingöriin. Ylitys kesti 20 minuuttia. Lauttoja kulkee 20 minuutin välein ja kaksi lauttayhtiötä ylittää salmen. Odottaa ei siis tarvitse. Lautalla oli kahvila, ravintola ja kauppa. Aika nopea saa olla, jotta ehtisi syödä ravintolassa matkan aikana.

Näin ihanana päivänä Öresundissa kulki kaikenlaisia aluksia.

Hamletin linna eli Kronborgin linna Helsingörissä oli ensimmäinen, joka näkyi Tanskasta. Lähellä oltiin.
Maanantaina oli sitten vuorossa kaikenlaisten virallisten asioiden hoitaminen. Ensimmäiseksi piti mennä Kööpenhaminan borgerserviceen ilmoittamaan, että olen muuttanut kaupunkiin. Eli siis tekemään muuttoilmoitus. Samalla sain tanskalaisen sosiaalinumeron, jota tarvitaan täällä niin monessa asiassa. Aamulla heti kymmeneltä pyöräilin siis kaupunginosamme borgerserviceen vain huomatakseni ovessa lapun, jossa ilmoitetaan paikan olevan kiinni vesivahingon vuoksi. Sen verran tanskaa minäkin ymmärsin. Vieressä oli sitten muiden virastojen osoitteita, jonne voi mennä. Takaisin kotiin katsomaan kartasta, missä on sitten seuraavaksi lähin virasto ja polkupyörällä sinne. Siellä sain täytettäväksi kaavakkeen ja vuoronumeron. Virkailija sitten kirjasi tietoni ja kysyi, että kenen luona asun. Mieheni luona, vastasin. Mutta jotta se olisi totta ja virallista, olisi vihkitodistus pitänyt olla mukana. Se on jossain, tietenkin, ja Suomessa, tietenkin. Sitähän ei Suomessa tarvita missään, koskaan. No, virkailija uskoi kuitenkin, mutta todistus täytyy jossain vaiheessa käydä näyttämässä. Muistakaa, jos muutatte joskus ulkomaille!
Sain sitten sosiaalinumeron (CPR), joka on kuin meidän sosiaalitunnuksemme loppuosa. Minulta kysyttiin, että onko minulla omalääkäriä. En ole vielä ehtinyt (tarvinnut) hankkia, joten virkailija etsi kotiani lähellä olevan lääkärin, josta tulee minun omalääkärini. Hänen nimensä lukee kortissani ja häneen otan aina ensiksi yhteyden, kun sairastun tai tarvitsen erikoislääkäriä. Nyt olen sitten kööpenhaminalainen.
CPR-numeroa tarvittiinkin seuraavaksi pankissa, kun avasin itselleni tanskalaisen pankkitilin. Kaikissa kaupoissa (esim. lähiapteekissamme) ei voi maksaa visalla, ainoastaan tanskalaisella pankkikortilla tai käteisellä. Mukaan lähti hirveät määrät papereita ja ohjeita, miten käyttää korttia ja miten maksaa netissä ym. Kaikki tanskaksi.
Jotta vältyn megapuhelinlaskuilta, hankin itselleni tanskalaisen puhelinliittymän. Vaikka täällä ollessa en paljoa suomalaiseen liittymääni puhunutkaan, laskuja silti tuli. Riitti, että vastasin siihen. Jokainen tanskalaisesta liittymästä soitettu puhelu kasvatti minun laskuani. Niin, että nyt on kaksi puhelinta ja kaksi numeroa, joita kumpaakaan ei muista. Kaupanpäällisinä asiakkuudesta pääsee kaksi ihmistä yhden hinnalla tiistaisin muutamiin elokuvateattereihin katsomaan filmejä. Vau!
Lehdillä ei täälläkään mene hyvin. Vilkkaimmilla kaduilla on paikallisten sanomalehtien ilmaisjakelijoita. Samalla he tietysti yrittävät saada tilaajia. Ja saivatkin, ainakin meistä. Yksi erittäin sujuva ja positiivinen nuori mies "sai" minut tilaamaan Berlingske Tidenden vuodeksi. En joutunut uhriksi kuitenkaan, vaan olimme jo päättäneet tilata ko. lehden. Ja näin se kävi todella kätevästi. Mukavaa taas juoda aamukahvit lehteä lukien. Tässä lehdessä on hyvinä puolina pienehkö koko ja se, että uutiset, kulttuurin ja talouden saa omiksi osikseen. Kummallakin on omat lehtensä. Arvatkaa, kumpi meistä aloittaa kulttuurilla...
Kaikki edellä käydyt keskustelut käytiin englanniksi. Joten nyt on aika etsiä kielikoulu ja alkaa opiskella tanskaa. Siinä onkin tekemistä vuorotteluvapaan ajaksi.

Suomen lomalla me lepäilimme kotona, pelasimme golfia, tapasimme lapsia, sukulaisia ja tuttuja sekä olimme ihan turisteja ja kiertelimme
kotikaupunkiamme Porvoota,

Päijänteen rantoja

ja Raaseporin maaseutua. Ihanaa oli. Noin kolmena päivänä satoi. Ja silloinhan ei voi oikein tehdä muuta kuin olla vaan.
Eilen illalla avasimme parvekkeen oven ja ikkunat ja kuuntelimme Madonnaa, sängyssä maaten. Hänen Kööpenhaminan konsettinsa oli tuossa muutaman korttelin päässä, Parkenissa. Mies ihmetteli töistä tultuaan, että miksi tässä lähistöllä on niin paljon ihmisiä ja autoja. Hehkutus täällä ei ole ollut niin valtavaa kuin Suomessa. Ja paikan päälle mahtuu kuuntelemaankin vain vaivaiset 45 000 ihmistä. Säälittävää.








2 kommenttia:

  1. Mukavaa vuorotteluvapaata sitten avaan.

    On taas mukava lukea teidän kuulumisianne sieltä Tanskasta.

    VastaaPoista