Liian pieni kielialue

Susanne Bierin ohjaama tanskalainen elokuva Haevnen (Kosto) voitti Golden Globen parhaan ulkomaalaisen elokuvan palkinnon. En ole nähnyt filmiä johtuen muutamasta aikaisemmasta tanskalaisesta elokuvakokemuksesta. Siis elokuvat ovat olleet ihan hyviä, mutta vaatisivat edelleenkin tekstityksen, jotta tanskalainen elokuvanautinto olisi täydellinen. Onneksi se on tulossa DVD:lle maaliskuussa, jolloin sen voi katso tekstitettynä. Elokuvaa on kehuttu erittäin paljon. Arvostelijat ovat lätkineet viittä tähteä ja sydäntä järjestään.

Elokuvassa ruotsalainen Mikael Persbrandtin ( Beck-elokuvissakin esiintynyt kulmikas Gunvald) esittämä Anton on Afrikassa kehitysyhteistyössä työskentelevä lääkäri, joka on olosuhteista johtuen eronnut vaimostaan. Ja nyt he totuttelevat elämään ilman toisiaan. Heillä on kaksi poikaa, joista vanhempi tutustuu luokalle tulleeseen uuteen poikaan. Tämä ystävyys saa aikaan dramaattisia vaikutuksia pienessä tanskalaisessa kylässä, missä he asuvat.

Susanne Bier on on ollut varsin tuottaisa ohjaaja ja on ohjannut monia Suomessakin näytettyjä elokuvia. Jostain syystä sitä vain ei tule mentyä katsomaan tällaisen pienen kielialueen elokuvia. Jos niitä TV:ssä näytetään ja ne sattuvat sopivasti silmään, saattaa sellaisen katsoa. Täällä tehdään paljon hyviä elokuvia, jotka ovat hyvinkin katsomisen arvoisia.

Bier on aikanaan tullut kuuluisaksi Dogme 95 -tyylisuunnan mukaisella elokuvallaan Rakastan sinua ikuisesti vuodelta 2002. Tämä Dogme 95 on Lars von Trierin ja kolmen muun tanskalaisen elokuvaohjaajan luoma tyylisuunta, jossa oli tiukat kriteerit, miten elokuvan sai tehdä. Sisältö oli tärkeintä. Elokuva piti kuvata vain kuvauspaikoilla, eikä ajallinen tai paikallinen siirtyminen ollut mahdollista. Kaiken piti tapahtua tässä ja nyt. Ääniä tai musiikkia ei saanut jälkikäteen lisätä eli musiikkia sai olla, jos sitä kuului kuvattaessa. Rekvisiittaa ei saanut tuoda, se oli sitä, mitä kuvauspaikalla nyt sattui olemaan. Kuvata sai vain käsivaralla, jalustaa ei saanut käyttää. Valonheittimiä ei saanut käyttää ja alivalottuneet otokset piti leikata pois. Ja muuta sellaista. Hyvin yksinkertaista. Bier kertoi, että dogma-elokuvan tekeminen oli hyvin opettavaista, mutta siitä oli mukava päästä poiskin.

Vuonna 2004 hän ohjasi Brödre (Veljekset) -elokuvan, josta tehtiin amerikkalainen Brothers versio 2009. Efter Brylluppet ( Häiden jälkeen, 2005) oli Oscar-ehdokkaana. Ihana Mads Mikkelsen on siinä pääosassa. Ihmissuhdedraamaa.

Nyt tänä keväänä häneltä ilmestyy rakkauskomedia, joka ei kuulema ole Golden Globe-kamaa, Den Skaldede Frisör (Kalju Kampaaja) nimeltään.

Onnea vain Susannelle. Ei hän ihan turha tyttö taida olla.

Täytyy kertoa vielä juttu pienestä kielialueesta. Vuosia vuosia sitten täällä silloinen joku ministeri päästi suustaan varsinaisen sammakon sanomalla, että Tanska on aivan liian pieni kielialue, jotta sillä olisi oma baletti.

Niinpä niin!