Maailman parhaat

Käsipallon MM-kisat ovat parhaillaan menossa Ruotsin Malmössa. Käsipallo on iso urheilulaji täällä. Jalkapallon jälkeen tietenkin. Pyöräilykin on suosittua. Mutta tanskalaiset ovat hyviä käsipalloilijoita. Ja katsojat intohimoisia.

Torstaina he voittivat suuren ennakkosuosikin Kroatian. Perjantaiaamun iltapäivälehdissä oli se oli tietysti ykkösaihe. Suuri voitto Kroatiasta. Ja sitten suuri uho siitä, että nyt sitten jaksossa napsitaan voitto kaikista muista maista. En tiedä, onko tuo uho-sana ihan oikea. Se kuulostaa niin negatiiviselta ja sopii hyvin meikäläisen suomalaisen kateellisen suuhun. Tämä tanskalaisten etukäteinen voitonvarmuus kun ei ole sellaista negatiivista uhoamista. Suomessa ollaan niin kovin varovaisia ja tuollaisille "uhoajille" nauretaan ja ajatellaan, että odottakaapas vain, älkääkä nuolaisko ennen kuin tipahtaa, kyllä te sieltä alas tiputte niin, että romahtaa, ette te kuitenkaan pysty. Täällä taas ollaan kovasti puolella ja kannustetaan, että kyllä te pystytte, olette te niin hyviä. Ja jos nyt sitten ei onnistutakaan, en ole kuullut sanottavan, että mitäs minä sanoin, haukkasitte sitten liian suuren palan.

Taitaa käsipallojoukkueen valmentajassa olla kuitenkin vähän "suomalaista" verta, kun hän on nyt sitten sanonut, että pojat pelasivat loistavasti, mutta ( älkää nyt nuolaisko, ennen kuin...) mitaleihin on vielä pitkä matka. Onnea vaan pojille. Voittoon tarvitaan itsevarmuutta ja varmaan vähän röyhkeyttäkin.

Nyt naisten tennisykkösenä olevalle Caroline Wozniackille on monet kerrat käynyt niin, että hän on selviytynyt finaaliin ja täällä on hehkutettu jo etukäteen hänen voittoaan. Hän on niin vahva ja taitava, lehdissä on ollut kuva hänen kehostaan ja siihen on ollut merkittynä, mitkä paikat ovat hänessä parempia kuin muissa pelaajissa. Ja sitten on käynyt niin, että finaalissa hän hävisikin. Ei-urheilun-ystävät ihmettelivät, että miten hän voi olla tennisykkönen, kun hän ei ollut voittanut yhtäkään turnausta... Nyt on.

Nyt sitten kirjoitellaan lehdissä, että kansainvälisten toimittajien mielestä Caroline on tylsä, eikä vastaa kysymyksiin. Caroline taas sanoo, että toimittajat kysyvät vääriä kysymyksiä. Tai ehkä toimittajat ovat vain huumorintajuttomia.

Carolinen vanhemmat ovat Puolasta Tanskaan muuttaneita siirtolaisia. Isä tuli aikoinaan Tanskaan pelaamaan jalkapalloa. Nyt hän valmentaa tytärtään. Ja on kovasti närkästynyt, koska häntä ei tituleerata maailman ykkös tennisvalmentajaksi. Isän mielestä se, että tytär on ykkönen, tarkoittaa myös sitä, että isä on valmentajana ykkönen. Julkisuudessa tätä yhtälöä ei ole ilmeisestikään kovin korkealle noteerattu. Isä Wozniacki kun sattuu olemaan aika särmikäs tyyppi.

Isästään huolimatta tai ehkäpä hänen takiaan/avulla Caroline on ykkönen. Paras? Katsotaan, kun Serena palaa kentille. Ja kaunis ja hämmästyttää katsojia mielenkiintoisilla tennisasuillaan. Onnea vaan Carolinellekin peleihin.

Vaikka monet ulkomaalaiset sanovat, että tanskalaisiin(kin) on vaikea luoda kontakteja tai että heidän kanssaan ei ole kovin helppo ystävystyä, osaavat he tuollaisen satunnaisen smal talkin. Teatterissa omalle paikalle ohi työntyessään ei vain pyydellä anteeksi, vaan myös puhutaan ja heitetään herjaa, kaupan jonossa voidaan alkaa keskustella toisten kanssa. Kadulla kulkiessa ei vain käännetä päätä pois, vaan katsotaan toista silmiin ja HYMYILLÄÄN. Ihan kuin tunnettaisiin. Se tuntuu oikeastaan aika mukavalta. Ja uskokaa tai älkää, sitä oppii kulkemaan niin, että katsoo ihmisiä. Se ei olekaan epäkohteliasta.

Nyt voisi mennä ostamaan kevätkukkia maljakkoon. Ja potta. Pikkumies on tulossa viikon kuluttua kylään.