Nuuk, +15

Aika aikaisin pääsimme tänä vuonna nauttimaan talvesta.

Tännekin se iski oikein todenteolla. Hirveitä pakkasia ei ole ollut, joten vedet on sulia. Se taas tietää, että kaikki sateet tulevat lumena. Ja sitä on todella tullut. Monta päivää peräkkäin.

Joissakin paikoissa Tanskaa on satanut jopa puoli metriä. Jyllannissa on suljettu kouluja, kun teitä ei ehditä saada kulkukelpoisiksi. Eilen poliisi tiedotti, että kannattaa välttää autoilua. Kurjan sään takia. Tänään aamulla Kastrupin lentokenttä oli suljettuna lumisateen ja tuulen vuoksi. Ensimmäinen kerta yli 22 vuoteen. Junat kulkee, miten kulkee. Tänään on liikenteessä lumen keskeltä jouduttu auttamaan yli 6000 autoa. Pienoinen kaaos.

Mutta jostain syystä pyöräilijät eivät täällä säätä pelkää. Pyöräteitä (jalkakäytäviä ja ajoteitä myös) suolataan, mikä keretään. Välillä ne ovat sulia, välillä mielettömän sohjoisia. Minä olin ainoa ryhmästämme, joka saapui kävellen kouluun. Muut pyöräilivät. Tuulta luvattiin n. 16m/sekunnissa, joka kuulema -3-4 asteen pakkasessa vaikuttaa kuin -20 astetta. Näissä tuulissa saa kasvonsa punoittamaan. Tai niin kuin kauniisti sanotaan, saa skandinaavisen ihon...

Mutta kun koko muu Eurooppa kärvisteli kylmän kourissa viikonloppuna, oli Grönlannin Nuukissa +15 astetta lämmintä.

Lehdissä annetaan mm. ohjeita siitä, miten puet lapsesi talvella, tai miten saat auton ikkunat aamulla nopeasti puhtaiksi. Kyllä, kyllä.

Nopein keino on kaataa ämpärillinen lämmintä vettä auton lasille ja sitten kuivata nopeasti ennen kuin se ehtii jäätyä lasiin kiinni.

Paras keino on kuulema käyttää jääskrabaa!!!

Kallein keino on ostaa sellaista suihketta, joka sulattaa jään pikkuhiljaa.

Sitten voi ennaltaehkäistä ja laittaa peiton auton päälle yöksi.

Noista voi sitten valita itselleen sopivan. Yksi aamu näin eräänkin lähtevän puhdistettuaan etuikkunaan kämmenen kokoisen aukon. Muuten auto oli ihan kokonaan lumen peitossa.

Koskaan ei voi tietää, milloin voi nauttia lasillisen ulkona...

Kakkua ja kahvia

Tänään sytytettiin siis ensimmäinen kynttilä suomalaisessa adventtikynttelikössä. Ja haettiin säilöstä kyntteliköt ja laitettiin ne ikkunalle.

Päivällä oli pakko käydä kaupassa leipää ostamassa. Mutta tietäähän sen, kun kauppaan menee, jostain kumman syystä sitä mukaan tarttuu jotain muutakin. Kynttilähyllyn luona pähkäilimme, kuinka paljon kruunukynttilöitä, lämpökynttilöitä ja pöytäkynttilöitä jaksamme kotiin kantaa. Vieressämme oli rouva, joka teki sitä samaa. Yhtäkkiä hän alkoi jutella. Suomeksi. Sanoi, että kun niin harvoin saa suomea puhua.

Hän kertoi, että oli ostamassa kotiinsa kynttilöitä. Täällä on tapana tehdä sellainen adventtikranssi, jossa on ne neljä adventtikynttilää. Iltapäivällä sitten sytytetään se ensimmäinen ja juodaan kahvia ja syödään joulukakkuja. Ja niin me sitten teimmekin.

Nyt selvisi sekin, että miksi jokaisella kukkamyyjällä on ollut tuollaisia erilaisia havukransseja myynnissä pitkin viikkoa.

Nyt se sitten alkoi joulunodotus. Ja sen kyllä huomaa joka paikassa...

Leonora Christiina

Nyt myrskyää läntisessä Itämeressä. Tanskalainen laivanvarustamo on rakennutanut maailman suurimman katamaraanin matkustamaan Ruotsin Ystadin ja Bornholmin Rönnen väliä. Ystad on se Etelä-Ruotsin kaupunki, jossa Kurt Wallander ratkoo rikoksia. Bornholm on Tanskalle kuuluva, karuhko, mutta kaunis saari, jonne varsinkin kesäisin saapuu paljon turisteja. Myrsky ei johdu siitä, että laiva on iso ja hieno. Ei, vaan siitä, että se on saanut nimekseen Leonora Christina.

Kaunis nimi, mutta aivan väärä. Bornholmilaisten mielestä.

Leonora Christina oli Tanska-Norjan kuningas Kristian IV:n tytär, joka 15-vuotiaana naitettiin Corfitz Ulfeldt -nimiselle miehelle. Hän oli vähän kaikkea, muun muassa kuninkaan neuvonantaja. Tanskalaiset kävivät usein sotaa Ruotsia vastaan, eikä niissä koskaan käynyt kovinkaan hyvin. Ei edes Kristian IV:n aikana.

Tämä Corfitz, paitsi että oli huono Tanskan kuninkaan neuvonantaja, toimi myöskin Ruotsin kuninkaan neuvonantajana. Näiden avuliaitten neuvojen vuoksi Tanska menetti Ruotsille mm. Skånen. Corfitz tuomittiin maanpetturiksi. Niin myös vaimonsa Leonora Christina, hän kun oli aina lojaali miehelleen. Siis enemmän lojaali miehelleen kuin maalleen. He olivat yhden vuoden vangittuina Bornholmin saarellakin.

Bornholmilaisten mielestä katamaraanille ei voi antaa maanpetturin nimeä. Se on maanpetturuutta. Varustamon mielestä nimi on kaunis ja sopii laivalle. Eivätkä aio vaihtaa. Sananvaihto jatkuu.

Bornholmiin sijoittuu aivan mielettömän hieno tanskalainen elokuva Pelle Erobreren, Pelle Valloittaja. Elokuva perustuu Martin Andersen Nexön ( tanskalaisella ö:llä) samannimiseen kirjaan ja elokuvan on ohjannut Bille August. Se sai 1988 parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin. Jos se nyt on mikään kriteeri. Elokuva on kyllä oskarilla tai ilman hieno ja koskettava.

1800-luvun lopussa Ruotsista tuli paljon köyhiä maatyöläisiä Bornholmiin rikkaille tanskalaisille maatiloille töihin. Pelle on pieni poika, joka saapuu isänsä Lassen kanssa saarelle töitä hakemaan. Lasse on vanha ja Pelle on nuori, joten he pääsevät vain eläintenhoitajiksi. Elokuvassa seurataan Pellen ja lassen elämää tilalla ja Pellen kehittymistä. Valloittajaksi. Hieno elokuva. Ja Max von Sydow isänä oli koskettava. Katsokaa, jos jostain saatte käsiinne.

Mukavaa ja rauhallista adventtia. Kynttilät palamaan.

Puha, lunta...

Pikku pikku merirouvakin on palannut kotiin palelemaan. Sillä oli reilun puolen vuoden mittainen työmatka Shanghain Maailmannäyttelyssä.

Täällä on nyt satanut vuorokauden lunta. Ei onneksi kuitenkaan sellaisella myräkällä kuin Suomessa. Mutta kuitenkin. Ja sehän aiheuttaa lähinnä kaaosta, kun autoissa ei ole talvirenkaita, bussit myöhästelevät, junat pysähtelevät. Aura-autoja ei täällä kaupungissa juurikaan näy ja kiinteistöjen huoltajilla ei ole lumikolia. Joillakin olen nähnyt sellaisen pienen lapion, joilla he sitten "auraavat" 30 cm leveän kulkuväylän jalkakäytävälle.

Mutta suolaa käytetään. Juuri näin yhden kaupan mainoksen, jossa ehdotettiin, että naapurit voivat yhdessä ostaa 1000 kg suolaa. Liike toimittaa kasan sovittuun paikkaan. Tavallisiin kaupunkikauppoihinkin ovat suolapussit ilmestyneet myyntiin. Suola vain on niin ikävää. Se kun tietää sitä, että kaikki paikat on märkiä ja sohjoisia. Kumisaappaat ovat ainoat kengät, joita voisi käyttää, ellei halua pilata kenkiään. Ja kuitenkin ollaan pakkasen puolella. Puha, lumi olisi ihanaa. Tällaisessa kaupungissa se on lähinnä vain harmillista.

Mutta silti ihmiset pyöräilevät kuin ei mitään. Minä en enää uskalla. Kävellen muuten ehtii ihastella kauppojen herkullisia jouluikkunoita...

Työmatka pomon kanssa tiistaiaamuna

Amerikkalainen, täällä jo tosin kauan asunut Chris MacDonald, terveysguru, kirjoittaa kolumneja paikalliseen lehteen. Terveydestä, onnellisuudesta, elämäntavoista.

Yhdessä niistä hän kirjoitti, että ihmisen onnellisuus on kuin sinuskäyrää, sellaista ylös alas kulkevaa käyrää. Me voimme vaikuttaa käyrän frekvenssiin eli miten korkeita kurvit ovat, mutta emme siihen, että käyrä menee ylös ja alas. Ja niinhän se tekee. Pitäisi vain muistaa, kun on käyrän alamutkassa, että se on ollut ylhäällä ja sinne se taas myöskin nousee. Elämä on sellaista.

Princetonissa on psykologian professori ryhmineen tutkinut, miten ihmisen mieliala vaihtelee päivän ja viikon aikana. Ja tällaiseen tulokseen on päästy.

Mieliala on surkeimmillaan aamulla, siitä se sitten nousee jyrkästi lounastaukoa kohden, kunnes taas laskee työajan loppua kohden (luulisi sen päinvastoin nousevan silloin) ja siitä se sitten taas nousee iltaa kohden ja on korkeimmillaan n. klo 22. Tätä selitetään niillä aktiviteeteilla, joita me teemme työajan jälkeen.

Tekemiset on arvioitu asteikolla, jossa 6 on maksimi, sen mukaan, miten onnellisiksi ne tekevät ihmisen. Seksi tekee tutkimuksen mukaan ihmisen kaikkein onnellisimmaksi ja saa pisteitä 5,10, sosiaalinen kanssakäyminen tulee sitten toisena pisteillä 4,59, rentoutuminen kolmantena ja syöminen (vasta...) neljäntenä. Tietokoneella surffaaminen, meilien lukeminen ja vastaaminen niihin saa pisteitä 3,81 ja työ 3,62. Ainoa, mikä saa vähemmän onnellisuuspisteitä kuin työ, on työmatkat. Eli illat saavat noita onnellisuuspisteitä rutkasti. Eikä työnteko tunnu lainkaan houkuttelevalta. Mutta missä ovat harrastukset? Ne ovat mukavia ja mielialaa kohottavia. Ehdottomasti.

Mieliala vaihtelee tutkimuksen mukaan myös viikon aikana. No sehän nyt tiedetään. Tiistai on kuulema viikon pahin päivä. Maanantaina meillä on vielä viikonlopun onnellisuutta ja hyväntuulisuutta kropassa. Tiistaina ei enää lainkaan. Keskiviikko menee, koska ollaan jo puolivälissä. Torstaina menee jo paremmin, ollaanhan jo aika lähellä viikonloppua. Perjantaina ollaan seitsemännessä taivaassa. Perjantai ja lauantai ovat niitä parhaita päiviä. Sunnuntaista alkaa alasajo, joka on pahimmillaan siis tiistaina.

Tuntuuko tutulta? Itselleni maanantai on aina ollut vaikein viikon päivistä. Viikonloppuna tulee valvottua ja maanantaina on jostain kumman syystä aivan poikki ( rentouttavan viikonlopun jälkeen...) ja toivoo vain, että pääsisi kotiin nukkumaan. Siitä se sitten lähtee nousemaan. Ja totta on, että perjantaissa on jotain todella mukavaa, viikonloppu edessä.

Ennen aikaan tuli kärsittyä jonkinlaisesta sunnuntaiahdistuksesta, joka tietenkin johtui siitä, että maanantai oli tulossa. Siitä on onneksi jo alkanut päästä eroon. Nythän se on tietenkin helppoa, kun ei käy työssä ja saa tehdä, mikä on kivaa. Mutta jos työssä on mukavaa ( sitäkin voi olla), jos on mukavat työkaverit ( niin kuin minulla), ei sunnuntaiahdistusta tule. Mutta eipä näytä tämä nykyinen työelämä kaikkine vaatimuksineen ja paineineen olevan menossa kovin mukavaan suuntaan.

Eli näiden tutkimusten mukaan mielialamme on matalimmillaan tiistaiaamuisin työmatkalla. Mutta vielä huonommaksi se voi muuttua, jos pomo sattuu soittamaan ja pyytämään kyytiä. Pomon kanssa ajan viettäminen ei nimittäin saanut kovinkaan hyviä mielialapisteitä...

Niin että, jos pomo soittaa tiistaiaamuna, älkää vastatko...

Muna ja Joutsen

Antik&Auktion lehden äänestyksessä lukijat valitsivat Arne Jakobsenin Aegget-tuolin kauneimmaksi.

Arne Jakobsen suunnitteli tuolin 1958 Royal Hotelliin tänne Kööpenhaminaan. Tuolia valmistetaan edelleenkin ja maksaa n. 40 000 kruunua. Eli n. 5400 euroa. Päällysteestä riippuen.

Toiseksi kauneimmaksi lukijat valitsivat samaisen herran Svanen tuolin. Sekin on suunniteltu 1958 samaiseen Royal Hotelliin.

Kyllähän noilla istuisi.

Ris a la mande

Eilen oli ensimmäiset julefrokostit eli pikkujoulut. Siellä sain syödä tyypillistä tanskalaista jouluruokaa: silliä, graavilohta, kanasalaattia. flæskesteg´ia eli heidän joulukinkkuaan, joka on siis paisti, ankkaa, punakaalia. Ainoastaan brune kartoflerit eli ruskeat perunat puuttuivat. Ne ovat sokeroituja perunoita. Outoja, mutta aika hyviä. Joskus olen saanut niitä maistaa.

Ja jälkiruuaksi tietysti ainoaa ja oikeaa tanskalaista joulujälkiruokaa, ris a la mandea kirsikkahillolla. Täällä todella kuluu kirsikkahilloa joulunaikaan. Nam, i-ha-naa. Jos siis tykkää puuromaisista jälkiruuista.

Tämä ohje on 6 henkilölle. Näin se tehdään:

Riisipuuro:

3 dl vettä

2 1/2 dl puuroriisiä

1 l maitoa

keitä riisipuuroksi

lisää joukkoon

100 g mantelilastuja

2 vaniljatangon sisusta

4 rkl sokeria

ja 2,5 dl kermaa löysähköksi vaahdoksi vatkattuna

Laita jääkaappiin jäähtymään ja "maustumaan" vähintään kahdeksi tunniksi.

Nautitaan runsaan ja lämpimän kirsikkahillon kanssa.

Tanskalaiseen pikkujouluun kuuluu myös runsas snapsien, viinin ja oluen juominen. Joten seuraavana päivänä mitä todennäköisimmin kärsitään tømmermandista eli krapulasta.

Ris a la mande voisi auttaa...

Glögikausi on alkanut. Ihanaa. Nyt on löytynyt alkoholitontakin glögiä, joten sitä voi nyt juoda

vaikka joka päivä. Täällä harrastetaan enemmänkin punaviiniglögejä. Mitkä nekin ovat oikein

hyviä.

Glögin kanssa ei nautita pipareita. Täkäläiset piparit ovat nimeltään brune kager eli ruskeat

keksit ja ovat mielestäni surkea viritelmä OIKEISTA pipareista. Suomalaisista tai ruotsalaisista.

Mistä tulikin mieleen, etteihän tuo Ruotsi ole kuin puolen tunnin päässä. Ja siellä on Annan

pipareita. Ja ruishiutaleita ja ohrahiutaleita. Meikäläinen ei jaksa harrastaa piparitaikinan

itsetekemistä. Täällä ei siis ole myöskään valmiita piparitaikinoita...

Glögin kanssa syödään Æbleskiver´eitä eli omenan siivuja. Omenaa näissä leivonnaisissa ei

ole lainkaan, vaikka olen kyllä nähnyt joitakin, missä on omenan pala sisällä. Mutta yleensä

niissä siis ei ole. Ne ovat vähän kuin pyöreitä pannukakkuja. Hiukan työläämpiä tehdä.

Sellaisenaan ne eivät maistu oikein miltään. Siksi tarvitaan lisukkeita.

4 dl kirnupiimää ( nyt en mene vannomaan, että mitä tämä piimä oikein suomeksi tarkoittaa, kun

tämä täkäläinen piimävalikoima nyt ei ole samanlainen kuin Suomessa, mutta

eiköhän joku piimä käy)

3 kananmunaa

n. 4 1/4 dl ( 250 g) vehnäjauhoja

1/2 tl soodaa

1 rkl sokeria

1/4 tl (karkeaa) suolaa

ja paistamiseen voita/ margariinia

Piimä, kananmunan keltuaiset, vehnäjauhot, sooda, sokeri ja suola sekoitetaan nopeahkosti

kiinteähköksi taikinaksi ja annetaan sen levätä puolisen tuntia liinan alla. Valkuaiset vatkataan

kovaksi vaahdoksi ja sekoitetaan sitten taikinaan.

Omppupalloja varten on olemassa ihan oma oikea omppupallopannu, niin kuin lettupannu,

mutta syvempi. Taikinaa laitetaan pannulle ja paistetaan. Molemmilta puolelta.

Ja maku saadaan sokeroimalla palloset. Lisää makua saadaan kastamalla pallot syödessä

hilloon. Hilloksi käy mikä tahansa, mutta erityisen tanskalaisen jouluista on kirsikkahillo. Sitä

saa näin joulun alla ostaa litran purkeissa. Että varmasti riittää. Eikä omppusiivut ole ainoa

jouluherkku täällä, mihin tarvitaan kirsikkahilloa.

Sitten vain nauttimaan glögiä ja omenasiivuja, joita täällä saa onneksi valmiina. Pakastinaltaat

jo pullistelevat niitä. Pikkujoulukausi on nimittäin alkanut.

(Nyt seuraa se ihan pienen pienellä kirjoitettu teksti, missä kerrotaan, että kaikki kuvat on lainattu, eivät ole omasta kamerasta)

Teksti on jostain syystä ihan outoa, rivit sekaisin ja vielä kaiken kukkuraksi ihan eri kokoisia. APUA!

Paljaita rintoja

Pia Kjaersgaardin johtama Dansk Folkeparti, joka on sellainen populistinen oikeistopuolue ja maan kolmanneksi suurin puolue, on ollut huolissaan maahanmuutosta. Täällä käy taas kuumana keskustelu maahanmuuttajista. Ja erityisesti vaatimuksista, jotka asetetaan maahan muuttaville.

Keskustelu käy kiivaana erityisesti perheenyhdistämistapauksissa, lähinnä kun tanskalainen menee naimisiin tai on rekisteröinyt parisuhteen EU:n ulkopuolelta tulevan kanssa. Joka siis tarvitsee oleskeluluvan täällä ollessaan. Kummankin on ensinnäkin oltava yli 24-vuotias, kummankin yhteenlaskettu sitoutuminen Tanskaan on oltava suurempi kuin siihen toisen puoliskon maahan (??Mitä se mahtaa tarkoittaa??) ja täällä tietysti täytyy olla yhteinen osoite.

(Tämä kuva tuli tähän vahingossa, ei liity millään tavalla mihinkään)

Nyt lokakuussa tuli voimaan sitten laki, joka edellyttää, että se ei-tanskalainen suorittaa 3 kuukauden kuluessa maahansaapumisestaan kokeen, jossa testataan hakijan tietämystä tanskan kielestä ja yhteiskunnasta. Kokeessa on 70 kysymystä, joista noin puolet on kieleen liittyviä ja toinen puoli yhteiskuntaan. Ja kaikki kysymykset on tietysti VAIN tanskaksi. Jos ei läpäise testiä, ei saa oleskelulupaa ja joutuu poistumaan maasta. Ohjeeksi annetaan, että kannattaa alkaa hyvissä ajoin opiskella tanskan kieltä. Tavalla tai toisella. Sitten annetaan linkki videoon, josta saa tietoa tanskalaisesta yhteiskunnasta. Se on hiukan vanhaa tavaraa. Siellä sanotaan esim., että Tanskassa ei ole koskaan ollut naispuolista ulkoministeriä. Nyt on ollut jo jonkin aikaa.

Kyllähän tuo karsii onnenonkijoita ja toivottavasti vaimokauppaa, mutta kyllä se aiheuttaa harmia monelle ihan tosissaankin olevalle. Meikäläinen on opiskellut kieltä nyt vähän yli vuoden ja nyt se alkaa sujua. Meille sanottiinkin silloin alussa, että noin vuosi siihen menee. Ja näin se on ollut. No, hätä keinot keksii ja keksitty on. Pariskunnat muuttavat nyt pariksi kolmeksi kuukaudeksi esim. Ruotsiin. Ja simsalabim perhe on yhdistetty jonkin lain voimalla. Ja sitten voikin palata takaisin tänne. Ihan laillisesti.

Niin, siis tuo Dansk Folkeparti, josta alussa kirjoitin ja joka ei ihan hirveästi halua maahanmuuttajia tänne, on nyt ehdottanut, että muuttajille tehtäisiin tällainen opetuselokuva Tanskasta, jossa näytettäisiin naisten paljaita rintoja. Se kuulema pelottaisi pahimmat fundalistit tulemasta tänne. Niinpä.

Uutisissa oli uutinen näin julefrokostien eli pikkujoulujen aikaan. Yhdeksän kymmenen kuukautta pikkujoulujen jälkeen tulee tehtyjen DNA-testien määrään melkoinen piikki, lisäys. Erityisesti miehet haluavat tehdä niitä, koska heillä on jonkinlainen epäilys siitä, että toinen puolisko ei ollutkaan ihan 100 % :n uskollinen firman pikkujouluissa. Ja yllättävää kyllä, kolmasosa tehdyistä testeistä ei ole sitä, mitä toivotaan. Niinpä.

Vielä kun löytäisi ihan oikeita pipareita... Valmiita...

Tekniikan ihmeaikuinen

Tekninen laitteenhallintakykyni ei ehkä (melko varmastikaan...) ole ihan täydellistä luokkaa. Olen lokakuun lopussa luonut uuden blogitekstin ja ladannut sinne vain kuvia. Tässä tänään sitten kirjoitin tekstin. Julkaisuasetuksissa kävin kyllä muuttamassa päiväyksen tämän päiväiseksi ja julkaisin ja luulin, että kaikki on hyvin. Kun sitten vilkaisin blogiani, huomasin, että asetukset eivät olleetkaan muuttuneet ja teksti on ilmestynyt lokakuun lopun päiväyksen mukaan. Ja siellähän se sitten on. Lokakuun teksteissä. Enkä ole saanut asetuksia muutettua. Mikä lie. Minä tai kone... Mutta tässä olisi uusi teksti vanhoilla päiväyksillä:

Coktailnakit purkissa .

Tivolikin (lausutaan muuten "tiuoli") on avautunut jouluksi ja saanut miljoonat jouluvalonsa.

Hymyhuulet suukon saavat

Johanna lähetti tällaisen, mitä tein lapsena-meemin. On hauska muistella. Ainoa ongelma on, ettei oikein muista... Vaikka kyllä tuo muisti tuntuu kuitenkin onneksi palailevan, vaikkakin pätkittäin. Ja onneksi kaikkea ei tarvitsekaan muistaa.

Mutta tällaista se oli, niin kuin minä sen muistan:

1. Mitä vastasit lapsena, kun sinulta kysyttiin, mikä sinusta tulee isona?

Varmaan milloin mitäkin. Todennäköisesti lapsena ei paljon tullut ajateltua, mikä isona on. Aikuiset vaan halusi tietää. Jossain vaiheessa halusin olla teurastaja, jossain vaiheessa lääkäri, jossain vaiheessa opettaja. Muistan, että rakennusmestari-isälläni oli sellainen pieni kirjanen, jossa oli talojen ja mökien pohjapiirrustuksia ja suunnitelmia. Minusta oli mukava tutkia kirjaa ja piirtää taloja. Yhdessä vaiheessa suunnittelin ja piirsin paperinukeille vaatteita. Minkään sortin suunnittelijaa ei minusta tullut, vaan loppujen lopuksi opettaja.

2. Mitkä olivat lempisarjakuviasi?

Aku Ankkaa tuli luettua paljon. Se tilattiin yhteisesti veljelleni J:lle ja minulle ja se tuli meille nimellä Xxxxxnen J ja P. Kun olimme tarpeeksi vanhoja ( voiko Aku Ankalle olla koskaan liian vanha?), tilaus lopetettiin. Kun kaikista pikkuisin veljeni J-P syntyi ja kasvoi vähän vanhemmaksi, tilattiin se uudestaan. Ja kuin vanhasta muistista ( Aku Ankan arkistot eivät koskaan vanhene) tuli se taas nimellä Xxxxxnen J ja P.

Ilmestymispäivänä oltiin aina valmiina. Lehti piti yrittää saada ensimmäiseksi käsiin ja haistella sitä. Ihana painomusteen tuoksu. Ihan omansa, jota enää ei ole. Niinpä niin, sanoo joku ja pudistelee päätään...

3. Mitkä olivat lempipelejäsi?

Afrikan tähteä pelattiin. Ja Mustaa Pekkaa. Jostain syystä pelaamisesta ei ole kauheasti muistoja.

4. Mikä oli paras syntymäpäiväsi? Ja miksi?

Syntymäpäiväni ovat kesällä. Kaikki kaupunkilaislapset lähetettiin kesän alussa maalle mummoloihinsa hoitoon, joten en muista, että suuria luokkakaverisynttäreitä olisi koskaan vietetty. Mutta kerrostalomme lapset, jotka paikalla olivat, saivat kakkua ja sitten leikittiin ulkona. Kesä kun oli.

5. Mitä sellaista ehdottomasti olisit halunnut tehdä, mitä et vielä ole tehnyt?

Apua, kaikki, mitä lapsena teki oli uutta ja jännää. Kun TV:ssä näytettiin ensimmäinen kuussa käynti, silloin ajattelin, että pääseeköhän joskus kaikki kuuhun. Ehkei kuuhun, mutta avaruuteen kyllä, jos on tarpeeksi rahaa. Sinne en kyllä halua, joten se ei ole se toive. Luin paljon kirjoja ja ajattelin, että olisi mukava osata kirjoittaa ja kirjoittaa oma kirja.

6. Mikä oli ensimmäinen lempiurheilusi?

En tainnut olla ihan sitä urheilullisinta tyyppiä. Kävin jossain vaiheessa baletissa, mutta se ei ollut kuitenkaan lajini. Muistan esiintyneeni peikkona balettikoulun kevätesityksessä, mutta luultavasti esiintymiseni ei ollut kovinkaan viehkoa. Nilkat eivät ojentuneet viehkoon pliehen...

Kavereiden kanssa pelattiin illat pitkät pesäpalloa läheisessä puistossa. Talvella oltiin koko ajan hiihtämässä, luistelemassa tai laskemassa pulkalla. Se oli hauskaa, eikä ollenkaan totista touhua.

7. Kuka oli ensimmäinen musiikki-idolisi?

Meillä ei ollut kotona levysoitinta. Radio vain ja TV. Sieltä tuli paljon kotimaista musiikkia. Joten muistan, että tykkäsin Johnnysta (Hymyhuulet suukon saavat...) ja Dannysta.

8. Mikä on paras joululahja ( tai vastaava), jonka olet saanut?

Minun lapsuudessani ei lahjoja röykkiöittäin saatu. Kaikki olivat ihania. Pienen pienenä, ennen kuin osasin lukea, leikin kovasti nukeilla. Sain kauniin tummatukkaisen nuken, joka sai nimekseen Leena. Ja vaalean lilat nukenvaunut. Mahtavat lahjat. Sitten kun opin lukemaan, kirjat olivat parasta A-luokkaa.

Nythän näitä postauksia tulee. Liikaa vitamiineja?

Hunajaisia puskia

Lääkärin määräyksestä on täytynyt jättää kahvia vähän vähemmälle, mieluiten kokonaan pois. Mutta se nyt vaan on aivan mahdotonta. Yksi aamukupillinen on saatava! Loppupäivä nautitaan teetä.
Illumin tavaratalossa nuori mies esitteli uutta teesekoitusta, Hole in one, golfarin teesekoitusta. Pakkohan sitä oli ostaa ja maistaa. Hyvää. Kofeiinitonta ja makeaa.

Sekoituksessa on vihreitä honeybush-pensaan lehtiä, vihreää rooibosta, omenan, mansikan ja kiivin palasia, appelsiinin ja seljan kukkia, lakritsijuurta ja sitruunaruohoa. Ei kaipaa mitään makettavaa ainetta. Hyvää!

Teesihti!

Pinaattia ja broccolia

Aurinko nousi tänään Helsingissä klo 8.06 ja laskee 16.06. Päivän pituus on 8 tuntia 5 minuuttia. Aurinko nousi täällä Kööpenhaminassa klo 7.32 ja laskee 16.14. Päivän pituus on 8 tuntia 42 minuuttia. Vähän pidempi kuin Suomessa.

Täälläkin kärsitään talvimasenuksesta. Noin 5% tanskalaisista saa oireita. Nukuttaa ja väsyttää, tekee mieli syödä koko ajan, ei ole energiaa, ei jaksa innostua mistään. Tutultahan tuo kuulostaa. Ja joka syksy annetaan ohjeita, miten selvitä syksystä ja talvesta.

Valo on se tärkein hoito. Ja sitä kun juuri ei ole. Viikonloppuna onneksi oli ihana auringonpaiste, josta sai nauttia piiitkällä kävelyllä. Varjot alkoivat jo olla pitkiä.

Kun oikeaa aurinkoa ei saa, suositellaan keinovaloa. Nyt on markkinoille ilmestynyt sellaisia kirjan kokoisia tehokkaita keino/kirkasvalolamppuja, jotka voi laittaa vaikka aamiaispöydälle. Valoa pitäisi saada klo 6-9 välisenä aikana. Tai esim. puoli tuntia heräämisen jälkeen. Täytyy myöntää, että viikon sateiden ja pilvien jälkeen auringonvalo tekee hyvää. Mutta kyllä kynttilänvalokin auttaa. Ehkei vaikutus ole samanlainen kuin auringolla, mutta tässä pimeydessä se kuitenkin auttaa.

Seuraavaksi kannattaa katsoa, mitä syö. Hedelmiä ja vihanneksia. Erityisesti pinaattia, broccolia ja vasikanmaksaa. Vitamiineja ja hivenaineita. Tämä Tanska on siitä hauska maa, että täällä ei katsota lainkaan pahalla silmällä keinotekoisia vitamiineja. Ei muuta kuin vitamiinipurkit ja pillerit käyttöön. Viime talvena lääkäri kysyi eräältä tutulta, että onko hän väsynyt. No, kukapa ei olisi. Otettiin sitten verikokeet ja mitattiin D-vitamiinipitoisuudet ja saatiin ohjeeksi syödä D:tä, eikä nyt ihan pieniä annoksia. Täällä ei edes myydä D-vitamiinia niin pienillä D-vitamiinipitoisuuksilla kuin Suomessa. Ei sillä väliä, mistä ne vitamiinit saa, kunhan saa.

Liikuntaa pitäisi tietenkin harrastaa. Se kohottaa kuntoa ja auttaa siten jaksamaan. Mutta turhan totisia ei kuitenkaan olla, koska kehoitettiin myös harrastamaan seksiä. Liikuntaa sekin. Siinä kun aivot erittävät dopamiinia ja endorfiineja, jotka tuottavat mielihyvää ja poistavat kivuntunnetta.

Siinäpä keinoja syys/talvimasennuksen hoitoon tanskalaisittain.

Monena aamuna polkiessani kouluun olen manaillut tanskalaista kiinteistönhuoltoa. Puiden lehtiä on joka paikassa. Niitä ei ole haravoitu mistään pois. Toisaalta ymmärrettävää, kun kohta joutuu sen tekemään kuitenkin uudestaan. Kaikki lehdet eivät vielä ole pudonneet puista. Mutta kun ne kerääntyvät pyöräteille valtaviksi kasoiksi. Sateessa ne ne muuttuvat erittäin liukkaiksi. Pelottavaa.

No, tänä aamunapa joku erittäin energinen kiinteistönhuoltaja oli puhalluskoneen kanssa puhaltamassa lehtiä. Ei kasaan ja poistettavaksi, vaan hänpä puhalsi ne ajotielle. Pois jalkakäytävältä. Täkäläisessä tuulessa meni noin kaksi sekuntia ja ne olivat takaisin jalkakäytävällä. Haloo! Hölmöläisten hommaa. Siinähän puhaltelee vaikka koko päivän. Hän oli varmaankin syönyt pinaattia ja broccolia. Kun oli niin paljon energiaa. Tai jotain.

Suomessa kirkkaan punainen on paloautonpunainen. Täällä se on postkasserød, postilaatikonpunainen. Aika piristävä väri.

Kuvahakumeemi

Olen tässä lukenut toisten blogeissa erilaisia meemejä. Ja sitten piti mennä tarkistamaan sanakirjasta, mitä "meemi" oikein tarkoittaa. Ja jotain kopioitumisen kanssa sillä on tekemistä. Tämä, jonka nappasin lukiessani Rouva Hoota, on mielestäni hauska. Joten olen tässä sitten näperrellyt sen kanssa. Etsinyt ja kopioinut. Hauskaa. Meikäläisen kuvat vain ovat sen kokoisia kuin ne sivuilla ovat. En osaa tehdä niille muuta kuin siirtää ne. Sellaisinaan. Toiset ovat pikkuruisia ja toiset valtavia. Mutta kysymyksen ja kuvan välinen mielikuva on joissakin mielenkiintoinen...

Siis tällainen kyseinen kuvanhakumeemi on:

1. Vastaa kysymyksiin etsien vastaukset Googlen kuvahaun avulla.

2. Valitse kuva kuvahaun ensimmäiseltä sivulta.

1. Ikäsi seuraavana syntymäpäivänä?

2. Minne haluaisit matkustaa?

3. Lempipaikkasi?

4. Lempitavarasi?

5. Lempiruokasi?

6. Lempieläimesi?

7. Lempivärisi?

8. Tämänhetkinen tunnetilasi?

9. Kulkuneuvosi?

10. Mitä teit viime lauantaina?

(tämä on eiliseltä)

viime viikolla

11. Mitä teit sunnuntaina?

12. Keneltä näytät?

Sellainen.