Kaupunki on kutistunut!

Kaupunki on kutistunut noin niin kuin kuvainnollisesti sanottuna. Me olemme näet hankkineet polkupyörät. Samanlaiset kuin kaikilla muillakin, jottemme vaan erottuisi joukosta. Siis mustat. Suomessa tätä mallia kutsuttaisiin "mummo-" tai "pappapyöräksi", mutta täällä sillä on kaunis nimi: Classic. Siis tuollainen klassinen malli. Ja täällä tätä mallia ja väriä löytyy. Täytynee laittaa joku tarra, jotta tunnistaa omansa satojen pyörien joukosta pyöräparkissa.

Täällä pyöräilevät kaikki. Eikä mikään ihmekään, kun se on tehty täällä niin helpoksi. Eikä mäkiäkään ole. Pyöräilijöillä on omat pyörätiensä, jota ajetaan vain yhteen suuntaan. Tien toisella puolella tullaan sitten toiseen suuntaan. Ihan niin kuin autotkin. Risteyksissä pyöräilijöille on maalattu omat siniset väylät, joita pitkin ajetaan. Ne ovat pyhiä väyliä. Autoilijan on aina väistettävä pyöräilijää. Kuuleman mukaan, jos autoilija törmää pyöräilijään tuollaisella sinisellä alueella, on se sen luokan liikennerikkomus, josta otetaan kortti pois joksikin aikaa. Eli ei muuta kuin pyörän satulaan ja matkaan! Eikä tarvitse miettiä pysäköintipaikkaa autolle, pyöräparkkeja on joka paikassa. Pyörän voi jättää melkein mihin tahansa.

Risteyksissä pyörällä on todella helppo mennä katujen yli. Seuraa vain sinistä väylää.

No, mehän lähdettiin sunnuntaina pyöräilemään ja katselemaan kaupunkia. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä riitti. Päätimme lähteä katsomaan Frederiksberg havea eli Frederiksbergin puistoa. Jostain syystä tanskalaiset kuninkaat ovat halunneet rakentaa suurinpiirtein jokainen itselleen oman linnan. Tuntuu, että näitä linnoja on ympäri kaupunkia ja Tanskaa. Jokainen niistä on lähestulkoon jossain muussa käytössä tai museona. Tämän linnan rakennutti itselleen Fredrik IV (hallitsi vuosina 1699-1730). Linnan edessä on valtava puisto, jossa kiemurtelee kanavia. Siellä voi vuokrata veneen ja soudella. Koska oli upea päivä, puisto oli täynnä auringonottajia, perheitä piknikillä, hölkkääjiä ja muita päivästä nauttijoita. Mekin kiersimme puiston kävellen, siellä ei nimittäin saa pyöräillä. Eikä siellä kukaan pyöräillytkään. Ihmeen lainkuuliaisia ihmisiä nämä tanskalaiset... Onneksi oli varjoisia polkuja, pää ei enää kestä aurinkoa.

Voi vain kuvitella, kuinka kuningas ja muu hoviväki kuljeskeli ympäri puistoa ja nautti elämästä. Puistossa on ( siis edelleenkin) pieni okranvärinen, heinäkattoinen talo, jossa kuningas saattoi kävelyretkillään käydä nauttimassa kupin kahvia tai muita virvokkeita. Taloa sanottiin sveitsiläiseksi taloksi.

Puiston vieressä on Kööpenhaminan eläintarha. Jos olisi halunnut nähdä muutakin kuin norsujen takapuolet, olisi tietysti pitänyt maksaa sisäänpääsymaksu.

Puiston kanaalissa oli tällainen mikälie. Meistä se näytti aivan sorsien laiturilta. Tietysti. On näet niin paljon helpompaa, siistimpää, tyylikkäämpää ja kuninkaallisempaa nousta vedestä ylös portaita pitkin kuin loikata tai levitellä siipensä ja lentää ylös.

Kaunista. Ja nykyään alue on kaikkien käytössä. Mukavaa.

Ps. Vielä eilen sunnuntaina näkyi ja kuului ylioppilaiden riemullista huutoa. Eli he olivat ajelleet huutaen ja laulaen jo kolme päivää...