Michelinin tähtösiä

Keskiviikkona monessa täkäläisessäkin paikassa odotettiin jännittyneinä, että tuleeko niitä tähtiä vai meneekö. Tuli, ei tullut, meni eikä mennyt. Täällä on nyt yksi kahden tähden ravintola, 9 yhden tähden ja 6 Bib Gourmand tunnustuksen saanutta ravintolaa, siis sellaista, joissa hinta- laatusuhde on kohdillaan.

Noma, joka valittiin maailman parhaaksi ravintolaksi ja joka valmistaa pohjoismaista ruokaa pohjoismaisista raaka-aineista ei saanut kolmatta tähteään, vaikka sitä kovasti odotettiin. Pettymys oli valtava. Syitä etsittiin sieltä ja täältä. Yhdeksi jopa sanottiin se, ettei siellä ole valkoisia liinoja pöydillä. Tai liinoja ollenkaan.

Yhden yhden tähden ravintolan pitäjä väsyi tähteensä ja muutti ravintolansa formaattia hienostoravintolasta a la carte-ravintolaksi, jossa listalla on runsaasti vaihtoehtoja. Liinatkin poistettiin pöydiltä. Ja odotettiin, että tähti lähtisi. Mutta sepä pahus ei lähtenytkään. Pettymys sielläkin.

Täällä on kovasti kritisoitu sitä, että tähtösiä ei tänne Pohjolaan saada. Täällä ei ole yhtään kolmen tähden ravintolaa. Kööpenhamina on kuitenkin Pohjoismaiden (tai Skandinavian, johon Suomea ei lasketa mukaan) kulinaristinen pääkaupunki. Jos tähtien lukumäärää tuijotetaan.

Eipä ole helppoa olla Michelin ravintola. Vaatimukset ovat kovat ja koko ajan pitää olla hyvä, kaikilla tasoilla. Ruoka on varmasti todella hyvää, ensiluokkaisista aineksista tehty. Mutta esim. Nomaan olivat varauslistat viime syksynä kuukausiksi eteenpäin täynnä. Ja hintataso on kohtalaisen korkea.

Mutta meikäläiselläpä on vähintäänkin kolmen Michelin tähden ravintola. Edullinen. "Ravintolan" ruoat valmistetaan lähikaupan hyvistä ruoka-aineista, tanskalaisista jos mahdollista. Täällä on ongelmana se, ettei täällä ole samanlaista torikulttuuria kuin Suomessa, joten on tyytyminen marketraaka-aineisiin. Tuoretta lihaa saa kyllä erillisistä liha- ja kalakaupoista. Ja jos ostaa ruoka-aineita, joissa lukee ökologisk, voi ainakin kuvitella, että se on tuotettu ilman myrkkyjä.

Ja haa, nyt on SuperBrugsen-lähikauppaamme ilmestynyt Arlalta laktoositonta 0,5% maitoa. Niin että voi tehdä laktoositonta makaronilaatikkoa tai kalasoppaa. Mutta se onkin sitten ainoa laktoositon ruoka-aine, minkä olen täältä löytänyt.

"Ravintolassa" ei tosin tehdä ruokaa joka päivä, pääsääntöisesti viikonloppuisin. Miehenpuolisko on usein viikolla matkoilla tai syö töissä ( voileipiä tai viikonlopun jämiä) ja minä syön arkisin... viikonlopun jämiä. Ruokaa siis tulee tehtyä paljon. Tai niin kuin rakas poikani sanoi nuorempana, että äiti tekee ihan hyvää ruokaa, mutta harvoin... Tuo ei sitten tarkoita, etteikö lapsiraukkani olisi päivittäin myös kotona ruokaa saanut, vaikken sitä joka päivä tehnytkään:-) Olin nimittäin sellaisessa työpaikassa, josta saattoi ( tämä oli ennen tiukkoja EU-säädöksiä) ostaa ylijäänyttä lounasruokaa. Ihanaa emännän tekemää kotiruokaa. Ja minähän ostin. Ei elämää liian hankalaksi kannattanut tehdä, kun helpommallakin pääsi.

Tämä samainen poikani oli lapsena(kin) laiha(hko), vaikka söi hyvällä ruokahalulla kaikkea. Terveydenhoitaja häneltä kerran sitten koulussa kysyi, että tekeekö äiti hänelle ruokaa kotona. Ja tämä menee ja sanoo, että ei. No, ei tehnyt, kun kerran osti työpaikkansa ruokalasta... Rehellinen vastaus kylläkin. En saanut terveydenhoitajalta kuitenkaan noottia, että lapsen täytyy saada muutakin kuin kouluruokaa...

Jamen, niin kuin vanha sanonta sanoo, että "ei oo läheskää niin näläkä, ku välillä syöpi" pitää paikkansa. Mikä tulee todistettua. Joka päivä.