Vanhempien huomattua pojan katoamisen alkoivat he muiden mukana olleiden kanssa etsiä häntä. Kun häntä ei löytynyt, ilmoitettiin poliisille. Poliisi, sotilaat, vapaaehtoiset, helikopterit etsivät häntä koko sunnuntaipäivän ja yön. Olipa paikalla jopa kolme Kotijäätelöautoakin, jotka ajelivat ulkoilualueen pikkuteitä ja soittelivat auton kelloa houkutellakseen Holgeria esiin.
Klo 11 aamupäivällä sai poliisi, jota juuri haastateltiin suorassa uutislähetyksessä, puhelinsoiton, että Holger on löytynyt. Hyvässä kunnossa. Väsyneenä ja räkänenäisenä, mutta muuten OK. Poliisimies tuuletti ja huusi ilosta.
Yksi ratsastaja, joka ei kuulunut etsintäjoukkoihin, oli muuten vaan ratsastamassa alueella ja näki pienen punatukkaisen pojan, jolla oli takki väärinpäin, metsänrajassa. Hän otti Holgerin huomaansa, pyyhki pojan nenän ja soitti poliisille.
Holger löytyi 4-5 kilometrin päästä majalta. Hän on mahdollisesti kävellyt koko yön ja takki, jota hän ei saanut pois päältä, pelasti hänet paleltumasta. Vielä ei tiedetä, mitä hän yön tunteina on tehnyt. Onko nukkunut vai kävellytkö vain. Kolme vuotiaalta ei aina ihan selviä vastauksia saa. Oli todennut kuitenkin, että ei tainnut olla ihan viisasta karata ja että yöllä oli tosi pimeää ja äitiä ja isää on ikävä.
Onneksi oli happy end. Kylmiä väreitä sain kun luin tätä. Itsekin kahden lapsen äitinä voisin kuvitella, että olisi todella järkyttävää jos oma lapsi katoaisi. (Minulla jo isommat lapset, mutta lapsi on aina lapsi).
VastaaPoistaNo niin, ei kaikki uutiset olekaan huonoja. Ihana juttu =)
VastaaPoistaOnneksi oli onnellinen loppu. Voin kuvitella vanhempien tuskan, eikä se ole todellakaan lapsen iästä kiinni. Ihanaa, että kaikki päättyi hyvin.
VastaaPoista