Kuinka monta kertaa salama iskee samaan paikkaan?

Luulin, että salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan. Vaan niinpä vain iski. Reilu vuosi sitten kaksi rosmoa yriti tunkeutua asuntoomme keskellä kirkasta päivää. Satuin olemaan kotosalla ja ryövärit pelästyivät ja lähtivät lipettiin. Ilman saalista.

Nyt olimme miehenpuolikkaan kanssa viettämässä perjantai-iltaa konsertissa Pink Floydia ja muutakin rytmimusiikkia klubissa kuunnellen. Mukavaa oli. Ne illat, jolloin me poistumme kotoamme iltaa jonnekin viettämään ovat kutakuinkin hyvin harvinaisia. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen yöllä avainta lukkoon työntäessä. Ovi oli auki ja puun säleitä siellä täällä. Ovi oli väännetty jollain auki. Sisällä kotona laatikot ja komeroiden ovet olivat auki ja kamoja oli vedetty lattialle. Tietokoneet, miehen työ- ja meitin kotikoneet oli viety latausjohtoineen, Suomen puhelimet (joita ei aina jaksa mukanaan kantaa), minun korut ( ihanat lahjaksi saadut Kalevala korun Vanamot) olivat kadonneet laatikoista. Olivat vielä mokomat vieneet ulkoisen muistin, johon olin säilönyt vähintäänkin kolmen vuoden valokuvat. Olin siirtänyt ne sinne, jotta eivät turhaan käyttäisi koneen muistia ja olisivat tallessa, jos koneelle tapahtuu jotain. Nyt niitä kuvia ei enää ole. Minulla. Toivottavasti joku nauttii niistä.

Epämääräisen valikoidusti tavaraa oli viety. Kamera oli jätetty, kaikki pankkikortit ja passit olivat tallella, miehen työstä saatu 20-vuotiskultakellokin oli laatikossa. Vanha läppäri oli jätetty paikalleen, mutta uudempi taas viety.

Sen kaiken nähdessä tuli sellainen olo, että tämä ei voi olla totta. Tämä ei voi tapahtua meille taas. Se on mahdotonta. Ja että joku on taas ollut meidän asunnossa. Ilman meidän lupaa. Onneksi siivo ei kuitenkaan ollut ihan mahdoton ja tärkeimmät tavarat oli jätetty viemättä. Vakuutus korvaa menetyksen. Kuvia vaan ei korvaa mikään raha. Eikä tehtyä työtä, joka varastetaan.

Poliisi tuli tutkimaan ja kirjaamaan rötöksen kolmen aikaan yöllä. Aamulla sitten piti herätä aikaisin tilaamaan lukkoseppää, jotta saataisiin ovi lukittua. Lukko oli nimittäin irronnut rosvojen sisääntulossa. Silloin edellisen ryöstön jälkeen ovemme karmeja ja lukkoa "vahvistettiin", jotta täällaiset luvattomat sisääntulot vaikeutuisivat. Pah! Yön ajaksi laitoimme tuolikasan oven eteen, jotta se pysyisi kiinni. Ja jos joku yrittäisi sisään, kuulisimme sen aivan varmasti.

Nyt on lukko paikallaan. Lukkoseppä tulee ensi viikolla uudestaan korjaamaan oven ja lukon kunnolla. Lomaketta kadonneista tavaroista on täytetty. Onneksi kaikki kuitit löytyivät, joissa on sarjanumerot tallella. Miehen työkoneen mukana katosi paljon työtä. Valokuvia ei saa takaisin. Vaikka menetys on lähes pelkästään tavaraa, jonka voi hankkia uudestaan, on harmitus suuri. Joku on halunnut tulla kotiini tekemään pahaa.

Päivällä selvisi, että taloyhtiömme toisen talon kahteen asuntoon oli murtauduttu eilen samaisena perjantaina päivällä. Siellä ovet oli potkaistu sisään ja tavaraa myöskin viety. Poliisit olivat sielläkin käyneet vähän ennen kuin me lähdimme iltamenoihin. Me saimme vieraat sitten illalla. Olivatko samoja? Tuskin saadaan selville. Tässä kaupungissa tehdään asuntomurtoja monia päivittäin. Murtojen takana ovat useinmiten itäeurooppalaiset rikolliset, joita ilmeisen harvoin kuitenkaan saadaan kiinni.

Jamen, tämä taitaa olla kuitenkin tilastollisesti vähän enemmän kuin tavalliselle kaupunkiasujalle sattuu kotimurtoja. Emme jää odottamaan kolmatta. Pikkuhiljaa alan hivuttautumaan kohti Suomea. Vielä on aikaa ottaa uudet kuvat kaupungista ja tallentaa ne niin, että ne on monessa monessa varmassa paikassa.